Uskotteko, että 50-luvulla syntyneillä on ollut keskimäärin onnellisempi elämä kuin vaikkapa 80-luvulla syntyneillä on ollut tai tulee olemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko.

50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.

Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.

Molempien vanhempieni isät oli sodassa, toinen 1899 syntynyt ja toinen 1902 syntynyt.

Itse olen 50-luvulla syntynyt, vanhempani 1927 ja 1928.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.

Mikseivät ne uiguurilapset siellä Kiinan keskitysleireillä sitten ole onnellisia kun heitä hakataan ja raiskataan siellä sotilaiden toimesta? Hehän ovat oman onnensa seppiä?

Tosissasiko olet sitä mieltä, että vuonna 2021 jokainen lapsi kokee tuon saman? Että se on sukupolvikokemus, jolle ei voi mitään?

Joka maassa on omat kokemuksensa. Helsingin pommituksissa 2. maailmansodassa iso osa väestöstä menetti  kotinsa ja koko fyysisen omaisuutensa silmänräpäyksessä, ja perheenjäseniä kuoli.

Aivan turha ulista että jokainen vain maagisesti päättää elämänsä suunnan. Voit kuolla koronavarianttiin koska tahansa. Tai joku voi puukottaa sinua kadulla. Tai jäät auton alle. Niin kulunutta ja oikeistolaista pitää omaa elämäänsä pelkästään itsestään riippuvaisena. 

Juuri siksi kaikki etuudet pitää poistaa! Jos elämänsä suuntaa ei voi päättää, niin ei pidä turhaan tukea niitä, jotka joka tapauksessa luisuvat reunan yli.

Joku voi puukottaa sinut kuoliaaksi huomenna, eli sinulta pitäisi poistaa palkka ja omaisuus. Logiikkasi on n. 80äo:n tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko.

50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.

Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.

Käpykaartilaisia kommareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.

Mikseivät ne uiguurilapset siellä Kiinan keskitysleireillä sitten ole onnellisia kun heitä hakataan ja raiskataan siellä sotilaiden toimesta? Hehän ovat oman onnensa seppiä?

Tosissasiko olet sitä mieltä, että vuonna 2021 jokainen lapsi kokee tuon saman? Että se on sukupolvikokemus, jolle ei voi mitään?

Joka maassa on omat kokemuksensa. Helsingin pommituksissa 2. maailmansodassa iso osa väestöstä menetti  kotinsa ja koko fyysisen omaisuutensa silmänräpäyksessä, ja perheenjäseniä kuoli.

Aivan turha ulista että jokainen vain maagisesti päättää elämänsä suunnan. Voit kuolla koronavarianttiin koska tahansa. Tai joku voi puukottaa sinua kadulla. Tai jäät auton alle. Niin kulunutta ja oikeistolaista pitää omaa elämäänsä pelkästään itsestään riippuvaisena. 

Helsinki ei ollu ainoa kaupunki jota pommitettiin, ja helsinkiläisillä ei ollu lainkaan karuin kohtalo jos mietitään maantieteellisesti Suomea. Evakkoon lähteminen ja partisaani-iskut = itä-Suomi kärsi sodasta eniten.

Vierailija kirjoitti:

Aika iso ero olojen ankaruudessa ainakin ollut 50-luvun ja 80-luvun välillä. 

Sehän ei välttämättä onnellisuuteen vaikuta tosin. Joten vaikea sanoa. 

Ei siihen aikaan ehditty miettimään onnellisuutta. Piti paiskia töitä.

Mummokin katteli aina ihmeissään Suomi elokuvia missä kuvattiin yläluokkalaisten arkea. Ihmetteli ääneen miten tuokin akka jouti istumaan 😂

Vierailija kirjoitti:

Tätini eli 50-luvulla. Kertoi ettei silloin juurikaan levätty. Koko ajan sai olla tekemässä jotain. Sunnuntaisin kävivät kirkossa jonka jälkeen tehtiin pois viikolla tekemättä jääneet hommat. Lapsille pidettiin kovaa kuria. Vanhemmat lapset katsoivat pienempien perään.

Minä olen syntynyt 50-luvulla eikä elämäni ollut mitään jatkuvaa puuhailua, kuria ja kirkossakäyntiä. Riippuu perheestä kuinka ovat eläneet ja minkälaiset arvot on olleet

Byrokratian määrän kasvu ei ole suoranaisesti auttanut tulevia sukupolvia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.

Eri odotukset eri aikoina, ei voi verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.

Mikseivät ne uiguurilapset siellä Kiinan keskitysleireillä sitten ole onnellisia kun heitä hakataan ja raiskataan siellä sotilaiden toimesta? Hehän ovat oman onnensa seppiä?

Tosissasiko olet sitä mieltä, että vuonna 2021 jokainen lapsi kokee tuon saman? Että se on sukupolvikokemus, jolle ei voi mitään?

Joka maassa on omat kokemuksensa. Helsingin pommituksissa 2. maailmansodassa iso osa väestöstä menetti  kotinsa ja koko fyysisen omaisuutensa silmänräpäyksessä, ja perheenjäseniä kuoli.

Aivan turha ulista että jokainen vain maagisesti päättää elämänsä suunnan. Voit kuolla koronavarianttiin koska tahansa. Tai joku voi puukottaa sinua kadulla. Tai jäät auton alle. Niin kulunutta ja oikeistolaista pitää omaa elämäänsä pelkästään itsestään riippuvaisena. 

Helsinki ei ollu ainoa kaupunki jota pommitettiin, ja helsinkiläisillä ei ollu lainkaan karuin kohtalo jos mietitään maantieteellisesti Suomea. Evakkoon lähteminen ja partisaani-iskut = itä-Suomi kärsi sodasta eniten.

Sanoisin että Karjalan väestö kärsi sodassa eniten. Eipä silloin ollut ylipainoisia kermaperseitä näille sanomassa että oma vika, olette oman onnenne seppiä.

Evakon elämä oli todella karua ja heitä jopa aktiivisesti syrjittiin mm. kieltäytymällä ottamasta töihin. Elämä oli monesti pienessä sähköttömässä, vedettömässä hellahuoneessa elämistä 9 muun suvun jäsenen kanssa jopa pitkälle 60-luvulle asti.

60-70 -luvuilla syntyneillä on ollut onnellisin elämä

Onko maailma juuri muuttunut 50-luvusta, silloinkin tapeltiin ja puukot heilui niikuin tänäänkin, ehkä silloin ei pikkupojat puukkojen kanssa riehuneet niikuin tänään.

Vasemistolaiset hillui vallankumouksineen, nyt vihreät hilluu ideologioineen tuhoten suomea.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämän onnellisuus on aivan yksilöistä itsestään kiinni, eikä mistään tietyistä vuosikymmenistä.

Eri vuosikymmeninä on ollut eri asenne fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa kohtaan. Suomessa lapsia sai kurittaa väkivaltaisesti 1980-luvun alkuvuosiin saakka ja vainoja raiskata vielä 1990-luvulla.

Seksuaalivähemmistöjä leimattiin eri diagnoosein, hoidoin jne pitkälti 1070-luvulle saakka.

Eugeniikkaa harjoitettiin huoletta kuuroille, sokeille ja synnytyksenjälkeiseen masennukseen sairastuneisiin steriloimalla heitä vuoteen 1970 saakka. Siinä sinussa steriloitiin muutakin ”heikommaksi ainekseksi” katsottua.

En ymmärrä, kuka kuvittelee menneiden vuosikymmenten olleen jokin onni ja autuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko.

50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.

Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.

Sivareita?

Toinen syntynyt vuonna 33 ja toinen 28, että mitäpä veikkaat miksi eivät olleet sodissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko.

50-luvulla syntyneiden isät ovat olleet sodassa ja vaikutus näkyi usein perhe-elämässä. Sodan jälkeinen Suomi ei ollut mikään onnela. Erittäin hienoa oli se, että itsenäisyys säilyi.

Ei minun isoisistäni ainakaan kumpikaan sodassa olleet ja vanhempani on syntyneet 50-luvulla.

Molempien vanhempieni isät oli sodassa, toinen 1899 syntynyt ja toinen 1902 syntynyt.

Itse olen 50-luvulla syntynyt, vanhempani 1927 ja 1928.

Meillä haudottiin sukutraumoja monesta sodasta. Isoisä oli ehtinyt osallistua kansalaissotaan ja ollut sen seurauksena vankileirillä. Isä oli mukana jatkosodassa, mutta selvisi sieltä kotiin ilman fyysisiä vaurioita. Äidin veli katosi jatkosodassa. Kohtalo on edellenkin epäselvä, vaikka kuolleeksihan hänet lopulta julistettiin. Sanon vain, että pahinta on toivo.

70-luvun alussa syntyminen on ehkä parasta mitä voi olla. Nykyajan mukavuuksia alkoi jo olla taloissa ja tekniikka kehittyi hurjaa vauhtia. Suomella oli vielä rahaa ja yhteiskunnan palvelut toimivat täysi-ikäiseksi asti ennen lamaa. Tämän takia esim koulunkäynti oli paremmissa puitteissa.

  Mikäli saisin päättää, niin silloin olisin syntynyt eli 1968-1972. Ikävä kyllä synnyin liian aikaisin ja varsinkin lapsuus oli todella köyhää ja mukavuuksia ei juuri ollut..

Vierailija kirjoitti:

Byrokratian määrän kasvu ei ole suoranaisesti auttanut tulevia sukupolvia.

Yli puolet työpaikoista on byrokratian rattaissa, eli muut elättää tätä ryhmää.

Vierailija kirjoitti:

Onko maailma juuri muuttunut 50-luvusta, silloinkin tapeltiin ja puukot heilui niikuin tänäänkin, ehkä silloin ei pikkupojat puukkojen kanssa riehuneet niikuin tänään.

Vasemistolaiset hillui vallankumouksineen, nyt vihreät hilluu ideologioineen tuhoten suomea.

Jos Maapallon keskilämpötila nousee liikaa, sinäkin kärsit haittamuuton seurauksena kun ihmiset etsivät viileämpiä alueita. Sitäkö haluat?

Vierailija kirjoitti:

60-70 -luvuilla syntyneillä on ollut onnellisin elämä

Tuskinpa on ollut. Äiti saattoi polttaa ja juoda raskaana niin paljon kuin huvitti. Taloissa poltettiin sisällä vauvankin vieressä ja lapsuus meni talvisin kodin savusta syntyneen harmaan sumun peitossa kodin seinien sisällä.

Fyysisen väkivallan käytössä ei kursailtu. Ihan itse piti vielä hakea oksa, jolla annettiin piiskaa. Jos joku namusetä tai itsensäpaljastaja ahdisteli, sitä pidettiin lapsen tai nuoren syynä kun he houkuttelivat aikuisia miehiä outoon käytökseen. Jos asiat kertoi kotona niin siitäkin sai selkään.

Pitääkö jatkaa? Psyykkisestä väkivallasta voisi kirjoittaa kirjan.

Keskimäärin kyllä. 50-luvulla syntyneet ovat eläneet ennennäkemättömän talouskasvun aikaa. Elintaso on noussut valtavasti ja maailma on ollut täynnä mahdollisuuksia. Käytännössä kaikki, jotka ovat halunneet tehdä töitä, ovat töitä saaneet ja pystyneet rakentamaan parempaa elämää perheelleen.

Me 80-luvulla syntyneet olemme nähneet jo pari syvää lamaa. Osa on hyötynyt talouskasvusta, mutta osa on jäänyt siitä paitsi ilman omaa syytää. Kaikille ei vain ole ollut töitä ja osa on syrjäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Onko maailma juuri muuttunut 50-luvusta, silloinkin tapeltiin ja puukot heilui niikuin tänäänkin, ehkä silloin ei pikkupojat puukkojen kanssa riehuneet niikuin tänään.

Vasemistolaiset hillui vallankumouksineen, nyt vihreät hilluu ideologioineen tuhoten suomea.

Lue Olavi Virran elämänkertaa. Kirjan perusteella uskaltaisin sanoa siihen maailmanaikaan olleen omat ongelmansa. Juoppous ja rattijuoppous vaikuttivat olevan suurimpina ongelmina, samoin perheiden pahoinvointi.