Ripari on yhtä helvettiä.

Ja niistä pakkoleikeistä ei pääse eroon edes lukiossa tai yliopistossa. Onneks sai sentään osan tutustumisilloista yms skipattua.

Vierailija kirjoitti:

Oletko jossain leirikeskuksessa? Onko pitkällä kotoota? Oma lapseni sai olla kotona yöt, vaikka olikin leirimalli. Meinasi sillä myös pää hajota sinne. Kuusi aikuisen kokoista teinipoikaa tungettu pieneen huoneeseen pahimmilla helteillä ilman tuuletusta.

Jo se haju meinasi tyrmätä minut kun kävin siellä.

Suoritti osan ulkoa opetteluista sitten leirin päätteeksi nuoriso-ohjaajan kanssa.

Koska korona ehdottamasi ei ole mahdollista. Leiri alueelta ei poistuta.

Mun ripari - 90-luvun puolivälissä oli myös kamalaa. En tykännyt yhtään, ne jeesustelut ja leikit ei vaan ollu mun juttu. Ärsytti, kun kaikki oli hehkuttanut kuinka kivaa ja mahtavaa riparilla oli ja sit se olikin hirveä pettymys, kun omasta mielestä ihan kauheaa pakkopullaa ja tuputtamista. Mun äidille kaikki tollaset uskonnolliset jutut on ollu aina kauheen tärkeitä, niin en mä sit viitsinyt poiskaan sieltä lähteä, et sai sit pitää lapselleen rippijuhlat.

Vierailija kirjoitti:

Ja niistä pakkoleikeistä ei pääse eroon edes lukiossa tai yliopistossa. Onneks sai sentään osan tutustumisilloista yms skipattua.

Myös AMK on näiden "kivojen" leikkien paikka jokainen opettaja puhkuu intoa päästä kokeilemaan mitä monipuolisempia leikkejä jee...

Vierailija kirjoitti:

Itse olen käynyt riparin -90 luvun lopulla eikä se mitenkään erityisen kivaa ollut. Näin jälkikäteen voi todeta että ehkä suurin opetus on siinä, että ihmisen tulee oppia sietämään epämukavuutta ja uusia tilanteita/ihmisiä. Mieleen on jäänyt myös erityisesti se ihana tunne kun 1.5 viikon leireilyn jälkeen isä tuli hakemaan kotiin, kesäloma sen jälkeen tuntui erityisen ihanalta.

Hauskaa, että leirillä oli oikeasti tärkeä tarkoitus, mutta monelle sieltä pois pääsy muodostui kaikkein parhaaksi muistoksi. Mitenkös ne opit? Kuka osaa niitä välittää edelleen esim. kummilapselleen?

Kävin riparin 1990-luvun alkupuolella, leiri kesti kaksi viikkoa ja oli yhtä helvettiä sillä huonetoverit kiusasivat minua. Kännyköitä ei tietenkään ollut vaan lankapuhelimella saimme soittaa tiettyinä aikoina kotiin, vierailupäivä oli ehkä kerran sen kahden viikon aikana jolloin vanhemmat kävivät katsomassa. Leirikeskus oli kaukana keskustasta. Mutta kävin leirin läpi.

Vierailija kirjoitti:

Kävin riparin 1990-luvun alkupuolella, leiri kesti kaksi viikkoa ja oli yhtä helvettiä sillä huonetoverit kiusasivat minua. Kännyköitä ei tietenkään ollut vaan lankapuhelimella saimme soittaa tiettyinä aikoina kotiin, vierailupäivä oli ehkä kerran sen kahden viikon aikana jolloin vanhemmat kävivät katsomassa. Leirikeskus oli kaukana keskustasta. Mutta kävin leirin läpi.

Itselläni oli koko ala-asteen kestänyt kiusaamiskokemus, joten pelkäsin rippileiriä, kuten kaikkea muutakin ryhmäjuttua.

Kävin talvirippikoulun.

Jos ne väittää, että vessapaperi on loppumassa ja panee muka viimeisen rullan illanvietossa kiertämään, ota korkeintaan yksi pala!

Mä kävin kasarilla päivärippikoulun. Olihan se tylsää mutta tulipahan suoritettua. Paras hetki oli ruokatunti kaverin kanssa kun saatiin käydä ulkona syömässä

Neuvoni on että mietit, haluatko kuulua ev.lut kirkkoon ja jos haluat niin miksi. Jos uskonto on sinulle hyvin tärkeä, kestät varmaan muutaman päivän. Kristityt marttyyrit kestivät paljon pahempaa.

MMutta siis nykyään ei kenenkään ole pakko kuulua mihinkään uskontoon, joten jos ei tunnu omalta, lopeta. Kyselijöille sanot että ei tuntunut omalta etkä halunnut kuulua kirkkoon, ja vänkääjille voit sanoa että sinulla on suora yhteys Jumalaan etkö tarvitse kirkkoa väliin

Oma kokemus on rippileiriä vastaavasta "kibari"-leiristä vuodelta -83. Tämä siksi, että vanhempani eivät kuuluneet ev.lut.-kirkkoon, mutta äitini erääseen "vaihtoehtoliikkeeseen", hän oli syvästi uskonnollinen. Menin leirille hammasta purren, vain äitini mieliksi. Siellä oli kaksi viikkoa todella paljon kaikenlaista "jeesusjuttua". En tuntenut ketään ennen leiriä, mutta olin hyvin sopeutuva luonne ja sain siellä paljon kavereita. Viihdyin siellä siis oikein hyvin. Lopuksi oli jonkinlainen juhla, mutta ei tosiaan mitään kotijuhlia, kun minua ei koskaan konfirmoitu. Itseä asia ei ole koskaan häirinnyt pätkääkään, esim. naimisiin menin maistraatissa. Ja uskonnosta en välitä pätkääkään.

Tyttäremme (s. -08) sai ristiäiset oikeastaan vain siksi, että anoppi alkoi vauvan ollessaan pari päivää vanha hössöttää suvun 50 vuotta vanhasta ristiäismekosta. Ollessaan tokaluokkalainen tyttö jo totesi saaneensa uskonnosta tarpeekseen... Kutosluokan tokarissa aine hänellä 10 kuitenkin. Rippileirille tai -kouluun tuskin tulee kahden vuoden päästä menemään, koska häntä ei todellakaan kiinnosta aihe ja hän on luonteeltaan huomattavasti introvertimpi kuin itse teininä. Ja meille se passaa oikein hyvin, vaikka tiedän tasan tarkkaan, että anoppi alkaa marmattaa asiasta ihan "simona"...

Vierailija kirjoitti:

Jos ne väittää, että vessapaperi on loppumassa ja panee muka viimeisen rullan illanvietossa kiertämään, ota korkeintaan yksi pala!

Tämä!!!

Vierailija kirjoitti:

Onkos nykyään olemassa enää rippikoulua?

Omassa nuoruudessani sait valita joko rippikoulun, tai rippileirin. Koulu kesti pidempään ja sitä käytiin iltaisin tiettyinä päivinä viikossa. Rippileiri taas kesti tuolloin 15 päivää. Rippileirit meni jo tuolloin 70-luvulla suosiossa rippikoulun ohi, mutta rippikoulu oli edelleen vaihtoehtona ainakin vielä 80-luvullakin.

Molemmissa vaihtoehdoissa oli pakolliset kirkossa käymiset ja niitä oli muistaakseni 6 kertaa ja papilta piti pyytää nimmari jumalanpalveluksen jälkeen. Mahtaako tuota kirkossakäyntipakkoakaan enää nykyään olla? Itse siis olin riparilla, mutta siskoni kävi rippikoulun.

Poikani menee ensi viikolla riparille. Hänen piti katsoa 1 striimattu jumalanpalvelus netistä. Oli kysymyksiä, joihin piti vastata. Kysymykset olivat tyyliin: Kuinka monta laulua kuoro laulaa? Mitä virsiä jumalanpalveluksessa lauletaan? Joku musiikkiaiheinen youtube video piti myös katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoni on että mietit, haluatko kuulua ev.lut kirkkoon ja jos haluat niin miksi. Jos uskonto on sinulle hyvin tärkeä, kestät varmaan muutaman päivän. Kristityt marttyyrit kestivät paljon pahempaa.

MMutta siis nykyään ei kenenkään ole pakko kuulua mihinkään uskontoon, joten jos ei tunnu omalta, lopeta. Kyselijöille sanot että ei tuntunut omalta etkä halunnut kuulua kirkkoon, ja vänkääjille voit sanoa että sinulla on suora yhteys Jumalaan etkö tarvitse kirkkoa väliin

Miksi sinne leirille pitää ylipäätänsä vänkäytyä, jos tietää, ettei pidä leirielämästä? Leireille on aina ollut "koulumainen" vaihtoehto. Pitää vain uskaltaa avata suunsa ja ilmaista mielipiteensä.

Vierailija kirjoitti:

Ja niistä pakkoleikeistä ei pääse eroon edes lukiossa tai yliopistossa. Onneks sai sentään osan tutustumisilloista yms skipattua.

? Riippuu varmaan tiedekunnasta ja siitä, osallistuuko opiskelijajärjestön vapaa-ajan toimintaan. Minä olin 10 vuotta mat. luonnont. kirjoilla,  (ja valmistuin maisteriksi) enkä törmännyt missään vaiheessa mihinkään pakkoleikkeihin. Mutta voihan olla, että ajat ovat muuttuneet.

Et ehkä tajunnut ideaa, että noi isä meidän -jutut on toisarvoisia. Pointti on jallittaa tyttöjä/poikia ja käydä salaa nurkan takana tupakilla iltaisin.

Minä tykkäsin aikoinaan riparista. Olin bestiksen kanssa yhtä aikaa ja oli niin hauskaa! Jotain uskonnollista piti opetella, mutta meillä oli hyvät ruuat ja komeita poikia pilvin pimein.

Oispa 80-luvulla ollut mahdollista käydä päivä- tai iltaripari. Mut ei, sinne kamalalle leirille, ennen kestivät muistaakseni 12 päivää. 12 päivää kiusaajien seassa ilman ketään kaveria (ei ollut kavereita muuallakaan, koska olin niin arka). Joka päivä kamalaa kiusaamista ja ne kamalat mukahauskat leikit. Vanhemmille kerroin etten kestä olla riparilla, joka jossain jumalanselän takana maalla. Vanhemmat kieltäytyivät hakemasta pois, koska haluavat rentoutua ilman minua. Kuulemma kaikki olisivat nauraneet jos olisin lähtenyt pois oli äitini kommentti. 

Vierailija kirjoitti:

Oispa 80-luvulla ollut mahdollista käydä päivä- tai iltaripari. Mut ei, sinne kamalalle leirille, ennen kestivät muistaakseni 12 päivää. 12 päivää kiusaajien seassa ilman ketään kaveria (ei ollut kavereita muuallakaan, koska olin niin arka). Joka päivä kamalaa kiusaamista ja ne kamalat mukahauskat leikit. Vanhemmille kerroin etten kestä olla riparilla, joka jossain jumalanselän takana maalla. Vanhemmat kieltäytyivät hakemasta pois, koska haluavat rentoutua ilman minua. Kuulemma kaikki olisivat nauraneet jos olisin lähtenyt pois oli äitini kommentti. 

Sitten vielä jotkut neropatit päättivät vaatia sekasaunoja ja niitä kerettiinkin toteuttaa jonkinaikaa ennenkuin niihin puututtiin. Ujoimmat eivät sitten voineet peseytyä ollenkaan. Ai että te jotkut tyypit olette vieläkin mielessäni kaikkien näiden vuosien jälkeen. 

Mun riparilla oli sekä "nyksä" että ala-asteelta tuttu "eksä". Teinidraamaa 😄