Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että 50-luvulla syntyneillä on ollut keskimäärin onnellisempi elämä kuin vaikkapa 80-luvulla syntyneillä on ollut tai tulee olemaan?
Kommentit (47)
En usko. Olen syntynyt 80-luvulla, ja EN MISSÄÄN NIMESSÄ olisi halunnut syntyä 50-luvulla. Jos saisin valita, syntyisi vasta joskus tulevaisuudessa. Olisin syntynyt mieluummin nyt 2000-luvulla kuin 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.
Mikseivät ne uiguurilapset siellä Kiinan keskitysleireillä sitten ole onnellisia kun heitä hakataan ja raiskataan siellä sotilaiden toimesta? Hehän ovat oman onnensa seppiä?
Vierailija kirjoitti:
En usko.
50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.
Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.
Varmasti se oli onnellinen elämä, kun 10v iässä muutettiin pois kotoa koulukortteeriin, kouluviikolla oli mittaa 6 päivää ja kotona käytiin todella satunnaisesti. Uskon, että moni 80-luvulla syntynyt olisi nauttinut moisesta. Tai kouluhammaslääkäristä, joka ei paikannut vaan napsi reikäiset hampaat pois. Onnea olisi lisännyt tuntien mittainen kasvimaalla kykkiminen tai sokerijuurikkaan harventaminen 6v iästä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.
Sinä voit olla huomenna parapleegikko liikenneonnettomuuden jälkeen kuten kuka tahansa tänne kirjoittanut.
Ota nyt se egoistinen pää pois perseestä noilla kokoomusmantroilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko.
50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.
Sivareita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini eli 50-luvulla. Kertoi ettei silloin juurikaan levätty. Koko ajan sai olla tekemässä jotain. Sunnuntaisin kävivät kirkossa jonka jälkeen tehtiin pois viikolla tekemättä jääneet hommat. Lapsille pidettiin kovaa kuria. Vanhemmat lapset katsoivat pienempien perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.
Mikseivät ne uiguurilapset siellä Kiinan keskitysleireillä sitten ole onnellisia kun heitä hakataan ja raiskataan siellä sotilaiden toimesta? Hehän ovat oman onnensa seppiä?
Tosissasiko olet sitä mieltä, että vuonna 2021 jokainen lapsi kokee tuon saman? Että se on sukupolvikokemus, jolle ei voi mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin mä koen syntyneeni liian myöhään onnellisuuden kannalta kun synnyin 60-luvun loppupuolella. En ehtinyt mukaan hyviin työllistymis- ja asuntomarkkinabuumeihin ja jäin ilman vähän kaikkea aineellista hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko.
50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.
Sivareita?
Tai 1926 jälkeen syntyneitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut hyvä elämä. Synnyin 1970.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.
Mikseivät ne uiguurilapset siellä Kiinan keskitysleireillä sitten ole onnellisia kun heitä hakataan ja raiskataan siellä sotilaiden toimesta? Hehän ovat oman onnensa seppiä?
Tosissasiko olet sitä mieltä, että vuonna 2021 jokainen lapsi kokee tuon saman? Että se on sukupolvikokemus, jolle ei voi mitään?
Joka maassa on omat kokemuksensa. Helsingin pommituksissa 2. maailmansodassa iso osa väestöstä menetti kotinsa ja koko fyysisen omaisuutensa silmänräpäyksessä, ja perheenjäseniä kuoli.
Aivan turha ulista että jokainen vain maagisesti päättää elämänsä suunnan. Voit kuolla koronavarianttiin koska tahansa. Tai joku voi puukottaa sinua kadulla. Tai jäät auton alle. Niin kulunutta ja oikeistolaista pitää omaa elämäänsä pelkästään itsestään riippuvaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.
Sinä voit olla huomenna parapleegikko liikenneonnettomuuden jälkeen kuten kuka tahansa tänne kirjoittanut.
Ota nyt se egoistinen pää pois perseestä noilla kokoomusmantroilla.
Mutta se neliraajahalvaantunutkin päättää itse, miten asiaan suhtautuu. Edelleen onnellisuus on kiinni vain hänestä itsestään.
Jos lähdemme siitä, että kohtalo määrää sen, millaista meillä on, niin voisimme samantien poistaa toimeentulotuen ja muut etuudet. Kyseessä ei ole yksilön vallassa oleva asia, syynä on kohtalo, jota vastaan ei käy riiteleminen.
Aika iso ero olojen ankaruudessa ainakin ollut 50-luvun ja 80-luvun välillä.
Sehän ei välttämättä onnellisuuteen vaikuta tosin. Joten vaikea sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.
Eli se on myös kehitysvammaisten vika että he syntyivät vammaisena, tai kroonisen kipuoireyhtymän kanssa lapsesta asti kamppailleen oma syy kun vaan sattui syntymään sellaisilla geeneillä.
Kiva nähdä joidenkin ihmisten sairaaseen sosiopaattiseen sielunmaisemaan sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.
Sinä voit olla huomenna parapleegikko liikenneonnettomuuden jälkeen kuten kuka tahansa tänne kirjoittanut.
Ota nyt se egoistinen pää pois perseestä noilla kokoomusmantroilla.
Mutta se neliraajahalvaantunutkin päättää itse, miten asiaan suhtautuu. Edelleen onnellisuus on kiinni vain hänestä itsestään.
Jos lähdemme siitä, että kohtalo määrää sen, millaista meillä on, niin voisimme samantien poistaa toimeentulotuen ja muut etuudet. Kyseessä ei ole yksilön vallassa oleva asia, syynä on kohtalo, jota vastaan ei käy riiteleminen.
Silloin sinunkin kuolemanriskisi nousee moninkertaiseksi. Ei sellaisessa maassa pysty edes turvallisesti kulkemaan ulkona. Minä maksan mielelläni siitä että saan elää turvallisessa maassa enkä jossain faveloiden täyttämässä helvetissä jossa lastakaan ei uskalla laittaa kouluun ilman jotain panssaroitua ajoneuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko.
50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.
Sivareita?
Karkureita tai sairauden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.
Mikseivät ne uiguurilapset siellä Kiinan keskitysleireillä sitten ole onnellisia kun heitä hakataan ja raiskataan siellä sotilaiden toimesta? Hehän ovat oman onnensa seppiä?
Tosissasiko olet sitä mieltä, että vuonna 2021 jokainen lapsi kokee tuon saman? Että se on sukupolvikokemus, jolle ei voi mitään?
Joka maassa on omat kokemuksensa. Helsingin pommituksissa 2. maailmansodassa iso osa väestöstä menetti kotinsa ja koko fyysisen omaisuutensa silmänräpäyksessä, ja perheenjäseniä kuoli.
Aivan turha ulista että jokainen vain maagisesti päättää elämänsä suunnan. Voit kuolla koronavarianttiin koska tahansa. Tai joku voi puukottaa sinua kadulla. Tai jäät auton alle. Niin kulunutta ja oikeistolaista pitää omaa elämäänsä pelkästään itsestään riippuvaisena.
Juuri siksi kaikki etuudet pitää poistaa! Jos elämänsä suuntaa ei voi päättää, niin ei pidä turhaan tukea niitä, jotka joka tapauksessa luisuvat reunan yli.
En usko.
50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.