Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti imettämättä jättäneitä?
05.07.2014 |
Onko joku ollut vapaaehtoisesti heti lapsen syntymästä/ekoista päivistä ollut imettämättä? Miten neuvolassa ja synnärillä suhtauduttiin? Olen itse raskaana enkä aio imettää, tosin ajattelin ekan päivän imettää kun ne ekat tipat on niin tärkeitä kuitenkin...
Kommentit (89)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:52"]
Olisipa lehmilläkin oikeus päättää, haluavatko imettää ihmiskansaa.
Toivottavasti ap sitten kasvatat lapsesi vapaaehtoisen ihmisäidin korvikkeella etkä ala juottaa lapsellesi lehmänmaitoa missään iässä.
[/quote]
Lähes kaikki lehmät kyllä haluavat imettää. Ne on jalostettu haluamaan joten ne antavat mielellään maitonsa sille joka sen vaan suostuu ottamaan, on se vasikka tai ihminen tai lypsyrobotti. Erityisen mielellään ne antavat maitoa kaikille vauvoille, lajista riippumatta.
Korvikkeet ovat sitä varten että niitä voi antaa jos maitoa ei tule tai on joku muu este. Myös henkinen este on sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi.
Eipä synnärillä tai neuvolassa mitään sanottu. Kysyttiin vain, että miten vauvan ruokailut ja selitin että korviketta menee sen ja sen verran.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:08"]Saako kysyä miksi et aio imettää?
[/quote]
Saa kysyä :) koen koko ajatuksenkin imetyksestä hirvittävän epämiellyttäväksi. -ap
Imetin osittain viisi päivää, just ne ensitipat. Synnärilläkin sai jo lisämaitoa, neuvolassa sanoin vaan että on korvikkeella, se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä tarkoitat vapaaehtoisesti? siis tarkoitatko että et anna lapsellesi parasta ruokaa mitä on ja vastustuskykyä, vaikka voisitkin? en
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:18"]mitä tarkoitat vapaaehtoisesti? siis tarkoitatko että et anna lapsellesi parasta ruokaa mitä on ja vastustuskykyä, vaikka voisitkin? en
[/quote]
Juuri sitä tarkoitan, jos sen noin haluat ilmaista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetys on ihanaa. Sen ansiosta (hormonit) jaksaa katkonaisen unenkin kanssa ihan ok. Ja paino tippuu kohisten. ..
Minäkään en imetä. Koen asian erittäin epämiellyttäväksi ja luonnottomaksi. Kyllä se lapsi kasvaa ilman tissiäkin.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:27"]Imetys on ihanaa. Sen ansiosta (hormonit) jaksaa katkonaisen unenkin kanssa ihan ok. Ja paino tippuu kohisten. ..
[/quote]
Varmasti onkin, niiden mielestä joille se sopii! Painoa minulle ei liiemmin ole kertynyt, ja uskon pudottavani kertyneet melko helposti.
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:33"]Minäkään en imetä. Koen asian erittäin epämiellyttäväksi ja luonnottomaksi. Kyllä se lapsi kasvaa ilman tissiäkin.....
[/quote]
Luonnottomaksi...öööööö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetys luonnotonta :)
Mutta kukin valitsee.
Minä koen, että on itsekästä olla imettämättä, jos maitoa tulee.
Enpä itsekään ole saanut tissimaitoa ja minusta on kasvanut pitkä ja terve nainen.
Itsekin koin ajatuksen imetyksestä tosi inhottavana. Käsittelin asiaa keskustelemalla lähinnä puolisoni kanssa ja kirjoittamalla tunteista. En ikinä nauttinut imetyksestä. Jotenkin kuitenkin onnistuin siinä kun annoin mahdollisuuden. Tunteiden käsittely ja myöntäminen auttoi. Nyt +2v jälkeen lopettamisesta tuntuu taas samalta että en voisi ikinä imettää, en tykkää ajatuksesta.
Mutta mä imetin lapseni, aina 1v 3kk ikään saakka. Ja ai vitsi mä taputan itseäni olalle siitä. Jos joskus toisen lapsen saan niin varmasti käyn saman henkisen prosessin läpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän, jos ei pysty imettämään syystä tai toisesta, mutta on jos niin itsekäs ja lapsellinen ettei HALUA imettää koska se on ällöttävää(??) ja epäluonnollista(?!?) niin ei ansaitse mun mielestä sitä äitiyttä.
Minä! :) En imettänyt kumpaakaan lastani, alkutipat pumppasin maitoa.
Imetys oli minulle erittäin kivuliasta ja hermostuin siihen alituiseen tissirumbaan. Ei minusta ole imettäjäksi, paremmat äidit imettäkööt.
Nyt kun lapset on 16 ja 14, en edes muistele koko asiaa.
Eiköhän ne aikuiseksi kasva korvikkeillakin, loppujenlopuksi vauva-aika on rykäsy lasten elämästä.
Kyllähän sitä silloin ihmeteltiin ja joskus koin vähän rasittavaksi ihmettelyn miksi koen imettämisen kivuliaaksi ja epämiellyttäväksi. No, niin vain oli. Olihan mulla aikomus imettää yksivuotiaaksi kun esikoista odotin. Mieli vain muuttui kun esikoinen syntyi.
Kukin tavallaan, maailmaan mahtuu.
Minusta näistä tunteista: ällötyksistä ja peloista pitäisi puhua avoimesti. En usko että kaikki ovat heti valmiita imetykseen. Mutta niin se oma imetysaikakin meni eikä silloin inhottanut, ei kyllä ihastuttanutkaan. Imetysaikana toimin imetystukiäitinä ja isona monusta tulee kätilö/terveydenhoitaja. Nro 13
Toista lastani imetin vain 1kk ja sekin oli hirveän epämiellyttävää ja vastenmielistä. Lopulta se olikin itse asiassa mies, joka kehotti lopettamaan koko touhun, kun se ei ollut kivaa enää kenellekään. Lapsi kasvoi terveenä ja on nyt 21- vuotias fiksu mies.
En tiedä miksi en ole koskaan pitänyt imettämisestä, ehkä se liittyy aistiherkkyyteen. Pisin imetykseni on 4,5kk ja kukaan ei ole ainakaan allerginen millekään, edes testatusti verikokeissa. Yhdellä on atopia, häntä imetin muuten juuri sen 4,5kk. Arvostelua ja imetysterroria en ole kohdannut.
Itse sanoin reilusti ääneen neuvolassa inhotukseni imetystä kohtaan ja kyllä tuli aikamoista propagandaa takaisin. Olin TODELLA ahdistunut koko hommasta ennen kuin vauva oli edes syntynyt...päätin sitten painostuksen alla että ainakin yritän imettää. Lopulta imetin 7kk, hirvittävällä taistelulla ja ahdistuksella. Oliko sen arvoista? En tiedä, löysin imetyksestä myös paljon hyviä puolia, mutta ei mielestäni ollut sen ahdistuksen arvoista siltikään. Ei se ole vauvankaan etu jos äiti hyppii pitkin seiniä ja itkee joka helvetin imetyskerta ennen, jälkeen ja imetyksen aikana.
Mun neuvoni ap:lle ois että älä puhu imettämättömyys aikeistasi mitään, imetät ne ensi tipat ja sitten alat antaa korviketta. Pääset paljon helpommalla. Jos mielesi muuttuu niiden ensitippojen imetyksen aikana että hei, mä haluanki imettää, niin mahtava juttu!
Niin tai sitten jos tiedostaa ahdistuksen niin ehkä sitä voi yrittää purkaa jonkun järkevän ihmisen kanssa, johon luottaa? Vaikka itseäni ahdisti sain omasta terapiastani kyllä apua asiaan siksi aikaa kun imettää piti :) aikuisilla on kaikenlaisia kortteja käytössään!
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:25"]
Olen kiitollinen muutamista vastauksista tässä keskustelussa. En aio tuntea huonommuutta valinnoistani, sillä tiedän olevani hyvä äiti lapselleni, vaikka en imettänytkään. Yleensä nämä keskustelut ovat lannistavia, mutta nyt mukaan eksyi myös terveellä tavalla päätöksiinsä suhtautuneita äitejä. Kiitos teille!
[/quote]
jos imettämättä jättäminen perustui päätökseen koska et vaan halua kun se ei oo kivaa niin olet kyllä pikkuisen huonompi äiti kuin minä. se että ei pysty on eriasia.
[/quote] Olen silti hyvä äiti ja se on tärkeintä. En muuten ole ap, joten teit oletuksia ja niiden pohjalta syytöksiä. Luulen, että et ehkä kuitenkaan saa kaipaamaasi titteliä, mutta elämä ei olekaan kilpailu. Toivottavati joskus oivallat sen.
[/quote]
ymmärsin kyllä että et ole ap. Ap.n lapsi ei ole vielä syntynyt ja sinä olet jo jättänyt imettämättä. Ja minulla on jo kaipaamani titteli, se on äiti, äiti joka antaa lapsilleen parasta ravintoa. En kilpaile kanssasi ja tein oletuksen imettämättömyydestäsi pinon aloituksen pohjalta, kuitenkin vielä lisäsin että jos ei pysty asia täysin eri kuin että ei vaan lapsellisesti halua.
[/quote] Oli niin tai näin, se ei muuta mitään. Olen hyvä äiti lapselleni, kuten sinäkin toivottavasti omallesi. Imettämättömyydellä, olkoon vaikka haluamattomuutta, ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Iloa ja positiivista mieltä päivääsi!