Lue keskustelun säännöt.
25v, sinkku, viehättävä ja ypöyksin. :/
04.07.2014 |
Miten voi ihminen olla näin yksin? Olen luonteeltani sosiaalinen, aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Olen asunut ulkomailla jonkin verran ja tottunut siihen, että uusia tuttavuuksia syntyy koko ajan. Ollessani takaisin Suomessa mitään ei oikein tunnu tapahtuvan. Keskustelen ihmisten kanssa, mutta ketään ei kiinnosta tutustua minuun, vaikka olen kyllä monella tavalla erittäin mielenkiintoinen ihminen.
:/
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 20:24"]
Kirjoittit, että olet "paininut kaksisuuntaisuuden kanssa". Mitä muuta tuo tarkoittaa, kun bipolaarihäiriötä?
[/quote]
Vaihtelevat mielialat? :)
[/quote]
oisko siinä syy miksi et kelpaa kenellekään.
[/quote]
:D Toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 20:24"]
Kirjoittit, että olet "paininut kaksisuuntaisuuden kanssa". Mitä muuta tuo tarkoittaa, kun bipolaarihäiriötä?
[/quote]
Vaihtelevat mielialat? :)
[/quote]
oisko siinä syy miksi et kelpaa kenellekään.
[/quote]
Tuskin lähes tuntemattomat tietävät tästä.
Hei, mietin myös viestin laittamista yksityisenä tässä lähipäivinä :)
t.30
Olen huomannut saman, asuin joskus ulkomailla. Mulla on haaveena muuttaa pois. Nään tulevaisuuden Suomessa tosi yksinäisenä, ei se tästä tule muuttumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta kaksisuuntaisuudesta... Bipolaarihäiriö on vakava elinikäinen parantumaton sairaus, joka vaatii elinikäistä lääkitystä. Siitä ei parane. Valitettavasti.
Kuulostat muuten täysin minulta, vaikka olen sinua 12 vuotta vanhempia! Olen myös kaunis, hoikka, ulkoisesti viehättävä akateeminen ura nainen. Olen myös aiemmin asunut useissa eri maissa. Minulla tosin on paljon ystäviä, mutta ongelmia kuitenkin ihmissuhteissa.
Minulla on diagnosoitu bipolaarihöiriö ja siihen elinikäinen lääkitys. Hyväksyin taudin kunnolla vasta pari vuotta sitten ja sen jälkeen näin menneisyydenkin hieman eri valossa. Elän ihan hyvää elämää. Teen paljon töitä ja minulla on alakoululainen lapsi. Arki on ihan tavallista, mutta joudun tarkkailemaan itseäni enemmän kuin muut. Osaan jo onneksi tunnistaa oireeni etukäteen hyvin ja optimoida lääkityksiä sen mukaan. Mutta sosiaalisia kontakteja tämä sairaus sen verran rajoittaa, että masentuneena sitä ei halua edes vastata puhelimeen ja hypomanian aikana vähän toisin päin. Onneksi suurimman osan ajasta ja vuodesta olen täysin oireeton.
Tsemppiä sulle! Jos sinulle on joskus puhuttu kaksisuuntaisuudesta niin siitä ei valittavasti voi parantua, mutta sen kanssa voi elää ihan hyvää elämää.
Hei, opiskelitko ulkomailla? Missä kaikki vanhat koulukaverisi asuvat? Katkesivatko välit Suomen piireihin asuessasi ulkomailla vai oliko niitä piirejä alun alkaenkaan?
Olen itse valmistumassa tänä kesänä brittiyliopistosta, enkä edes tiedä missä maassa asun ensi syyskuussa. Minulla on Suomessa liuta läheisiä ystäviä lukioajoilta, jutellaan päivittäin facessa. Opiskelupaikkakunnalta on uudet piirit ja suurin osa uusista ystävistä on (yllättäen) suomalaisia ja tulevat olemaan osa elämääni vaikka kesän aikana muutetaankin ympäri maailmaa.
Asutko jossain tuppukylässä vai miten olet päätynyt tuollaiseen tilanteeseen? Oletko freelancer etkä tutustu uusiin ihmisiin työn kautta? Suosittelen, että aloitat jonkin harrastuksen missä tutustut ihmisiin, treffailu on myös ihan hyvä idea. Ota yhteyttä vanhoihin tuttuihin ja koita päästä heidän kauttaan tapaamaan uusia ihmisiä. Jos asiaan ei ala ilmaantua mitään muutosta, niin kannattaa varmaan harkita muuttoa pois Suomesta. En itse (vaikka introvertti olenkin) pystyisi elämään ilman sosiaalista elämää.
T.26v kaunis, älykäs ja hauska sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 22:45"]
Tuosta kaksisuuntaisuudesta... Bipolaarihäiriö on vakava elinikäinen parantumaton sairaus, joka vaatii elinikäistä lääkitystä. Siitä ei parane. Valitettavasti.
Kuulostat muuten täysin minulta, vaikka olen sinua 12 vuotta vanhempia! Olen myös kaunis, hoikka, ulkoisesti viehättävä akateeminen ura nainen. Olen myös aiemmin asunut useissa eri maissa. Minulla tosin on paljon ystäviä, mutta ongelmia kuitenkin ihmissuhteissa.
Minulla on diagnosoitu bipolaarihöiriö ja siihen elinikäinen lääkitys. Hyväksyin taudin kunnolla vasta pari vuotta sitten ja sen jälkeen näin menneisyydenkin hieman eri valossa. Elän ihan hyvää elämää. Teen paljon töitä ja minulla on alakoululainen lapsi. Arki on ihan tavallista, mutta joudun tarkkailemaan itseäni enemmän kuin muut. Osaan jo onneksi tunnistaa oireeni etukäteen hyvin ja optimoida lääkityksiä sen mukaan. Mutta sosiaalisia kontakteja tämä sairaus sen verran rajoittaa, että masentuneena sitä ei halua edes vastata puhelimeen ja hypomanian aikana vähän toisin päin. Onneksi suurimman osan ajasta ja vuodesta olen täysin oireeton.
Tsemppiä sulle! Jos sinulle on joskus puhuttu kaksisuuntaisuudesta niin siitä ei valittavasti voi parantua, mutta sen kanssa voi elää ihan hyvää elämää.
[/quote]
Hei ja kiitos, että jaoit tarinasi. :)
Minulla ei tosiaan ole koskaan todettu kaksisuuntaista, mutta muutama vuosi sitten tunnistin oireita itsestäni. Kaksisuuntaiset mielialanvaihtelut johtuivat nyt myöhemmin katsottuna siitä, että olin aivan sekaisin oman itseni kanssa, en tiennyt oikein kuka olen ja mitä tekisin elämälläni, ei niinkään siitä, että se olisi ollut joku fyysinen poikkeavaisuus aivoissani tms. Tein valintoja, jotka riitelivät omien tarpeitteni kanssa. Elämä oli joko todella mahtavaa upeeta tai sitten ihan kamalaa pohjamudissa lojumista. Tämä kaikki muuttui sen myötä, kun aloin toteuttamaan itseäni totuudenmukaisesti. Kuulostaa nopealta "paranemiselta", mutta tämä on vienyt todella paljon kovaa henkistä työtä ja aikaa, että olen nyt tässä. Olen myös kehittänyt itseäni sosiaalisena ihmisenä aivan uudelle tasolle ja teen paljon töitä sen eteen, että olen ympärillä oleville ihmisille mahdollisimman hyvä. Kukaan ei ole täydellinen, mutta yritän vähintään olla epäitsekäs ja ottaa muut ihmiset huomioon.
En tietenkään kiellä sitä, että minulla kyseinen häiriö olisi ollut jopa neurologisella tasolla, mutta minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että tämä on klassinen "kumpi oli ensin, kana vai muna?"-tyyppinen kysymys. Vääristynyt kuva itsestä, lapsuudesta kumpuavat traumat, elämää väärään suuntaan vieneet valinnat, eli kaikkien mahdollisten negatiivisten sattumien summa vie ihmisen kuin ihmisen pohjamutiin. Tiedän miltä tuntuu olla masentunut ymmärtämättä itse siihen syytä, mutta jälkeenpäin katsottuna jokaiseen masennusjaksooni on ollut täysin looginen syy, joka on johtunut sen ajanjakson negatiivisista tapahtumista. Ne voivat olla todella "vähäpätöisiä" asioita, esim. työstä saatu kritiikki. Herkällä ihmisellä pienikin asia voi laukaista pahan olon ja paha olo tuhatkertaistuu siinä vaiheessa, kun ihminen tietää syyn olevan vähäpätöinen ja koittaa kaikin tavoin olla niin kuin ei tuntisi mitään. Kaikki patoutuu ja purkautuu lopulta käsittämättömänä negatiivisena energiana.
Jokaisella on oma henkilökohtainen preferenssinsä selvittää omia ongelmiaan, mulla on tähän mennessä auttanut oman totuuden etsiminen, eikä sen peittäminen lääkityksellä, vaikka mulla ei toisaalta lääkitystä mitään vastaan ole, jos sitä ilman ei tule toimeen. En kuitenkaan näe, että henkilökohtaiset ongelmani ovat heijastuneet siihen miten kohtelen ihmisiä ystävinä. En ole koskaan hakenut sääliä tai tehnyt mitään "hullua", että ihmiset karttaisivat minua sen takia.
AP
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:38"]
Hei, opiskelitko ulkomailla? Missä kaikki vanhat koulukaverisi asuvat? Katkesivatko välit Suomen piireihin asuessasi ulkomailla vai oliko niitä piirejä alun alkaenkaan?
Olen itse valmistumassa tänä kesänä brittiyliopistosta, enkä edes tiedä missä maassa asun ensi syyskuussa. Minulla on Suomessa liuta läheisiä ystäviä lukioajoilta, jutellaan päivittäin facessa. Opiskelupaikkakunnalta on uudet piirit ja suurin osa uusista ystävistä on (yllättäen) suomalaisia ja tulevat olemaan osa elämääni vaikka kesän aikana muutetaankin ympäri maailmaa.
Asutko jossain tuppukylässä vai miten olet päätynyt tuollaiseen tilanteeseen? Oletko freelancer etkä tutustu uusiin ihmisiin työn kautta? Suosittelen, että aloitat jonkin harrastuksen missä tutustut ihmisiin, treffailu on myös ihan hyvä idea. Ota yhteyttä vanhoihin tuttuihin ja koita päästä heidän kauttaan tapaamaan uusia ihmisiä. Jos asiaan ei ala ilmaantua mitään muutosta, niin kannattaa varmaan harkita muuttoa pois Suomesta. En itse (vaikka introvertti olenkin) pystyisi elämään ilman sosiaalista elämää.
T.26v kaunis, älykäs ja hauska sinkku.
[/quote]
En asu missään "tuppukylässä", vaan kotikaupungissani, jossa olen kouluni käynyt lukioon asti. Teen tosiaan töitä aika paljon etänä ja freelancerina, mutta olen kuitenkin ollut sosiaalisesti aktiivinen ja käynyt mahdollisimman paljon illanvietoissa vanhojen tuttujen ja kavereiden kanssa koittaen aina mahdollisuuden mukaan myös tutustua ihan minulle entuudestaan tuntemattomiin ihmisiin. Heidän aktiviteettinsa kuitenkin pyörii suurimmaksi osaksi kuppiloiden ympärillä ja olen kyllästynyt iänikuiseen kaljotteluun. Haluaisin löytää ihan uusia kavereita, jotka olisivat jollain tapaa vähän erilaisia ja luovia. Eli osaavat pitää hauskaa myös ilman alkoholia ja ovat kiinnostuneita kokemaan uusia asioita ja ajattelemaan eri perspektiiveistä. Olen alunperin täältä lähtenyt juuri sen takia, etten koskaan oikein tuntenut kuuluvani joukkoon, mutta haluaisin kuitenkin uskoa, että täältä voisi löytyä edes yksi ihminen, nainen tai mies, joka jollain tasolla jakaa samanlaisen ajatusmaailman ja haluaa ystävystyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26v vastaa vielä,
jos et asu jo Helsingissä, niin muuta sinne. Taitaa olla ainoita paikkoja Suomessa missä tapaa samanhenkistä porukkaa ja ihmiset ovat suht avoimia ja sosiaalisia.
Tyhjästä uuden kaveripiirin luominen on varmasti ihan hemmetin hankalaa, se kun useimmiten tapahtuu juurikin opiskelujen tai työn kautta. Ikävää, jos olette vanhojen kavereidesi kanssa kasvaneet erilleen, eipä sillekään oikein mitään mahda.
En tiedä mitä harrastat tai teet työksesi, mutta jos kirjoitat, niin useimmista isoista kaupungeista löytyy kirjoittajaryhmiä mistä voisin kuvitella löytyvän sellaisia ihmisiä jotka jakavat maailmankatsomuksesi. Suomessa iso osa sosiaalisesta elämästä tapahtuu sen tuopin ääressä mikä minuakin ärsyttää välillä, mutta sinunhan ei ole pakko juoda ja se että mennään juomaan ne yhden johonkin Kallion pikkukapakkaan ei tarkoita että siellä pitää vetää kännit. Itse olen varmaan juuri sellainen ihminen jonka seurasta nauttisit, mutta tykkään käydä kavereiden kanssa istumassa ja samalla saa mahdollisuuden tutustua uusiinkin ihmisiin. Koen että tämä on pieni hinta siitä että saan olla hyvässä seurassa.
Eri asia sitten jos kaverisi ovat aina dokaamassa kun menevät baariin, itsekään en sellaista jaksaisi.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 01:18"]
26v vastaa vielä,
jos et asu jo Helsingissä, niin muuta sinne. Taitaa olla ainoita paikkoja Suomessa missä tapaa samanhenkistä porukkaa ja ihmiset ovat suht avoimia ja sosiaalisia.
Tyhjästä uuden kaveripiirin luominen on varmasti ihan hemmetin hankalaa, se kun useimmiten tapahtuu juurikin opiskelujen tai työn kautta. Ikävää, jos olette vanhojen kavereidesi kanssa kasvaneet erilleen, eipä sillekään oikein mitään mahda.
En tiedä mitä harrastat tai teet työksesi, mutta jos kirjoitat, niin useimmista isoista kaupungeista löytyy kirjoittajaryhmiä mistä voisin kuvitella löytyvän sellaisia ihmisiä jotka jakavat maailmankatsomuksesi. Suomessa iso osa sosiaalisesta elämästä tapahtuu sen tuopin ääressä mikä minuakin ärsyttää välillä, mutta sinunhan ei ole pakko juoda ja se että mennään juomaan ne yhden johonkin Kallion pikkukapakkaan ei tarkoita että siellä pitää vetää kännit. Itse olen varmaan juuri sellainen ihminen jonka seurasta nauttisit, mutta tykkään käydä kavereiden kanssa istumassa ja samalla saa mahdollisuuden tutustua uusiinkin ihmisiin. Koen että tämä on pieni hinta siitä että saan olla hyvässä seurassa.
Eri asia sitten jos kaverisi ovat aina dokaamassa kun menevät baariin, itsekään en sellaista jaksaisi.
[/quote]
Hei taas :)
Minulla on kokemusta Helsingissä asumisesta ja onhan siellä ihan mukavaa, mutta siitä huolimatta en näe huomattavaa eroa Helsingin ja muiden suomalaisten kaupunkien välillä mitä tulee uusiin ihmisiin tutustumiseen. En ole Helsingissä ystävystynyt sen enempää kuin missään muuallakaan Suomessa, koska ihmiset tykkäävät olla "haastateltavana" sen sijaan, että olisivat vastavuoroisesti kiinnostuneita siitä kuka minä olen. Helsingissä on ehkä millin verran sosiaalisempi ilmapiiri, mutta ei kuitenkaan niin merkittävän paljon sosiaalisempi, että sitä varten siellä asuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että vaikutan jo valmiiksi negatiiviselta tämän asian suhteen, luultavasti siksi, koska olen yrittänyt, epäonnistunut ja tunnen oloni petetyksi. Sellaiset harrastukset/kurssit, jotka kiinnostavat minua - no niitä ei ole tarjolla missään päin Suomea. Eli miten löydän samanhenkisiä ihmisiä harrastusten parista, jos täällä ei ole tarjolla sellaista toimintaa, joka minua kiinnostaisi? Olen itse kekseliäs ja keksin kaikenlaista mielenkiintoista toimintaa itselleni, mutta missä niitä samanhenkisiä tapaa sitten? Pitääkö mun itse perustaa joku ryhmä? Voi olla...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu sun mt-ongelmista. Kyl ne vaistoaa. Vaikutat muutenkin jotenkin oudolta..
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 01:34"]Tiedän että vaikutan jo valmiiksi negatiiviselta tämän asian suhteen, luultavasti siksi, koska olen yrittänyt, epäonnistunut ja tunnen oloni petetyksi. Sellaiset harrastukset/kurssit, jotka kiinnostavat minua - no niitä ei ole tarjolla missään päin Suomea. Eli miten löydän samanhenkisiä ihmisiä harrastusten parista, jos täällä ei ole tarjolla sellaista toimintaa, joka minua kiinnostaisi? Olen itse kekseliäs ja keksin kaikenlaista mielenkiintoista toimintaa itselleni, mutta missä niitä samanhenkisiä tapaa sitten? Pitääkö mun itse perustaa joku ryhmä? Voi olla...
AP
[/quote]
Perusta meetup -ryhmä kotikaupunkiisi tai sen lähellä olevaan isoon kaupunkiin? Itse tulisin sellaiseen mielelläni, koska on jotenkin iisimpi tulla mukaan esim 3-10 hengen porukkaan jossa kukaan ei aluksi tunne toisiaan, kuin lähteä random tyypin kanssa kaksistaan kahveelle.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 20:24"]
Kirjoittit, että olet "paininut kaksisuuntaisuuden kanssa". Mitä muuta tuo tarkoittaa, kun bipolaarihäiriötä?
[/quote]
Vaihtelevat mielialat? :)
[/quote]
oisko siinä syy miksi et kelpaa kenellekään.
[/quote]
Tuskin lähes tuntemattomat tietävät tästä.
[/quote]
Ei todellakaan tiedä, edes läheiset ihmiset eivät tiedä minkälaisten asioiden kanssa olen kamppaillut. Olen ulospäin aina iloinen ja pirteä, en kuitenkaan feikkaa, vaan tunnen oloni oikeasti iloiseksi ollessani ihmisten ilmoilla. En siis voi sanoa, että minusta huokuisi maanisdepressiivisyys. Varsinkaan kun en ole kyseisen asian kanssa kamppaillut enää vuosikausiin. :)
Mutta joku syy sille on oltava, että ihmiset eivät täällä ole kiinnostuneita joko sitten vain minusta tai yleisesti eivät ole kiinnostuneita tutustumaan uusiin ihmisiin spontaanisti. Kai se johtuu siitä, että suurin osa ihmisistä on jo löytäneet omat piirinsä aikoja sitten, eikä heillä ole mitään syytä muuttaa asioita mihinkään suuntaa. Olisi kiva tavata samanhenkisiä ihmisiä, jotka ovat juurikin olleet kauan pois ja näin vieraantuneet vanhoista piireistä.
AP
Niin miksi sä asut siellä jumalanseläntakana? Muuta pois.
Uskallatko kertoa etunimesi alkukirjaimen? Itselläni on kaveri joka kuulostaa vähän sinulta. En ole vaan koskaan tajunnut että hänkin voisi olla yksinäinen. Olisin itse aloitteellisempi hänen suuntaansa jos tietäisin että hänkin kaipaa seuraa :)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:12"]
Niin miksi sä asut siellä jumalanseläntakana? Muuta pois.
[/quote]
Jep. :D Taidan muuttaa pian pois... :)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 20:24"]
Kirjoittit, että olet "paininut kaksisuuntaisuuden kanssa". Mitä muuta tuo tarkoittaa, kun bipolaarihäiriötä?
[/quote]
Vaihtelevat mielialat? :)
[/quote]
oisko siinä syy miksi et kelpaa kenellekään.