Lue keskustelun säännöt.
Ennen maalla sadonkorjuuaikaan 8-vuotiaat hoitivat pienempiä sisaruksia, jopa vauvoja, vanhempien ollessa pellolla
03.07.2021 |
Se oli täysin normaalia. Ei ollut lasua, eikä kukaan paheksunut eikä syyllistänyt. Kouluun mentiin metsien ja vainiouden halki, koskien yli, eikä kukaan vienyt.
Miksi tämä aika jossa elämme on suurta vanhempien syyllistämisaikaa, jos ei 24/7 vartioi lastaan? Onko tämä nyt sitten kasvatuksellinen ihanne?
Ajatuksia?
Kommentit (45)
Särkymävaraa on hyvä olla. Tämä on huomattu lestadiolaisten perheissä. Kläpin voi laittaa saaviin siksi aikaa, kun on navetassa tai pellolla. Rannassa voi kläpin sitoa puuhun eikä uppoa. Konstit on monet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyritään täydellisyyteen, johon on nyt varaa, ennen ei ollut.
Tämä nykyinen "täydellinen" kasvatustapa saanut aikaan jättimäiset mt-ongelmat ja lääkkeiden popsimisen. Jotain tässä on pielessä.
Vieraat aikuiset kasvattavat lapset, kun molemmat vanhemmat tekevät uraa ja itsekkäitä päätöksiä lähinnä omaa onnea hakien. Lisäksi telkkari ja älylaitteet.
Ennen lapset olivat paljon enemmän vanhempiensa kanssa. Askareita tehtiin yhdessä.
En usko, että pitää paikkansa. Lapset ehkä tekivät työtä, mutta läsnäoleva vanhempi saattoi olla kaukana. Tai lapset juoksivat pitkin peltoja ja metsiä päivän ja tulivat illaksi kotiin.
Itse olen 70-luvun lopun maatilan lapsi. Vanhemmilla oli paljon töitä ja vaikka he olivat kotona, ei se ollut aitoa läsnäoloa. Itse ainakin välttelin vanhempia, etten vain olisi ollut tiellä tai haitaksi. Vanhemmat eivät koskaan tehneet mitään meidän kanssa tai osoittaneet rakkautta tai hellyyttä.
Kun pienestä pitäen harjaantuu pikkusisarusten kaitsemiseen ja työn tekoon, niin se on eri asia kun joku nykyisin 8v. laitettaisiin samaan tilanteeseen. Vahinkoja sattui kyllä ennenkin. Nyt yritetään antaa lasten olla lapsia, ei pikkuvanhempia. Ja nuorten nuoria ties minne asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien erot ovat yleisiä.
Nyt lapset elävät sekavia perheissä, joissa on aikuisia, jotka salaa lähinnä vihaavat.
Uusperhe tekee uusia lapsia ja entisen perheen teinit ovat lähinnä tiellä.
Lapsivuodekuolleisuus oli aika yleistä. Ja kuoltiin nuorena keuhko- ja lavantautiin ym. Usein lesket menivät keskenään naimisiin. Uusperheitä oli ennenkin! Ei ole mikään uusi juttu. Teinit laitettiin kaitsemaan pieniä. Ei siinä vastaan hangoiteltu!
Toisaalta ei ollut aborttia, joten muutaman lapsen menettäminen ei tuntunut missään.
Monella nykylapsella ei ole mitään käsitystä kotiarjesta, koska kotitöitä ei voi tehdä lasten ollessa valveilla ja päiväkodissa ruoka hupsahtaa jostain pöytään.
Tapaturmkuolleisuus oli todella suurta ennen, jopa vielä 1970-luvulla, jolla olin itse lapsi. Kun äiti palasi töihin minun ollessani 2-vuotias, ei päiväkotiin saanut lapsia kuin yksinhuoltajat. Minullekin etsittiin naapurustosta ovelta ovelle -menetelmällä hoitajaa ja löytyi mummo, joka nukkui kaikki päivät olohuoneessa, hyvä kun ruokaa laittoi. Minun lempileikkejäni oli tehdä vessassa puhdistusaineista "ruokaa", esimerkiks Vim-hankaspulverista puuroa.
Ihan hirveä tuuri, etten kuollut.
Joten ei, ei siinä "menneisyyden huolttomuudessa" ap ole oikeasti mitään ihailtavaa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000614806.html
"Lasten tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat ovat vähentyneet Suomessa murto-osaan entisestä, selviää Duodecim-julkaisusta. Vuonna 2010 lapsia kuoli tapaturman tai väkivallan seurauksena 26. Vielä 70-luvun alussa alle 15-vuotiaiden lapsiuhrien määrä oli yli 300.
Aiemmin Suomessa lasten tapaturmakuolemien määrä olikin yksi länsimaiden suurimmista.
Erityisesti lasten liikennekuolemia ja hukkumisia tapahtuu nykyisin selvästi vähemmän kuin ennen. Autojen turvallisuus on lisääntynyt, ja uintia valvotaan enemmän. Myös myrkyllisiä aineita ja lääkkeitä on alettu säilyttää lukituissa kaapeissa, mikä on säästänyt usean lapsen hengen. Lisäksi vapaa-ajalla ja urheilussa käytetyt varusteet ovat kehittyneet."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kasvetriin aikuisiksi j mentiin varhemmin naimisiin, kun yleensä työ oli opittu kotoa.
Nykyään elämä on niin monimutkaista, että vaatii isot opinnot.
Esim isäni lapsuudessa 20-luvulla oli helppoja ammatteja j kierteleviä työmiehiä töitä kysymässä. Asuvat pienehkön kunnan taajamassa. Ei mikään rikas. Isä virka. I3s. Äiti kotona. Heillä oli keittäjä palkattuna. Nuori tyttö. Vaihtui muutaman vuoden välein. Lastenhoitajakin oli vähän aikaa.
He käyttivät kylvettäjää, jok tuli kotiin, he käyttivät pyykkäriä, joka sekin tuli kotiin. Vaatteet vietiin vielä sitten silittäjälle.
Työn kysyjiä kävi ja niille saatettiin antaa ruohon leikkuuta tai marjankeruuta tms.
Ammatit olivat usei aika yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyritään täydellisyyteen, johon on nyt varaa, ennen ei ollut.
Tämä nykyinen "täydellinen" kasvatustapa saanut aikaan jättimäiset mt-ongelmat ja lääkkeiden popsimisen. Jotain tässä on pielessä.
Mt ongelmia synnyttävät oman paikan ja tehtävän puute. Liian helppo elämä siinä mielessä, että mikään vakava ei uhkaa, vaikkei tekisi yhtään mitään. Yhteisöllisyys kukoistaa, kun ulkoinen vaara uhkaa ...
Hesarissa oli juttu siitä, miten esim. Barcelonassa yhteisö heräsi eloon, kun elinkeinonharjoittaminen oli katkolla koronan aikaan. Nyt asiat valuvat taas entisiin uomiinsa ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verrataanpa sitten myös lasten kuolleisuus- ja onnettomuuslukuja. Ennen lapsia oli niin paljon, että ilmeisesti heistä jouti muutama menehtyäkin. Nyt harvalla on ylimääräisiä lapsia.
No, ei niitä lapsia tarkoituksella tapettu.
Olosuhteiden pakosta lapset olivat keskenään tai osallistuivat vaarallisiin töihin.
Tulos näkyi onnettomuustilastoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien erot ovat yleisiä.
Nyt lapset elävät sekavia perheissä, joissa on aikuisia, jotka salaa lähinnä vihaavat.
Uusperhe tekee uusia lapsia ja entisen perheen teinit ovat lähinnä tiellä.
Lapsivuodekuolleisuus oli aika yleistä. Ja kuoltiin nuorena keuhko- ja lavantautiin ym. Usein lesket menivät keskenään naimisiin. Uusperheitä oli ennenkin! Ei ole mikään uusi juttu. Teinit laitettiin kaitsemaan pieniä. Ei siinä vastaan hangoiteltu!
Toisaalta ei ollut aborttia, joten muutaman lapsen menettäminen ei tuntunut missään.
Monella nykylapsella ei ole mitään käsitystä kotiarjesta, koska kotitöitä ei voi tehdä lasten ollessa valveilla ja päiväkodissa ruoka hupsahtaa jostain pöytään.
Tuo ei muuten historiantutkimuksen mukaan pidä paikkaansa, etteikö lasten kuolemilla olisi ollut väliä. Lapsia rakastettiin aina, silloinkin kun ruuasta on ollut pulaa, ja lasten kuolemaa ovat päästään terveet vanhemmat surreet. Henkisesti lopuuun ajetut vanhemmat tietysti ovat vähän oma lukunsa kaikkina aikakausina.
Toki sureminen vaihtelee yksilöittäin ja se, miten sitä osoitetaan ja miten siihen on voinut paneutua aikana, jolloin elannon eteen on joutunut surusta huolimatta painamaan töitä, sekin varmaan vaihtelee. Ja koska kirkko saarnasi kuoleman jälkeisen elämän autuutta, muut ihmiset saattoivat paheksua liian voimakkaaksi ja pitkäaikaiseksi koettua suremista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaa-ajalla myös harrastettiin vaarallisia asioita, kiipeiltiin korkeissa puissa, tehtiin pommeja ja tussareita.
Tiedän, että 20-luvulla yhden perheen lapset kuolivat tulipalossa. Niiden äiti näki talon ulkopuolelta, että talo palaa, kun oli itse käynyt navetassa. Tiesi, että lapset on lukittu sisään. Niiden äiti oli menossa kaivoon. Mummoni sai estettyä ja puhuttua järkeä.
Lähinnä sanoi, että tee uusia lapsia. Saat taas iloa elämääsi niistä. Näin kävi. Teki saman verran vielä uusia lapsia ja ei hypännyt sinne kaivoon. (en tiedä, mistä tuo neuvo alunperin tuli. Ehkä hänen äitinsä oli noin tottunut lohduttamaan, kun oli kätilö. Siis se mummoni äiti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä lapsia ennen vanhaan kuolikin enemmän kuin nykyään, siksi niitä piti olla paljon. Esim. 50-luvulla 2-vuotias sukulaislapsi hukkui, kun oli 5-vuotiaan veljensä ”valvonnassa”.
Mielipuolista. Eikö palstalla aina väitetä, että ennen lapsia osattiin kasvattaa toisin kuin nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyritään täydellisyyteen, johon on nyt varaa, ennen ei ollut.
Tämä nykyinen "täydellinen" kasvatustapa saanut aikaan jättimäiset mt-ongelmat ja lääkkeiden popsimisen. Jotain tässä on pielessä.
Vieraat aikuiset kasvattavat lapset, kun molemmat vanhemmat tekevät uraa ja itsekkäitä päätöksiä lähinnä omaa onnea hakien. Lisäksi telkkari ja älylaitteet.
Ennen lapset olivat paljon enemmän vanhempiensa kanssa. Askareita tehtiin yhdessä.
Tässä ajassa on paljon pielessä. Aikaisemmin lapset eivät kyllä viettäneet vanhempiensa kanssa enempää aikaa kuin nykyisin. He lähinnä seurasivat vanhempiensa työntekoa, mutta ei heitä kukaan "hoitanut", samalla tavoin kuin termi nykyisin ymmärretään. Elämä oli ylipäänsä yhteisöllisempää, perheet ja sukulaiset asuivat toistensa lähellä. Nykyisin kaikki möllöttävät yksiöissään ja suuttuvat, jos joutuvat hyysäämään mökkivieraita tai vahtimaan lapsenlapsia tms.
Sitten kun sinkku löytää kumppanin, täytyy ottaa ylisuuri asuntolaina ja ostaa asunto, jossa kaikille perheenjäsenille on oma huone.
Sitten selataan kännykkää ja pelataan/tutkitaan TikTokia kuusi tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 70-luvun lopulla "lapsenpiikana" 13 vuotiaana hoitamassa alle 3 vuotiasta lasta aikuisten työpäivien ajan (n. 9 h). Talon isäntä kävi vielä syömässä mun kokkaamaa ruokaa ruokatunnilla.
Ihan normaalia tuolloin.
Se, että näin on joskus ollut ei tarkoita sitä, että se olisi jokin tavoiteltava olotila nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 70-luvun lopulla "lapsenpiikana" 13 vuotiaana hoitamassa alle 3 vuotiasta lasta aikuisten työpäivien ajan (n. 9 h). Talon isäntä kävi vielä syömässä mun kokkaamaa ruokaa ruokatunnilla.
Ihan normaalia tuolloin.
Eiköhän kyseessä ollut kesätyö. 13-vuotiaat kävi koulua 70-luvulla.
Ei ole ihanne tämä nykyaika eikä myöskään aloituksessa kuvailtu vanha aika. Jotain siltä väliltä voisi tavoitella! Ei lapsia saa asettaa alttiiksi onnettomuuksille, mutta ei myöskään kasvattaa uusavuttomia vätyksiä jotka eivät kouluikäisenä osaa edes ottaa itse välipalaa kaapista. Ihanne olisi kasvattaa lapsia itsenäiseksi, unohtamatta tukea ja turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 70-luvun lopulla "lapsenpiikana" 13 vuotiaana hoitamassa alle 3 vuotiasta lasta aikuisten työpäivien ajan (n. 9 h). Talon isäntä kävi vielä syömässä mun kokkaamaa ruokaa ruokatunnilla.
Ihan normaalia tuolloin.
Eiköhän kyseessä ollut kesätyö. 13-vuotiaat kävi koulua 70-luvulla.
Niin oli, mutta mitä sillä on väliä, Olin vastuussa siitä kolmivuotiaasta kuitenkin koko päivän. Ja ei tuosta nyt niin kauaa ole, että tarttis sanoa ennenvanhaan. Olen vielä nytkin reilusti työikäinen.
Se oli normia vanhaan aikaan, että5 vuotiaanakin laitettiin penempiä, kun vanhemmat tekivät peltotöitä ym.
Eiköhän mt-ongelmia ole yhtä lailla ollut ennenkin, nykyisin ne vain tunnistetaan paremmin ja veikkaanpa että lääketeollisuus on tässä ajan saatossa myös kehittynyt.