Terveyskeskuksessa tänään: kiroileva ja epäorganisoitunut äiti

Muistan hyvin ajan ennen lapsia (siitä on alle kolme vuotta) olin 35 - vuotias uraputkessa viilettävä tyylikäs nainen, hiukset, kynnet,ripset ja muut karvat tiptop. Mua oksetti työkaverit jotka tuli töihin välillä räjähtäneen näköisenä ja jugurttia olkapäillä. Päätin ettei minusta tule ikinä samanlaista suttuista ruokatahraista äitiä.

:D

Nyt kotona vauvan ja esikoisen kanssa, kymmenen sentin tyvikasvu, mustat silmänaluset, ei ripsiä, kynnet jyrsitty keittiöfiskarsseilla ja koko sakin ruokalista rinnuksilla.

Ehkä sitten parin vuoden päästä taas, ripset räpsyy ja kannat kopisee.

Nyt nautin tästä. <3

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:38"]

Mun mielestä lasten kuullen ei pitäisi kiroilla, vaikkei lapsi siinä hyökkäyksen kohteena olisikaan. Juuri aikuisiltahan lapset oppivat kiroilemaan. Sitten nämä opettavat tarhassa/koulussa kirosanat muillekin lapsille.

En muista, että olisin koskaan kuullut vanhempieni kiroilevan.

ap

[/quote]

 Sä olet niin ihanassa vaiheessa vielä. :) Oikein puhkut hyviä aikeita ja tietoa siitä miten sinä ainakin teet kaiken paremmin kuin muut. Nauti tästä vaiheesta. Toivotaan ettei sun tarvitse vielä pitkään aikaan luopua tuosta heikosti peitellystä ylemmyydentunteesta. Maratonillakin on helpointa siinä vaiheessa kun ei vielä oikeasti ole juossut askeltakaan. 

[/quote]

Minä vain kerroin, ettei meillä kotona kiroiltu. Ja mulla on kaksi sisarusta, eli ainakin yhdet vanhemmat ovat oikeasti onnistuneet tässä kiroiluasiassa.

ap

Ohiksena täytyy kommentoida, että tässä kejussa käsitellyissä asioissa näkyy ihmisen saama kotikasvatus, toisin sanoen lapsuudenperheen henkinen sivistys ja se, onko oikeasti kasvanut ilmapiirissä, jossa hyvä käytös ja toisten huomioiminen on itsestäänselvyys ja jopa itseisarvo. Kun ihminen on omaksunut tällaisen asenteen elämän perusoletuksena, ei niitä kirosanoja tai rumaa puhetta tule päästäneeksi suustaan edes väsyneenä.

No, en ole noin tiukassa paikassa ollut, koska vähemmän lapsia isommilla ikäeroilla. Mutta periaate on että lapset ovat tuollaisissa tilanteissa alle kahden metrin päässä minusta. Jäätelöä ei syödä tk:ssa. Eikä itselläkään ole tapana kiroilla ja mölistä julkisilla paikoilla.

Mä en ymmärrä, miten tällaisia äitejä niin kovasti puolustellaan. Tämäkin äiti oli kolmatta kertaa raskaana ja on takuulla jo ennen raskautta tiennyt, mitä on odotettavissa - joo joo, jokainen raskaus on erilainen ja vaikka mitä, mutta silti.

Minä ymmärrän esikoistaan odottavia, jotka eivät vielä tiedä, mitä on tulossa ja joille raskaus on ihan uusi kokemus. Samaten vielä toistaan odottavat ovat erilaisessa tilanteessa, raskaana mutta samalla pitäisi jaksaa olla esikoiselle hyvä äiti. Kolmannen kohdalla näissä ei ole mitään uutta.

Tietysti voi olla, että apn näkemä äiti on juuri eronnut tai vaikka jäänyt leskeksi tai ihan mitä kamalaa tahansa. On myös hyviä selityksiä sille, ettei vain yksinkertaisesti jaksa. Mutta on myös paljon huonoa kasvatusta, välinpitämättömyyttä, omien voimavarojen yliarviointia, kun tehdään lapset niin pienillä ikäeroilla. Ja ei, kiroilu ei kuulu normaalin vanhemman käytökseen, ei vaikka olisi miten valvottu yö takana.

Aplle vielä: esikoisen kanssa te varmasti jo näette, millaista lapsiperhearki on ja millaiset voimavarat ja tukiverkot teillä on. Äkkiä myös huomaa, millainen temperamentti sillä omalla lapsella on, ja kannattaako hankkia lapset pienillä ikäeroilla vai odottaa ehkä kauemmin. Sama juttu sitten tietysti tokan kanssa - ei teidän kannata nyt lyödä lukkoon mitään suunnitelmia pienistä ikäeroista (aina voi toki haaveilla), vaan miettiä sitten tilanteen ja oikeasti sen oman jaksamisen mukaan. Mutta ei se mahdotonta ole, missään tapauksessa. Meillä on kolme lasta neljässä vuodessa, mutta kiroiltu ei ole koskaan ja muutenkin jaksettu käyttäytyä.

Tuli vielä mieleen, että onhan tuossa sellainenkin hyvä puoli, että apn kuvailema äiti oikeasti oli väsynyt myös julkisesti, ehkä hän myös saa siihen jotain apua? Monihan esittää ulospäin pirteää ja onnellista, mutta kotona asiat on tosi huonosti.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:45"][quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:38"]

Mun mielestä lasten kuullen ei pitäisi kiroilla, vaikkei lapsi siinä hyökkäyksen kohteena olisikaan. Juuri aikuisiltahan lapset oppivat kiroilemaan. Sitten nämä opettavat tarhassa/koulussa kirosanat muillekin lapsille.

En muista, että olisin koskaan kuullut vanhempieni kiroilevan.

ap

[/quote]

 Sä olet niin ihanassa vaiheessa vielä. :) Oikein puhkut hyviä aikeita ja tietoa siitä miten sinä ainakin teet kaiken paremmin kuin muut. Nauti tästä vaiheesta. Toivotaan ettei sun tarvitse vielä pitkään aikaan luopua tuosta heikosti peitellystä ylemmyydentunteesta. Maratonillakin on helpointa siinä vaiheessa kun ei vielä oikeasti ole juossut askeltakaan. 

[/quote]

Ja sekö on huono juttu jos omaa tietynlaisen idealistisenkin asenteen kasvatuksen ja lapsi-arjen suhteen? Pitääkö sieltä aina kaikki esikoistaan odottavat pudottaa persuuksilleen? Joo, moni yllättyy vauva-ajan ja lapsiperheen arjen rankkuudesta mutta esim. itselläni se myös yllätti positiivisesti vaikka näitä "ootahan vaan" tyyppejä kyllä riitti raskauden aikana.

Antaa toisten nauttia.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:13"]Joo, ymmärsin kyllä että äiti oli ihan poikki, mutta miten estän sen, ettei minulle käy noin? Toivomme saavamme kolme lasta melko pienillä ikäeroilla (2-3 vuotta).

ap

[/quote]

Hyväksymällä sen, että 2-3 vuoden ikäerolla tulet olemaan vain lapsia varten, et ehdi oikein muuta. Hellität hetkeksi ja menet siitä mistä aita on matalin eli teet arjestanne mahdollisimman helppoa. Ei tartte kodin kiiltää, uunissa olla kanelipullia paistumassa, mutta lapsillesi suot aikaa ja rakkautta.

Hoidat homman niin, että nukut tarpeeksi ja saat apu, jos et jaksa. Lapsille luot turvalliset rutiinit, niin kyllä se siitä. Ei kaikista tule tuommoisia. Mulla on kaksi pientä enkä todellakaan mene ihmisten ilmoille kiroilemaan ja kohtelen lapsiani kuten ihmisiä kuuluu kohdella.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:52"]

Ohiksena täytyy kommentoida, että tässä kejussa käsitellyissä asioissa näkyy ihmisen saama kotikasvatus, toisin sanoen lapsuudenperheen henkinen sivistys ja se, onko oikeasti kasvanut ilmapiirissä, jossa hyvä käytös ja toisten huomioiminen on itsestäänselvyys ja jopa itseisarvo. Kun ihminen on omaksunut tällaisen asenteen elämän perusoletuksena, ei niitä kirosanoja tai rumaa puhetta tule päästäneeksi suustaan edes väsyneenä.

[/quote]

No mun lapsuudenperheessä ei kiroiltu, mutta minä tulitan välillä hampaita kiristellen voimasanoja. En ole ylpeä tästä, mutta välillä frustraatio on aika kova. Meillä kolme lasta, joista viimeinen tällainen ylläripylläri tapaus -en olisi enää lapsia halunnut, rakas on kuitenkin. Mies sairastunut kahden ensimmäisen jälkeen kroonisesti, mutta tekee kuitenkin myös töitä, jotka vaativat usein useammankin päivän työmatkoja. Minulla on ollut jo vuosia vetovastuu niin taloudellisesti kuin muutenkin tästä karavaanista. Taloudellinen tilanne mennyt viimevuosina alaspäin. Pienin on sairastellut viimeisen vuoden aikana ainakin kahdeksan flunssaa + hampaiden tulot yms muut päälle. Minulla olisi ihan omiakin tarpeita ja ambitioita, mutta olen jo vuosia joutunut työntämään ne jonnekin taka-alalle. Olen onnellinen pienistä asioista ja ihanista lapsistani, mutta välillä olen todella stressaantunut, väsynyt ja turhautunut. Välillä tainnun marttyyrimaiseksi teiniksi -vilpitön pahoitteluni kaikille ulkopuolisille, jotka joutuvat tällaista regressiota välillä todistamaan.

Ja kyllä, joskus adrenaliini ja siihen liittyvä kiroilu auttavat esim. "kaikki tarvittavat tavarat kasaan, kaikille lapsille säädylliset vaatteet, tarkistettua että kaikki ovat käyneet vessassa, kenelläkään ei ole kurniva vatsa, varmuus eväät mukana, hella pois päältä, itsellä hiukset harjattuna ja pahimmat räät paidasta/ housuista pyyhittynä, pienimälle kolmannen kerran laitettua takin päälle, ai niin avaimet mukana, ja se postikin piti viedä laatikkoon, äh en muistanut taaskaan ostaa postimerkkiä jääköön, no nyt toi yks sitten kakkasi, täytyy vaihtaa vaippa, ei te ette laita sillä aikaa tietokonetta päälle, kuka hitto nyt soittaa, joo ollaan myöhässä, missä mun kengät on!!!" -tilanteisiin.

29; mua nauratti tää sun kuvaus. :D Tällaistahan se usein on, kun yksi ihminen on vastuussa monen muun ihmisen ihan kaikista tarpeista vessahädästä lähtien.

Minusta kiroilu kuuluu saman kategoriaan sen kanssa, että ajaa pyörällä ilman kypärää, eli se ei mun silmissä ole mikää syy leimata ihmisiä. Sillä erotuksella siis, että ilman kypärää ajaminen on laitonta ja siinä voi käydä pahasti. Kiroilu ei ole mitään muuta kuin paineiden purkamista. Jollekin tietenkin riittää, että sanoo tosi topakasti, että "himputti" mutta joillekin se ei anna ihan kuitenkaan sitä oikeaa stimulaatiota.

Jotkut vanhemmat eivät osaa käyttäytyä hyvin, vaikka olisi voimiakin. Ei väsymys ole mikään syy kiroilulle. Rumien sanojen sijaan voi aina sanoa 'vitsi että väsyttää', tai voi kermakakku nyt ärsyttää.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:07"]Odotustilaan saapui kauhealla tohinalla raskaana oleva äiti jolla mukana lapset noin 6-v ja 3-v. Kovalla äänellä etsiskeli leluja/leikkipaikkaa sitä löytämättä. Kun tajusi ettei sellaista ole, kiroili kovaan ääneen lastensa kuullen. Istui odottamaan, kaivoi 3-v:lle jäätelötötterön käteen ja päästi lapset "irti".

Lapset eivät olleet suurimman osan aikaa äidin näköpiirissä vaan jossain kulman takana melko lähellä ulko-ovea. Väillä 6-v tuli kertomaan että jätski on maassa mutta onneksi nyt taas kädessä. (Suuremmassa aulatilassa missä lapset varmaankin olivat on jonkinlainen akustomatto, johon taisi jäädä tahra.) Äitiä ei kiinostanut, tuskin vastasi lapselle mitään.

Sitten huudettiin nimeltä tätä perhettä. Isonmpi laosi tuli, pienempi ei. Äiti ei mene lasta hakemaan vaan karjuu ja äkseeraa lasta tulemaan. Lopulta 6-v käy hakemassa sisaruksensa, äiti ensin karjahti tälle lapselle ettei hänkin karkaisi. Sitten tajusi mitä tapahtuu ja odotti nillä sijoillaan. Niin odotti lääkärikin ovensuussa toisessa päässä pitkää käytävää, useita minuutteja.

Lopulta perhe pääsi kävelemään huonetta kohti. Kolmivuotiaalla oli naama ihan jäätelössä (äiti ei pyyhkinyt), kädet ja paita samoin.

Tuollaistako se lapsiperhe-elämä sitten on? Itse odotan esikoistamme ja toivon todella, etten itse muutu tuollaiseksi välinpitämättömäksi ja epäkohteliaaksi naishirviöksi.

[/quote]

Joo, poikkeuksetta tuollasta se lapsiperhe-elämä on.

[/quote]

Ei meillä vaan. En ole täydellinen, kaukana siitä, mutta miksi kurin pitäisi mennä perille vaan kiroilemalla tai antamalla lasten juosta miten sattuu? Se on vaarallista ja epäkohteliasta muita kohtaan. Jos pykää kolmekin kappaletta lapsia maailmaan niin eikö jossain vaiheessa ole herätyskellot soineet että ne pitää myös kasvattaa.

Ihme kiroilun ja junttiasenteen puolustelua taas täälläkin.

[/quote]

Sarkasmi. Ootko ikinä kuullut?

^ Se on varmaan sitten ihan ok että oma lapsi oppii kiroilemaan? Eilen juuri kuuntelin 6-vuotiasta joka leikkipuistossa puhui "vittu sitä, vittu tätä". Oli muuten aivan järkyttävän kuuloista.

Voisin nimetä monta muuta tapaa "purkaa paineita" kuin kiroileminen. Mene vaikka kuntosalille tai kävelylle. Tai mene kiroilemaan paikkaan jossa ne lapset eivät kuule.

Viestissä 33 piti lainata viestiä 30..

Miksi 2 lainaat koko pitkän aloitusviestin? Luuletko että muille lukijoille on jotenkin epäselvää mihin aloitukseen vastaat?

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 14:26"]

^ Se on varmaan sitten ihan ok että oma lapsi oppii kiroilemaan? Eilen juuri kuuntelin 6-vuotiasta joka leikkipuistossa puhui "vittu sitä, vittu tätä". Oli muuten aivan järkyttävän kuuloista.

Voisin nimetä monta muuta tapaa "purkaa paineita" kuin kiroileminen. Mene vaikka kuntosalille tai kävelylle. Tai mene kiroilemaan paikkaan jossa ne lapset eivät kuule.

[/quote]

Niin. Siitähän se äitien kärttyisyys just johtuu, kun NE EIVÄT PÄÄSE SINNE KUNTOSALILLE JA KÄVELYLLE jos joku ei sinä aikana lapsia vahdi, ja liian monella ei ole kukaan vahtimassa. Eivätkä edes toiseen huoneeseen pakoon, koska ei vauvaa voi jättää yksin huutamaan tai pientä taaperoa telomaan itseään. Se paine, mikä syntyy siitä että on yötä päivää, pahimmillaan vuosia yhteen putkeen, hälytysvalmiudessa hoitamaan ja auttamaan, on jotain jota ei vaan voi kuvitella. Sille ei mitkään työpaineet vedä vertoja, koska niistäkin sentään pääsee yöksi kotiin nukkumaan.

Osa äideistä on oikeasti niin yksin ja niin väsyneitä, että jos he vaan jotenkin selviävät, vaikka eivät mitenkään oppikirjan mukaisesti, niin sekin riittää.

Ei kiroilu ole ok, ikinä, tietenkään, mutta se ei ole iso asia. 

Ai että, eikö ole nautinnollista päästä haukkumaan toista ihmistä!

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 14:22"]Jotkut vanhemmat eivät osaa käyttäytyä hyvin, vaikka olisi voimiakin. Ei väsymys ole mikään syy kiroilulle. Rumien sanojen sijaan voi aina sanoa 'vitsi että väsyttää', tai voi kermakakku nyt ärsyttää.

[/quote]Tuo on aivan veli puolikuu tai pulttibois-kamaa! Voi kermakakku sentään!

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:38"]

Mun mielestä lasten kuullen ei pitäisi kiroilla, vaikkei lapsi siinä hyökkäyksen kohteena olisikaan. Juuri aikuisiltahan lapset oppivat kiroilemaan. Sitten nämä opettavat tarhassa/koulussa kirosanat muillekin lapsille.

En muista, että olisin koskaan kuullut vanhempieni kiroilevan.

ap

[/quote]

 Sä olet niin ihanassa vaiheessa vielä. :) Oikein puhkut hyviä aikeita ja tietoa siitä miten sinä ainakin teet kaiken paremmin kuin muut. Nauti tästä vaiheesta. Toivotaan ettei sun tarvitse vielä pitkään aikaan luopua tuosta heikosti peitellystä ylemmyydentunteesta. Maratonillakin on helpointa siinä vaiheessa kun ei vielä oikeasti ole juossut askeltakaan. 

[/quote]

Tämä on niin totta. Saan välillä "kauhistuneita" katseita osakseni yhden noin 1 v lapsen vanhemmilta, kun komennan tai muuten puhisen kiukusta, kun 5 ja 2 vuotiaani säheltävät ja kiukuttelevat.... Tekisi mieli heille sanoa, että palataan sitten asiaan,  kun sinulla on enemmän kuin yksi lapsi ja ikääkin sen verran, että uhmaa ja muuta omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. Silloin ei aina jaksa leperrellä lapsilleen (mitä en kyllä muutenkaan tee, ärsyttävä tapa puhua lapsille) tms. 

Elämä opettaa... 

Miks heikot/heikkohermoset mammat on ku emakoita ja poikii joka toisen vuoden välein?! En käsitä, pitis olla joku ajokortti lapsien hankintaankin, oikeesti.

Itse tiedän että hankin MAX. kaks etten muutu tuollaiseksi noloksi ihmisraunioksi kuten aloituksen esimerkissä ollut mamma.

Suuret perheet on jees, jos mamma on kuten Muumimammakin- lehmänhermoinen ja pullantuoksuinen. Tuollaiset tiuskivat hiekkahillut ku sarjatulittaa kouluttamattomia äpäriä ni repee pää lähelläkin olevilla ihmisillä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 14:31"][quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 14:26"]

^ Se on varmaan sitten ihan ok että oma lapsi oppii kiroilemaan? Eilen juuri kuuntelin 6-vuotiasta joka leikkipuistossa puhui "vittu sitä, vittu tätä". Oli muuten aivan järkyttävän kuuloista.

Voisin nimetä monta muuta tapaa "purkaa paineita" kuin kiroileminen. Mene vaikka kuntosalille tai kävelylle. Tai mene kiroilemaan paikkaan jossa ne lapset eivät kuule.

[/quote]

Niin. Siitähän se äitien kärttyisyys just johtuu, kun NE EIVÄT PÄÄSE SINNE KUNTOSALILLE JA KÄVELYLLE jos joku ei sinä aikana lapsia vahdi, ja liian monella ei ole kukaan vahtimassa. Eivätkä edes toiseen huoneeseen pakoon, koska ei vauvaa voi jättää yksin huutamaan tai pientä taaperoa telomaan itseään. Se paine, mikä syntyy siitä että on yötä päivää, pahimmillaan vuosia yhteen putkeen, hälytysvalmiudessa hoitamaan ja auttamaan, on jotain jota ei vaan voi kuvitella. Sille ei mitkään työpaineet vedä vertoja, koska niistäkin sentään pääsee yöksi kotiin nukkumaan.

Osa äideistä on oikeasti niin yksin ja niin väsyneitä, että jos he vaan jotenkin selviävät, vaikka eivät mitenkään oppikirjan mukaisesti, niin sekin riittää.

Ei kiroilu ole ok, ikinä, tietenkään, mutta se ei ole iso asia. 

[/quote]

Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on HYVIN HARVOIN sellaista tapausta ettei saisi apua esim. neuvolasta tai kunnalta. MLL:kin on lastenhoitoapua. Tottakai ymmärrän kireän pinnan mutta se on vaan valitettavasti niin että itsestään on pidettävä huolta jotta jaksaa ne toisinaan raskaammatkin vaiheet. Epäilen että monilla on vaan niin että apua ei jostain syystä viitsitä tai kehdata pyytää ja, noh, sitten saa kyllä syyttää vaan itseään jos lahoaa sen taakan alle.

Ei minullakaan ole tukiverkkoja mutta neuvolassa puhuin asiasta ja sain sen verran apua että hoidin ostoksia ja pääsin happihyppelyille raskaassa arjessa. Se helpottaa! Saa uupua, saa vituttaa ja saa ahdistaa ja mitä vaan, mutta myös apua voi myös saada jos vaan suunsa uskaltaa aukaista. Se on sen lapsen parhaaksi ettei ihan täysin uuvu.