Mistä apua laihduttaa? Motivaatiota nolla, ylimääräisiä kiloja 40kg, esidiabetes, mutta aina syöminen voittaa

Tekosyitä ainakin tuntuu löytyvän.

Ihan ensin, lopeta laihduttaminen. Sen jälkeen ala syömään normaalisti, mitä tekee mieli ja sen sen verran, kun tekee mieli. Huolehdi kuitenkin siitä, että syöt säännöllisesti ja reilusti myös kasviksia. Tässä vaiheessa paino voi jopa nousta, mutta se ei haittaa. Sitten mieti, millä tavalla, mitä ruokaa ja minkä verran se ihminen syö, joka haluat olla. Miten usein se ihminen syö herkkuja, millaisia aamupaloja se ihminen syö, millaista perusruokaa. Ja sitten vain alat elää sen mukaan. Paino tippuu pikkuhiljaa sen haluamasi ihmisen painoon. Laihdutuskuurit vain pilaa aineenvaihdunnan ja lopputulos on kuitenkin sama, painat sen verran, kun syömistottumuksillasi varustettu ihminen painaa.

Lisäksi voisit miettiä aktiviteettejä, harrastuksia. Kaikki (muukin kuin liikunta), mikä vie ajatuksia pois syömisestä ja vie sinut pois jääkaapilla, on kotiin päin.

Tiedän, että tätä alapeukutetaan, mutta itse jojolaihduttajana sain näin jojoilun loppumaan ja painoa pois 35 kg, ilman laihduttamista. Ja tässä se on pysynyt jo reilun vuoden, kiinnittämättä asiaan mitään huomiota. Syön sillä tavalla, kuin haluan. Herkkuja usein, mutta pääruuat muutin raskaista kotiruuista keittoihin, salaatteihin ja puuroihin. Lihan syöntiä vähensin, mutta leipää syön edelleen useita viipaleita päivässä. Juusto on 17%, leikkeleet yleensä kalkkunaa. Paljon marjoja ja hedelmiä. Kaikki on sellaisia, mistä aidosti pidän. Mistään en kieltäydy, kaikki itselleni mieleisimmät jätin ruokavalioon (karkit, kahvileivät), mutta jotenkin alitajuisesti niiden määrät ovat vähentyneet. Ei ole järkevää tehdä sellaista ruokavaliota, jossa joutuu kieltämään itseltään asioita, ei sellainen ole loppuelämän ruokavalio.

Kuulostaa siltä, että kärsit riippuvuudesta. Et pysty laihtumaan perusohjeilla, koska ne eivät auta riippuvaista. Riippuvuus on psyykkistä (osin myös fyysistä) ja se on se asia, jota sinun pitää alkaa työstää.

Toisekseen, en usko, että kukaan lääkäri määrää laihduttamaan 10kg/2kk. Paitsi Dr Now 300-kiloisia potilaitaan, mutta sinä et ole sellainen.

Kyllä mä kanssa miettisin sitä muuta elämää. Miksi syöminen on niin tärkeää elämässäsi? Onko sinulla muuta mielekästä tekemistä? Mukaansatempaavia harrastuksia? Tavoitteita? Kiinnostuksenkohteita? Itselläni ei ole ylipainoa, mutta huomaan, että herkuttelu menee aivan holtittomaksi silloin, kun minulla ei ole tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä. Kun taas huomioni on muissa asioissa, enkä ole henkisesti tyhjäkäynnillä (tai toisaalta liian stressaantunut),riittää aivan tavallinen ruoka. Tietty tämä on varmasti persoonallisuuskysymys, mutta kannattaa pohtia. On paljon helpompaa ajatella jotain muita asioita, kuin yrittää olla ajattelematta ruokaa. Oli syy mikä tahansa, tsemppiä sulle!

Ihmisen ruokatottumuksia johtaa minäkuva ja itsetunto, ei dieetit ja liikunta.

Minäkuva on kuin termostaatti.

Jos termostaatti huoneessa on säädetty 20 asteeseen, koneisto pitää sen 20 asteessa,

eli pyrkii laskemaan lämpötilaa jos huone on liiian kuuma, ja kohottamaan, jos on liian kylmä.

Mikään pysyvä muutos ei tule dieeteillä.

Pitää muuttaa termostaatin eli minäkuvan asetukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ruoka on syy, miksi jaksat nousta, se kuulostaa riippuvuudelta. Olisiko terapiasta apua? Ravintoterapeutti ja sitten ihan joku, jolle jutella miksi haet lohtua ruoasta. Miksi ruoka on ainoa syy, miksi jaksat nousta? 

Ruuan tärkeyden elämässäni huomasin, ku aloitin nämä laihdutus yritykset.

Laihduttaessa v*tu ttaa herätä aamulla, kun tietää, että mitään hyvää ei saa syödä. Olen pahantuulinen ja kiukuttelen miehelle joka päivä.

Ja kun on se aika, kun dieetti on mennyt pilalle, niin aamulla olen iloinen, kun tietää, että ei tarvitse rajoittaa syömistå, olen oma iloinen itseni, on seksiä miehen kanssa jne.

Dieettillä olen kun kiukutteleva ja surullinen pikku lapsi, en tahallaan, se vaan puskee läpi

Ap

Siis mitä, mitään hyvää ei saa syödä?!

Ruokavalion muutokseen menee aikaa sopeutua.

Se voi tuntua työläältä, mutta on aika ihana onnistumisen tunne, kun sen saa vietyä läpi 🥰

Esim. minusta syömiset on tunkkaisia, jos kasvikset puuttuu. Olo on aika nahjus, jos kasvikset ovat jääneet vähiin.

Autoimmuunisairauden lääkkeetön hoito ravinnolla ja elintavoilla motivoi minua 🌱🥀🥕🥦🥑🍅

Elämä on valintoja täynnä.

Oletko kertonut rehellisesti lääkärille ajatuksistasi? Tarvitset terapiaa, sinulla on syömishäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä kanssa miettisin sitä muuta elämää. Miksi syöminen on niin tärkeää elämässäsi? Onko sinulla muuta mielekästä tekemistä? Mukaansatempaavia harrastuksia? Tavoitteita? Kiinnostuksenkohteita? Itselläni ei ole ylipainoa, mutta huomaan, että herkuttelu menee aivan holtittomaksi silloin, kun minulla ei ole tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä. Kun taas huomioni on muissa asioissa, enkä ole henkisesti tyhjäkäynnillä (tai toisaalta liian stressaantunut),riittää aivan tavallinen ruoka. Tietty tämä on varmasti persoonallisuuskysymys, mutta kannattaa pohtia. On paljon helpompaa ajatella jotain muita asioita, kuin yrittää olla ajattelematta ruokaa. Oli syy mikä tahansa, tsemppiä sulle!

Ruoka kuuluu mun elämääni, työn ja harrastuksen muodossa, olen ammatiltani leipuri - kondiittori sekä kokki. (koronan myötä työtön)

Harrastan leipomista, erilaisia juustokakkuja, kokeilin erilaisia reseptejä jne

Eli kun laihdutus alkoi, niin jouduin luopumaan harrastuksesta,ok,no ruokaa teen, mutta se on kasviksia ja kana fileitä koska dieetti.

Eli intohimona se ruoka. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ruoka on syy, miksi jaksat nousta, se kuulostaa riippuvuudelta. Olisiko terapiasta apua? Ravintoterapeutti ja sitten ihan joku, jolle jutella miksi haet lohtua ruoasta. Miksi ruoka on ainoa syy, miksi jaksat nousta? 

Ruuan tärkeyden elämässäni huomasin, ku aloitin nämä laihdutus yritykset.

Laihduttaessa v*tu ttaa herätä aamulla, kun tietää, että mitään hyvää ei saa syödä. Olen pahantuulinen ja kiukuttelen miehelle joka päivä.

Ja kun on se aika, kun dieetti on mennyt pilalle, niin aamulla olen iloinen, kun tietää, että ei tarvitse rajoittaa syömistå, olen oma iloinen itseni, on seksiä miehen kanssa jne.

Dieettillä olen kun kiukutteleva ja surullinen pikku lapsi, en tahallaan, se vaan puskee läpi

Ap

Siis mitä, mitään hyvää ei saa syödä?!

Ruokavalion muutokseen menee aikaa sopeutua.

Se voi tuntua työläältä, mutta on aika ihana onnistumisen tunne, kun sen saa vietyä läpi 🥰

Esim. minusta syömiset on tunkkaisia, jos kasvikset puuttuu. Olo on aika nahjus, jos kasvikset ovat jääneet vähiin.

Autoimmuunisairauden lääkkeetön hoito ravinnolla ja elintavoilla motivoi minua 🌱🥀🥕🥦🥑🍅

Elämä on valintoja täynnä.

Jep, esim hyvin tehty kasvisruoka juuri ON sitä hyvää ruokaa! Ai että, tai joku kala ja mehevä salaatti.. nam.

Tarvitset psyykkistä apua, joku syy siellä on taustalla miksi aina turvaudut ruokaan. Saat siitä jotain sellaista mitä elämässäsi kaipaat. Kenties säännöllinen psykoterapiatyöskentely auttaisi sinua selvittämään syömisongelmiesi taustoja ja oppimaan parempia käytösmalleja. Tämäkään ei mikään pikaratkaisu kyllä ole.

Lisäksi sinun pitää alkaa syömään oikeasti ravintorikasta ruokaa ja ottaa vaikka aluksi purkista vitamiineja. Myös sairaalloisen lihava voi olla aliravittu. Elimistö huutaa ravintoa ja on nälkä, koska se ei saa tarpeeksi hyödyllistä sipsistä, karkista, limpparista ja roskaruoasta. Tarvitset oikeaa kunnon ruokaa eli kasviksia, hedelmiä ja tavallista, monipuolista kotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Haiset varmaan myös pahalle?

Suosittelen myös sinulle suihkua ja saippuaa joka päivä. Myös hampaat kannattaisi pestä aamuin ja illoin. Hiukset kannattaa myös pestä. Mutta tietysti voit elää häpeässä myös.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä kanssa miettisin sitä muuta elämää. Miksi syöminen on niin tärkeää elämässäsi? Onko sinulla muuta mielekästä tekemistä? Mukaansatempaavia harrastuksia? Tavoitteita? Kiinnostuksenkohteita? Itselläni ei ole ylipainoa, mutta huomaan, että herkuttelu menee aivan holtittomaksi silloin, kun minulla ei ole tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä. Kun taas huomioni on muissa asioissa, enkä ole henkisesti tyhjäkäynnillä (tai toisaalta liian stressaantunut),riittää aivan tavallinen ruoka. Tietty tämä on varmasti persoonallisuuskysymys, mutta kannattaa pohtia. On paljon helpompaa ajatella jotain muita asioita, kuin yrittää olla ajattelematta ruokaa. Oli syy mikä tahansa, tsemppiä sulle!

Ei ole mitään tavoitteita, päivä kerrallaan yrintän selvitä.

Tietysti tämä laihduttaminen, mutta ei se onnistu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei, hakeudu ihmeessä lääkärin puheille. Tuolla taustalla olisi varmasti fiksua puhua ammattilaisen kanssa. Apua on saatavilla, esim. lääkehoitoa jotka vähentää ruokahalua, estää ravintoaineiden imeytymistä, sitten tietysti mahalaukun pienennykset ynnä muut sekä ravitsemus- ja elämäntapaneuvonta. 

Tsemppiä, ei tarvitse yksin pärjätä. :) 

Julkinen  terveyden hoito  tukee autaa sinua paino pudotus ja sen halinta. Menet varaamaan ajan terveyskeskus lääkäri ja puhu asia. Pyydä päästä Ene  ryhmään.Laihdutus ryhmä.Terveyskeskus on myös ravinto ohjaajia,joiden luona voit käydä,saada tukea laihdutus.Toden totta on myös resepti lääkeitä saadaksesi painon ales ja halintaan.Yksin sinun ei tarvitse asian kanssa kamppailla.Siksi meillä on hyvä hoito myös  terveyskeskukset ,Joka ohjeistavat  myös ilmanen ene ryhmät ymm.Kaikki lähtee itsestäsi.Kysy puhu! Automatisesti niistä sinulle ei kerrota siellä.Sen enempää eivät ihmiset jotka laihtuneet, Eivät todella  kerro miten onistuivat,mistä saivat apua..Johtuuko pikku häpeä?Avoimesti miehet puhuivat,uima-halit ymm.Kanustavat menemään apua hakee omalta terveyasemalta lääkäri.Raskasti ylipainoiset ene ryhmän kautta aikanaan,pääsevät tähystys leikaus vatsalaukun pienenys,Kuin irto-ihon poistoihin.Julkisen sektorin hinnoilla. Jorvi on 1 paikka jonne lähete,esim. Helsinkiläiset lähetetään,vatsapanta tai jotain vatsalaukun pienenys.Ja toden totta siellä myös se irto-nahka poistetaan ajalla.Normaalit plk.sairaala maksut.Ei siis ole vain rikaiden oikeus,saavutaa asia.Mihin muuta tietä ei ole.

Minäkuvia kirjoitti:

Ihmisen ruokatottumuksia johtaa minäkuva ja itsetunto, ei dieetit ja liikunta.

Minäkuva on kuin termostaatti.

Jos termostaatti huoneessa on säädetty 20 asteeseen, koneisto pitää sen 20 asteessa,

eli pyrkii laskemaan lämpötilaa jos huone on liiian kuuma, ja kohottamaan, jos on liian kylmä.

Mikään pysyvä muutos ei tule dieeteillä.

Pitää muuttaa termostaatin eli minäkuvan asetukset.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

En ymmärtänyt.

Ap

Mitä yleensä syöt päivässä silloin kun et ole dieetillä? Mikä on se ”mikään hyvä”, mistä luopuminen ottaa koville / iloitset kun sitä taas saa?

Ruoka voi olla tosi nautinnollista. Ja jos olet tottunut nauttimaan herkkuruokia joka päivä, ottaahan se koville luopua niistä. Olet kuin lapsi, jolla on joka päivä karkkipäivä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä yleensä syöt päivässä silloin kun et ole dieetillä? Mikä on se ”mikään hyvä”, mistä luopuminen ottaa koville / iloitset kun sitä taas saa?

No mahan täyteen maukasta ruokaa, esim lasagne ja fetasalaatti tai gilliasruokaa: penkonisieniä, tomaattia, grillitassuja

Jotain hyvää jälkiruuaksi

Dieettillä vihersalaatti ja kanafileitä/tonnikalaa

,marjarahkaa. Aamulla /illalla puuroa

Ap

Eikö ihan oikeasti sokeritauti pelota? Luulisi sen pelottavan niin paljon, että pistäisi syömisen kohdalleen. Minä ainakin säikähtäisin pahasti.

Suosittelen katsomaan youtubesta lääkäri sten ekbergin videoita. Se selittää kivasti mitä elimistössä tapahtuu kun syö.

Mä sain niistä motivaatiota.

Kannattaa harkita myöskin pätkäpaastoa. Siitä löytyy kivasti tietoa youtubesta hakusanoilla intermittent fasting. Aloita vaikka lääkäri jason fungin ja mindy pelin videoista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihan oikeasti sokeritauti pelota? Luulisi sen pelottavan niin paljon, että pistäisi syömisen kohdalleen. Minä ainakin säikähtäisin pahasti.

Ei kun tälle nerolle on tärkeintä että saa "syödä kaikkea hyvää".