Miehen sukulaiset ei auta meitä lainkaan

Minun äitini auttoi joskus sillon kun lapset oli vauvoja ja hän kyläilikin meillä.

Nykyään hän käy meillä kerran vuodessa, eikä lapsenlapset enää kiinnosta. Kerran viikossa hän pyytää perheeni kylään ja tunnen aina oloni erittäin vaivautuneeksi siellä. En tykkää kyläillä siellä. Vaikka lapsuudenperheestäni en saa minkäänlaista apua, niin minulta kyllä pyydellään jatkuvasti palveluksia...

Mieheni vanhemmat taas auttavat aina ja kaikessa missä vain pystyvät. He rakastavat lapsiammme, emmekä ole vaivoiksi, pidän mieheni vanhemmista todella paljon.

Olisitte onnellisia että teillä edes on jotain vanhempia. Kaikilla ei ole.

Tehkää perheestänne lastensuojeluilmoitus ja kertokaa, että isovanhemmat eivät auta. Silloin sosiaalitantat ryhtyvät toimiin ja ensin isovanhemmille tulee sakot ja sen jälkeen he saavat perhetyöntekijän, joka varmistaa, että tekevät vaaditut asiat.

Lapsethan joutuvat ennen raskautta kysymään vanhemmiltaan luvan vauvaan. Siten isovanhemmille tulee velvollisuus auttaa lapsiperhettä, koska he ovat hyväksyneet vauvanteon.

Harmillista, että miehesi on vankilassa/mielisairaalassa/merillä/karannut, koska hän ei ehdi olemaan isä.

Onko teillä joku oikea hätä?  On paljon ihmisiä, jotka eivät näe normaalissa perhe-elämässä mitään erityistä auttamisen tarvetta, mutta joilta tiukan paikan tullen saa oikeasti aina apua. Omat vanhempani ovat tällaisia, ja olen ihan kiitollinen.

Eikö sua pitäisi huollettaa enemmän se, että lapsesi eivät saa suhdetta miehen puolen sukulaisiin? Sinuna mä pyytäisin heitä kylään ja menisin heille kylään enkä odottaisi vain jotain lastenhoitoapua. Monetkaan eivät tykkää siitä, että heitä vain käytetään hyväksi.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 00:40"]

Kaikkien perheiden ja sukujen kulttuuriin ei vaan kuulu tuollainen auttaminen. Esim. omat vanhempani ovat sota-ajan lapsia, kasvaneet suurperheissä joissa tosiaan ei ole ollut ketään auttamassa. Äidinäiti vielä jäi sotaleskeksi ja kasvatti 9-päisen lapsilauman sne jälkeen yksin ilman apuja. Sitten isäni ja äitini muuttivat työn perässä kauas synnyinseuduiltaan, joten apua ei olisi edes ollut mahdollista saada, mutta vaikka olisi asuttu lähellä, ei varmasti olisi heidän vanhempansa auttaneet: katsoivat, että lastenhoitohommat on heidän osaltaan aikoinaan tehty.

Omilla vanhemmillani on sitten niitä peruja samanlainen ajattelutapa, että jokainen hoitakoon omat "mukulansa". Kyllä ne tykkää meidän lapsista, mutta tosiaan kyläillään vaan, ei taatusti hoitoon ottaisi. Äiti joskus kauhisteleekin naapuruston isoäitejä jotka JOUTUVAT hoitamaan lastenlapsia, hän ei edes ymmärrä sitä että joku oikeasti omasta tahdostaan hoitaa... 

Mutta hyvin tässä on pärjäilty vaikka kummankaan meistä vanhemmilta ei apua ole saatu. 

[/quote]Niin meilläkin, äitini ja hänen sisaruksensa olivat evakkoja, mummoni lähti karjalasta kaksi kertaa pienten lasten kanssa. meidän suvussa autetaan ja tuetaan, kannustetan ja lastenhoito ei rajoitu pelkästään sisaruksille tai isovanhemmille vaan serkuksia lähetellään lomille toisiin perheisiin tai tylsistynyt teini kutsutaan "kesätöihin" leikkimään taaperon kanssa. Rahaa annetaan mukuloille ristiin rastiin, lainoja taataan, varusteita ja tarvikkeita vyörytetään vauvaperheisiin jne. Asuntoja lainaillaan ja aina pääsee yökylään mihin vaan. Älä yritäkään selittää sodalla ja sen seurauksilla itsekkyyttä ja etäisiä välejä.

Meidän suvussamme on ihan itsestään selvää, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan ja muitakin sukulaislapsia siinä sivussa. Mutta kyllä isovanhemmat harrastavat, matkustavat, tekevät töitä ja elävät myös omaa elämäänsä. Vanhempani ovat myös auttaneet minua taloudellisesti, kun olen ollut avun tarpeessa. Toki apu on vastavuoroista. Me käymme pesemässä vanhempani talon ikkunat joka kevät, hakkaamme halkoja, hoidamme pihaa jne. Näin sen pitää ollakin.

Miksi teitä pitäisi auttaa???

Ikuinen valitusvirsi. Monia, kuten meitä, eivät ole kummankaan vanhemmat auttaneet koskaan. Itse on lapset hoidettu. Joten teillä on asiat todella hyvin.

Ymmärrän, että harmittaa. Mutta kuvittele tilanne jossa sul ei olis sun vanhempia ja miehen vanhemmat olisivat vain ja ainoastaan kiinnostuneita miehesi sisaruksen lapsista. Näin meillä. Enkä siis kaipaa heitä avuksi vaan, että olisi mahdollista muodostua hyvä suhde isovanhempiin.

Kaikkien perheiden ja sukujen kulttuuriin ei vaan kuulu tuollainen auttaminen. Esim. omat vanhempani ovat sota-ajan lapsia, kasvaneet suurperheissä joissa tosiaan ei ole ollut ketään auttamassa. Äidinäiti vielä jäi sotaleskeksi ja kasvatti 9-päisen lapsilauman sne jälkeen yksin ilman apuja. Sitten isäni ja äitini muuttivat työn perässä kauas synnyinseuduiltaan, joten apua ei olisi edes ollut mahdollista saada, mutta vaikka olisi asuttu lähellä, ei varmasti olisi heidän vanhempansa auttaneet: katsoivat, että lastenhoitohommat on heidän osaltaan aikoinaan tehty.

Omilla vanhemmillani on sitten niitä peruja samanlainen ajattelutapa, että jokainen hoitakoon omat "mukulansa". Kyllä ne tykkää meidän lapsista, mutta tosiaan kyläillään vaan, ei taatusti hoitoon ottaisi. Äiti joskus kauhisteleekin naapuruston isoäitejä jotka JOUTUVAT hoitamaan lastenlapsia, hän ei edes ymmärrä sitä että joku oikeasti omasta tahdostaan hoitaa... 

Mutta hyvin tässä on pärjäilty vaikka kummankaan meistä vanhemmilta ei apua ole saatu. 

Eipä olisi tullut mieleenkään hankkia lapsia sillä ajatuksella että vanhemmat auttavat. Ovat toki auttaneet ja kiitollisuudella on otettu vastaan, mutta aina on oletus ollut että heidän menonsa ovat ensin eli jos mummolla on jumppa hän menee sinne ja äiti tai isä jää hoitamaan sairasta lasta kotiin, jos mummolla tai papalla ei ole mitään voi hän hoitaa jos jaksaa.

Niinäkään kertoina kun sunnuntai-iltana on soiteltu kaikki mahdolliset lastenhoitajat että molemmat päästäisiin töihin ei ole tullut mieleenkään kirota isovanhempia, vaikka heidän menonsa olisi ollut naapurin uuden pihakeinun ihastelua.

miksi ihmeessä niputat kiinnostumisen ja auttamisen yhteen? Isovanhemmatko eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsestaan jos eivät auta? Miksi ihmeessä pitäisi auttaa? Isovanhempien tehtävä on olla isovanhempina, ei lastenvahteina.

Autatteko te heitä?

Kuulepa, kun aikoinaan anoppi ramppasi aamua, iltaa, kävi hakemassa matot pyytämättä pesuun, hillu ja helui koko ajan elämässä siihen asti, että ero tuli, ole tyytyväinen. Meillä ei saanut vastasyntynyt  nukkua, koska se oli loukkaus vaaria ja mummoa kohtaan. Ihan kuin se olisi ollut minun päätökseni, milloin se nukkuu.

Jos saat elää omaa elämääsi, ole onnellinen. 

Me teemme isoa remonttia, ja kyllä on iso ero mieheni ja minun perheen auttamisessa.

Eihän kukaan odotakaan rahallista tai mitään kirvesmiehen töitä, mutta kyllä on ollut outoa, ettei miehen perhe osoita vuoden kestäneen rakennusprojektin aikana minkäänlaista kiinnostusta meitä, taloa, sisustusvalintoja, lapsemme tai omaa jaksamistamme kohtaan. Kukaan ei siis edes viestillä kysy ”miten rakentaminen etenee? ☺️” ei siis yhtään mitään. Eikös tälläinen voida tulkita ettei heitä voisi 0% kiinnostaa tekemisemme? Olemme aina olleet kiinnostuneita heitä talon tai veneen tai minkä lie hankinnastaan ilossa ja surussa. Kukaan heistä ei ole myöskään missään vaiheessa tarjoutunut avuksi työmaalle, ei edes yhdeksi päiväksi. Tosi, tosi kummallista eikö vain…?

Minun perheeni ovat olleet kaatamassa puuta tontilta ja niitä kantamassa, tuoneet ruokaa työmaalle, kysyneet miten jaksamme, tsempanneet viestein ja soitoin, että kyllä siitä hyvä tulee, auttaneet ajamalla tavataa työmaalle, kyydittäneet meitä, auttaneet tekemään sisustusta ym.

Kyllä on iso ero, ja tunnen ennen kaikkea surua miehen perheen toiminnasta. Surua ja ihmetystä. Tulisiko heitä kutsua kylään uuteen kotiimme, johon eivät olet tarjonneet edes yhden minuutin viestillä tapahtuvaa kiinnostusta tai tsemppausta? Eihän heitä selvästi kiinnosta tulla kyläänkään 🙄

Ei meitäkään auteta

Vierailija kirjoitti:

miksi ihmeessä niputat kiinnostumisen ja auttamisen yhteen? Isovanhemmatko eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsestaan jos eivät auta? Miksi ihmeessä pitäisi auttaa? Isovanhempien tehtävä on olla isovanhempina, ei lastenvahteina.

Aiva oikein isovanhemat eivät ole yleistalouskoneita.He voivat olla läsnä,mutta ei hoitajia. Olisit miettynyt asiaa silloin kun tulit paksuksi, jaksatko 18 vuotta ,vai teetkö abortin? .Ei kai lapsia tehdä isovanhemmille ?Valinta oli sinun itsesi,kun päätit hankki lapsen,lapsia.Kanna vastuusu itse puolisosi kanssa!

Millä tavoin re autatte miehen sukulaisia?

Arvasin, minäminä.

Voit aina palkata lasten hoitajan mannerheimin lastensuojelu liitosta 1-5 10 h. Tai laita kaupan ilmotustaulut , tai netti hakuun: Opiskeliaa hoitaa lapsia märätyt tuniit tai päivät.. Mutta se maksaa!Pidetän rahasta kiinni,mutta halutaan lapsivapaata.