Te, joiden lapsiluku on täynnä

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 14:26"

Esikoisen vauva-aika oli tosi rankka, pitkään ajattelin ettei enää ikinä. Nyt lähipiirissä on useampi viimeisillään tai synnyttänyt, ja niitä pieniä sylitellessä alkaa oma järki sumentua. En siis mitenkään ihannoi pikkuvauva-aikaa, mielestäni juuri nyt 1,5-vuotiaan lapsen kanssa on paras vaihe. Puhuu, hassuttelee ja on kiva tehdä yhdessä kaikkea. Toiveissa on toinen "sitten joskus", mutta vaikealta tuntuu tämäkin jatkuva kaipuu. AP

Mulla ei ole vauvakuumetta, mutta just ittelläkin 1,5v kuopus ja jestas se on ihana ja hassu, en vaan tajua miten voin olla haluamatta kolmatta vähintään vaikka oltiin jo päätetty että jää tähän, tulis sellanen vahinko niin ei tarveis itse tehdä sitä ihanaa ja kipeää valintaa...

[/quote]

Vauvakuume on täysin poissa nyt kun lapsiluku (2) on täynnä JA lapset jo melko isoja. Silloin kun kuopus oli vauva, ei kolmas lapsi olisi ollut niin paha järkytys ja muutos, joten hitusen vauvakuume saattoi nostaa päätään, esim. vauvoja nähdessä.

Nyt kun lapset ovat koululaisia, kolmas lapsi muuttaisi kaiken. Ja siis huonoon suuntaan. Ei todellakaan ole pienintäkään kuumetta. Vahingon käyminen olisi paha järkytys.

Meillä on kolme ja perheemme on nyt valmis, ei ole vauvakuumetta.

Eikös sitä sanota, että jokaiselta äidiltä puuttuu vielä se viimeinen lapsi. Kaipa vauvakuume on aika syvälle rakennettu naisen biologiaan.. Onneksi on järkikin! 

Tavallaan se on yhä. Mutta en minä neljättä raskautta tai lasta oikeasti jaksa. Olen itkenytkin joskus lohduttomasti sitä etten koskaan enää synnytä ja saa sitä ihmettä rinnoilleni. Mikään elämän kokemus ei ole kauniimpaa ja onhan se surullista että sitä ei enää koe. Olen nyt hyvä äiti mutta sen tiedän, että jos tulisi neljäs tähän, en enää jaksaisi olla mukava... Pakko se on vaan vastustaa luonnon kutsua ;-)

Synnytyksen jälkeen hormonihuurussa halusin heti perään toisen lapsen, mutta se hälveni sitten. Ei ole tullut kuin yksi lapsi, ja se johtuu siitä, että synnytys ja se ensimmäinen puoli vuotta oli niin hirvittävää aikaa, etten aio milloinkaan kokea sitä enää uudelleen. Onneksi mieskin on yhden lapsen kannalla. Tämä yksikin oli lähinnä miehen halusta, itse olisin mieluusti voinut olla lapsetonkin.

Kyllä vauvakuumeilu loppui toisen lapsen myötä. Vaikea raskausaika ja vauvalla koliikki ja allergiat. Nyt kun tutuilla vauvoja ajattelee vaan ensimmäiseksi, että huh onneksi ei tarvi taas kaikkea tuota aloittaa alusta. Olen onnellinen kahdesta lapsestani. Ne kun saan kunnialla kasvatettua, niin hyvä on.

Mulla ei oo ikinä ollu vauvakuumetta, kaksi lasta on kuitenkin. VIHAAN raskausaikaa, synnyttämistä ja melkeinpä tätä koko lapsiperhe-elämääkin, ilman tukiverkkoja on todella raskasta. Vauvoista tykkään kyllä yli kaiken, mutta en vain jaksa sitä ympärivuorokautista vastuuta. Mulle riittää että saan pidellä sisarusteni vauvoja ja hoitaa heitä.

Mun vauvakuumeeni roihusi täysillä n. kaksi vuotta kuopuksen syntymän jälkeen ja jonkinlaisella säästöliekillä siitä vielä ehkä vuoden. Nyt kuopus on kuusi, ja vauvakuume on sikäli kuollut että edelleen rakastan vauvoja yli kaiken mutta en enää haluaisi omaa kuin ohikiitävän hetken ajan.

Mä olen ikuinen vauvakuumeilija. Luulin, ettei se lopu koskaan. Mutta kyllä se kuumeilu vaan loppui, kun sain 5. lapsen 39- vuotiaana. Nyt toivon saavani joskus lapsenlapsen, jonka vauvantuoksua saan nuuskutella. Omaa vauvaa emme kumpikaan mieheni kanssa enää jaksaisi. Meillä on jo ikääkin sen verran.

Kyllä mulla loppui vauvakuume. Kaksi lasta on, nuorempi syntyi kun olin 30, eli 10 vuotta sitten, eikä mulla ole tullut vauvakuumetta kertaakaan. Pari kertaa ystävän pienen vauvan nähdessäni kävi mielessä että "olis tollanen ihan kiva", mutta sitten tuli mieleen se todellisuus; odotusaika mahdollisine vaivoineen, yöheräämiset, uhmat jne. niin se hailea ajatus hävisi yleensä yhtä nopeasti kuin tulikin.

Ei mulle ole tullut sellaista kupeiden kuumotusta tai puristavaa oloa rinnassa että vauva olis pakko saada. 

Monille on tullut vauvakuume uuden puolison kanssa, mulle ei oo tullut sitäkään. Päin vastoin; on ollut mukavaa kun kummallakin on isommat lapset ja menemiset voidaan suunnitella eri tavalla kuin pienen vauvan kanssa.

Mulla siis on ollut lapsiluvun täyttyminen ihan selvää.

Ei lopu. Meillä on 4 lasta. Jos ei oltais alotettu niin myöhään lastentekoa olisi varmaan pari enemmän.

Kyllä mulle välillä tulee vauvakuume. Onneksi Se menee ohi aina. Lapsia meillä on 3 enkä tosiaan tahdo enempää, vaikka välillä tuo kuume tuleekin.

Meillä vauvakuume loppui kolmanteen lapseen. Ilman tuota kolmatta perheemme ei olisi ollut täysi, mutta nyt tuntuu siltä.

Mulle ainakin riittää nämä kaksi. Ennen haaveilin kolmesta mutta nyt kun on 2,5v uhmaikäinen ja 4kk valvottava vauva niin ei tässä jaksais yhtään enempää. Ikääkin on jo 32v niin tuskin tulee myöhemminkään tehtyä.

Kyllä itsekin kaiholla muistelen odotusaikaa ja hyvin nukkuvaa vauvaa, mitä oli esikoisen kanssa mutta toinen on osoittautunut vaatimammaksi tapaukseksi. Ehkäpä odottelen siihen että joskus 20v päästä saisin lapsenlapsia jommaltakummalta hoidettavaksi :)

Itsellä oli vauvakuumetta silloin kun lapsi oli pieni (alle 2v), sittemmin ei enää ilmennyt.

Mulla on ja oli täynnä nyt en enää tiedä. Kaksi lasta, tyttö ja poika, olisin halunnut kolme tai neljä, mutta viime synnytys oli niin kamala ja raskausaikana en pitänyt esikoisesta jota ennen rakastin liikaa..tulen hulluksi myös kun mietin pitäiskö sittenkin. Tiedän kyllä niitä jotka päättivät että kaksi riittää, tekivät strerilisaation, en tiedä kaduttaako, mutta välillä puhe kuulostaa haikealta...

Kyllä mulla ainakin edelleen tulee, mutta menee joskus ohikin tullakseen taas uudestaan :)

Mun mielestä Se lapsen teko vaatii, että järki ja tunteet molemmat sanoo kyllä. Neljän lapsen kohdalla meillä kävi näin, ja lapset tehtiin. Sen jälkeen vain vauvakuume, eli tunne sanoo kyllä, mutta järki sanoo ehdottomasti ei, joten lapsia ei enää tehdä.

Välillä on aikoja, että on niin kiitollinen että vauva-aika on lopullisesti ohi, on onnellinen että lapset alkaa jo pärjätä enemmän omillaan, että saa nukkua yöt, ja on sitä mieltä että uutta vauvaa ei enää mistään hinnasta haluaisi. Välillä taas iskee Se kaipaus sitä vauva-aikaa kohtaan. Kuinka Ihanaa Se onkaan, kuinka mukavaa olisi saada vielä yksi persoona tähän perheeseen. Kuinka surullista että ei enää koskaan ole raskaana, ei enää koskaan elä sitä vauva-arkea jne.

Meillä vauvakuume vaimeni lopullisesti päiväkoti-, pikkukoululais- ja harrastusrumbaan. En jaksaisi tätä elämäntyyliä useamman kuin nykyisen kolmen lapsen kanssa. Meillä vanhemmilla on molemmilla vaativat työt, on omakotitalo, on mökki, halutaan harrastaa itsekin.

mulla vauvakuume loppui siihen, kun sain 5. lapsen 41-vuotiaana. onneks, olis kauheeta jos kuume olis jatkunut kun ikääkin jo oli. olihan se haikeeta ajatella, ettei koskaan enää.