Miehellä elämä, mulla ei. Itkettää. Tänään lähtee synttäreille ja minä mätänen kotona lasten kanssa.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet parisuhteessa, jos kumppani herättää tuollaisia tunteita?

Muuta jonnekin, josta saat töitä! Ota lapset mukaan, he voivat viettää lomat isällään. Saat vapaa-aikaa, harrasta, matkustele, kehitä itseäsi. Jos et halua erota, hanki sisältöä elämään.

On hankala alkaa parisuhteeseen, jos oma elämä ei ole kunnossa. Ihmisen pitää osata olla onnellinen ja iloinen ihan itsekseen, eikä hakea toisesta ihmisestä pelastajaa.

Ymmärrän että ärsyttää, jos kumppani menee omia menojaan, etkä tunne kuuluvasi hänen elämäänsä.

Exäni reissasi ympäriinsä ulkomaita myöten, eikä koskaan edes kertonut mitään reissuista. Tienasi, kulki ja harrasti ja meni menojaan. En edes viitsinyt kysyä mitään, kun toinen vastaili 1-2 sanalla. Minä hoidin lapsen ja kodin, täysin yksin. Ex löysi toisen naisen ja perusti uuden perheen, aloitti koko pas*an alusta.

Minun lapsi on nyt iso, joten keskityn työn tekoon! Raha on vapaus.💲💴💰 Et tarvitse miestä, vaan rahaa!

Mitä sillä rahallakaan, jos on yksinäinen?

Tämä aina tekee näitä aloitulsia, on katkera miehen töistä ja kavereista.

Liekö aito hullu äm m ä?

Koska olen yksinäinen ja työtön, ei miehelläkään saa olla kavereita eikä töitä...

Joopa joo

Ymmärrän sinua ap. Olen kironnut sitä kun muutin miehen perässä tälle paikkakunnalle. En ole saanut yhtään ystävää tämän neljän vuoden aikana. Sukulaiset ja pari ystävää jäi sen verran kauas, ettei siellä ihan tuosta vaan piipahdeta käymässä. Mulla on kyllä työ ja yksi harrastus, mutta en ole niistäkään ystäviä löytänyt. Ehkä johtuu siitä että olen itse alle kolmekymppinen ja nämä harrastuskaverit kaikki 45-50+ ihan eri elämäntilanteessa. Kaipaisin kavereita nimenomaan siihen arkeen, että voisi vaikka yhtenä iltana viikossa käydä jonkun kanssa lenkillä ja jutella. Aikuisena on vaikea saada kavereita, moni on niin onnekkaassa tilanteessa että on se vakiintunut kaveriporukka eikä siihen uusia kaivata.

Minä oisin kyllä paljon mieluumin  lasten kanssa.

Perinteinen passiivis-aggressiivinen vinkki AP:lle että ala sekoilemaan. Eli aina kun miehellä on jotain menoo ja ohjelmaa, niin alat puhumaan sekavia ja esim. järjestään asunnon tavarat uudella tavalla. Kyllä se mies lopulta ymmärtää yskän.

Ap, lapset autoon ja menkää keskenänne syömään ulos pitkän kaavan mukaan. Ehkä löytyy juttuseuraa. Kotona ei tarvi kököttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet parisuhteessa, jos kumppani herättää tuollaisia tunteita?

Muuta jonnekin, josta saat töitä! Ota lapset mukaan, he voivat viettää lomat isällään. Saat vapaa-aikaa, harrasta, matkustele, kehitä itseäsi. Jos et halua erota, hanki sisältöä elämään.

On hankala alkaa parisuhteeseen, jos oma elämä ei ole kunnossa. Ihmisen pitää osata olla onnellinen ja iloinen ihan itsekseen, eikä hakea toisesta ihmisestä pelastajaa.

Ymmärrän että ärsyttää, jos kumppani menee omia menojaan, etkä tunne kuuluvasi hänen elämäänsä.

Exäni reissasi ympäriinsä ulkomaita myöten, eikä koskaan edes kertonut mitään reissuista. Tienasi, kulki ja harrasti ja meni menojaan. En edes viitsinyt kysyä mitään, kun toinen vastaili 1-2 sanalla. Minä hoidin lapsen ja kodin, täysin yksin. Ex löysi toisen naisen ja perusti uuden perheen, aloitti koko pas*an alusta.

Minun lapsi on nyt iso, joten keskityn työn tekoon! Raha on vapaus.💲💴💰 Et tarvitse miestä, vaan rahaa!

Onnellisuudessa on aika oleellista nimenomaan ihmiset siinä ympärillä. Harva on onnellinen ilman niitä eikä mielestäni tarvitsekaan olla. Jotenkin tuo pitää olla onnellinen yksin fraasi ärsyttää minua, miksi pitäisi?

Henkilökohtaisesti olen ollu paljon onnellisempi yksin. Ei ole ketään sotkemassa ja vaatimassa asioita

Vierailija kirjoitti:

Naisilla joku ajatus että mies on turva. Ei ole. Oma työ ja pankkitili on. Tarvitset todellakin omaa rahaa. Ja uusia näkemyksiä. Kotona itkevä perheenäiti ei ole sosiaalisesti kovin kiinnostava.

Sepä se. Mutta kun en saa töitä. Mätänen kotona ja olen luuseri. En ole mikään onnellinen elämäntapatyötön vaan hiton onneton ja häpeän työttömyyttäni

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, lapset autoon ja menkää keskenänne syömään ulos pitkän kaavan mukaan. Ehkä löytyy juttuseuraa. Kotona ei tarvi kököttää.

Juu, kiva vaihtoehto, jos olisi rahaa tai auto

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä oisin kyllä paljon mieluumin  lasten kanssa.

Tärkeämpää ei olekaan kuin omien lastensa hoitaminen. Ehkä se ei nyt siltä tunnu, mutta myöhemmin se huomaa ja muistaa.

Oliko sulla sitten aktiivinen elämä ennen lapsia? Olitko sosiaalinen ja löytyi ystäviä? Jos et, niin nyt kun on lapsia, niin kaikki tuo käy vielä vaikeammaksi. Itsekin olen vähän outo, sosiaalisesti kankea ja ihan lapsesta asti melko yksinänen. Arvata saattaakin, että perhekerhoissa en pääse porukoihin mukaan, leikkipuistoissa toiset äidit keksivät toisilleen jutunjuurta ja vaihtavat numeroita ja mulle saatetaan vastata lyhyesti muutaman kerran kohteliaisuudesta ja se siitä. Enpä tuota enää todellakaan märehdi, saati olisi katkera, kun muut saa ystäviä. Elän omaa elämääni ja pidän hauskaa lasten kanssa. Löydän onnea pienistä asioista. Kauniista merenrannasta, keinumisesta ja kahvikupillisesta pihalla ilta-auringossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet parisuhteessa, jos kumppani herättää tuollaisia tunteita?

Muuta jonnekin, josta saat töitä! Ota lapset mukaan, he voivat viettää lomat isällään. Saat vapaa-aikaa, harrasta, matkustele, kehitä itseäsi. Jos et halua erota, hanki sisältöä elämään.

On hankala alkaa parisuhteeseen, jos oma elämä ei ole kunnossa. Ihmisen pitää osata olla onnellinen ja iloinen ihan itsekseen, eikä hakea toisesta ihmisestä pelastajaa.

Ymmärrän että ärsyttää, jos kumppani menee omia menojaan, etkä tunne kuuluvasi hänen elämäänsä.

Exäni reissasi ympäriinsä ulkomaita myöten, eikä koskaan edes kertonut mitään reissuista. Tienasi, kulki ja harrasti ja meni menojaan. En edes viitsinyt kysyä mitään, kun toinen vastaili 1-2 sanalla. Minä hoidin lapsen ja kodin, täysin yksin. Ex löysi toisen naisen ja perusti uuden perheen, aloitti koko pas*an alusta.

Minun lapsi on nyt iso, joten keskityn työn tekoon! Raha on vapaus.💲💴💰 Et tarvitse miestä, vaan rahaa!

Ai lapset voivat viettää lomat isällään? Mikseivät voisi jäädä asumaan isänsä luo????

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hirveää olla puolisolle kateellinen. Tuntuu että miehelle kaikki tulee kuin Manulle illallinen. Aina työllistynyt työharjoittelupaikkaansa, saanut 90% työpaikoista joita hakenut, ystävystyy tuosta vaan, pyydetään täälläkin kaikkiin kissanristiäisiin.

Minä en pääse edes työhaastatteluun ja ihmiset joihi yrintän tutustua, tekee selväksi, että ei kiinnosta.

Ap

Samaa exäni sanoi minulle, eli hänestä tuntui, että kaikki hyvät asiat vaan jotenkin tapahtuivat minulle, ja että aina onnistuin.

Itsestäni nuo jutut olivat äärimmäisen loukkaavia. Tuo tekee helposti parisuhteeseen sellaisen särön, jota on vaikea enää korjata.

Ymmärrän AP:ta. Aikuisena uusien ystävien hankkiminen ei ole välttämättä mitenkään helppoa. Ihmisillä on jo piirit rakennettu eikä niihin välttämättä ole tilaa uusille ystäville. Keski-ikäisillä on jo elämä täynnä, perhe, parisuhde, sukulaiset, koti, työt ja harrastukset vievät kaiken ajan, jäljelle jäävä vähä aika halutaan käyttää vanhojen ystävien kanssa.

Asiaa on puitu täälläkin monessa ketjussa. Itse esim olen aktiivinen ja sosiaalinen ihminen, mutta välillä yksinäinen. Sukulaiset asuvat kaukana ja hyvät ystävät ovat vuosien varrella muuttaneet muihin kaupunkeihin ja jopa ulkomaille. Olen työelämässä, harrastan aktiivisesti ja harrastuksissa kyllä näkee ihmisiä, mutta vain siellä, ei heistä ystäviä ole saanut. Ihmisillä on jo omat ystävät ja harrastuskaverit halutaan pitää siellä harrastuksessa.

Moni myös kritisoi AP:n halua tukeutua mieheensä. Minusta tämä on vain luonnollista. Jos itse veisin kumppanin uuteen kaupunkiin jossa itselläni on jo verkostot ja hänellä ei, en todellakaan jättäisi selviämään yksin vaan pyrkisin parhaani mukaan tutustuttaamaan kumppania ystäviini ja ystävien puolisoihin. Miksi edes olla parisuhteessa jos toiselta ei saa odottaa tukea tällaisessa tilanteessa?

Ap on tämä "iäkäs 36-vuotias" provoilija. Onko siitä viikko vai kaksi kun hän oli terassilla iltaa istumassa ja mies soitteli sinne mustasukkaisia puheluja... Eli nyt on miehen vuoro pitää hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tämä "iäkäs 36-vuotias" provoilija. Onko siitä viikko vai kaksi kun hän oli terassilla iltaa istumassa ja mies soitteli sinne mustasukkaisia puheluja... Eli nyt on miehen vuoro pitää hauskaa.

En tiedä kenestä puhut, mutta itse olen käynyt baarissa viime syksynä.

Yksin ei innosta mennä.

Taas vaan itkenyt, lapsikin kysyi mikä on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet parisuhteessa, jos kumppani herättää tuollaisia tunteita?

Muuta jonnekin, josta saat töitä! Ota lapset mukaan, he voivat viettää lomat isällään. Saat vapaa-aikaa, harrasta, matkustele, kehitä itseäsi. Jos et halua erota, hanki sisältöä elämään.

On hankala alkaa parisuhteeseen, jos oma elämä ei ole kunnossa. Ihmisen pitää osata olla onnellinen ja iloinen ihan itsekseen, eikä hakea toisesta ihmisestä pelastajaa.

Ymmärrän että ärsyttää, jos kumppani menee omia menojaan, etkä tunne kuuluvasi hänen elämäänsä.

Exäni reissasi ympäriinsä ulkomaita myöten, eikä koskaan edes kertonut mitään reissuista. Tienasi, kulki ja harrasti ja meni menojaan. En edes viitsinyt kysyä mitään, kun toinen vastaili 1-2 sanalla. Minä hoidin lapsen ja kodin, täysin yksin. Ex löysi toisen naisen ja perusti uuden perheen, aloitti koko pas*an alusta.

Minun lapsi on nyt iso, joten keskityn työn tekoon! Raha on vapaus.💲💴💰 Et tarvitse miestä, vaan rahaa!

En kyllä ymmärrä miten voi olla vapaa, kun miltei joka päivä menee työntekoon 🙄 minä olen ollut vapaa jo vuodesta 2015 kun otin lopputilin ja jäin työttömäksi, sitä ihannointiin silloin.

Ap, kuulostat masentuneelta. Hae siihen apua. Terapia tai psykologille juttelu varsinkin voisi tehdä hyvää. Muista, että itsetuhoiset ja itseä lyttäävät ajatukset eivät ole mikään totuus, vaan siinä missä kuume tai vuotava nenäkin, ne ovat oire, joka kertoo ettei terveytesi ole kunnossa. Ansaitset apua ja lepoa!

Toiseksi, olen ollut aivan samassa tilanteessa kuin sinä. Olin kateellinen ex-miehelle, joka löysi uudelta paikkakunnalta nopeasti uudet ympyrät. Yhden yhtä kertaa ei vuosien aikana ottanut minua mukaan, ja kun kerroin yksinäisyydestäni, totesi vain ettei se ole hänen vastuullaan, eikä hänen kavereidensa ole mikään pakko kutsua minua.

Tietenkään sosiaalinen elämä ei ole puolison vastuulla, mutta terveessä ja kunnioittavassa parisuhteessa allapäin olevaa, varsinkin masentunutta, koitetaan auttaa ja lohduttaa parhaansa mukaan. Puhu näistä vaikeista tunteista miehellesi. Hän voisi edes joskus ottaa sinut mukaan ja esitellä kavereilleen, vaikka sitten itse järjestämällä jotain mihin sinäkin osallistut. Ja huom. en siis sano että sinun pitäisi löytää sydänystäviä miehesi kavereista, mutta jo edes jonkinlainen sosialisointi varmasti auttaisi tilannettasi ja itsevarmuuttasi. Jos haluat aloittaa uuden harrastuksen, niin miehen pitää tukea tietysti myös sen verran, että pääset sinne ilman että tarvitsee huolehtia lastenhoidosta.

Jos mies ei ymmärrä eikä halua mitenkään auttaa ja on kuin minun ex-mieheni jolle riittää että itsellä on asiat hyvin, niin silloin hän on todella itsekäs. Silloin voi miettiä että haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa.