Lue keskustelun säännöt.
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Nygkynuoret on niiin omhyväistä j nirppanokkadkkia että ei mitään rjaa. Maailmaa pelastetaan muka ja lennellään ympäriinsä. En arvosta oikein ketään tuosta ikäluokasta. On nähty ne asenteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ollut lapsen tilinumeroa? Lapsen kaverin numeroa?
Ei
ap
Aivan satavarmasti olisit saanut yhteystiedot selvitettyä, jos olisit oikeasti halunnut.
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
ap
ap
Mitä kiireitä teillä on ollut siinä aamuyöllä, kun tytär on kertonut lähtevänsä? Vetää viinaa vai? Siinä hetkessä, kun tytär kertoo muuttavansa, olisi varmaan voinut avata suunsa ja kysyä, mihin muuttaa, tarviiko apua?
Nyt on kyllä niin selkeä tapaus, että ap jättää jotain hyvin olennaista kertomatta. Jos tyttärellä olisi ollut onnellinen lapsuus, ei hänellä olisi mitään syytä katkoa välejä lapsuudenperheeseensä. Joskos nyt annat tyttäresi jatkaa elämäänsä, kun et kykene peiliin katsomaan.
Miten onnellinen lapsuus liittyy siihen, miten murrosikäinen toimii? Murrosiässä tapahtuvat muutokset ja myös ei niin harvinaiset psyykkiset sairastumiset, persoonallisuushäiriöiden puhkeaminen ym ovat täysin mahdollisia niilläkin murrosikäisillä, joilla on erittäin onnellinen lapsuus. Järkyttävää lukea tällaista sataprosenttista tuomitsemista. On ihan mahdollista, että on ollut joku sellainen tilanne perheessä jo pidempään, jota tyttö ei ole jaksanut käsitellä tai toisaalta, myös kaveripiiri voi johdattaa ihan harhaan murrosikäisen. Erityisesti sellaisen nuoren, joka on hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt, elää somessa.. kuuntelee samanikäisten keskenkasvuisten näkemyksiä tilanteesta, jonka hän itse yksipuolisesti ehkä ihan väärin tulkittuna niille kavereille esittää? Vikahan on silloin tietysti vanhemmissa, erityisesti siinä äidissä, joka on aina narsistipaska ja kyvytön olemaan hyvä äiti... hei oikeasti, miettikää nyt ihmiset mitä tänne syydätte.
No mieti nyt oikeasti, että äitiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, kun tytär yhtäkkiä häviää yöhön eikä tästä kuulu enää mitään, ja äiti vetoaa edelleen siihen, että voi kun täysikäistä ei voi jäljittää? Siis useimmat tuntemani vanhemmat olisivat seonneet huolesta. Tämä vaan jäi odottelemaan, josko jotain joskus kuuluisi. Ei millään tasolla normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Nygkynuoret on niiin omhyväistä j nirppanokkadkkia että ei mitään rjaa. Maailmaa pelastetaan muka ja lennellään ympäriinsä. En arvosta oikein ketään tuosta ikäluokasta. On nähty ne asenteet.
Itse en arvosta mistään ikäluokista niitä, jotka ovat kasvattajina olleet etäisiä, välinpitämättömiä, jyrkkiä, juoppoja, tyranneja, sokeita omille virheilleen jne. listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ollut lapsen tilinumeroa? Lapsen kaverin numeroa?
Ei
ap
Aivan satavarmasti olisit saanut yhteystiedot selvitettyä, jos olisit oikeasti halunnut.
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
ap
ap
Mitä kiireitä teillä on ollut siinä aamuyöllä, kun tytär on kertonut lähtevänsä? Vetää viinaa vai? Siinä hetkessä, kun tytär kertoo muuttavansa, olisi varmaan voinut avata suunsa ja kysyä, mihin muuttaa, tarviiko apua?
Nyt on kyllä niin selkeä tapaus, että ap jättää jotain hyvin olennaista kertomatta. Jos tyttärellä olisi ollut onnellinen lapsuus, ei hänellä olisi mitään syytä katkoa välejä lapsuudenperheeseensä. Joskos nyt annat tyttäresi jatkaa elämäänsä, kun et kykene peiliin katsomaan.
Miten onnellinen lapsuus liittyy siihen, miten murrosikäinen toimii? Murrosiässä tapahtuvat muutokset ja myös ei niin harvinaiset psyykkiset sairastumiset, persoonallisuushäiriöiden puhkeaminen ym ovat täysin mahdollisia niilläkin murrosikäisillä, joilla on erittäin onnellinen lapsuus. Järkyttävää lukea tällaista sataprosenttista tuomitsemista. On ihan mahdollista, että on ollut joku sellainen tilanne perheessä jo pidempään, jota tyttö ei ole jaksanut käsitellä tai toisaalta, myös kaveripiiri voi johdattaa ihan harhaan murrosikäisen. Erityisesti sellaisen nuoren, joka on hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt, elää somessa.. kuuntelee samanikäisten keskenkasvuisten näkemyksiä tilanteesta, jonka hän itse yksipuolisesti ehkä ihan väärin tulkittuna niille kavereille esittää? Vikahan on silloin tietysti vanhemmissa, erityisesti siinä äidissä, joka on aina narsistipaska ja kyvytön olemaan hyvä äiti... hei oikeasti, miettikää nyt ihmiset mitä tänne syydätte.
Niin, että jos nuorella onkin kehittynyt jotain mt-ongelmaa tms, niin ihan normaalit vanhemmat pitävät lapsen kodista lähtöä yönselkään pelkkänä vitsinä? Eikö silloin ihan tervejärkiselle vanhemmalle tulisi jo mieleen kysyä mihin menee ja onko kaikki hyvin? Kyllähän tuo ON tunnekylmää käytöstä vanhemmalta lapselleen.
Jep, ja "totta kai olisimme voineet yhteystiedot selvittää, mutta meillä oli omia kiireitä ja siihen olisi mennyt ainakin tuhat tuntia"... Joo selvästi vuoden vanhempi kyseessä. Vaikka 18-vuotias on jo juridisesti täysikäinen eikä hänelle voi enää vanhempi kertoa miten pitää tehdä, on sen ikäinen vielä niin kaukana kypsästä aikuisesta että väitän, että harvempi vanhempi vain kohauttaisi olkiaan tuossa tilanteessa. Kyllä suurin osa normaaleista, välittävistä vanhemmista tekisi kaikkensa selvittääkseen edes sen verran, että kaikki on ok ja ottaisi yhteyttä edes sen verran, että voisi kertoa lapselleen että on olemassa tätä varten, vaikka ei tuon ikäistä kotiin voi enää käskeäkään.
Olen itse muuttanut nuorena kotoa ihan siitä syystä, että välini vanhempiini ja erityisesti äitiini olivat huonot ja niin tulehtuneet, että kotona ei ollut hyvä olla, joten kyllä, ymmärrän todella että kaikkien perhe-elämä ei ole aina niin ruusuista. Äitini teki paljon virheitä joita en nyt tässä lähde ruotimaan, enkä itsekään ollut maailman helpoin ihminen, itse asiassa päinvastoin ja teini-ikäni oli todella hankalaa aikaa. Sen kuitenkin tiedän ilman pienintäkään epäilyksen häivää, että jos olisin vain kadonnut reppu selässä yöhön jättämättä edes yhteystietojani, olisi äiti kääntänyt vaikka vuoret ympäri että olisi minut löytänyt ja voinut varmistua että kaikki on kunnossa, ei siinä olisi ollut "muut kiireet" edes mielessä. Senkin tiesin aina, että kotiin saa aina palata ja että apua saa kun sitä tarvitsee ja että minua rakastetaan silloinkin kun ollaan riidoissa. (Nykyään ollaankin hyvissä väleissä, hankalimpien vuosien jälkeen ollaan saatu ihan uusi aikuinen äiti-tytär-suhde rakennettua ja siitä olen todella kiitollinen.)
Älä välitä näistä ilkeistä luonnehäiriöisten kommenteista. Tottakai tuollainen satuttaa ja jos nuori on päihdeongelmainen, luultavasti siinä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella surullinen ketju kaikkinensa, äiti ei selvästi halua tai osaa nähdä virheitänsä sekä sitä kaikkea, mikä perheessä on ollut pielessä. Itsekin olen varttunut välinpitämättömän ja etäisen äidin kanssa, ja meidän perheessä äiti oli samassa talossa asuva ihminen, ei todellakaan äiti. Tuosta kaikesta ap:n välinpitämättömyydestä ja muusta onkin jo puhuttu, mutta ihan tuollainenkin pieni asia kuin tilinumero, miten vanhempi ei tiedä lapsensa tilinumeroa? Eikös kaikilla lapsilla ole omat tilit jo viimeistään ala-asteella.
Luin aloituksen kirjoitti:
Älä välitä näistä ilkeistä luonnehäiriöisten kommenteista. Tottakai tuollainen satuttaa ja jos nuori on päihdeongelmainen, luultavasti siinä syy.
Luepa vähän ap:n muitakin viestejä, niin huomaat, että luonnehäiriöinen ja päihdeongelmainen on luultavimmin ap itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat voivat suosia yhtä lasta edes tajuamatta sitä itse. Meillä ainakin keskimmäinen oli aina suosituin, enkä usko että vanhemmat tajusivat. Koettivat pitää huolta siitä, ettei keskimmäinen jää esikoispojan ja nuorimman tytön, eli minun, varjoon. Meille tyttöä oli toivottu alusta asti ja keskimmäiselle hyvittäminen meni jotenkin yli. Keskimmäinen sai kaiken tuen ja minä ja vanhin veli olivat niitä, joilta odotettiin ja vaadittiin eniten apua. Kun kysyin suoraan miksi yksi on lempilapsi ja me kaksi muuta lähinnä perheen työntekijöitä, niin vanhemmat kielsivät koko asian.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mistä tuollainen johtuu.
Minun äidilläni on useampi tytär, eikä meistä kukaan koe mitään yhteyttä äitiimme.
Yksi on katkaissut välit kokonaan, minä pidän pinnalliset hyvät välit enkä oikein jaksa kuunnella sen juttuja.Tavallaan kyllä säälin äitiemme, kun onhan hän tehnyt ison homman huolehtiessaan lapsista ja yrittänyt varmasti parhaansa, mutta sitten tyttäret onkin ihan erilaisia kuin hän, eikä kenenkään kanssa synkkaa.
Meillä synkkaa paremmin isän äidin ja isän siskojen kanssa, jotka ovat äitimme mielestä ikäviä ihmisiä ja suurinpiirtein jotain ”narsisteja”.
Koen naisena sukuyhteyttä nimenomaan isän puolen suvun naisiin, en äitiin enkä äidin puolen suvun naisiin.
Kuulostaa kamalalta äitisi kannalta. Ajatteleppa asiaa omalle kohdalle ai että tekisi kipeää menettää vaikka erossa oma lapsi isän puolen suvulle. Et voi aikuisten asioita kuitenkaan tietää lopuksi niin täysin. Vaikka sinua kohtelevat hyvin äitisi on voinut olla heille ilmaa ja isäsi vaikka hemmoteltu.
Aikuisen ihmisen omalle vastuulle kuuluu vastavuoroisuus ihmissuhteissa. Jos olet hylännyt äitisi, onko se sellainen asia jonka kansa pystyt elämään. Myös myöhemmin..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se protestointi jossain vaiheessa muuttuu ja aikuistuttuaan voitte olla taas väleissä. Joillain vaan kestää kauemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut huono äiti tyttärellesi. Jätä hänet rauhaan. Hän ei halua sinua lähelleen.
Kuinka joku kehtaa väittää tuollaista?? Et voi tietää.
Vaikka olis kuinka hyvä äiti ja itsenäisyyttä kunnioittava, voi joutua hylätyksi. Olen nähnyt.
Et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa ollut itselläkin pokkaa ja rohkeutta.
Vasta nyt irti räpistelevä 29v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ollut lapsen tilinumeroa? Lapsen kaverin numeroa?
Ei
ap
Aivan satavarmasti olisit saanut yhteystiedot selvitettyä, jos olisit oikeasti halunnut.
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
ap
ap
Eli trollihan tämä, mutta jos olisi totta niin OMG mikä mutsi.
Samaa mieltä, trolli, mutta tärkeä asia silti. Tämmösiä perheitä on.
On ollut niin kova kiire viimeiset kymmenen vuotta, että en ole ehtinyt osoitetoimistoon soittaa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaukset on aivan outoja. Kärsitkö jostain esim. mielen sairaudesta?
Auto alle, ja toiseen kaupunkiin etsimään lastasi. Soittoa, soittoa kavereille, ystävällisesti ei vainoten. Raha kirjekuoressa, tilille. Ruokakassi oven taa. Kutsu kotiin viikonloppuna syömään, mökille, yhteiselle lomalle.
Kuulostaa että teillä on epätoimiva perhe, ja ette kommunikoi normaalisti. Sinun sairautesi voisi olla selittävä tekijä.
No älkää ihmeessä! Lapsi on saanut rakennettua hyvän oman elämän, ja tuskin kaipaa siihen ap:tä enää. Missasinko jotenkin, vai eikö ap ole kertonut mitään isästä, puolisostaan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on hirveitä syytöksiä äidille ja vanhemmille ja veljelle. Sen näkee, että ei ole itseä lähellä tuollainen käytös. Tytön käytös on surullista ja raakaa mutta jotkut meistä on juuri tuommoisia. Äiti on tehnyt juuri oikein kun antaa lapselle rauhan. Se on rakkautta lasta kohtaan. Mikään ei ällötä niin paljon kuin se,että äiti jatkuvalla syötöllä viestittelisi tai muuten ottaisi yhteyttä lapseen, joka selvästi ei halua yhteydenpitoa. Hän on kurja ihminen, joka ei halua yhteydenpitoa. Ehkä on niin erilainen luonteeltaan ettei siedä vanhempiaan. Harmi se, mutta joskus niin vain on t. juuri samanlainen lapsi. En missään nimessä syytä vanhempiani, sisaruksiani enkä muitakaan sukulaisiani ja tuttaviani, joiden kanssa on välit poikki. Heillä on oikeus olla sellaisia kuin ovat. Annan omasta kokemuksesta neuvon, että antakaa oudosti käyttäytyvälle rauha. Välit eivät pommittamalla ja perheneuvoloilla parane. Huononevat kyllä. Ihmisten erilaisuus on syynä. Ehkä, kun annatte tytölle rauhan, niinkuin olette antaneetkin, välit vielä paranevat. Tulee vaikka lastaan näyttämään. Voimia teille isä, äiti ja veli. Toimitte oikein kun annatte puolitoista repullista tavaraa keskiyöllä pakanneelle surulliselle lapsellenne rauhan. Antaa näiden räksyttäjien täällä huudella syytöksiä. Erilaisuutta on vaikea ymmärtää. Onko suvuissanne muita, joilla vaikeaa ihmissuhteissa? Riitojen ja välien poikkimenemisten korjaaminen on joillekin meistä ylivoimaisen vaikeaa. Vuodet ja vuosikymmenet vain vilisevät.
Vaikka perhe on sama, kasvuympäristö on jokaisen lapsen kohdalla eri, koska tilanne perheessä voi olla ihan erilainen juuri tuolloin ja toki siihen vaikuttaa vanehmpien voimavarat tilanteessa, keskinäinen parisuhteen silloinen tila ym.
Muutoin kyllä allekirjoittan tuon että jokainen lapsi on oma persoonansa. Myös geenit ja erilaiset neurobiologiset ominaisuudet ja höiriltkulkeutuvat kaukaakin kuten isovanhemmilta.
Aspergerin oireyhtymän omaavat eivät ole tunteettomia, vaan heillä on isoja ongelmia vuorovaikutuksessa, jonka treenaamisessa ja itseilmaisussa auttamisessa vanhemmilla ja opettajilla on suuri vastuu. Ja kunnia. En ole tavannut yhtään ilkeää Aspergerin oireyhtymää omaavaa, ennemminkin monta väärinymmärrettyä ja ahdistunutta. Yksinäistä.
Toivottavasti sana kiirii pitkälle että sinua ei kutsuttu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ollut lapsen tilinumeroa? Lapsen kaverin numeroa?
Ei
ap
Aivan satavarmasti olisit saanut yhteystiedot selvitettyä, jos olisit oikeasti halunnut.
Väestörekisterikeskuksen sivuilta saa käsittääkseni Suomessa asuvien ihmisten yhteystiedot selville. Muutama vuosi sitten etsin vanhan ystävän yhteystietoja ja sain ne Väestörekisterikeskuksen nettipalvelusta. Taisi maksaa euron tai pari tämä tiedonsaanti.
Ap ei ole ehtinyt. Kiireitä pidellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ollut lapsen tilinumeroa? Lapsen kaverin numeroa?
Ei
ap
Aivan satavarmasti olisit saanut yhteystiedot selvitettyä, jos olisit oikeasti halunnut.
Väestörekisterikeskuksen sivuilta saa käsittääkseni Suomessa asuvien ihmisten yhteystiedot selville. Muutama vuosi sitten etsin vanhan ystävän yhteystietoja ja sain ne Väestörekisterikeskuksen nettipalvelusta. Taisi maksaa euron tai pari tämä tiedonsaanti.
Ap ei ole ehtinyt. Kiireitä pidellyt.
Juu ja entäs jos lapsi olisi muuttanut reppu viipottaen ulkomaille? Ei tietoa mistään saatavilla :D ja olisivathan ne olleet joka tapauksessa hukkaan heitettyjä tunteja omaa lasta etsiessä. Tunnissa juo jo monta kaljatölkkiä, niin entäpä tuhansien tuntien aikana?
On se vaan sillä tavalla, että syitä on niin” sysissä kuin sepissäkin”. Meillä on sama tilanne, aikuinen lapsi on ollut jo vuosia poissa meidän perhepiiristä. Syynä on se , että hänen ja meidän arvomaailma on erittäin kaukana toisistaan. Olemme suoria ja sanomme mielipiteemme lässyttämättä muuta mitä ajattelemme ja hän on samanlainen. Siispä ei ole missään yhteydessä meihin , eikä veljeensäkään.
En oikeastaan kaipaa häntä ollenkaa. Säälin kylläkin, mutta se olisi liian pitkä tarina kerrottavaksi.
Mitäs siitä. Annetaan elää omaa elämäänsä.
Kyllä, testamentti on tehty.
Niin, että jos nuorella onkin kehittynyt jotain mt-ongelmaa tms, niin ihan normaalit vanhemmat pitävät lapsen kodista lähtöä yönselkään pelkkänä vitsinä? Eikö silloin ihan tervejärkiselle vanhemmalle tulisi jo mieleen kysyä mihin menee ja onko kaikki hyvin? Kyllähän tuo ON tunnekylmää käytöstä vanhemmalta lapselleen.