Lue keskustelun säännöt.
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
DrT kirjoitti:
Ei tuossa nyt niin suurta murhetta ole. Ens vmoni vei erossa kolme lastani, vaihtoi kahdesti avioiduttuaan ( mol ent juoppoja/narkkeja) ja vaihtoi lasten sukunimet. Sai sen tehdä, kun tuli oikeuteen kunnallisen oikeusavustajan kanssa puhumaan sontaa!
Olimme käyneet silloisen Kasvatiusneuvolakierroksen, koska hain lapsia itsellen, kun kokemuksesta tiesin hänen ryhtyvän käyttämään lapsia pelinappuloina! Olimme tasaveroisia ja oikeus sai hyvin asiallisen lausunnon ammattilaisilta, joilta sitä pyysikin ja käveli kuitenkin tämän narsistisen naisen toiveesta sen yli!!!
Kenenkään yo-juhliin en saanut kutsua, enkä sen enempää häihinkään, joita nyt lienee ollut ainakin neljät kun nuorin kulkee samoja polkuja.
Tapaamisen välit 10-12 vuotta ja edelleenkään ei yhteyttä ole!
En ollut alkoholisti, enkä narkki, enkä asosiaali, työtätekevä ja osaaja, mutta narsistin kanssa lopputulos tuo ja kasvatustulos tuo. Lapset siis 40 ja ylikin!!!
Naisissa on petoja ja suurpetoja!
Kyse ei ole sinusta. Perusta oma keskustelusi ja hae vertaistarinoita. Kommenttisi ei liity nyt aiheeseen - vaikutat hankalalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Et auttanut omaa lastasi taloudellisesti? Aika hurjaa, vaikka se olisi ollut hänen oma päätöksensä. Itselläni juuri tämä on aiheuttanut suuren vihan isääni kohtaan.
No siis miten minun olisi pitänyt tukea rahallisesti lasta, joka lähtee sanomatta mitään etukäteen mahdollisesti jopa toiselle paikkakunnalle
ap
Tämä ei nyt koske varsinaista asiaa, mutta olisi kiva lukea muitakin lauseita kuin ”no siis” -alkuisia.
Kai lapsellasi oli tili pankissa jo ennen kuin hän lähti?
Eli kai sinulla oli lapsesi tilinumero tiedossa jo ennen kuin hän lähti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut kiinnostunut tyttäreni elämästä. Olen yrittänyt auttaakin ja tsempata, kun on ollut vaikeaa esim. työpaikkojen kanssa. Siitä huolimatta olen hänen mielestään perseestä eikä hän halua tapailla. Sen verran tekee, että vastailee jos soitan, mutta käyttää puhelut sen kertomiseen, miten kamala olen. Kaiken teen väärin.
Onhan tämä surullista, mutta yritän pitää ovea auki.
Paljon tsemppejä Ap:lle. Se on vain niin, että lapset eivät voi valita vanhempiaan, mutta ei mekään voida valita niitä lapsia!
No millä tavalla olet hänen mielestään kamala ja mitä teet hänen mukaansa väärin?
Erittäin relevantti kysymys ja arvaanko oikein, että vastausta ei kuulla? Koska on kai helpompaa ajatella, että lapsi on vain jostain kumman syystä saanut päähänsä, että äiti on perseestä eikä ikinä halua tätä nähdä, kuin myöntää ne todelliset syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin aloituksen kirjoitti:
Älä välitä näistä ilkeistä luonnehäiriöisten kommenteista. Tottakai tuollainen satuttaa ja jos nuori on päihdeongelmainen, luultavasti siinä syy.
Käytännössä siis tuomitsit kommentoijat, jotka yrittävät miettiä taustoja niin luonnehäiriöisiksi ja tytärtä päihdeongelmaiseksi tuosta vain 😆
Oli tämän äiti-tytär - suhteen syyt ja syylliset, missä tahansa niin en huomannut ap:n missään kommentissa maininneen, että tytär olisi päihdeongelmainen? Muutama humalakerta 16 ikäisenä ennen täysikäisyyttä kuulostaa ihan normaalilta nuoren kokeilulta, ja harvasta meistä se teki päihdeongelmaisen.
Ap :lle kommentoin vain alkuperäiseen viestiin, että mielestäni tyttärelläsi ole ollut velvollisuutta kutsua perhettään, kuka ei ole halunnut nähdä enempää vaivaa pitää yhteyttä. En tiedä, oliko häät pienimuotoiset muutoinkin näin korona - aikaan, jolloin paikalla on vain ne kaikkein tärkeimmät.
Voisitko harkita pyytäväsi tutulta heidän osoitettaan ja laittavasi heille onnittelukortin?
Ehkä hän vastaa sinulle ja saatte korjattua välejänne 🤗 Keskustelu vuosien jälkeen voisi parantaa/eheyttää/selvittää syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla alkoholiongelmia?
Juomme miehen kanssa jonkun verran, muttemme halua alkoholiongelmia
ap
No siinä tuli nyt ensimmäinen konkreettinen syy, miksi tyttö lähti. Kyllä tulee surullinen olo tätä lukiessa. Kaikki sympatiat ovat tytön puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi stalkkaat häntä?
Kuule, en nyt puhuisi stalkkaamisesta. Jos sitä tekisi, niin olisi todella paljon paremmat tiedot. Ei olisi vaikeata hankkia. Kyllä tässä vaikuttaa enemmänkin, että on pysytty etäällä kaikin puolin. Ja tuon vähän voi katsoa kyllä normaaliksi vanhemman huoleksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä keskustellaan
ap
Ymmärrän hyvin, jos keskustelun jatkaminen esim. miehesi osuudesta tuntuu vaikealta. Täällä ollaan suorapuheisia ja kärkkäitäkin. Olisi kuitenkin hyvä, jos itseksesi (tai miehen kanssa?) uskaltaisit rehellisesti pohtia omaa osuuttanne tapahtumien kulussa. Palstaraati on kyllä antanut oman mielipiteensä, joka on tilanteestanne oikea arvio.
Palstaraadilla ei todellakaan ole oikeaa arviota. Siihen on eväät vain asianosaisilla, jotka tietävät mitä on tapahtunut tai mitä uskovat tapahtuneen.
Älä mene koskaan väittämään, että tiedät muiden ihmisten asiat paremmin kuin asianosaiset itse!
Suuri osa palstalaisista on erittäin kapeakatseisia, sosiaalisesti rajoitteisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan sillä tavalla, että syitä on niin” sysissä kuin sepissäkin”. Meillä on sama tilanne, aikuinen lapsi on ollut jo vuosia poissa meidän perhepiiristä. Syynä on se , että hänen ja meidän arvomaailma on erittäin kaukana toisistaan. Olemme suoria ja sanomme mielipiteemme lässyttämättä muuta mitä ajattelemme ja hän on samanlainen. Siispä ei ole missään yhteydessä meihin , eikä veljeensäkään.
En oikeastaan kaipaa häntä ollenkaa. Säälin kylläkin, mutta se olisi liian pitkä tarina kerrottavaksi.
Mitäs siitä. Annetaan elää omaa elämäänsä.
Kyllä, testamentti on tehty.Jos lapsestanne on kasvanut öykkäri teidän esimerkkiänne noudattamalla, niin onhan se voi voi. Moni "räväkkä" ja "suorapuheinen" valitettavasti unohtaa käytöstavat, kun se suorapuheisuus on vaan niin hienoa. Ihmekään jos yritetään pyristellä irti sellaisesta käytösmallista.
Tämä on niin totta. Kaikki tuntemani "suorapuheiset" ihmiset, jotka ei "lässytä", ovat epäkohteliaita eivätkä hallitse käytöstapoja. Ikinä he eivät käytä suorapuheisuuttaan puhuakseen toisista hyvää, aina vain kärjekkäästi pahaa.
Teille "suorapuheisille" tiedoksi, että oman mielipiteensä voi helposti sanoa rehellisesti ja samalla kohteliaasti, loukkaamatta ja polttamatta siltoja takanaan.
Ihmisiä, joilla ei ole sosiaalisia taitoja. Useimmiten he eivät ole myöskään kovin fiksuja muutenkaan. Kokemukseni mukaan työelämässä heitä, joiden mielenkiinto pysyy yllä juuri niin kauan kuin puhutaan heidän asioistaan ja ollaan samaa mieltä heidän kanssaan. Ektrovertteinä vievät muiden työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla alkoholiongelmia?
Juomme miehen kanssa jonkun verran, muttemme halua alkoholiongelmia
ap
No siinä tuli nyt ensimmäinen konkreettinen syy, miksi tyttö lähti. Kyllä tulee surullinen olo tätä lukiessa. Kaikki sympatiat ovat tytön puolella.
Kuule, ihan normaalia nykyään suomalaisissa perheissä, että käytetään jonkin verran alkoholia.
Se on eri asia kuin alkoholiongelma. Ei pidä nyt sentään niin hölmö olla, että alkaa tekemään diagnoosia parin sanan perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin me synnytään tänne maailmaan kaikenlaisiin olosuhteisiin ja imetään itseemme perheen ja suvun myrkylliset vaikutteet. On se traagista. Meillä on koko suku täynnä vaikeita ihmisiä, narsisteja ja muita. Erittäin eripurainen suku niin, etten pidä yhteyttä enää keneenkään, kun kaikki luottamus on mennyt. Kaikki näykkii toisiaan, minkä ehtivät. Hyväksikäyttäjiä ja p:n jauhajia, kateellisia. Epäilen saaneeni itsekin perintönä epävakaan persoonallisuushäiriön, ja voi luoja, että itseä on vaikea yrittää muuttaa enää aikuisena, kun persoonallisuus ja käyttäytymismallit ovat jo muodostuneet.
Äitini on suomeksi sanottuna täysin itsereflektioon kykenemätön ja aika yksinkertainen typerys. Pidän kuitenkin vanhempiini yhteyttä, koska tiedän, että he rakastavat minua kaikista puutteistaan huolimatta, ja ovat sen osoittaneet auttamalla ja olemalla sinnikkäitä yhteydenpidossa. On ollut aikoja, kun olen ollut vähällä luovuttaa.
Jotain tällaista katkeruutta taitaa olla tyttäresi katoamisen taustalla. Auttaisi asiaa, jos ap yrittäisit edes vähän miettiä, missä sinussa itsessäsi on vikaa tai parannettavaa. Lisäksi se, että onkisit jostain tyttäresi yhteystiedot ja yrittäisit ottaa yhteyttä ilman, että rupeat syyllistämään tytärtäsi. Jos todella haluat jonkinlaisen suhteen tyttäreesi.
Minä koen, etten ole riittävän hyvä koskaan kenellekään. Kaikki hyvä menee niin, että työnnän ihmiset pois. Olen yksinäinen ja jos joku minusta pitää, lopulta päättyy niin, että vetäydyn taas kuoreeni. Olen tänään tuntikaupalla riidellyt lapseni kanssa, ja kerään tässä itsehillintää, että pystyn mennä juttelemaan ja hieromaan rauhaa. Koska lapset ovat syyttömiä siihen, mihin ovat syntyneet. Minäkin olin syytön siihen, mihin synnyin, mutta vanhempana on otettava vanhemman vastuu, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Ainakin omien lasten kohdalla täytyy näin toimia, ja ehkä yrittää sen jälkeen muutakin lähipiiriä. Vaikka se on niin vaikeaa, että tuntuu usein, että hukkuu tähän hulluuden suohon.
En kutsunut omia vanhempiani häihin. En ole heidän kanssaan juurikaan tekemisissä. Olen jo vuosia kipuillut sitä, etten kelpaa heille omana itsenäni. Olen koittanut kannustaa heitä kunnioittavaan keskusteluun kanssani, kertonut kuinka satuttavaa ja väsyttävä on kuulla jokaisessa kohtaamisessa, mitä valintaani tai asiani he eivät tällä kertaa ole ymmärtäneet ja joka aiheuttaa silmien pyöritystä. Lopulta kyllästyin. Asiaan ei liity dramatiikkaa, mutta ei vain ollut enää asiaa heille. Tavallaan luovuin ja luovutin. En kaivannut enää lisää lannistavia kohtaamisia. On itsestään selvää etten halunnut heitä levittämään negatiivista ilmapiiriä onnelliseen päivääni, omiin häihini.
Naimisiin menin viime vuonna ja he(kin) saivat kuulla asiasta mutkan kautta, se on ihan ok, ei sitä tietoa ole tarpeellista salata.
N 36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy siihen, miksi tyttärelläsi on huonot välit sinuun, voi olla esim. sellainen, että joku on valehdellut hänelle sinusta jotain, mikä on saanut hänet vihaamaan sinua. Esim. hyväksikäyttäjät usein valehtelevat uhrilleen, että äitisi/isäsi tietää tästä, ja hyväksyy tämän. Tällä hyväksikäyttäjä pyrkii estämään uhriaan kertomasta asiasta vanhemmilleen. Tällaisessa tilanteessa voi käydä niin, että uhri uskoo hyväksikäyttäjän valheen, ja suuttuu vanhemmalleen.
Miten tyttären mahdollinen manipulointi selittää ap:n omaa käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut kiinnostunut tyttäreni elämästä. Olen yrittänyt auttaakin ja tsempata, kun on ollut vaikeaa esim. työpaikkojen kanssa. Siitä huolimatta olen hänen mielestään perseestä eikä hän halua tapailla. Sen verran tekee, että vastailee jos soitan, mutta käyttää puhelut sen kertomiseen, miten kamala olen. Kaiken teen väärin.
Onhan tämä surullista, mutta yritän pitää ovea auki.
Paljon tsemppejä Ap:lle. Se on vain niin, että lapset eivät voi valita vanhempiaan, mutta ei mekään voida valita niitä lapsia!
Ei nyt ole ihan pätevä vertaus tuo. Vanhempi valitsee, haluaako saada lapsen ja tuleeko lapsi tähän maailmaan, lapsi ei valitse haluaako syntyä. Ja vielä tärkeämmin: vanhempi kasvattaa lapsensa alusta asti, ihan pienestä ihmisenalusta varhaisaikuisuuteen, lapsi ei samalla tavalla tietoisesti kasvata vanhempaansa. Totta kai lapsi ja vanhemmuus vaikuttaa myös ihmiseen itseensä, mutta eksponentiaalisesti enemmän vanhempi vaikuttaa siihen millainen ihminen lapsesta tulee. Geeniperimällä, lapsen sisäsyntyisellä luonteella, ympäristöllä ja esimerkisi mahdollisilla vammoilla tai sairauksilla myös on osansa persoonallisuudenkehityksessä, luonnollisesti, mutta ihan alkaen pikkuvauvan ja äidin välisestä kiintymyssuhteesta jatkuen tietoiseen kasvatukseen, vanhemmilla on erittäin suuri vaikutus siihen millainen lapsesta kasvaa ja miten tämä esimerkiksi oppii käsittelemään elämän eteen tuomia vaikeuksia. Vaikka siis vanhempi ei tietenkään voi ihan kirjaimellisesti valita lapsiaan geenimuuntelu-mielessä, niin vanhempi kyllä voi vaikuttaa siihen millaisia lapsista kasvaa, ja erittäin suuresti. Toisin päin ei.
On luultavaa että miehesi on käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväkseen. Mahdollisesti tämä on jatkunut useiden vuosien ajan ja sinä olet koko ajan edesauttanut hyväksikäyttöä. On onnellista että tyttäresi on kyennyt irtautumaan perhehelvetistä.
Ikävä kyllä pahoinpiteleville vanhemmille on tyypillistä, että eivät muka tiedä mistä lapset ovat niin suuttuneet, että katkaisivat välit. Lapset taas vertaistukea hakiessaan pystyvät kertomaan hyvin yksityiskohtaisesti mitä on sanottu puolin ja toisin sekä kaikki ne kerrat, kun koettivat asettaa rajat ja vanhemmat jatkoivat niiden rikkomista, kunnes oli pakko lopettaa yhteydenpito tyystin.
Ei millään pahalla, mutta useimmissa tapauksissa vanhempi voisi itse katsoa peiliin, jos lapsi on etäännyttänyt itsensä.
Mä en ole nähnyt isääni 20 vuoteen, koska en halua. On traumat kuritusväkivallasta. Hän ei omien sanojensa mukaan ole tehnyt mitään väärää. On itse kokenut lapsena samanlaisen kasvatuksen ja siksi vähätteli kokemaani.
Äitiini on viime vuosien aikana välit menneet etäisemmäksi, koska olen katkera siitä, että ei puolustanut minua. Hän ei naivina ihmisenä osaa ymmärtää miltä joku asia voi toisesta tuntua.
Osaatko ap sinä katsoa peiliin? Jotain on teidän perheessä ollut sellaista joka on tuottanut lapsellesi tarpeen olla erossa teistä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmetteli täällä sisarusten puhumattomuutta. Tulen itse tuollaisesta perheestä: minä ja veljeni emme puhuneet (emmekä vieläkään puhu) toisillemme. Ei siksi että olisimme vihaisia tai riidoissa vaan koska meillä ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista suhdetta, ei mitään yhteistä yms913. Asuimme nuorena saman katon alla ja kumpikin vain käveli toistensa ohitse eikä reagoinut toisiinsa. En muista että olisin koskaan elämäni aikana lähettänyt hänelle edes viestiä. Vanhemmat huomasivat tämän etääntymisen, mutta eivät tehneet koskaan asialle mitään, sillä meidän perheessä ei ollut tapana puhua tunteista tai oikeastaan mistään.
Sä oisit voinut veljesi kanssa katkaista tämän "perinteen" halutessasi mutta ei, jatkoitte vanhempienne opein. Jos perheessä ei ole opittu käsittelemään tunteita niin niitä voi oppia itse myöhemminkin. Herätys on se, että tajuaa ettei tälläinen käytösmalli ole ok ja minä en aio tätä noudattaa.
Ymmärrän hyvin, jos keskustelun jatkaminen esim. miehesi osuudesta tuntuu vaikealta. Täällä ollaan suorapuheisia ja kärkkäitäkin. Olisi kuitenkin hyvä, jos itseksesi (tai miehen kanssa?) uskaltaisit rehellisesti pohtia omaa osuuttanne tapahtumien kulussa. Palstaraati on kyllä antanut oman mielipiteensä, joka on tilanteestanne oikea arvio.