Ripari on yhtä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut noin 10 kesää ripareilla töissä.

Johtuuko ahdistus uskonnon "tyrkyttämisestä"? Jotkut papit ja varsinkin nuorisotyöntekijät vaativat päivittäin rukouksia, mediksiä jne. Jos ne eivät tunnu sinulle luontevilta, sinulla on oikeus sanoa niin.

Leikit ovat usein sellaisia, että ne ovat lähinnä isosille tärkeitä. He ovat yleensä kaikki niitä, joille oma ripari oli mahtava kokemus.

Sieltä pääsee kyllä pois, eikä ole mikään häpeä tehdä niin. Juhlat voidaan pitää halutessa kotona ilman kirkonmenoja.

Rippikoulussa ollaan uskonnon takia.

Tietysti siellä kuuluu puhua uskonnollisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Oispa 80-luvulla ollut mahdollista käydä päivä- tai iltaripari. Mut ei, sinne kamalalle leirille, ennen kestivät muistaakseni 12 päivää. 12 päivää kiusaajien seassa ilman ketään kaveria (ei ollut kavereita muuallakaan, koska olin niin arka). Joka päivä kamalaa kiusaamista ja ne kamalat mukahauskat leikit. Vanhemmille kerroin etten kestä olla riparilla, joka jossain jumalanselän takana maalla. Vanhemmat kieltäytyivät hakemasta pois, koska haluavat rentoutua ilman minua. Kuulemma kaikki olisivat nauraneet jos olisin lähtenyt pois oli äitini kommentti. 

Sama kokemus 2000-luvulla, jouduin kiusaajieni kanssa samalle leirille vaikka anelin vanhemmilta että saisin jättää riparin kesken. Minut pakotettiin sinne lahjarahojen takia ja siksi kun mitä ne sukulaisetkin ajattelee jos et mene sinne. Leiri oli aivan hirveä ja erosin kirkostakin heti kun täytin 18v.

Menin riparille avoimin mielin mutta niinsanotut uskovaiset siellä olivat niin umpimielistä ja tylsää porukkaa että kotiin lähdn vannoutuneena ateistina.

Hetki jolloin päätin että kristinusko ei ole mun jjuttu oli kun hokasin neitoperhosen kuoriutumassa kotelostaan ja viittoilin lähellä seisoneen papin katsomaan. Reaktio oli luokkaa "aha". Päätin että semmoiseen kerhoon en liity joka paasaa jostain keksityistä taikatempuista tuhansien vuosien takaa mutta jättää huomiotta ihan oikeat ihmeet nenänsä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt rippileirin 80-luvulla ja vähän yllätyin, että juuri mikään ei ole sen suhteen muuttunut. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua koko touhua osataan kyseenalaistaa laajemmin. Voimia sinulle, selviät kyllä, jos tahdot. Jos et tahdo, sinun ei tarvitse.

Ai näiden av:n viestien perusteella nyt ”tiedät”, että ripareilla ei oo mikään muuttunut 40 vuodessa? Okei….

noh,ei sinne ole pakko mennä, ei nyt,eikä ennenkään.

Minä en mennyt 30 vuotta sitten, ei ole mitään seuraamuksia siitä.

Tunnen tuskasi, vaikka olen keski-ikäinen. Omat rippileirimuistoni ovat ikävät. Iso määrä murkkuja suljetussa ympäristössä. Tyttönä sai kuulla pojilta loukkaavia kommentteja, jos ei ollut tarpeeksi kehittynyt strategisista paikoista. Rippileirit tekohauskoina ryhmäytymisleikkeineen ovat kiusaamiselle, häpäisemiselle ja nöyryyttämiselle altis

ympäristö. Leirin ja konfirmaation jälkeen en ole vapaaehtoisesti kirkkoon mennyt. Kiitti mulle riitti.

Rippikoulu on vapaaehtoinen.

 

On todella väärin että ihmiset jotka inhoavat siellä oloa ja näin huonontavat leirin henkeä aktiivisesti- tulevat sinne kärsimään ja aiheuttamaan myös lisätyötä työntekijöille.

 

Pysykää hyvänen aika kotona jos se leiri inhottaa noin paljon!!! Tuo on väärin sekä ohjaajia kohtaan että niitä yksilöitä, jotka siellä haluavat olla ja viihtyvät.

 

Vielä kerran: se ei ole pakollinen siis miksi hakeudut sellaiseen?

Opettajille se ei ole vapaaehtoinen, vaan osa työmääräystä. Opettajat eivät voi siellä oloaan valita. Vaikka olisi millainen elämän tilanne sinne on mentävä ja pahimmassa tapauksessa kuunneltava kun pari vastentahtoista keskenkasvuisia kitisee ja huonontaa ilmapiiriä sen seitsemän vuorokautta.

Kävin itse aikoinaan 1990-luvun lopussa päivärippikoulun, joka kesti 2 ensimmäistä kesälomaviikkoa ja oli joka arkipäivä 6 tuntia. Lisäksi tapaamisia oli jo talven ja kevään aikana muutamana arki-iltana pari tuntia kerrallaan. 

Toivottavasti ap on jo älynnyt lähteä pois.

Vierailija kirjoitti:

Oletko jossain leirikeskuksessa? Onko pitkällä kotoota? Oma lapseni sai olla kotona yöt, vaikka olikin leirimalli. Meinasi sillä myös pää hajota sinne. Kuusi aikuisen kokoista teinipoikaa tungettu pieneen huoneeseen pahimmilla helteillä ilman tuuletusta.

Jo se haju meinasi tyrmätä minut kun kävin siellä.

Suoritti osan ulkoa opetteluista sitten leirin päätteeksi nuoriso-ohjaajan kanssa.

-No ne kundit vaan runkkas siellä kopissaan, siitä se haju. Pienellä hygieniaan panostamisella olisi selvinnyt.

Meidän lapsista kaksi kävi päiväriparin ja yksi ei suostunut meneen ollenkaan. Sen voi käydä aikuisena myös, jos siltä tuntuu. Itse olin aikoinaan yöleirillä ja kamalaa oli, lapsille ehdotin suorilta nämä päiväjutut.