Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju
Wikipedian mukaan: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero"
https://fi.wikipedia.org/wiki/X-sukupolvi
Itse muistan parhaiten ihanan 80-luvun, siis ne ihanat asiat kuten muodin, nuoruuden, musiikin. Moni asia oli kyllä pielessä silloin, esim. naisen asema. Tsernobyl on myös iso juttu, ja Berliinin muurin murtuminen sekä Itä-Euroopan vapautuminen Neuvostoliiton vallasta. Ja Neuvostoliiton kaatuminen.
Kuka muistaa vielä Bundesrepublic Deutchlandin ja Deutche Demokratische Republicin? Vai menikö ne oikein :)
Meidäthän tunnetaan myös "pullamössösukupolvena", mutta ainakin minua se naurattaa..
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli karma on kostanut boomereille kun keksivät sanoa nuoria eli meitä nykyisiä viiskymppisiä pullamössösukupolveksi. Nyt heitä sanotaan boomereiksi.
Jonnet sanoo boomereiksi nyt kaikkia yli 30-vuotiaita.... Eli myös meitä entistä pullamössösukupolvea...
No ne "Jonnet" on itse jo lähemmäs 30-vuotiaita, monet jopa jo yli, ettei sullakaan ole nuo ikäluokkien nimitykset ihan 100%:sti hallussa :)
Jonne oli suosittu pojannimi 80- luvun lopussa ja 90-luvulla, joten siitä tuo nimi tietylle ikäluokalle tulee. Silloin, kun tuota nimitystä alettiin käyttämään, eli n. 15v sitten, ne Jonne-nimiset oli teini-ikäisiä.
Nimen suosio on tilastojen perusteella suorastaan romahtanut juuri tuon negatiivisen mielleyhtymän takia.
Siksi on vähän omituista enää puhua "Jonneista" jos puhutaan nykyana teineistä, joskin tuon saman, nyt jo enimmäkseen aikuisikään ehtineen ikäluokan nimitykseksi se kyllä sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-64 ja -79 on kyllä aika iso ero jos toinen on ollut täysi-ikäinen toisen ollessa taapero niin. -64 on päässyt baareihin 80 luvun alussa, kun taas 79 on päässyt baareihin 90-luvun loppupuolella, että eroja on.
Tämän takia mä pidän itseäni minisukupolvi xenniaaleihin kuuluvana, olen syntynyt 1977. Xenniaalit ovat syntyneet 1976-1980/1983. Analoginen lapsuus, digitaalinen nuoruus. Jotkin asiat yhdistävät voimakkaammin millenniaaleihin kuin x-sukupolveen ja päin vastoin.
Niin, ja me olemme sitä sukupolvea, jonka aikana some tuli ja joka käytti somea ekana (irc, MySpace jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆
Hahaaha.. mehän keksittiin ATK.
No näinpä! Itse käytin nettiä ekan kerran ehkä 94 tai 95 yliopistossa.
Mm. tämän takia en laske itseäni x-sukupolveen kuuluvaksi vaan xenniaaliksi - mä olin hätäisesti päässyt lukioon tuolloin!
Käyttäjä35529 kirjoitti:
70-luvun loppupuolella syntyneenä muistoni lapsuudesta ja nuoruudesta ovat ihan hyvät. Paljon siinä silti ehti näkeä kaikkea niukkuudesta - juppivuosien örveltämisen kautta lamavuosiin. Ajan henki siis vaihteli roimasti. Nykyisen materialismin määrää ei silti pahimmillaankaan ollut.
Ehti olemaan molemmat Saksat - ja suuri ja mahtava Neuvostoliitto - joka oli joko pelote tai pelastaja kertojasta riippuen. Vasemmisto kertoili Nicaraguan lapsista ja äiti käski syömään lautasen tyhjäksi, koska Afrikan nälkäänäkevät.
Lapsuuden kesät menivät sujuvasti rannalla uimataidottomana - tai avain kaulassa - kuten sekin kesä ennen koulutielle astumista. Vanhemmat eivät ehtineet hötkyilemään - laittoivat ruokatermokseen murkinaa ja sanoivat heipat.
Ruoka oli vielä aika paljon simppelimpää. Makaronivelli oli käypäinen ateria - ja broileri vielä ihan oikeasti sitkeää kanaa, josta tehtiin keittoa.
Se on varmaa, että kokolihaa ei nautittu nykyisessä määrin. Kyljykset olivat viikonlopun juhlaruokaa.
Kauppojen sortimentti oli yleisesti ottaen vielä tosi kapea nykyiseen verrattuna. Muistan, kuinka jänniä juttuja kiwi-hedelmät tai kiinankaali olivat jossain välissä. Muotijuttujahan niistä tulikin.
Videolaite oli kova juttu - ensin Betamax - sitten voittava VHS... elokuvia sai oikein nauhalle.
Tietotekniikka oli itselle hepreaa. Se, että yläasteen valinnaisessa ATK-ssa lähdettiin heti opettamaan ohjelmointia Turbo Pascalilla - ei juurikaan auttanut.
90-luvun alussa sain ostettua jo CD-soittimen - vaan aiemmin musa tuli LP-levyiltä...ja nauhoitetuilta c-kaseteilta kurjalla äänentoistolla. Nauhoitukset tulivat radion harvoista tolkun musaohjelmista tai siltä kaksipesäisen mankan omaavalta kaverilta.
Telkkarissa oli ensin vain Hittimittari - mut sit tuli kaapeli ja MTV.
Kotimainenkin Maikkari tuli täydentämään kahta kanavaa. Kuten Kauniit ja rohkeatkin.
Vaatteet olivat aidosti kulutushyödyke. Itsestänikin on kahden eri vuoden tarhakuvat, missä näkyy sama pusero. Se on ehjä ja mahtuva - siis miksi ei... Ysärin taitteessa pukineetkin alkoivat olla laadukkaampia. Ja nuorten vaatteet haettiin Seppälästä.
Harrastukset olivat halpoja - jos maksoivat ylipäätään. Koulussa oli ilmaisia kerhoja. Vielä vähempi osa vanhemmista osallistui millään tavalla lastensa harrastuksiin.
Ja rööki tosiaan paloi talossa, puutarhassa ja työmailla. Kukaan ei puhunut passiivisesta tupakoinnista - eikä kukaan miettinyt, et onko sopivaa nauttia alkoholia lasten nähden. Siellä mentiin mukana kaikissa kemuissa.
Olet oikeassa, mutta olen itse eri mieltä materiaalismista. Jo 1960-luvun lopulla puhuttiin kerskakulutuksesta ja sen jälkeen tuli elintasokilpailu. Kaikilla aikuisilla piti olla tietty muotitavara tiettyyn aikaan. Oli tietysti myös vaihtoehtoja, mutta pääasia oli kuluttaminen että markkinat pyörisivät.
Kulutus tapahtui enemmän kotimaassa. Tänne odotettiin ulkomaiden ihmeitä. Nyt mennään enemmän ulos Suomesta.
Ympäristölläkin on oikeasti väliä, ja se myönnetään.
Vierailija kirjoitti:
Tsernobyl ei minua niin kauheasti enää säväyttänyt, olin tosissani pelännyt ydinsotaa niin kauan. Telkkarista tuli kamalia elokuvia atomipommien jälkeisestä maailmasta kun olin esiteini, kylmän sodan aikana uhka tuntui todelliseslta.
Niinpä minusta kasvoikin pasifisti. Rauha aatteena tai ideologiana ei puhuta nykypäivänä, ja miksi se ketään kiinnostaisikaan. Jatkuva uutisvirta toinen toistaan kauheammista verilöylyistä ja ihmisoikeusrikkomuksista, ihan länsimaissakin (esim. kidutuksen julkinen hyväksyminen kuulustelumenetelmänä) turruttaa, ja saa sivuuttamaan kamaluudet ilman erityisempiä reaktioita.
Entisajan sanomalehdet ne vasta raakoja on. Kuvalehdissäkin näki vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inarinjärveen tippui neuvostoliittolainen ohjus 1984. Olin 11 v ja katsottiin sitä telkkarista Sodankylässä. Ohjuksen löytöpaikalle oli tuotu joulupukki. En tiedä käytiinkö tapahtuneesta poliittista keskustelua :D
Äiti pelkäsi Neuvostoliiton hyökkäävän.
Siitä käynnistyi valtava debatti, joka lopulta hyödynnettiin niin sikäläisen ravintolan listalla kuin Spede-Showssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt viisikyppisenä haluaisi pysyä yhtä laihana kun aikuiset olivat vielä kasarilla, niin täytyy olla lähes syömättä kirjaimellisesti. Tuhatta kaloria isolle ihmiselle viikosta toiseen.
Kasarilla kuitenkin syötiin ihan kunnolla. Koulussa sai santsata ja voi pojat se tehtiin, kotona vedettiin pekonia ja jäätelöä ja karkkia. Silti kaikki olivat laihoja.
Kaikki eivät olleet laihoja, mutta muotiin tulleet liikuntalajit pitivät ihmiset kunnossa. Oli aerobiciä, jazz-tanssia, squashia, kuntosalia. 70-luvulla jotkut hölkkäsivät, uivat, naisvoimistelivat tai hiihtivät, mutta vasta 80-luvulla liikunta löi itsensä läpi kaikissa ikäryhmissä. Myös ravintosuositukset kevenivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli karma on kostanut boomereille kun keksivät sanoa nuoria eli meitä nykyisiä viiskymppisiä pullamössösukupolveksi. Nyt heitä sanotaan boomereiksi.
Kuitenkin ainoat, joille on oikeasti pullamössöä syötetty, ovat juuri boomerit itse :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt viisikyppisenä haluaisi pysyä yhtä laihana kun aikuiset olivat vielä kasarilla, niin täytyy olla lähes syömättä kirjaimellisesti. Tuhatta kaloria isolle ihmiselle viikosta toiseen.
Kasarilla kuitenkin syötiin ihan kunnolla. Koulussa sai santsata ja voi pojat se tehtiin, kotona vedettiin pekonia ja jäätelöä ja karkkia. Silti kaikki olivat laihoja.
Kaikki eivät olleet laihoja, mutta muotiin tulleet liikuntalajit pitivät ihmiset kunnossa. Oli aerobiciä, jazz-tanssia, squashia, kuntosalia. 70-luvulla jotkut hölkkäsivät, uivat, naisvoimistelivat tai hiihtivät, mutta vasta 80-luvulla liikunta löi itsensä läpi kaikissa ikäryhmissä. Myös ravintosuositukset kevenivät.
Suomalaiset ovat lihoneet 1970-luvulta lähtien vuosi vuodelta enemmän, viis siitä mikä on muotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisällä tupakointi oli normaalia, eikä nillitetty parveketupakoinnista. Kaupat meni kiinni lauantaisin klo 14 ja sunnuntaisin kiinni. Vanhemmat eivät leikkineet lapsiensa kanssa. Nykyään 7v lapsi hyppii seinille, jos ei saa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆
On huomattu. Oikeastaan nuoremmat eivät osaa. Älypuhelimeensa osaavat ladata sovelluksia ja tehdä hassuja meemejä ja videoita, mutta kun pitäisi ihan oikeaa pöytätietokonetta käyttää, esimerkiksi poistaa jotain ohjelmia tai palauttaa aikaisempi tilanne koneella tai estää seuranta, ei osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lista: Reaganismi ja Thatcherismi, yfinsodan ja 3. Maailmansodan uhka, Falklandin sota, Hitlerin väärennetyt päiväkirjat, Puolan sotatila ja Solidaarisuus-liike, hallittu rakennemuutos, uusi tieliikennelaki joka toi mm. pyörätiet, taajaman ja pihakadun, konsensus.
Rubikin kuutio ja -käärme, superpallo, digitaalipelit, kiinalainen hyppynaru. Päästiin 70-luvun made in Hong Kong- muovirojusta.
Charlesin ja Dianan häät, Grace Kellyn kuolema, Romy Schneiderin samoin.
Baletti, viulunsoitto, lentopallo, ratsastus, pianotunnit, Lasten urheilukoulu, kuoro, kannel.
Amadeus, Gremlins, Ghost Busters, Vaihdetaan vapaalle, Ferris, Paluu tulevaisuuteen, Rambo, Arska, Poliisiopisto.
Jne jne jne...
Vierailija kirjoitti:
Pieni lista: Reaganismi ja Thatcherismi, yfinsodan ja 3. Maailmansodan uhka, Falklandin sota, Hitlerin väärennetyt päiväkirjat, Puolan sotatila ja Solidaarisuus-liike, hallittu rakennemuutos, uusi tieliikennelaki joka toi mm. pyörätiet, taajaman ja pihakadun, konsensus.
Rubikin kuutio ja -käärme, superpallo, digitaalipelit, kiinalainen hyppynaru. Päästiin 70-luvun made in Hong Kong- muovirojusta.
Charlesin ja Dianan häät, Grace Kellyn kuolema, Romy Schneiderin samoin.
Baletti, viulunsoitto, lentopallo, ratsastus, pianotunnit, Lasten urheilukoulu, kuoro, kannel.
Amadeus, Gremlins, Ghost Busters, Vaihdetaan vapaalle, Ferris, Paluu tulevaisuuteen, Rambo, Arska, Poliisiopisto.
Jne jne jne...
Piti vielä laittamani Spede Shown paluu, sis. Mänttien tv-asema jossa Kliffaa hei -Auvo ja Kultsi, Velipuolikuu, Rockstop, Valehtelijoiden Klubi, ÄWPK, Salasanat, Thilia Thalia, se Syksyn Sävel jossa oli Jonna ja se toinen jossa soi Rikoo on riskillä ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsernobyl ei minua niin kauheasti enää säväyttänyt, olin tosissani pelännyt ydinsotaa niin kauan. Telkkarista tuli kamalia elokuvia atomipommien jälkeisestä maailmasta kun olin esiteini, kylmän sodan aikana uhka tuntui todelliseslta.
Niinpä minusta kasvoikin pasifisti. Rauha aatteena tai ideologiana ei puhuta nykypäivänä, ja miksi se ketään kiinnostaisikaan. Jatkuva uutisvirta toinen toistaan kauheammista verilöylyistä ja ihmisoikeusrikkomuksista, ihan länsimaissakin (esim. kidutuksen julkinen hyväksyminen kuulustelumenetelmänä) turruttaa, ja saa sivuuttamaan kamaluudet ilman erityisempiä reaktioita.
Entisajan sanomalehdet ne vasta raakoja on. Kuvalehdissäkin näki vaikka mitä.
Kyllä, raakoja olivat. Ja se raakuus aiheutti ihmisissä reaktioita, ei välinpitämättömyyttä tai turtumista.
Meille tuli musiikissa 60-80-luvuilla tutuksi motto rock, rauha ja rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt viisikyppisenä haluaisi pysyä yhtä laihana kun aikuiset olivat vielä kasarilla, niin täytyy olla lähes syömättä kirjaimellisesti. Tuhatta kaloria isolle ihmiselle viikosta toiseen.
Kasarilla kuitenkin syötiin ihan kunnolla. Koulussa sai santsata ja voi pojat se tehtiin, kotona vedettiin pekonia ja jäätelöä ja karkkia. Silti kaikki olivat laihoja.
Kaikki eivät olleet laihoja, mutta muotiin tulleet liikuntalajit pitivät ihmiset kunnossa. Oli aerobiciä, jazz-tanssia, squashia, kuntosalia. 70-luvulla jotkut hölkkäsivät, uivat, naisvoimistelivat tai hiihtivät, mutta vasta 80-luvulla liikunta löi itsensä läpi kaikissa ikäryhmissä. Myös ravintosuositukset kevenivät.
Suomalaiset ovat lihoneet 1970-luvulta lähtien vuosi vuodelta enemmän, viis siitä mikä on muotia.
Koska enää ei ole luettelemiani aerobiciä ym., joissa käytiin säntillisesti kerran viikossa.
En kyllä ole nähnyt sen enenpää lihavia kuin silloinkaan, enemmän tukevia. Olen liki 50 v.
Char kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-files Tv-sarja
Carinin Paronittaren Karmea Kohtalo-TV-sarja. Muistaako kukaan? Verinen kertomus uskottomasta naisesta jonka aviomies tappaa... Tätä emme saaneet katsella kotona, mutta pikkusiskon kanssa kavereiden mökillä kyllä.
Muppet-show. Ja lauantai-iltapäivisin tuli Onnenpäivät ja Viisikko.
Oliko tuo Carinin Paronitar italialainen sarja? Jossa oli vanhan linnan rauniot, ja siellä verinen kämmenenjälki seinässä? Ja sitten vanha kohtalo toistui uudestaan kun nuori kaunis rouva uskalsi rakastua hekumallisesti nuoreen mieheen eikä rikas vanha siippa voinut sietää sitä?
Se oli jännittävä!
Ja kaikki katsoivat Angelica-sarjaa :D
Ai niin ja x-sukupolvi koki oman BLM-hetkensä jo silloin kun tv:ssä näytettiin Juuret-sarja. Se teki suuren vaikutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt viisikyppisenä haluaisi pysyä yhtä laihana kun aikuiset olivat vielä kasarilla, niin täytyy olla lähes syömättä kirjaimellisesti. Tuhatta kaloria isolle ihmiselle viikosta toiseen.
Kasarilla kuitenkin syötiin ihan kunnolla. Koulussa sai santsata ja voi pojat se tehtiin, kotona vedettiin pekonia ja jäätelöä ja karkkia. Silti kaikki olivat laihoja.
Kaikki eivät olleet laihoja, mutta muotiin tulleet liikuntalajit pitivät ihmiset kunnossa. Oli aerobiciä, jazz-tanssia, squashia, kuntosalia. 70-luvulla jotkut hölkkäsivät, uivat, naisvoimistelivat tai hiihtivät, mutta vasta 80-luvulla liikunta löi itsensä läpi kaikissa ikäryhmissä. Myös ravintosuositukset kevenivät.
Suomalaiset ovat lihoneet 1970-luvulta lähtien vuosi vuodelta enemmän, viis siitä mikä on muotia.
Koska enää ei ole luettelemiani aerobiciä ym., joissa käytiin säntillisesti kerran viikossa.
En kyllä ole nähnyt sen enenpää lihavia kuin silloinkaan, enemmän tukevia. Olen liki 50 v.
Toki lihavat ihmiset olivat todella lihavia. Usein he olivat vanhempia mummoja ja jokunen mies, joiden ylipaino ei kiinnostanut ketään.
Nuorempien lihavuutta ihmeteltiin.
vm. 1966 ja työelämässä 1988 lähtien, jotenkin onnistuin välttämään laman, olen ollut tänä aikana työttömänä vain 3 kk. Vielä 12 v tavoite-eläkeikään,.
Alue: Aihe vapaa
Tsernobyl ei minua niin kauheasti enää säväyttänyt, olin tosissani pelännyt ydinsotaa niin kauan. Telkkarista tuli kamalia elokuvia atomipommien jälkeisestä maailmasta kun olin esiteini, kylmän sodan aikana uhka tuntui todelliseslta.
Niinpä minusta kasvoikin pasifisti. Rauha aatteena tai ideologiana ei puhuta nykypäivänä, ja miksi se ketään kiinnostaisikaan. Jatkuva uutisvirta toinen toistaan kauheammista verilöylyistä ja ihmisoikeusrikkomuksista, ihan länsimaissakin (esim. kidutuksen julkinen hyväksyminen kuulustelumenetelmänä) turruttaa, ja saa sivuuttamaan kamaluudet ilman erityisempiä reaktioita.