Miehen sukulaiset ei auta meitä lainkaan

Tämä on niin NOLOA kuinka nykyaikana

-katkaistaan välit perheeseen

- opetetaan tämä naurettava pelleily omille lapsille

- ei auteta perhettä & sukulaisia

Huh huh mitä paskaa!

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien perheiden ja sukujen kulttuuriin ei vaan kuulu tuollainen auttaminen. Esim. omat vanhempani ovat sota-ajan lapsia, kasvaneet suurperheissä joissa tosiaan ei ole ollut ketään auttamassa. Äidinäiti vielä jäi sotaleskeksi ja kasvatti 9-päisen lapsilauman sne jälkeen yksin ilman apuja. Sitten isäni ja äitini muuttivat työn perässä kauas synnyinseuduiltaan, joten apua ei olisi edes ollut mahdollista saada, mutta vaikka olisi asuttu lähellä, ei varmasti olisi heidän vanhempansa auttaneet: katsoivat, että lastenhoitohommat on heidän osaltaan aikoinaan tehty.

 

Omilla vanhemmillani on sitten niitä peruja samanlainen ajattelutapa, että jokainen hoitakoon omat "mukulansa". Kyllä ne tykkää meidän lapsista, mutta tosiaan kyläillään vaan, ei taatusti hoitoon ottaisi. Äiti joskus kauhisteleekin naapuruston isoäitejä jotka JOUTUVAT hoitamaan lastenlapsia, hän ei edes ymmärrä sitä että joku oikeasti omasta tahdostaan hoitaa... 

 

Mutta hyvin tässä on pärjäilty vaikka kummankaan meistä vanhemmilta ei apua ole saatu. 

Meillä taas on ollut niin, että juuri siitä syystä, kun vanhempani eivät aikoinaan apua saaneet, auttavat he nyt meitä. Missään ei ole sanottu, että samoja tapoja on siirrettävä sukupolvelta toiselle. Aina voi tehdä toisin.

Vierailija kirjoitti:

Me teemme isoa remonttia, ja kyllä on iso ero mieheni ja minun perheen auttamisessa.

Eihän kukaan odotakaan rahallista tai mitään kirvesmiehen töitä, mutta kyllä on ollut outoa, ettei miehen perhe osoita vuoden kestäneen rakennusprojektin aikana minkäänlaista kiinnostusta meitä, taloa, sisustusvalintoja, lapsemme tai omaa jaksamistamme kohtaan. Kukaan ei siis edes viestillä kysy ”miten rakentaminen etenee? ☺️” ei siis yhtään mitään. Eikös tälläinen voida tulkita ettei heitä voisi 0% kiinnostaa tekemisemme? Olemme aina olleet kiinnostuneita heitä talon tai veneen tai minkä lie hankinnastaan ilossa ja surussa. Kukaan heistä ei ole myöskään missään vaiheessa tarjoutunut avuksi työmaalle, ei edes yhdeksi päiväksi. Tosi, tosi kummallista eikö vain…?

Minun perheeni ovat olleet kaatamassa puuta tontilta ja niitä kantamassa, tuoneet ruokaa työmaalle, kysyneet miten jaksamme, tsempanneet viestein ja soitoin, että kyllä siitä hyvä tulee, auttaneet ajamalla tavataa työmaalle, kyydittäneet meitä, auttaneet tekemään sisustusta ym.

Kyllä on iso ero, ja tunnen ennen kaikkea surua miehen perheen toiminnasta. Surua ja ihmetystä. Tulisiko heitä kutsua kylään uuteen kotiimme, johon eivät olet tarjonneet edes yhden minuutin viestillä tapahtuvaa kiinnostusta tai tsemppausta? Eihän heitä selvästi kiinnosta tulla kyläänkään 🙄

Jos ei yhdeksi päiväksi ehdi vuoden aikana talkoisiin, en kyllä kutsuisi kyläänkään 😂

Jos ei ehdi tai viitsi yhden kerran kysyä ”miten edistyy” niin täysiä kateellisia ovat 😂

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin NOLOA kuinka nykyaikana

-katkaistaan välit perheeseen

- opetetaan tämä naurettava pelleily omille lapsille

- ei auteta perhettä & sukulaisia

Huh huh mitä paskaa!

On, noloa! Mutta erittäin yleistä

Tänä päivänä saa niin paljon lukea valistus siitä, miten appivanhemmat/sukulaiset puuttuvat perheen elämään.

Me olemme auttaneet lastenhoidossa, koirien hoidossa, kuskanneet lapsenlapsia harrastuksiin, joskus myös rahallisesti jne jne. Mutta vain pyydettäessä, jotta ei voitaisi tuntea mielipahaa tuppautumisesta.  Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Kertokaa avuntarpeestanne, eivät he ole ajatuksenlukijoita.

Minua auttoi vain äiti ja hän kuoli. Muita sukulaisia ei kiinnosta edes kuulumiseni.

Vierailija kirjoitti:

Autatteko te heitä?

No se on jo eri juttu 😳

miksi muiden pitäisi teitä auttaa?

Miksi porsit, jos et itse kykene hoitamaan lastasi?

onko mahdollista olla enemmän narsisti kuin ap? tuskin ainakaan kovin paljon