Miehellä elämä, mulla ei. Itkettää. Tänään lähtee synttäreille ja minä mätänen kotona lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että ottaa lapset mukaan syömään, sullakin on menoa.

Mua ainakin ärsytisi, että kutsun kaverin synttäreille niin tuokin kirkuvan lapsensa. Miksi APn piisi pilata miehensä synttärit valehtelemalla, että on menoa. Eikö voi päästää ja mennä seuraavana päivänä, jos kerran haluaa mennä jonnekin? Mulle kuulostaa erittäin epäterveeltä valehdella, että on menoa, ettei toinen pääsisi.. narsismia tai jotain muuta pahasti vialla olevaa pelaamista.

Eihän kukaan ole ehdottanut, että ap:n pitäisi juuri nyt keksiä itselleen jokin meno samaan aikaan miehen kanssa.

Ajatus oli, että ap:n tulee miettiä itselleen harrastuksia, jolloin hänelläkin on menoja eli omaa aikaa VUOROLLAAN.

On ihmisiä, jotka keskittyy valittamaan ja ihmisiä, jotka tekee asialle jotain. Itse voi valita, kumpaan porukkaan kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka keskittyy valittamaan ja ihmisiä, jotka tekee asialle jotain. Itse voi valita, kumpaan porukkaan kuuluu.

Todella typerästi sanottu.

Mitä jos kuuluu siihen porukkaa, joka tekee asioille jotakin, mutta siltikään mikään ei muutu ja mikään ei onnistu?

Mitä sitten? Oman käden kautta pois?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on pättänyt, että tästä ei tule mitään ja siinähän sitä sitten istutaan loppuikä sohvalla marisemassa ja lihomassa, kunnes ukkokin löytää uuden. Kaikki on vaikeaa ja mikään ei kiinnosta ja keneenkään ei tutustu ja opiskella ei voi eikä töihin pääse. Pitöiskö varata lääkäriaika ja tarkistaa kilpirauhasarvot, sokeri ja hb. Ja täyttää joku masennuskysely. Sit ruveta tekemään joka päivä jotain marinan sijaan. Ensin vaikka omaa aikaa ulkoiluun, jumppaan tms. Syksyllä johonkin kurssille, jossa tapaa ihmisiä. Työkokeilu, uusi koulutus? Eikö tähän velvoitetakin, ei kai kukaan saa loputtomasti koyona työttömänä istua? Ilmoitus johonkin fb kaveriryhmään, jossa muutkin yksinäiset etsii kavereita ja seuraa. Lapset syksyllä harrastuksiin ja siellä tutustuu toisiin vanhempiin. Kysyy lasten kavereita kaverikylään ja vaihtaa siinä yhteydessä yhteystietoja. Harkitsee myös sitä koiraa. Lapsille siitä ainakin on iloa enemmän kuin itsesäälisestä äidistä. Miehellähän on tuloja, jos on kerran aina ollut töissä ja saanut haluamansa paikat.

Harrastuksissa ei vanhempiiin pysty tutustumaan, kokeiltu on. P a ska konetta eli koiraa meille ei tule!

Ap

Ei tosiaan kannata hankkia koiraa, jos ei ole koiraihmisiä. Todella typerää neuvoa.

Nytkin ihmiset antamassa pois 1v koiria, tämä korona vuoden tulosta.

Ap. Raahaudut nyt viimeisillä voimillasi terapiaan. Mua auttoi puolen vuoden terapia 2x vko (kelan tukemana, muuten ei olisi ollut varaa) + storytelistä aloin kuuntelemaan masennukseen/ahdistukseen/esiintymispelkoon yms liittyvää kirjallisuutta hirveät määrät samalla kun kävelin pitkiä kävelylenkkejä. Monta vuotta meni ns "hukkaan" elämästä tuon tyyppisessä suossa missä sinäkin olet nyt, enkä edes tajunnut silloin kuinka paljon apua tarvitsinkaan. Nyt mulla on paljon parempi olla, vaikka munkin elämä on ollut yhtä paskan tuurin karnevaalia. Kokeile kuunnella vaikkapa Eeva Kolun korkeintaan vähän väsynyt kirja nyt alkuun. Se oli oikeasti viihdyttävää kuunneltavaa. Tsemppiä ap.

Millä paikkakunnalla asut? Jos asut lähellä, niin voisin lähteä kanssasi kahville. Olen itsekin yksinäinen.

Ap.n lapsia käy sääliksi. Äiti itkee, on itsetuhoinen, asenne ihan kamala (koiratkin on paskakoneita). Hanki ap apua, tuo ei todellakaan ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö miehen lopettaa eläminen kun nainen on kateellinen?

Ei vaan miehen pitää alkaa elämään sitä lapsiperheen elämää, eli viettää aikaa lasten kanssa, koska on niitä halunnut saada. Pitää myös huolehtia siitä että vaimo pääsee vapaalle joskus hoitamasta hänen haluamiaan lapsia ja ystävystymään itsekin. Vaimonkin varmaan on mies halunnut joten pitää huomioida hänetkin. Kun aloittaa perhe-elämän, ei voi vain mennä ja tulla kuten sinkkumies. Ainakaan jos haluaa sen perheen pitää. 

Siis mieskö ei nyt päästä aloittajaa minnekään kodin ulkopuolelle?  Vai ettei aloittajaa huvita lähteä minnekään? 

Aloittajalle kuitenkin.....asutteko nyt kovin kaukana aiemmasta asuinpaikastanne? Voisitko joskus lähteä käymään entisellä paikkakunnalla ja tavata siellä asuvia ystäviä?  Paikkakunnan vaihto yleensä tarkoittaa, että joko pidetään huolta aiemmista ystävyys- ja kaverisuhteista välimatkasta huolimatta tai sitten etsitään uudelta paikkakunnalta uusia ystäviä ja kavereita. 

680km,kerran kaksi vuodessa tulee käytyä. Ap

No tuo on tietysti ikävän pitkä matka. Onnistuisiko illanistujaiset joskus etänä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka keskittyy valittamaan ja ihmisiä, jotka tekee asialle jotain. Itse voi valita, kumpaan porukkaan kuuluu.

Todella typerästi sanottu.

Mitä jos kuuluu siihen porukkaa, joka tekee asioille jotakin, mutta siltikään mikään ei muutu ja mikään ei onnistu?

Mitä sitten? Oman käden kautta pois?

Ap

Kaiken lisäksi olet vielä tyhmäkin ja teet vääriä asioita. Se on ihan sama teetkö mitään jos olet typerä. Tätä näkee monella ikuisuusuhriutujalla. Ei oteta hyviä neuvoja vastaan. Sen sijaan lähdetään itse säätämään jotain aivan käsittämätöntä ja epäonnistutaan koska kukaan täyspäinen ei sellaista tekisi. Sitten ihmetellään kun mikään ei onnistu ja että teenhän minä. Koitappa nöyrtyä tekemään se mitä viisaammat neuvoo koska oma järkesi ei riitä.

On ihmisiä, jotka oikeasti yrittävät niin monesti saada elämänsä suuntaa muutettua ja yrittävät saada asioita paremmaksi. Mutta ei vain onnistu.

Se on jännä huomata, että vain hyväosaiset voivat huudella kuinka toinen ei edes yritä. Ja oikein luvataa kuinka kaikki kyllä muuttuu paremmaksi. Haluaisin lainata kristallipalloasi, josta näen, että minullakin vielä asiat paranee vaikka juuri viikko sitten sain jälleen turpaani (henkisesti, ei fyysisesti) kun yritin läheiseni painostuksesta jälleen kerran.

Niin lupasi läheisenikin, että nyt kyllä kaikki muuttuu ja hän lupasi että asia x onnistuu. Mutta sain jälleen vain huomata että kolmanne osapuolen virhe johti tähän (myönsi itsekin virheensä) ja minä kärsin. Taas. Toki, valitus lähetetty, mutta eipä nuo yleensä mitään korjaa.

Että lakatkaa tämä ainainen valitus, että kaikki kääntyy hyväksi kun vain yritätte. Se ei kaikkien kohdalla pidä paikkaansa.

Jos miehellä kerran on jo kavereita, eikö hän voisi auttaa? Siis tarkoitan jotain pariskuntajuttuja, käytte porukalla syömässä tai pyydätte teille kylään. Sitä kautta ainakin saa sosiaalisen elämän käyntiin, vaikkei sieltä mitään pinnallista tuttavuutta enempää sikiäisikään.

Kyllä mun mies on sanonut että olen tervetullut (ennen koronaa) heidän afterworkseille ja joskus piipahdinkin yhdellä, höpisemässä miehen ja sen kavereiden kanssa, ja sitten taas jatkoin omia menojani. Mikäs siinä, ja kun ei ole mitään odotuksia,ei voi pettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet parisuhteessa, jos kumppani herättää tuollaisia tunteita?

Muuta jonnekin, josta saat töitä! Ota lapset mukaan, he voivat viettää lomat isällään. Saat vapaa-aikaa, harrasta, matkustele, kehitä itseäsi. Jos et halua erota, hanki sisältöä elämään.

On hankala alkaa parisuhteeseen, jos oma elämä ei ole kunnossa. Ihmisen pitää osata olla onnellinen ja iloinen ihan itsekseen, eikä hakea toisesta ihmisestä pelastajaa.

Ymmärrän että ärsyttää, jos kumppani menee omia menojaan, etkä tunne kuuluvasi hänen elämäänsä.

Exäni reissasi ympäriinsä ulkomaita myöten, eikä koskaan edes kertonut mitään reissuista. Tienasi, kulki ja harrasti ja meni menojaan. En edes viitsinyt kysyä mitään, kun toinen vastaili 1-2 sanalla. Minä hoidin lapsen ja kodin, täysin yksin. Ex löysi toisen naisen ja perusti uuden perheen, aloitti koko pas*an alusta.

Minun lapsi on nyt iso, joten keskityn työn tekoon! Raha on vapaus.💲💴💰 Et tarvitse miestä, vaan rahaa!

Niin, 6v hakenut töitä, en saa. Haluaisin kuo lla

Ap

Tässä on nyt joku ristiriita, Suomessa on kuulemma huutava työvoimapula. Ulkomailta tarvitaan satoja tuhansia työntekijöitä. Erään Käteisen mukaan puolitoista miljoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuossa ajassa  voisi kouluttautua alalle jossa on duunia tarjolla?

Ai ei kiinnosta... no niin no... 

Kävin 2 vuoden koulun tänä aikana, omaehtoinen opiskelu tyttömyysturvalla. En työllistynyt, pari koulukaveria sai vakityön. Mulla hiton pas ka tuuri elämässä, tai sitten olen liian ujo

Ap

Työhaastattelussa typerät haastattelijat tulkitsevat ujoudesta johtuvan epävarmuuden ammattitaidottumuusta johtuvaksi. Ujoilla valitettavasti on hankalaa päästä haastattelussa eteenpäin. Itsekin olen sössinyt käytännössä kaikki haastatteluni. Olen päässyt eteenpäin lähinnä siksi että pystyn todistamaan ammattitaitoni suoraan työsuorituksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka keskittyy valittamaan ja ihmisiä, jotka tekee asialle jotain. Itse voi valita, kumpaan porukkaan kuuluu.

Todella typerästi sanottu.

Mitä jos kuuluu siihen porukkaa, joka tekee asioille jotakin, mutta siltikään mikään ei muutu ja mikään ei onnistu?

Mitä sitten? Oman käden kautta pois?

Ap

Kaiken lisäksi olet vielä tyhmäkin ja teet vääriä asioita. Se on ihan sama teetkö mitään jos olet typerä. Tätä näkee monella ikuisuusuhriutujalla. Ei oteta hyviä neuvoja vastaan. Sen sijaan lähdetään itse säätämään jotain aivan käsittämätöntä ja epäonnistutaan koska kukaan täyspäinen ei sellaista tekisi. Sitten ihmetellään kun mikään ei onnistu ja että teenhän minä. Koitappa nöyrtyä tekemään se mitä viisaammat neuvoo koska oma järkesi ei riitä.

Olen yrittänyt tutustua ihmisiin, ihmiset eivät halua tutustua minuun. Minkäs teet? Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap. Raahaudut nyt viimeisillä voimillasi terapiaan. Mua auttoi puolen vuoden terapia 2x vko (kelan tukemana, muuten ei olisi ollut varaa) + storytelistä aloin kuuntelemaan masennukseen/ahdistukseen/esiintymispelkoon yms liittyvää kirjallisuutta hirveät määrät samalla kun kävelin pitkiä kävelylenkkejä. Monta vuotta meni ns "hukkaan" elämästä tuon tyyppisessä suossa missä sinäkin olet nyt, enkä edes tajunnut silloin kuinka paljon apua tarvitsinkaan. Nyt mulla on paljon parempi olla, vaikka munkin elämä on ollut yhtä paskan tuurin karnevaalia. Kokeile kuunnella vaikkapa Eeva Kolun korkeintaan vähän väsynyt kirja nyt alkuun. Se oli oikeasti viihdyttävää kuunneltavaa. Tsemppiä ap.

Kiitos. Voitko kertoa muitakin kirjoja nimeltä, jotka auttoivat?

Vierailija kirjoitti:

Ap.n lapsia käy sääliksi. Äiti itkee, on itsetuhoinen, asenne ihan kamala (koiratkin on paskakoneita). Hanki ap apua, tuo ei todellakaan ole normaalia.

No en pidä koirista, lisäriesa. Ap

Tämä on trolli, älkää ruokkiko.

Samanlainen vonkuja oli täälä muutama päivä sitten.

Näitten tarkoitus ei ole kuin vedättää ja pitkittää tätä ketjua.

No senkus ostat pullon murjulle jos känni on sulle elämän synonyymi

Minä aloitin ap vapaaehtoistyön. Siellä on kyllä ärsyttäviäkin ihmisiä mutta olen saanut uusia kivojakin tuttuja.  Ystäviä en, mutta tuttuja sentään ja yksi kutsui 60-vuotispäivilleenkin. Ei hänkään sinne puolisoita kutsunut. Ihan kivaa, kun on eri ikäistä porukkaa, nuoria lukiolaisista ihan mummeleihin. 

Minulla särähtää AP:n kirjoituksista huokuva negatiivinen asenne ja ehkä sosiaalisten taitojen puute mistä voi johtua ettei edes sieltä mammakerhoista ole löytänyt kaveria.

Kannattaa muistaa, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa. Muutkin haluavat uusista tuttavuuksista jotain positiivista elämäänsä. Ei tarvitse muuttaa itseään eikä tarvitse esittää tykkäävänsä vaikka niistä koirista, mutta käytöstään voi muuttaa. Asioista voi puhua muita kunnioittaen ja ikävämmät jutut jättää pois puheista kun tutustuu uusiin ihmisiin. En itse edes ole koiraihminen, mutta lähipiiriini ei tulisi uutta ihmistä joka puhuu koirista paskakoneina.

En ole itsekään mikään täydellinen sosiaalinen perhonen ja olen joutunut kovasti opettelemaan sosiaalisia taitoja että olen saanut ihmisiä ympärilleni ja ne omat piirit. Kannattaa lukea vaikka kirja Olet hyvä tyyppi, missä selitetään nämä asiat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin otat vastaan sen elintason ja rahan, jota miehesi tarjoaa. Miksi verrata itseään muihin? Olisiko parempi, että miehesikin olisi työtön ja teillä ei olisi hänen varallisuuttaan?

Kunnon elintaso, mies saa käteen 1660e/kk ja saadan myös asumistukea :D

Ap