Mistä apua laihduttaa? Motivaatiota nolla, ylimääräisiä kiloja 40kg, esidiabetes, mutta aina syöminen voittaa

Ala tilata ruuat kotiinkuljetuksella ja vältä kaupassa käyntiä. Netistä tilatessa ei tee mieli yhtään ostaa herkkuja, mutta kaupassa käydessä lähtee aina jotain mukaan. Sitten pitää vaan kärvistellä, kun kaapissa ei ole mitään herkkuja syötävänä. 

Lääkärit ovat yleensä taipuvaisia tekemään lähetteen ravitsemusterapeutille tuollaisessa tilanteessa, oliko teillä siitä puhetta? 10 kg pudottaminen 2 kk kuulostaa aika paljolta, 0,5 - 1 kg viikossa toisi kestävämmän lopputuloksen.

Ei se muu auta, kuin keksiä jotain mielekästä tekemistä, joka syrjäyttää jatkuvan napostelun halun. Tuo itsetuhoisuus kuulostaa kyllä pahalta, onko sulla joku asia, mikä aiheuttaa ahdistusta?

Sun pitäisi miettiä miehesi kannalta myös. Ei hänellä ole varmasti mukavaa pelätä sun pelotteita; joutuu pelkäämään, mitä uskaltaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joko laihdutat tai elät sairaana ja lihavana ja todennäköisesti kuolet nuorempana. Ihan oma valinta.

Sepä se, kun olen elämäni kunnossa, ei mitään vaivoja! Sokerirasituskokeen tulos oli yllättävä. Ap

En ymmärrä, miten pystyt edes kävelemään kilometriä tuolla ylipainolla. Käsittämätön terveys, mutta tuskin on pitkään. Lonkat ja polvet menevät pian leikkauskuntoon. Eikö tällä kuumuudella vähän hengästytä tuo järjetön ylipaino?

Eilen kävelin 5km,ei ongelmaa, kunto mulla hyvä. Mutta ei liikunta laihduta, kun lenkin jälkeen söin linssi sipsejä ja 2 suklaapatukat. (aloitin salaatilla, mutta mutta, sorruin, kun mies oli menossa kauppaan.)

Ei vaikuta helle oloon. Ap

Ei tietenkään laihduta jos syöt tuolla tavalla. Vai luuletko että parin kilometrin kävely on joku autuaaksi tekevä juttu?

En syö noin joka päivä. Eilinen oli luovutus päivä taas "ihan sama syödä, en laihdu muutenkaan koskaan"

Kävelemään lähtiessä mietin, kannattaako ees lähteä, kun en laihdu kummminkaan. No kävin kuitenkin

Ap

Pidä luovutuspäivä kerran kuussa ja kävele 5km lenkki kuusi kertaa viikossa. Ei se motivaatio ole jotain, joka tippuu taivaasta vaan sinun täytyy löytää se itsestäsi.

Ei sitä voi itse päättää, kun se iskee, niin se iskee

Ap

Juuri tuon takia pysyt lihavana!

Tiedän, kysynkin tässä aloituksessa, miten estää jatkuvasti repsahtelu, mistä motivaatiota.

Et estä mitenkään tuolla asenteella

Vaikuttaa siltä, että sinun olisi hyvä hakeutua lääkäriin mielialasi takia. Laihdutus terveeltä pohjalta on vaikeaa, jos pääkoppa ei ole kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se muu auta, kuin keksiä jotain mielekästä tekemistä, joka syrjäyttää jatkuvan napostelun halun. Tuo itsetuhoisuus kuulostaa kyllä pahalta, onko sulla joku asia, mikä aiheuttaa ahdistusta?

Sun pitäisi miettiä miehesi kannalta myös. Ei hänellä ole varmasti mukavaa pelätä sun pelotteita; joutuu pelkäämään, mitä uskaltaa puhua.

Ainoa mikä aiheuttaa ahdistusta ja itsetuhoisuutta, on paino ja ulkonäkö.

Esim olin 2 viikkoa siten, että katsoin itseäni vain vessan peilistä, josta näkee vain kasvot. Ja otin puntarista patterit pois.

Aivan ihanat 2 viikkoa! Olin tosi iloinen ja onnellinen.

Sitten erehdyin katsomaan itseäni näyteikkunasta ja kierre valmis, laitoin puntariin patterit ja enkä välttänyt peiliä, ja viha itseä kohtaan palasi..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laihduttanut hiukan yli 40kg, pysyvästi. Projekti ollut pitkä, ensimmäiset 20kg hukkasin n. 20 vuotta sitten kun alkoi olla liikaa polvikipuja, päätin että en syö paljoa klo 16 jälkeen. Se auttoi kipuihin ja sitten n. 10 vuotta sitten alkoi taas polvet ja erityisesti alaselkä vaivata, aloin vaan syömään taas kaikkea vähemmän ja nyt ollaan 75kg kohdalla, olen 180cm pitkä mies ja ikää 44 vuotta. Lonkissa ja polvissa välillä kipuja kun rankkaa työtä teen, mutta selkä aika hyvässä iskussa. Liikuntaa olen lisännyt viimeisen parin vuoden aikana niin paino pysyy itsestään näissä lukemissa. En ole koskaan röökiä polttanut enkä alkoholia juonut mutta hyvää ja makeaa ruokaa tuli syötyä senkin edestä nuorena. Tuo nivelkipu on semmoinen konsultti että se pistää ihan itsestään tekemään tarvittavat muutokset elintapoihin että paino tippuu. Ja toki halu pystyä harrastamaankin jotain töiden lisäksi ajaa pitämään painon kurissa ja fyysisen kunnon kohtuullisella tasolla.   

Mulla meni polvi 3v sitten, menikö lääkäriin, en, koska olisi vaan painosta sanonut. Onneksi olin työton, en pystynyt kävelee viikkoon. Onnistuiko silloin laihdutus, ei, kiukuttelin miehelle ja vältin seksiä.

Mies oli tyytyväinen, kun lopetin laihduttaa.

Et mennyt lääkäriin koska et halunnut kuulla totuutta. Lopetit laihdutuksen ja ukko on hiljaa. Miehen tyytyväisenä pitäminen on tärkeämpää kuin oma terveytesi ja totuus siitä.

Huh huh

Niin. Jostakin pitäisi saada asenne muutosta Ja motivaatiota, mutta mistä? Minusta niitä ei löydy, vuosia hakenut :(

Onkohan masennusta, kun mietin kuolemaa päivittäin? Toisaalta haluaisin elää, jos olisin laiha. Mutta sitä en koskaan saavuta, niin mietin oman käden kautta lähtemistä.

Kierre, onnistuuko dieetti vai ta p anko itseni?

Muuten olen elämäni kunnossa, fyysisesti

Ap

40 kg ylipainolla pääset laihdutusleikkaukseen. Oletko sitä ajatellut? Tai terveyskeskuksen laihdutusryhmään tms.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihan oikeasti sokeritauti pelota? Luulisi sen pelottavan niin paljon, että pistäisi syömisen kohdalleen. Minä ainakin säikähtäisin pahasti.

Ei. Tunnen 5 ihmistä, joilla diabetes ollut 15-20v,eikä se ole heidän elämäänsä muuttanut mitenkään, vain puolikas tai kokonainen tabu aamukahvin kanssa.

Hirveää sanoa, mutta onhan se helpompaa kuin laihdutus ;D

Ap

Mä näen diabeetikkoja joka päivä. Puolisokeita, jalattomia, pöhöttyneitä, työkyvyttömiä jne. 

On se jännä, kun tunnen 5 lihavaa dianeetikkoa ja lääkitys toimii. Missä nämä sun sokeat on Porvoossa? Ap

Hoikillakin diabetes voi johtaa raajojen amputaatioon. Luulisi tämän olevan riittävä motivaatiotekijä.

Tämä ei ole mainos, mutta cambridge oli ainoa konsti jolla sain laihdutettua nopeesti ja pysyvästi. Kuurin aikana ei tullut lipsahduksia, koska alkuvaiheessa etenkin ei saanut syödä muuta kuin pussiruokia. Viikottainen punnitus ja valmentajan tsempit auttoi myös tosi paljon.

Paino lähti laskemaan nopeasti, se taas innosti jatkamaan. Kuurin aikana pääsin etoon monestakin mättöhimosta ja vääristä ruokailuajoista. Kuuri oli aika kallis mutta ei kaduta. -20 kg kymmenessä viikossa.

Älä pelkää, lihot kyllä vielä helposti lisää. Nyt tunnet vielä olevasi kunnossa, kohta et. Turha sitten alkaa itkemään menetettyä elämää. Sinun päätöksesi on olla lihava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mainos, mutta cambridge oli ainoa konsti jolla sain laihdutettua nopeesti ja pysyvästi. Kuurin aikana ei tullut lipsahduksia, koska alkuvaiheessa etenkin ei saanut syödä muuta kuin pussiruokia. Viikottainen punnitus ja valmentajan tsempit auttoi myös tosi paljon.

Paino lähti laskemaan nopeasti, se taas innosti jatkamaan. Kuurin aikana pääsin etoon monestakin mättöhimosta ja vääristä ruokailuajoista. Kuuri oli aika kallis mutta ei kaduta. -20 kg kymmenessä viikossa.

No älä sitten mainosta noita lisäainesotkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laihduttanut hiukan yli 40kg, pysyvästi. Projekti ollut pitkä, ensimmäiset 20kg hukkasin n. 20 vuotta sitten kun alkoi olla liikaa polvikipuja, päätin että en syö paljoa klo 16 jälkeen. Se auttoi kipuihin ja sitten n. 10 vuotta sitten alkoi taas polvet ja erityisesti alaselkä vaivata, aloin vaan syömään taas kaikkea vähemmän ja nyt ollaan 75kg kohdalla, olen 180cm pitkä mies ja ikää 44 vuotta. Lonkissa ja polvissa välillä kipuja kun rankkaa työtä teen, mutta selkä aika hyvässä iskussa. Liikuntaa olen lisännyt viimeisen parin vuoden aikana niin paino pysyy itsestään näissä lukemissa. En ole koskaan röökiä polttanut enkä alkoholia juonut mutta hyvää ja makeaa ruokaa tuli syötyä senkin edestä nuorena. Tuo nivelkipu on semmoinen konsultti että se pistää ihan itsestään tekemään tarvittavat muutokset elintapoihin että paino tippuu. Ja toki halu pystyä harrastamaankin jotain töiden lisäksi ajaa pitämään painon kurissa ja fyysisen kunnon kohtuullisella tasolla.   

Mulla meni polvi 3v sitten, menikö lääkäriin, en, koska olisi vaan painosta sanonut. Onneksi olin työton, en pystynyt kävelee viikkoon. Onnistuiko silloin laihdutus, ei, kiukuttelin miehelle ja vältin seksiä.

Mies oli tyytyväinen, kun lopetin laihduttaa.

Tuo vasta pikku varoitus polvelta jos ei viikkoon voi kävellä, mutta odotahan jos se menee oikeasti rikki.

Kauan sulla tuosta on, meinasiko kilot tulla takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mainos, mutta cambridge oli ainoa konsti jolla sain laihdutettua nopeesti ja pysyvästi. Kuurin aikana ei tullut lipsahduksia, koska alkuvaiheessa etenkin ei saanut syödä muuta kuin pussiruokia. Viikottainen punnitus ja valmentajan tsempit auttoi myös tosi paljon.

Paino lähti laskemaan nopeasti, se taas innosti jatkamaan. Kuurin aikana pääsin etoon monestakin mättöhimosta ja vääristä ruokailuajoista. Kuuri oli aika kallis mutta ei kaduta. -20 kg kymmenessä viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mainos, mutta cambridge oli ainoa konsti jolla sain laihdutettua nopeesti ja pysyvästi. Kuurin aikana ei tullut lipsahduksia, koska alkuvaiheessa etenkin ei saanut syödä muuta kuin pussiruokia. Viikottainen punnitus ja valmentajan tsempit auttoi myös tosi paljon.

Paino lähti laskemaan nopeasti, se taas innosti jatkamaan. Kuurin aikana pääsin etoon monestakin mättöhimosta ja vääristä ruokailuajoista. Kuuri oli aika kallis mutta ei kaduta. -20 kg kymmenessä viikossa.

Normaalissa painossa pysyminen on elämäntapa. Ap tarvitsee ravitsemusterapeutin apua, koska ei osaa syödä oikein. Hän saattaa tarvita myös psykiatrin apua, koska ei hahmota tilanteen vakavuutta. Laihdutuskuurit eivät tuo pysyvää painonlaskua, erityisesti silloin kun syödään jotain pussiruokia, joita ei tulla syömään loppuelämää.

Vierailija kirjoitti:

Älä pelkää, lihot kyllä vielä helposti lisää. Nyt tunnet vielä olevasi kunnossa, kohta et. Turha sitten alkaa itkemään menetettyä elämää. Sinun päätöksesi on olla lihava ihminen.

Tämä ei ole mikään oma valinta! Yrintän jatkuvasti

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihan oikeasti sokeritauti pelota? Luulisi sen pelottavan niin paljon, että pistäisi syömisen kohdalleen. Minä ainakin säikähtäisin pahasti.

Ei. Tunnen 5 ihmistä, joilla diabetes ollut 15-20v,eikä se ole heidän elämäänsä muuttanut mitenkään, vain puolikas tai kokonainen tabu aamukahvin kanssa.

Hirveää sanoa, mutta onhan se helpompaa kuin laihdutus ;D

Ap

Mä näen diabeetikkoja joka päivä. Puolisokeita, jalattomia, pöhöttyneitä, työkyvyttömiä jne. 

On se jännä, kun tunnen 5 lihavaa dianeetikkoa ja lääkitys toimii. Missä nämä sun sokeat on Porvoossa? Ap

Hoikillakin diabetes voi johtaa raajojen amputaatioon. Luulisi tämän olevan riittävä motivaatiotekijä.

No ei ole. Lähipiirissä ihmisiä, jotka sairastaneet yli 15v ja lääkkeiden avulla saavat syödä mitä haluaa. Eikä ole mitään jalka tai näkövaivoja

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mainos, mutta cambridge oli ainoa konsti jolla sain laihdutettua nopeesti ja pysyvästi. Kuurin aikana ei tullut lipsahduksia, koska alkuvaiheessa etenkin ei saanut syödä muuta kuin pussiruokia. Viikottainen punnitus ja valmentajan tsempit auttoi myös tosi paljon.

Paino lähti laskemaan nopeasti, se taas innosti jatkamaan. Kuurin aikana pääsin etoon monestakin mättöhimosta ja vääristä ruokailuajoista. Kuuri oli aika kallis mutta ei kaduta. -20 kg kymmenessä viikossa.

Vau! Kyllä kannattaa maksaa! Mikä hinta?

Ap, ensimmäisenä sun pitää lakata tekemästä näitä typeriä aloituksia. Trollaat vakavalla asialla. Sama virsi päivästä toiseen, hyväntahtoiset ihmiset tuhlaavat aikaansa neuvomalla sinua, jolla ei ole aikomustakaan noudattaa yhtään ohjetta. Säälittävää. Montako sataa aloitusta meinaat vielä tehdä?

Tuolla Everest-ketjussa sanotaan sinne vuorelle ku*lleista kiipeilijöistä että onhan se hienoa saada ku*lla tehden sitä mitä rakastaa.

Voisit koittaa omaksua samanlaisen asenteen ja ajatella/hyväksyä että jos ja kun ku*let tuohon mässäilyyn niin ainakin saat lähteä tästä maailmasta tehden sitä mitä rakastat. Kaikki eivät saa sellaista lähtöä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mainos, mutta cambridge oli ainoa konsti jolla sain laihdutettua nopeesti ja pysyvästi. Kuurin aikana ei tullut lipsahduksia, koska alkuvaiheessa etenkin ei saanut syödä muuta kuin pussiruokia. Viikottainen punnitus ja valmentajan tsempit auttoi myös tosi paljon.

Paino lähti laskemaan nopeasti, se taas innosti jatkamaan. Kuurin aikana pääsin etoon monestakin mättöhimosta ja vääristä ruokailuajoista. Kuuri oli aika kallis mutta ei kaduta. -20 kg kymmenessä viikossa.

työkaveri uhrasi rahaa tuohon ja kas on nyt kaksi kertaa paksumpi kuin ennen