Lue keskustelun säännöt.
Tein perheestämme lastensuojeluilmoituksen
06.07.2014 |
Surullisena olen joutunut huomaamaan miten yksin sitä vaikeuksien tullessa onkaan. Missä ovat läheiset ja turvaverkot, kun niitä tarvitaan?
Olemme ihan tavallinen perhe, 10 kk ikäinen vauva, 4 vuotiaat kaksoset sekä 6 vuotias esikoinen. Itselläni on sairaus, joka on jo vuosia ollut tiedossa mutta pysynyt kurissa. Nyt keväällä tilanne kuitenkin vaikeutui, olen ollut aika heikkona ja kesäkuun alussa jouduin leikkaukseen, josta olen toipumassa. Kaikki periaatteessa hyvin, mutta arki on tavattoman raskasta. Itse en kykene lapsia hoitamaan, makaan lähinnä sängyssä. Toki isompien kanssa voi lukea, mutta pitkään en pysty istuma-asennossakaan olemaan. Pieni leikkaus tarvitaan vielä mutta todennäköisesti olen kunnossa loppukesästä tai syksyllä ja kykenen jo normaaleihin arkipuuhiin. Ja mies pääsee palaamaan töihin. (Hän on saanut neuvoteltua kaikki lomansa, perhevapaansa, tuleviakin lomia sekä palkatonta vapaata, jotta pystyy olemaan nyt kuukausitolkulla kotona)
Järkytyksenä on tullut ihmisten välinpitämättömyys. Lähinnä tarkoitan sukulaisia ja joitakin ystäviä, joiden olisin toivonut auttavan edes joissakin pienissä asioissa. Kaksi ihanaa ystävää on tullut kertaalleen käymään. Toinen laittamaan ruokaa, toinen hoiti lapsia 2 tuntia. Omat 55- vuotiaat vanhempani ovat kuljettaneet minua sairaalaan ja kertaalleen olivat lapsia katsomassa, kun mieheni oli pakko päästä käymään pankissa. Ja kerran käyneet meille kaupassa. Mutta siinä kaikki.
Terveitä, hyväkuntoisia sukulaisia asuu 10-20km säteellä useita, mieheni äiti on erittäin aktiivinen ja touhukas, terve 65vuotias, ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut perheestämme eikä ole sitä nytkään, ei ole kertaakaan soittanut ja kysynyt miten voin saatikka tarjoutunut millään lailla olemaan konkreettisesti tukena. Ja hyvin tietää tilanteemme. Omat ystävät, kesämenot ym. ovat tärkeämpiä. Useita ystäviä asuu lähistöllä, mutta avuntarjoajia ei ilmaannu. Ei juuri myöskään kyselyjä voinnistani tai mieheni jaksamisesta. Hän on ollut nyt useamman kuukauden ajan neljän alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja sekä omaishoitaja. Myönnän, että omia vanhempiani lukuunottamatta en ole suoraan apua pyytänyt, mutta hyvin selkeästi ihmiset tilanteemme tietävät ja nämä pari avuntarjoajaa ovat heti apua tarjonneet, täysin luontevasti. Ehkä pitäisi suoraan pyytää, en vaan osaa...osa syy siis itsessänikin.
Kunnassamme ei saa kotiin mitään apuja, ellei ole lastensuojelun asiakas. Tein vihdoin muutama päivä sitten lastensuojeluilmoituksen perheestämme. Huomenna on tulossa joku kotikäynnille ja selviää varmaankin mitä apua kunnalta voisi saada.
Meillä on mielenterveys kunnossa, tämä on vain väliaikaista, tiedän oikein hyvin selviävämme eikä tässä olla (kuin välillä) voimien äärirajoilla. Mutta mitä jos asiat olisivat toisin. Pelottaa kun ajattelen miten moni romahtaa elämän näyttäessä kurjaa puoltaan, kun ketään läheisiä ei olekaan ojentamassa auttavaa kättä. Miksi ihmiset eivät tunnista toisten hätää ja avun tarvetta, missä on empatia ja auttamishalu? Näitä asioita olen ehtinyt ajatella sängyssä maatessani...
Kommentit (80)
Ap, ymmärrän sinua hyvin. Itse sairastuin yllättävästi vuosi sitten. Sairaus ei ollut hengenvaarallinen mutta jouduin vuoteen omaksi lähes vuoden ajaksi. Tuona aikana olin neljä kertaa suurehkossa leikkauksessa. Meillä lapset olivat jo valmiiksi päivähoidossa, koska olin itse töissä. Jäin töistä sairaslomalle. Mies ja lapset pyrkivät jatkamaan ns. Normaalia arkea. Mies joutui kuitenkin vaativan työnsä lisäksi huolehtimaan yksin kaikesta.
Kulunut vuosi on ollut todella raskas. Lähes kaikki ystävät ovat lopettaneet yhteydenpidon. Miehen äiti huomasi onneksi poikansa uupumuksen, joka oli jo muuttumassa masennukseksi ja tuli meille auttamaan viikoittain.
Nyt olen jo toipumassa hyvää vauhtia. Lapset alkavat vasta nyt reagoida koko vuoden kestäneeseen sairasteluuni.
Jonkun perheenjäsenen pitkäaikainen/vakava sairastuminen on henkisesti niin raskasta, että sitä on asiaa kokemattoman vaikea käsittää. Tämän huomaa monista tämänkin ketjun kommenteista.
Voimia ap sinulle ja perheellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi AP, mutta en vaan tajua!
Jos mies olisi leikattu ja täysin terve äiti kotona lasten kanssa, niin mitään ongelmaa ei olisi. Miksi mies ei pärjää kotona lasten kanssa? Ajatteletko yhtään, että neljän lapsen yksihuoltaja tekee kaiken tuon yksin, ihan joka ikinen päivä!
Onkp oikein käyttää lastensuojelun resursseja tuollaiseen??!! Kaiken haluatte ilmaiseksi. Miksi ette ole hankkinet lapsille hoitajaa vaikka muutamaksi tunniksi joka päivä? Jos isä ei kertakaikkiaan jaksa. Isommille päiväkoti tai kerhot.
Joka tapauksessa tuollainen tilanne EI todellakaan ole sellainen, että on oikeus käyttää lastensuojelun resursseja, voi herran jumala! Teillä on siellä KAKSI vanhempaa kotona, joista vain toine on sairas!
Juu, ja tiedän mistä puhun. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman tukiverkkoja. Kun jalkani leikattiin, olin 2 kk kepeillä ja varaamatta jalalle. Palkkasin naapurin lukiolaistytön viemään lapsia ulos päivittäin. Tilasin yksityiseltä firmalta ruokakassit kotiin ja naapurit auttoivat myös PYYNNÖSTÄ, jos tuli äkillistä tarvetta kauppaan Jne.
Eipä olisi ikinä tullut mieleenkään tehdä lapsistani lastensuojeluilmoitusta!!! Saati sitten, jos minulla olisi ollut mies KOKO AJAN KOTONA!
Miten ap kehtaat???!!!! Pitääkö yhteiskunnan toimittaa teille ilmaiseksi kodinhoitajat, siivoojat, lastenhoitajat? Joskus elämässä tulee kuule vaikeita aikoja. Silloin täytyy ihan itse ottaa vastuu siitä omasta perheestä ja tehdä suunnitelmia, ostaa tarvittaessa apua. Ei ihme, että meidän maan rahat ovat kaikki loppu! Vituttaa tällainen. Mies kotona ja sitä vähän väsyttää. Tehdään LS-ilmoitus. Eiköhän vittu se lastensuojelu ole tehty ihan muita asoita varten!!!!
Ap hei! Mä tiedän tasan tarkkaan, miltä susta tuntuu ja tiedän todellakin, mistä puhut!!!! Mulla on sellainen tilanne, että mulla ei ole lainkaan ystäviä + paniikkihäiriöni paheni keväällä 2012 niin pahaksi, että en pysty kotoa lähtemään mihinkään ilman mieheni apua ja rauhoittavia. Mieheni on rakentanut viimeiset 3 vuotta taloa töidensä lisäksi, joten aika on hänellä todella kortilla. Vuosi sitten meille syntyi toinen lapsi ja tilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että en liiku käytännössä kotoa mihinkään, koska minulla ei ole ketään, joka voisi kanssani "ulkoilla" ja näin siedättää paniikkiani. Mies hoitaa kaikki kaupassakäynnit ym. asiat talon rakentamisen ja muiden juoksevien asioiden lisäksi, joten hänellä ei todellakaan riitä enää voimat minun kuntoon saamiseksi. Miehen vanhemmat ja sukulaiset asuvat niin kaukana ja ovat myös meille melko etäisiä, joten heistä ei ole mitään apuja. Mikä naurettavinta, omat vanhempani ovat nuoria ja hyvinvoivia, sekä asuvat muutaman kilometrin päässä, mutta heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Neuvolasta saimme kotiin muttaman kerran perhetyöntekijän. Siinä kaikki apu. Olen itse asiassa tällä hetkellä niin sairas, että voin olla useita viikkoja neljän seinän sisällä niin, etten ole käynyt lainkaan ulkona. Kyllä välillä ihmetyttää suuresti ihmisten itsekkyys ja välinpitämättömyys :´(
On tämä suomalainen yhteiskunta surkea. Jotkut hankkivat/saavat monta lasta, jotta niistä olisi toisilleen seuraa. Välittävätkö sisarukset kuitenkaan toisistaan enää aikuisina? Entäs ne, joilla ei edes ole sisaruksia? Ovat ainoita lapsia eikä tätejä ja setiäkään ole montaa. Serkut ovat jo niin etäisiä että hyvä kun tuntevat toisiaan... Niin. Joillain on paljon sukulaisia, jotka asuvat jopa lähellä eivätkä silti välitä toisistaan. Joillain on harva suku. Ei ole juuri ketään jolta edes pyytää apua ja pettyä. Joillain pettää iso suku ja joillain ne vähätkin. Missä menee pieleen? Ei tällaista yhteiskunnallista ongelmaa korjata yhden perheen voimin. Ei edes yhden ja kahden sukupolven aikana. Pitäisi tulla joku tosi karismaattinen saarnamies tai muu sellainen, joka saisi tämän kyynisen kansan muuttumaan. Kaikki mitä ihmiset uskovat ja tekevät on pohjimmiltaan jonkinlaisen propagandan tulosta. Yksi yleinen hokema on, että "kun lapsia teet niin itse myös hoidat ne". Tottakai tällaiset hokemat vaikuttavat yleisiin asenteisiin. Toiset hokevat ja muut alkavat itsekin uskoa siihen, että niin kuuluu olla. Kaikki on propagandan ja valistuksen (puutteen) seurausta.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 23:27"]Anteeksi AP, mutta en vaan tajua!
Jos mies olisi leikattu ja täysin terve äiti kotona lasten kanssa, niin mitään ongelmaa ei olisi. Miksi mies ei pärjää kotona lasten kanssa? Ajatteletko yhtään, että neljän lapsen yksihuoltaja tekee kaiken tuon yksin, ihan joka ikinen päivä!
Onkp oikein käyttää lastensuojelun resursseja tuollaiseen??!! Kaiken haluatte ilmaiseksi. Miksi ette ole hankkinet lapsille hoitajaa vaikka muutamaksi tunniksi joka päivä? Jos isä ei kertakaikkiaan jaksa. Isommille päiväkoti tai kerhot.
Joka tapauksessa tuollainen tilanne EI todellakaan ole sellainen, että on oikeus käyttää lastensuojelun resursseja, voi herran jumala! Teillä on siellä KAKSI vanhempaa kotona, joista vain toine on sairas!
Juu, ja tiedän mistä puhun. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman tukiverkkoja. Kun jalkani leikattiin, olin 2 kk kepeillä ja varaamatta jalalle. Palkkasin naapurin lukiolaistytön viemään lapsia ulos päivittäin. Tilasin yksityiseltä firmalta ruokakassit kotiin ja naapurit auttoivat myös PYYNNÖSTÄ, jos tuli äkillistä tarvetta kauppaan Jne.
Eipä olisi ikinä tullut mieleenkään tehdä lapsistani lastensuojeluilmoitusta!!! Saati sitten, jos minulla olisi ollut mies KOKO AJAN KOTONA!
Miten ap kehtaat???!!!! Pitääkö yhteiskunnan toimittaa teille ilmaiseksi kodinhoitajat, siivoojat, lastenhoitajat? Joskus elämässä tulee kuule vaikeita aikoja. Silloin täytyy ihan itse ottaa vastuu siitä omasta perheestä ja tehdä suunnitelmia, ostaa tarvittaessa apua. Ei ihme, että meidän maan rahat ovat kaikki loppu! Vituttaa tällainen. Mies kotona ja sitä vähän väsyttää. Tehdään LS-ilmoitus. Eiköhän vittu se lastensuojelu ole tehty ihan muita asoita varten!!!!
[/quote]
Aamen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai teillä lapsia kohdella kaltoin? Silloin lastensuojelu puuttuu teidän asioihin. Mies on terve ja sillä on kaksi kättä. Niin ne naisetkin tekee hommansa ja käyvät vielä töissä. Eli mies saa nyt hoitaa koko huushollin ja lapset päiväkotiin ja vauva kotona , kai voit pitää sylissä vauvaa. Mies osaa tehdä ruokaa, siivota, laittaa pyykkäyskoneen päälle ja jos ei oo astianpesukonetta niin tiskaa sitten fairin kanssa. Sinä vaan jakelet ohjeita sängynpohjalta,.
Ap, varaudu että lastensuojelu/perhetyö tarjoaa ihan ensimmäiseksi teille päivähoitopaikkoja. Ja siinä ei välttämättä kysytä haluatteko. Siivousapua tuskin saatte koska perheessä on myös terve aikuinen. Mitä muuta apua tarvitsette? Jos mies ei osaa laittaa ruokaa, niin nyt on hyvä opetella.
Tottakai tuollaisessa tilanteessa ollaan tiukilla, mutta se kuuluu elämään. Mitä jos sinua ei olisi, miten isä pärjäisi lasten kanssa. On hyvä hänenkin huomata että ei ne kotityöt ja lastenhoito ole aina niin helppoa. Jos ottaa psyykkisesti koville niin terveyskeskuksen psykiatriselle hoitajalle pääsee yleensä nopeasti puhumaan asioita halki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ja minäkin olen miettinyt, että miten ne naiset kaiken itse hoitaa. Kahteen vuoteen en ole kampaajalla käynyt, papa koe onneksi otettiin neuvolassa, sinne sai kolme alle kouluikäisiä mukaan. Kauppaan voin mennä vain lähikauppaan, isossa marketista ei onnistu isot ostokset ja kolme lasta ja onneksivavaatteet saa netistä. Se arki kun ei ole vain kotitöitä. Sairaan lapsen mukana raahata kaikki lapset mukaan päivystykseen, tuntien jonot, oli yö tai päivä. Minä kyllä tiedän mitä on olla ja hoitaa lapset yksin.onneksi ei ole ollut vielä sairasta aikuista lisänä. Helppoaelämää viettäneet voivat hyvin tulla tänne ohjeita antamaan, kun ei ole käsitystä siitä mitä on todellakin hoitaa lapset aina yksin. Voimia ap!
Laittakaa nyt ihmeessä ne isommat lapset päivähoitoon näin alkajaisiksi. Ja selvittäkää raha-asiat, saisiko mies olla esim hoitovapaalla ja sinä saikulla, ettei kaikki miehen tulevat loma-ajat kulu tuohon. Tilatkaa ruoka kotiin kuljetettuna (ei maksa kuin 7 euroa esim s-ryhmältä). Syötte valmisruokaa. Siivous vähemmälle, teette vaan välttämättömän. Pyytäkää apua. Sanokaa suoraan esimerkiksi miehen äidille, että tarvitsisitte nyt apua. Joskus on pakko nöyrtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa minusta tehdä lastensuojeluilmoitus. Eikö kunnassa muka saa päivähoitopaikkoja ilman sitä... Jokainen lapsi on sen ikäinen, että voi hoitoon mennä. Ja eikö se ole ensimmäinen avohuollon tukitoimistakin...
Taas käytetään resursseja väärin, kun on niiiin kova huoli miehen jaksamisesta. Onneksi suurin osa ihmisistä vastaa omista asioistaan eikä heittäydy noin avuttomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lastensuojeluilmoituksen tekeminen omista lapsista varmaan väärin ole, ehkä tuo jalkansa katkaissut yh olisi hänkin saanut viranomaisilta apua jos olisi sitä hakenut. Itse ainakin soisin akuuttiin tilanteeseen kaikille nopeasti järjestyvää apua yhteiskunnalta.
Mutta ihan selvästi se ettei apua tarjota on aivan samaa kulttuuria sen kanssa, ettei apua pyydetä. AP pystyisit itse vaikuttamaan siihen asiaan pyytämällä niiltä ystäviltä, sukulaisilta, tuttavilta, naapureilta rohkeasti ja henkilökohtaisesti apua. Osa varmaan kieltäytyisi, osalla olisi hyvä syy ja osalla ehkä ei, mutta osa auttaisi mielellään jossain missä voi. No, usean erillisen tahon koordinoiminen apuvoimiksi ei ole ihan helppoa, mutta ainakin jokainen joka avunpyyntöön havahtuu, olisi todennäköisesti valmiimpi tarjoamaan pyytämättä apuaan tulevaisuudessa jollekin toiselle joka on samanlaisessa tilanteessa kuin te nyt. Ehkä ne pari ihmistä jotka itse tarjosivat teille apua, on aiemmin nähneet vastaavan tilanteen läheltä ja siksi osasivat toimia pyytämättä. Muut saattaa tahoillaan ajatella, että onpa ne aikaansaavia kun pienet lapset ja noin hyvin pärjäävät tuossakin tilanteessa, tai että niillä on ilmeisesti muita minua läheisempiä ystäviä joihin tukeutuvat. Varsinkin jos tilanne on jo jonkin aikaa jatkunut, joku hyväkin ystävä voi kuvitella, ettei hän tainnutkaan olla niin hyvä ystävä kun et ole häntä pitänyt ajan tasalla ja pyytänyt arkeen avuksi, joten hän pysyttelee kauempana että saatte rauhassa niiden kaikkien läheisempien auttajienne kanssa hoitaa asiat. Muuta itse sitä kulttuuria ja pyydä apua.
Voimia teille. Sinulla voi myös olla masennusta. Moni nainenhan hoitaa yksin 4 lasta aina, miksi ei miehesi.
Ja toisaalta olette saaneet apua siis 3 taholta, joten itse ajattelisiin että on vielä välittäviä ihmisiä olemassa.
Kolmanneksi mietin että tuo teidän valintanne tehdä 4 lasta. Sairautesi olet tiennyt ja silti tehnyt 4 lasta ja mielestäni on väärin tehdä 4 lasta ja olettaa muiden auttavan , kysymättä näiltä etukäteen montako lasta he haluavat hoitaa tai ruokkia jos joudut sairaslomalle.
Olisin sinuna kiitollisempi niiden avusta jotka ovat auttaneet. Autatko itse paljon muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi mies on palkattomalla eikä hoitovapaalla? Ja miksi ei aikaisemmin ollut vanhempainvapaalla? Sinähän kai saat sairaspäivärahaa (vai mikä sen nimi onkaan).
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 21:32"]
Että on helpompaa pyytää apua lasulta kuin suvulta. Järki hoi..
[/quote]
Miksi ihmeessä et ole pyytänyt apua sukulaisiltasi?
On todella yleistä että ihmiset jäävät yksin vaikeuksien keskellä; helpompaa elämää elävät kiusaantuvat kun eivät tiedä miten päin olla kun toinen piehtaroi tuskissaan. Tuossa lianteessa ei ole etenkänä helppoa etäältä keksiä että mikähän juuri nyt olisi teille avuksi, ja tulla sitten enempiä kyselemättä tuota avustamista toteuttamaan.
Nyt otat sen puhelimen käteen, soitat lähimmillesi ja sanot että on vaikea paikka, avuksi kelpaisi asia X tai asia Y vaikka Z kertaa kuukaudessa, onnistuuko? Ja sitten otat vastaan sen mitä saat ja kiität kauniisti.
Jos väki rynnisi tuosta noin auttamaan, he haluaisivat tehdä jotain sellaista minkä ovat itse kuvitelleet olevan avuksi sinulle. Tajuat kai että sillä tyylillä ei pitkälle pötkittäisi joka tapauksessa.
Mies varmaan tästä näin vaan menee sinne psykiatriselle hoitajalle puhumaan kaksosten ja vauvan kanssa? Katso siihenkin tarvittaisiin edes lastenhoitaja avuksi, tuskin siellä näiden kaksosten kuullen voisi kovin paljon avautua.
Mistä sinä ap tiedät että anoppi on terve tai hyvinvoiva? Tai joku muu?
Rehellisesti sanottuna itse olen aina ajatellut, että auttaisin vaikka ventovierasta hädässä jos hän pyytää mutta sinun asenne on pelottava, luulenpa, että jos erehtyisi tarjoamaan apua jota jaksaisi itse antaa, se ei riittäisi vaan sinä odottaisit vain enemmän ja enemmän niin että auttajakin uupuisi.
koko maailma ei pyöri teidän ympärillä. Muillakin on oma jaksaminen usein kortilla.
Äitiysloma loppuu kun lapsi 8 kk- kaikki lapset päivähoitoon ja isä siivoamaan ja ruokaa laittamaan. Vaan kun päiväkoti ei ole ilmaista?
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 00:13"]
Äitiysloma loppuu kun lapsi 8 kk- kaikki lapset päivähoitoon ja isä siivoamaan ja ruokaa laittamaan. Vaan kun päiväkoti ei ole ilmaista?
[/quote]kyllä se on ilmaista pienituloisille ja fatta jakaa rahaa jos omat loppuu
Rohkaisen pyytämään apua, keskustelemaan muutenkin tilanteesta läheisien kanssa arkeanne ja tarpeitanne kuvaillen. Toivottavasti saatte lasusta sitä mitä tarvitsette. Voimia elämäänne!