Miehellä elämä, mulla ei. Itkettää. Tänään lähtee synttäreille ja minä mätänen kotona lasten kanssa.

Olen ollut vähän samassa tilanteessa ap, olimme muuttaneet vieraalle paikkakunnalle ja koin olevani jumissa lasten kanssa kotona kun miehellä oli menevä työ. Aloin oireilla fyysisesti ja lääkäri tajusi että taustalla oli elämäntilanne. Hän sanoi että kerran viikossa jotain omaa, elokuviin tms. Jos ystäviä jäi muulle paikkakunnalle, mene tapaamaan heitä, sukulaisia tms. ilman muuta perhettä. Ja kaverihakuja on netissä nuorille naisille, esim.pupulandian instassa hiljattain.

Tulispa joku Ihana mies ja veisi mut johonkin ihanaan paikkaan...

Hanki itse elämä. Itse. Onhan tuo nyt älytöntä vinkua täällä että mies menee kaverinsa synttäreille.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tuntuu kurjalta, mutta et voi antaa miehellesi vastuuta omasta onnellisuudestasi. Minkä ikäiset lapset? Tarvitset nyt omia innostusta lisääviä juttuja. Jos et työllisty, aloita opiskelut työllistävällä alalla. Voit myös aloittaa harrastuksen, ottaa osaa järjestö- tai vapaaehtoistoimintaan. Ihmisiin voi tutustua myös lasten ja heidän harrastusten kautta. Tarvitaan paljon omaa aktiivisuutta, että kotiutuu paikkakunnalle, jossa ei tunne ketään.

Kävin alussa perhekerhossa, ei siellä ketään kiinnostanut. Puistoissa ja lasten harrastuksissa kukaan ei puhu. Olen vielä ujo ja jännittää, puhun kyllä, mutta ei siitä juttu sitten jatku. Että se niistä toisista vanhemmista, ei ne tarvitse uusia ystäviä

Lähiräkälässä tullut käytyä yksin, sieltä kyllä saa tuttuja, mutta ei sellainen seura kiinnosta

Ap

Olen ollut itse samassa tilanteessa, pienellä paikkakunnalla oli niin valmiit piirit ja äitiporukat ettei niissä ollut tilaa ”ulkopuoliselle”. Mies oli paljon töissä ja työkaverit ennestään tuttuja joten hänen arkensa oli aivan erilaista kuin minun joka olin pienten lasten kanssa kotona.

Hyvä että miehesi tekee kuitenkin juttuja myös perheen kanssa, plussaa siitä. Onko hänen ystävistään perheellisiä ihmisiä, voisiko sitä kautta löytyä uusia tuttavia?

Meillä ei valitettavasti auttanut kuin muutto, uudella paikkakunnan tavislähiössä tutustuin kolmessa viikossa useampaan ihmiseen kuin kolmessa vuodessa edellisessä asuinpaikassa.

Jaksamista, muista että tämä on vain vaihe ja yritä nauttia lapsista vaikka väsyttääkin, ihan kohta he ovat isoja.

tuossa ajassa  voisi kouluttautua alalle jossa on duunia tarjolla?

Ai ei kiinnosta... no niin no... 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on täsmälleen niin vaikeaa kuin sen antaa olla ja millaiseksi sen päästää.

Miten sinä selität meille sen, että sinä et voi koskaan lähteä ovesta ulos omiin harrastuksiin, kun mies on kotona?

Ei sinulle tule ystäviä kotiin, kun et edes tapaa ketään. Hanki siis harrastus. Jos laulaminen kiinnostaa, lähde vaikka karaokeen tai kirkkokuoroon. Jos mikään ei kiinnosta, niin mene vaikka pihalle istumaan ja katsomaan ympärillesi, mutta tarpeeksi kauas kotoa sillä aikaa, kun lapset ovat isänsä hoidossa. Opiskele jotain. Se on oiva tapa tutustua muihin ihmisiin. Se on sitten sinun asiasi, ilmoittaudutko kesäyliopiston filosofian kurssille vai menetkö taidekurssin alastonmalliksi tai maalamaan sinne itse.

Ei miehen tarvitse lopettaa elämistä, mutta elämää se on kotona lasten hoitaminenkin.

Kaikki esiintymis harrastukset ja opiskelut on poissa laskuista, pelkään esiintyä.

Joku työväenopiston kankaanpainanta tai posliininmaalaus kiinnostaa kyllä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin outo ap. Ryhdistäydy, ala syömään terveellisesti ja käy lenkillä , kun mies tulee töistä kotiin. Pysyt hoikkana ja kuntoilu nostaa mielialaa. Pukeudu kauniisti ja leikkauta nätti tukka. Siis saat itsevarmuutta ,kun menet hoidettuna muiden äitien seuraan.

Tai kohta se sun mies nappaa jonkun pirtsakan uuden kumppanin. Sit sinulla vasta murheet alkaa.

Onko siis mitään noista ehdotuksista , jotka katsot tarpeelliseksi, mitä ehdotin?

Pysyn hoikkana.. Olen lihonut 35kg sen jälkeen, kun tänne muutettiin. Yrintän liikkua, mutta liikunta lisää ruuan himoa.

Koittanut olla syömättä, mutta se syöminen on kohokohta mun päivässä täällä asuessa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

tuossa ajassa  voisi kouluttautua alalle jossa on duunia tarjolla?

Ai ei kiinnosta... no niin no... 

Kävin 2 vuoden koulun tänä aikana, omaehtoinen opiskelu tyttömyysturvalla. En työllistynyt, pari koulukaveria sai vakityön. Mulla hiton pas ka tuuri elämässä, tai sitten olen liian ujo

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut itse samassa tilanteessa, pienellä paikkakunnalla oli niin valmiit piirit ja äitiporukat ettei niissä ollut tilaa ”ulkopuoliselle”. Mies oli paljon töissä ja työkaverit ennestään tuttuja joten hänen arkensa oli aivan erilaista kuin minun joka olin pienten lasten kanssa kotona.

Hyvä että miehesi tekee kuitenkin juttuja myös perheen kanssa, plussaa siitä. Onko hänen ystävistään perheellisiä ihmisiä, voisiko sitä kautta löytyä uusia tuttavia?

Meillä ei valitettavasti auttanut kuin muutto, uudella paikkakunnan tavislähiössä tutustuin kolmessa viikossa useampaan ihmiseen kuin kolmessa vuodessa edellisessä asuinpaikassa.

Jaksamista, muista että tämä on vain vaihe ja yritä nauttia lapsista vaikka väsyttääkin, ihan kohta he ovat isoja.

Nyt ovat tänä syksynä koululaisia kaikki. Ei voi muuttaa, enkä haluakaan, lapset kotiutuneet hyvin, paljon ystäviä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin outo ap. Ryhdistäydy, ala syömään terveellisesti ja käy lenkillä , kun mies tulee töistä kotiin. Pysyt hoikkana ja kuntoilu nostaa mielialaa. Pukeudu kauniisti ja leikkauta nätti tukka. Siis saat itsevarmuutta ,kun menet hoidettuna muiden äitien seuraan.

Tai kohta se sun mies nappaa jonkun pirtsakan uuden kumppanin. Sit sinulla vasta murheet alkaa.

Onko siis mitään noista ehdotuksista , jotka katsot tarpeelliseksi, mitä ehdotin?

En yleensä jaksa ihmisten valitusta tai uhriutumista mutta tämä kommentti oli harvinaisen häijy ja ilkeä. Kommentoija on lyö lyötyä -tyyppinen ihminen, jonka seurassa en viihtyisi hetkeäkään. Hänen kitkeryytensä ja ilkeyrensä, empaattisuuden puute vie hapen. Jotkut ihmiset vain pystyvät siihen ilkeyteen mihin toiset ihmiset vetävät rajan.

Ap, myös ujouteen on apua. Olen ollut täysin samassa tilanteessa. Vieraalla paikkakunnalla miehen työn perässä, pienten lasten kanssa yksin kotona. Oli raskasta.

Ensimmäinen askel on, että tunnistat raskauden ja että haluat muutoksen. Askel kerrallaan. Vaikka ensin kerran viikossa posliininmaalaukseen. Sitten mietit mitä työt haluaisit tehdä/opiskella, jos ujous/esiintymispelko ei estäisi.

Itse hain aikoinaan apua ujouteen /esiintymuspelkoon. Siihen saa lääkkeitä, terapiaa jne. Nyt olen julkisessa virassa esimiestyössä ja pidän säännöllisesti puheita. Elämäni on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin outo ap. Ryhdistäydy, ala syömään terveellisesti ja käy lenkillä , kun mies tulee töistä kotiin. Pysyt hoikkana ja kuntoilu nostaa mielialaa. Pukeudu kauniisti ja leikkauta nätti tukka. Siis saat itsevarmuutta ,kun menet hoidettuna muiden äitien seuraan.

Tai kohta se sun mies nappaa jonkun pirtsakan uuden kumppanin. Sit sinulla vasta murheet alkaa.

Onko siis mitään noista ehdotuksista , jotka katsot tarpeelliseksi, mitä ehdotin?

Kaikkia ei ilahduta nätti kroppa ja nätti tukka. Pitää löytää sellasia kavereita, joilla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Vaikeaa se aikuisena on. Ei siinä nättiys mitään auta.

Vierailija kirjoitti:

Mikset lähde mukaan ja lapsille lastenhoitaja siksi aikaa?

Mistä pienituloinen lastenhoitajan hommaa, jos ystäviä ei ole? Varakkaiden elämä on niin yksinkertaista, että tosiasiat hämärtyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet parisuhteessa, jos kumppani herättää tuollaisia tunteita?

Muuta jonnekin, josta saat töitä! Ota lapset mukaan, he voivat viettää lomat isällään. Saat vapaa-aikaa, harrasta, matkustele, kehitä itseäsi. Jos et halua erota, hanki sisältöä elämään.

On hankala alkaa parisuhteeseen, jos oma elämä ei ole kunnossa. Ihmisen pitää osata olla onnellinen ja iloinen ihan itsekseen, eikä hakea toisesta ihmisestä pelastajaa.

Ymmärrän että ärsyttää, jos kumppani menee omia menojaan, etkä tunne kuuluvasi hänen elämäänsä.

Exäni reissasi ympäriinsä ulkomaita myöten, eikä koskaan edes kertonut mitään reissuista. Tienasi, kulki ja harrasti ja meni menojaan. En edes viitsinyt kysyä mitään, kun toinen vastaili 1-2 sanalla. Minä hoidin lapsen ja kodin, täysin yksin. Ex löysi toisen naisen ja perusti uuden perheen, aloitti koko pas*an alusta.

Minun lapsi on nyt iso, joten keskityn työn tekoon! Raha on vapaus.💲💴💰 Et tarvitse miestä, vaan rahaa!

Niin, 6v hakenut töitä, en saa. Haluaisin kuo lla

Ap

Toivottavasti et oikeasti halua kuolla,vaan haluat tilanteen paranevan.Miehelle kannattaa kertoa,miltä tuntuu,kun toinen lähtee,jos hän ei välitä,kannattaa pohtia,onko parisuhde oikea.Omia menoja saa,jos mies tai lapsenvahti on välillä lasten kanssa.Molemmilla pitää olla oikeus tehdä joskus itselleen mieluisia asioita.Mutta myös miehen pitää huomioida sinut ja lapset.Lastenkin kanssa on kiva olla,mutta jos mies ei tätä tajua,näytä,että ette ole itsestäänselvyyksiä hänelle,hän voi myös menettää teidät.Toivon,että tilanteesi paranee ja löydät elämänilon taas.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö miehen lopettaa eläminen kun nainen on kateellinen?

Itse olin parisuhteessa, missä mies oli kateellinen minulle muutamista asioista. Se, että oma puoliso on minulle kateellinen, on ihan oikeasti kauhea tunne.

Se tuntuu siltä, kuin toinen haluaisi minulla olevan asiat kurjasti.

Onhan se hirveää olla puolisolle kateellinen. Tuntuu että miehelle kaikki tulee kuin Manulle illallinen. Aina työllistynyt työharjoittelupaikkaansa, saanut 90% työpaikoista joita hakenut, ystävystyy tuosta vaan, pyydetään täälläkin kaikkiin kissanristiäisiin.

Minä en pääse edes työhaastatteluun ja ihmiset joihi yrintän tutustua, tekee selväksi, että ei kiinnosta.

Ap

Naisilla joku ajatus että mies on turva. Ei ole. Oma työ ja pankkitili on. Tarvitset todellakin omaa rahaa. Ja uusia näkemyksiä. Kotona itkevä perheenäiti ei ole sosiaalisesti kovin kiinnostava.

Opiskelemaan. Siellä omat piirit ja juhlat. Ystäviä ja työ mahdollisuus. Nyt elämää luomaan. Ei saa puolisolle olla katkera.

Vierailija kirjoitti:

Mikset lähde mukaan ja lapsille lastenhoitaja siksi aikaa?

Jos vaikka työttömällä ei ole rahaa ja mies sanoo, ettei takuulla maksa muille lastensa hoidosta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet parisuhteessa, jos kumppani herättää tuollaisia tunteita?

Muuta jonnekin, josta saat töitä! Ota lapset mukaan, he voivat viettää lomat isällään. Saat vapaa-aikaa, harrasta, matkustele, kehitä itseäsi. Jos et halua erota, hanki sisältöä elämään.

On hankala alkaa parisuhteeseen, jos oma elämä ei ole kunnossa. Ihmisen pitää osata olla onnellinen ja iloinen ihan itsekseen, eikä hakea toisesta ihmisestä pelastajaa.

Ymmärrän että ärsyttää, jos kumppani menee omia menojaan, etkä tunne kuuluvasi hänen elämäänsä.

Exäni reissasi ympäriinsä ulkomaita myöten, eikä koskaan edes kertonut mitään reissuista. Tienasi, kulki ja harrasti ja meni menojaan. En edes viitsinyt kysyä mitään, kun toinen vastaili 1-2 sanalla. Minä hoidin lapsen ja kodin, täysin yksin. Ex löysi toisen naisen ja perusti uuden perheen, aloitti koko pas*an alusta.

Minun lapsi on nyt iso, joten keskityn työn tekoon! Raha on vapaus.💲💴💰 Et tarvitse miestä, vaan rahaa!

Onnellisuudessa on aika oleellista nimenomaan ihmiset siinä ympärillä. Harva on onnellinen ilman niitä eikä mielestäni tarvitsekaan olla. Jotenkin tuo pitää olla onnellinen yksin fraasi ärsyttää minua, miksi pitäisi?