Uskotteko, että 50-luvulla syntyneillä on ollut keskimäärin onnellisempi elämä kuin vaikkapa 80-luvulla syntyneillä on ollut tai tulee olemaan?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
70-luvun alussa syntyminen on ehkä parasta mitä voi olla. Nykyajan mukavuuksia alkoi jo olla taloissa ja tekniikka kehittyi hurjaa vauhtia. Suomella oli vielä rahaa ja yhteiskunnan palvelut toimivat täysi-ikäiseksi asti ennen lamaa. Tämän takia esim koulunkäynti oli paremmissa puitteissa.
Mikäli saisin päättää, niin silloin olisin syntynyt eli 1968-1972. Ikävä kyllä synnyin liian aikaisin ja varsinkin lapsuus oli todella köyhää ja mukavuuksia ei juuri ollut..
Tuo 68-72 syntyminen voisi jälkikäteen ajatellen olla optimaalinen ajankohta. Silloin olisi ollut parikymppinen, kun NL kaatui, Saksat yhdistyivät ja Eurooppa avautui nuorille. Pääsisi reilaamaan. Toisaalta voisi olla vaarana jäädä työttömäksi 90-luvun lamassa.
Ehkä optimaalisin olisi syntyä sittn, että valmistuu ja menee työelämään 90-luvun lopun nousukauden aikaan? Eli 70-luvun lopulla.
Lamavuodet voisi opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko.
50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.
Niinkö? Miksihän ei?
Omat vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla ja molempien isät olivat sodassa. Jopa 60-luvulla syntyneen ystäväni isä oli sodassa erittäin nuorena vapaaehtoisena.
Mä olen syntynyt 1966 ja mulla on ollut ihana, hyvä elämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko.
50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.
Niinkö? Miksihän ei?
Omat vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla ja molempien isät olivat sodassa. Jopa 60-luvulla syntyneen ystäväni isä oli sodassa erittäin nuorena vapaaehtoisena.
Ei ole niin pitkä ketju ettet olisi voinut lukea vastaustani kun sitä jo aiemmin kysyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-70 -luvuilla syntyneillä on ollut onnellisin elämä
Tuskinpa on ollut. Äiti saattoi polttaa ja juoda raskaana niin paljon kuin huvitti. Taloissa poltettiin sisällä vauvankin vieressä ja lapsuus meni talvisin kodin savusta syntyneen harmaan sumun peitossa kodin seinien sisällä.
Fyysisen väkivallan käytössä ei kursailtu. Ihan itse piti vielä hakea oksa, jolla annettiin piiskaa. Jos joku namusetä tai itsensäpaljastaja ahdisteli, sitä pidettiin lapsen tai nuoren syynä kun he houkuttelivat aikuisia miehiä outoon käytökseen. Jos asiat kertoi kotona niin siitäkin sai selkään.
Pitääkö jatkaa? Psyykkisestä väkivallasta voisi kirjoittaa kirjan.
Tässä on ollut iso ero eri perheiden välillä. Itse olen syntynyt 60-luvulla 40-lukulaisille vanhemmille, enkä ole ikinä saanut selkäsaunaa.
Isä sen kielsi. Äidin kasvatustyyliin se olisi kuulunut, mutta yllättäen kuunteli puolisoaan.
En usko. Omat vanhempani ovat syntyneet 50-luvulla, minä 80-luvulla.
Vanhempieni nuoruudessa perheen varallisuus vaikutti lapsen elämänpolkuun paljon enemmän. Esimerkiksi äitini oli hyvä oppilas, mutta hän ei päässyt oppikouluun ja sitä kautta lukioon ja yliopistoon, koska siihen ei ollut varaa. Myös alueellista eriarvoisuutta oli valtavasti enemmän.
Minun ja veljeni kohdalla korkeakoulututkinnon suorittamisessa oli kyse vain omasta halukkuudesta.
Meidän sukupolvemme ongelmia ovat pätkätyöt ja se, että omaisuuden kartuttaminen on meille vaikeampaa. Samoin eläkkeemme tulee olemaan pienempi ja eläkeikä korkeampi.
Mutta sen vastineeksi elämme maailmassa, jossa mahdollisuuksia ja vapauksia on paljon enemmän. Ihan vaikka lähtien paremmasta sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja vähemmistöjen paremmasta asemasta. (Vaikka paljon tehtävää näissä asioissa on toki vieläkin.)
Tai 30-luvulla syntyneitä porvareita?