Miksei opettajia kiinnosta kiusattu oppilas?

se miten vanhemmat suhautuvat toisiin ihmisiin vaikuttaa lapsosiin, jos empatiaa ei ole ei sitä myös opeteta niin ei ihminen sitä myöskään tunne, nykyään suurinosa ihmisistä tuntuu ajattelevan vain omaa perhettään ja omia lapsiaan ja lapset oppivat saman tyylin. opetteja ei voi tehdä paljon mitään. itse toivoisinkin valvontakameroita ihan joka tilaan missä kiusaaminen on mahdollista ja enemmän välituntivalvojia, apuopettjia ym valvovia silmiä. kyllä kasvatus tulee kotoa ja malli miten asiaan suhtaudutaan. kyseessä on kuitenkin asia joka pahimmillaan ajaa ihmisen itsemurhaan. ei mikään pieni kiusa tai asia johon voidaan suhtautua tyyliin 'lapset on lapsia". eli jokaisen aikuisen vastuulla on kasvattaa lastaan ja kuullessaan kiusaamisesta keskustella lapsensa kanssa syvällisesti asiasta vaikka ei juuri kyseinen lapsi olisi edes osallisena kiusaamiseen millään tavalla. aina on myös lapsia joilla on pahaolo,heikko itsetunto jotka heti tilaisuuden tullen alakavat muita haukkua. näihin auttaisi valvonta ja myös puhuminen, kuraattori, psykologi. sitten on ihan ilkeitä lapsia. mistä se tulee en tiedä. opettaja yleensä puuttuu kaikilla keinoilla jos kiusaaminen on todistettu

Koska aikuiset näkevät saman, mitä aikuismaailmassa. Aina erilaisia, heikkoja jollain alueella kiusataan. Kokevat sen ihan oikeudenmukaiseksi vahvemman laiksi. Viidakon laki toimii, ihan sama mitä kukaan sanoo.

Ketään ei kiinnosta oikeasti kukaan muu kuin se vahvin. Ainahan uhrista leivotaan lopulta syyllinen.

U know, mustalammas syndrooma perheissäkin? Tarvitaa joku jota syytetään kaikesta ja yhdessä hyljeksitään, jotta voidaan kokea jotain teennäistä koheesiota sairasdynaamisessa perheyksikössä.

Perheissä, joissa terve dynamiikka, ei syntipukki-ilmiötä esiinny.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:00"]Kiusatut ovat yleensä keskimääräistä rumempia eivätkä aiheuta opettajassa niin suurta empatiaa kun kauniit lapset. Vai oletteko ikinä nähneet kaunista kiusattua?

[/quote]

Olin itsekin ruma peruskoulussa ja minua kiusattiin myös sen vuoksi. Mutta voi että kun näkivät vuosia myöhemmin millainen kaunotar minusta oli kuoriutunut. Vaan eipä kiinnostanut ne kiusaavat amisjuntit enää

On kyllä kummallinen epäkohta yhteiskunnassa miten lapset ja nuoret saavat tehdä asioita jotka aikuisten tekeminä ovat rikoksia. Homottelua, fyysistä kiinnikäymistä, tavaroiden heittelyä, omaisuuden rikkomista, töiden tuhoamista, mustamaalausta.. Koulumaailmassa nuo kuitataan kakella ja jälki-istunnolla, aikuisten maailmassa mennään oikeuteen. 

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:38"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:13"] 

[/quote]

En jaksanut lukea muita viestejä, olisiko joku kommentoinut tähän, mutta... harvoinhan se kiusaaminen on sitä että on yksi kiusaaja. Useimmiten on niin että koko luokka syrjii yhtä. Esimerkiksi on tullut vastaan iloinen, puhelias ja lapsellinen tyttö, joka joutui seiskaluokkaan, joka oli täynnä "teinipissiksiä", eli henkinen ikäero oli huimaava. Pian kukaan ei halunnut olla missään yhteistyössä hänen kanssaan. Jos pakotettiin esim ottamaan ryhmään, otettiin kyllä, mutta syrjäytettiin yhteistyöstä, huokailtiin, pyöriteltiin silmiä ja tehtiin elekielellä selväksi että kyseinen tyttö ei ole tervetullut. Pian tuo tyttö ei itsekään halunnut olla missään tekemisissä luokkakavereittensa kanssa ja sulkeutui itseensä. Siinä sitten oli lisää sanomista ett ei se halua olla meidän kanssa ja se on ihan outo. Minä olen aineenopettaja, joka näin luokkaa 45 min viikossa. Ja oppisisältöjäkin piti käydä läpi. Ei minulla ollut mitään resursseja puuttua tuohon. Toki kerroin luokanvalvojalle mitä tapahtuu, mutta sen hän toki tiesi jo. Ja monta muutakin tapausta on ollut, missä erilainen joutuu hampaisiin. Voi sitä tietysti antaa jlkkää haukkumisista, mutta ei asennetta voi rangaistuksilla parantaa.

[/quote]

Valitettavasti tämä on joskus totta, ei aina, joskus. Alakoulujen luokat hajotetaan ja jaetaan uusiin yläkoulussa, jonne voi tulla oppilaita eri kouluista. Tytöillä murrosikä alkaa yhä poikia aiemmin. Osalla on kovisvaihe kun pääsee yläkouluun ja he muodostavat luokassa oman ryhmänsä. Osa tytöistä on vielä oikein ala-astemaisia ja he muodostavat oman ryhmänsä. Jos jälkimmäisiä on luokassa vain yksi tai kaksi, paine tulla kouluun, opiskella kunnolla ja aktiivisesti on korkea. Kovistytöt osaavat ja haluavat käyttäytyä joskus erittäin julmasti ja inhottavasti.

Näitä monimutkaisia sotkuja rehtori, luokanvalvojat, kuraattori, oppilashuoltoryhmä ja vanhemmat joutuvat selvittämään jopa viikkoja, jotta tytöt saadaan henkisesti sopimaan samalle luokalle! Joskus mukana on tyttöjä useammalta seiskaluokalta. Kiusaamisien selvittäminen on vaikeaa, koska osa tapahtuu netissä ja kouluajan ulkopuolella.

On luokkia, jossa kukaan tyttö ei ole kiusaaamisen kohde, jossa tyttö saa alkaa aikuistua myöhemmin, eikä häntä kiusata. Opettaja voi ja hänen pitää tukea luokassa ilmapiiriä, jossa jokainen saa olla oma itsensä, kun ei loukkaa muita ja jokaista kunnioitetaan ihmisenä. Ennaltaehkäisevää toimintaa.

yläasteen ope

Monessa koulussa on nykyään käytössä KiVa koulu -ohjelma. Ohjelmaan kuuluu kiusaamisen vastaisia menettelytapaohjeita, jotka on tutkimuksella todettu tehokkaiksi. Koulu pystyy toimillaan vähentämään kiusaamista, mutta kaikkia kiusaamistapauksia ei voida noillakaan ohjeilla lopettaa.

Monet vanhemmat valittavat, että heidän lastaan kiusataan, mutta eivät ota yhteyttä kouluun opettajaan tai rehtoriin. Lapsikaan ei sano mitään. Pitäisikö opettajan olla tällaisissa tilanteissä selvännäkijä, ja ajatustenlukija, että tietäisi, kuka on kiusattu ja kuka ei. Se ei nimittäin suinkaan aina näy käytöksessä. Välitunnillakaan ei tulla tietenkään valvovan opettajan nenän eteen kiusaamaan, vaan kiusaaminen tapahtuu piilossa. Jos lapsi kotona kertoo kiusaamisesta, niin heti perään hän usein kieltää ottamasta kouluun yhteyttä. Pelko on kova, että jos asiaan puututaan, niin se vain pahenee.

Muistan omalta kouluajata yhden erinomaisen tapauksen. Eräs koulutoverini oli adoptoitu ja muutamat luokan pojat alkoivat kiusata häntä. Hän itse ei uskaltanut kertoa kotona asiasta, mutta hänen ystävänsä meni kertomaan. Adoptioäiti lähti käymään erikseen jokaisen pojan kotona puhumassa asiasta. Tällä tavalla kiusaaminen saatiin loppumaan. Ei varmaankaan olisi huono keino nykyäänkään, vaikka monet isit ja äidit vetäisivätkin porot nokkaansa.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 22:29"]

Kiusaamistilanteita on kahdenlaisia. Sellaisia, joissa todella joku lapsi joutuu kiusatuksi ja sellaisia, joissa "kiusattu" itse asiassa tekee kiusaa ja muut antavat samalla mitalla takaisin. Molempiin toki puututaan, mutta jälkimmäisissä tapauksissa puuttuminen ei ole ihan sitä mitä vanhemmat toivoisivat, kun eivät usko oman lapsensa osuuteen tapahtumissa...

[/quote]

Nämä minua hämmästyttävät. Meidänkin vasta 5-vuotta täyttänyt oli kiusaaja jolle isommat lapset antoivat "takaisin" porukalla pihalla. Tai siis vanhempien mielestä 5-vuotias kiusasi isompiaan. Harvemmin se niin on, että yksi vastaan muut tilanteessa se yksi on syyllinen. Kun tämä yksi yrittää puolustautua saadaankin hankala tilanne ratkaistua kätevästi tekemällä syyllinen syyttömästä.

Ei kukaan lapsi täysin pulmunen ole, mutta täytyis hiukan järkeä käyttää.

[/quote]

Jos se 5-vuotias on mulkvisti joka ei usko puhetta niin hyvä vaan että oppii olemaan.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:00"]

Kiusatut ovat yleensä keskimääräistä rumempia eivätkä aiheuta opettajassa niin suurta empatiaa kun kauniit lapset. Vai oletteko ikinä nähneet kaunista kiusattua?

[/quote]

Surullista mutta totta.

[/quote]

Kyllä kauniit ja lahjakkat ovat myös kiusattuja, koska heitä kadehditaan!

- yläkoulun ope

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:27"]

Mikseivät opettajat neuvo kiusatun lapsen vanhempia tekemään ls-ilmoa tai rikosilmoitusta kiusaajasta? Jos kerran se vastuun ottaminen on liian kamalaa ja pelottavaa.

[/quote]

Totta kai koulu kehottaa huoltajia tekemään ilmoituksen, kun soittavat kotiin ja kertovat asioista. Tosin rikoksen tunnusmerkistö täyttyy aika harvoin, joten rikosilmoitusta ei useinkaan tehdä. Siihen vaaditaan oikeaa fyysistä kiinnikäymistä niin, että on tullut pysyvä tai näkyvä väliaikainen vamma. Ei minkään käsirysyn takia rikosilmoituksia tehdä. Samoin lastensuojeluilmoituksen tekemiseen vaaditaan aika paljon, sillä harvalla kiusaajalla on puutteita kotioloissa. Ne kiusaajat ovat tavallisesti ihan normaaleista kodeista ja tavallisia lapsia.

Kerta toisensa jälkeen on nähty se, että huoltajilla menee pupu pöksyyn, kun kertoo heille, että he voivat mennä tekemään rikosilmoituksen. Eivät he halua sitä tehdä. He haluavat, että joku muu (koulu) ottaa syyn niskoilleen ja lopettaa kiusaamisen, mihin ei koulu pysty.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 16:20"]

Miksei tuota jälki-istuntoa sitten käytetä enemmän? Jos vähän väliä joutuisi istumaan 2h niin luulisi sillä jotain vaikutusta olevan.

[/quote]

Missä maailmassa oikein elät? Kahden tunnin jälki-istunnolla ei ole yhtään mitään vaikutusta mihinkään. Hyvä oppilas voi olla kauhuissaan, jos saa jälki-istunnon, häpeä on kova ja istumista ei unohda. Kun on kyseessä kovapäinen oppilas, istunnosta ei ole mihinkään. Oppilas tulee sinne nuokkumaan hetkeksi ja se siitä.

Oppilasta ei voi pitää lukkojen takana, joten jos oppilas lähtee ovet paukkuen ennen määräaikaa, opettaja ei voi häntä estää. Oppilasta ei voi myöskään pakottaa istumaan, joten meidänkin koulussamme on niitä, jotka vuosittain keräävät useita kymmeniä tunteja jälki-istuntoja mutta eivät istu niitä lainkaan. Naureskelevat vain, kun saavat aina uuden jälki-istuntolapun. Huoltajat sanovat, että jos koulu antaa jälki-istuntoa, huolehtikoon koulu niiden istuttamisesta, ei ole kuulemma huoltajan tehtävä lainkaan.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 22:47"]

Hei oikeasti. Itse olen opettaja, joka oli aikoinaan koulukiusattu. Teen kaikkeni, ettei kukaan kiusaisi, not on my watch. On nössöjä reksejä, se on totta, mutta ei pidä paikkaansa ettei opettajaa kiinnostaisi kiusattu oppilas. Minulla on nollatoleranssi kiusaamista vastaan. 

[/quote]

Millaisia työkaluja sinulla oli kiusaamista vastaan? Olen istunut luokanopettajien kanssa samoilla luennoilla ja minun käsitykseni mukaan kiusaaminen ohitetaan opettajakoulutuksessa täysin. Opettajilla ei siis ole mitään välineitä kiusaukseen puuttumiseen.

Poikkeuksia on, jos sinulla sellaisia keinoja oman kokemuksesi perusteella on, niin kerro meillekin. Ja muille opettajille. Esimerkiksi Kiva-koulussa en olisi tiennyt mitään siitä, että oma lapseni oli osallistunut kiusaamiseen, jos hän ei itse olisi siitä kertonut. Tietenkin siinä tapauksessa sain tietää vain oman lapseni 'totuuden' , kiusauksen kohde olisi voinut kertoa toisen tarinan.

Totta on sekin, että ulkopuolisen opettajan on vaikea saada selville, kuka on todella kiusattu ja kuka ei. Joku voi kokea kiusaamiseksi jotain sellaista, jota muut eivät, esim. alaluokkien poikien keskinäiset painit. Joskus muuan poika koki kiusaamiseksi kaiken keskinäisen kisailun, mutta myös sen, että kiusaamisväitteiden välttämiseksi hän jäi muiden oppilaiden paineissa ulkopuoliseksi. Toiseksi on paljon kiusaamista, jota opettaja ei todellakaan näe.

Mitä jos opettaja on se joka kiusaa?

Tilanne: pojat A, B ja C ovat pelaamassa muun ryhmän kanssa jalkapalloa. A on maalissa ja B hyppelehtii paikallaan pallo edessään harkiten, mihin kulmaan potkaisisi. A:ta ja C:tä alkaa odottelu jo ärsyttää ja C tokaisee tylysti, että potkaise jo. B kokee tämän kiusaamisena. A ja C eivät.

Miten tilanne hoidetaan? A ja C eivät ole mielestään kiusanneet ketään. B itkee, koska häntä aina kiusataan, eivätkä hän ja hänen vanhempansa suostu ymmärtämään, että jälki-istuntoa vaativaa kiusaamista ei ole ollut.