Lue keskustelun säännöt.
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Nygkynuoret on niiin omhyväistä j nirppanokkadkkia että ei mitään rjaa. Maailmaa pelastetaan muka ja lennellään ympäriinsä. En arvosta oikein ketään tuosta ikäluokasta. On nähty ne asenteet.
Jos puhut omista lapsistasi, niin itse heidät kasvatit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö täällä keskustellaan
ap
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä keskustellaan
ap
Joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ollut lapsen tilinumeroa? Lapsen kaverin numeroa?
Ei
ap
Aivan satavarmasti olisit saanut yhteystiedot selvitettyä, jos olisit oikeasti halunnut.
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
ap
ap
Mitä kiireitä teillä on ollut siinä aamuyöllä, kun tytär on kertonut lähtevänsä? Vetää viinaa vai? Siinä hetkessä, kun tytär kertoo muuttavansa, olisi varmaan voinut avata suunsa ja kysyä, mihin muuttaa, tarviiko apua?
Nyt on kyllä niin selkeä tapaus, että ap jättää jotain hyvin olennaista kertomatta. Jos tyttärellä olisi ollut onnellinen lapsuus, ei hänellä olisi mitään syytä katkoa välejä lapsuudenperheeseensä. Joskos nyt annat tyttäresi jatkaa elämäänsä, kun et kykene peiliin katsomaan.
Miten onnellinen lapsuus liittyy siihen, miten murrosikäinen toimii? Murrosiässä tapahtuvat muutokset ja myös ei niin harvinaiset psyykkiset sairastumiset, persoonallisuushäiriöiden puhkeaminen ym ovat täysin mahdollisia niilläkin murrosikäisillä, joilla on erittäin onnellinen lapsuus. Järkyttävää lukea tällaista sataprosenttista tuomitsemista. On ihan mahdollista, että on ollut joku sellainen tilanne perheessä jo pidempään, jota tyttö ei ole jaksanut käsitellä tai toisaalta, myös kaveripiiri voi johdattaa ihan harhaan murrosikäisen. Erityisesti sellaisen nuoren, joka on hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt, elää somessa.. kuuntelee samanikäisten keskenkasvuisten näkemyksiä tilanteesta, jonka hän itse yksipuolisesti ehkä ihan väärin tulkittuna niille kavereille esittää? Vikahan on silloin tietysti vanhemmissa, erityisesti siinä äidissä, joka on aina narsistipaska ja kyvytön olemaan hyvä äiti... hei oikeasti, miettikää nyt ihmiset mitä tänne syydätte.
Persoonallisuushäiriö ei mitenkään yhtäkkiä vaan ”puhkea”. Se kehittyy pikkuhiljaa kun ympäristön olosuhteet ovat persoonallisuuden kehitykselle haitalliset. Älä puhu asioista joista et tiedä mitään.
Sukulaisuus ei välttämättä tee ihmisiä läheisiksi toisilleen. En minäkään pidä yhteyttä veljeeni, koska en pidä hänestä. Hän on teennäinen, epävarma ihminen. Hyvin varautunut
Ystävänsä voi valita, suku tulee pyytämättä.
Jos kärsit tilanteesta, olen pahoillani puolestasi mutta en ota muuten kantaa. Puhumattomuus ja emotionaalinen kylmyys ajaa ihmiset erilleen. Myös epäoikeudenmukaisuus, julmuus, ikävä käytös, väärinymmärrykset. Moni näistä selviäisi puhumalla ja pyytämällä anteeksi, tajusi tai ei syitä. Tunteistahan on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välit olivat noin huonot/etäiset jo koulaikoina, vika ei kyllä ole lapsessa! Miksi päästit tilanteen tuollaiseksi? Mitä itse teit korjaamiseksi? Vai teitkö mitään? Jostainhan tuo etääntyminen on alkanut. Minkälainen äiti olit kun tyttö oli vielä pieni?
Meillä kävi niin että mitä enemmän yritettiin, sitä enemmän vetäydyttiin. Kun lapselta kysyi mitä hän haluaa, vastaus oli että olla rauhassa ilman tuollaista typerää keskustelua. Ei ollut väliä millä tavalla yritti keskustella. Nykyään lapsi kertoo ihan normaalisti asioitaan kun on aikuinen.
No eihän tää ole ollenkaan sama tilanne! Tuo teidän tilanne on normaalia ikätasoista irtiottoa, ja teidän lapsenne on koko ajan tiennyt että olette aina tarvittaessa saatavilla ja häntä varten olemassa. Ap:ta taas lapsi kiinnosti tasan sen verran että 10 vuotta sen jälkeen kun tämä vähin äänin häipyi, ihmetteli kun ei saanut hääkutsua!
Tytär on ilmeisen onnellinen ilman äitiään. Minä olen viimeksi nähnyt äitini 10 vuotta sitten. Kutsuin häihin koska niin on tapana mutta sekin oli virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman tyttären elämä alkaa kiinnostaa vasta kun ulkopuolinen asettaa ap:n häpeän ja puolustuskannan alle?
Kai nyt tyttären vielä kotona asuessa sillä oli puhelinnumero jonka ap tiesi ja aikaa olisi ollut edes jotenkin osoittaa että hänen elämä kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on tuollaisia ettei siedä yhtään perhettään
Jokainen kutsuu häihinsä ketä haluaa suurta päiväänsä kanssaan viettämään, ei siitä pidä loukkaantua edes vanhemman ainakaan, jos on vieraantuneet/huonot välit.
Ilmeisesti, ilmeisesti ilmeisesti...?
Jos noin vähän tiedät lapsesi elämästä, mutta silti haluaisit yhteyden, kirjoita kirje ja jää odottamaan yhteydenottoa. Jos kirjeesi on luettu ja herättää vastakaikua, siihen vastataan joskus, kun aika on kypsä. Jos vastausta ei tule, jätä tytär rauhaan.
Keskittykää omiin ainutlaatuisiin elämiinne ja niistä nauttimiseen mahdollisuuksien mukaan.
Aina vanhemmat ja lapset (tai sisarukset) eivät vain tule toimeen keskenään, ja se on aikuisten ihmisten pakko hyväksyä, vaikka kuinka kirpaisisi.
Miksi pitäisi edes haluta elämäänsä sukulaista, jota ei elämäänsä halua, vain sukulaisuussuhteen vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaan sillä tavalla, että syitä on niin” sysissä kuin sepissäkin”. Meillä on sama tilanne, aikuinen lapsi on ollut jo vuosia poissa meidän perhepiiristä. Syynä on se , että hänen ja meidän arvomaailma on erittäin kaukana toisistaan. Olemme suoria ja sanomme mielipiteemme lässyttämättä muuta mitä ajattelemme ja hän on samanlainen. Siispä ei ole missään yhteydessä meihin , eikä veljeensäkään.
En oikeastaan kaipaa häntä ollenkaa. Säälin kylläkin, mutta se olisi liian pitkä tarina kerrottavaksi.
Mitäs siitä. Annetaan elää omaa elämäänsä.
Kyllä, testamentti on tehty.
Jos lapsestanne on kasvanut öykkäri teidän esimerkkiänne noudattamalla, niin onhan se voi voi. Moni "räväkkä" ja "suorapuheinen" valitettavasti unohtaa käytöstavat, kun se suorapuheisuus on vaan niin hienoa. Ihmekään jos yritetään pyristellä irti sellaisesta käytösmallista.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä keskustellaan
ap
Kyllä, kuten itsekin aivan hyvin näet. Mitä ajatuksia se sinussa herättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan edelleenkään usko tätä ketjua. Miten tuollaisia äitiä voi olla?
Siis ihan vaikka yo-juhlien järjestäminen. Jos minä olisin äiti, aivan varmasti juttelisin innoissani kaikesta tulevaisuuteen ja juhliin liittyvästä ja tekisin niistä sellaiset kun lapsi haluaa. Miten kokeisiin luku sujuu, voinko auttaa, onko stressiä. Sinä ap sanoit että tytär lähti kaksi viikkoa koulun loppumisen jälkeen. Miten et tiennyt yhtään lapsesi ajatuksia?? Mitä helvettiä siinä oikeen tapahtui? Tuossa iässä äidin kuuluisi valmistella lastaan yhteen elämän murroskohdista ja olla se henkinen turva jos nyt rahallinen turva ei aina onnistuisikaan.
Minä olen aina ollut kiinnostunut tyttäreni elämästä. Olen yrittänyt auttaakin ja tsempata, kun on ollut vaikeaa esim. työpaikkojen kanssa. Siitä huolimatta olen hänen mielestään perseestä eikä hän halua tapailla. Sen verran tekee, että vastailee jos soitan, mutta käyttää puhelut sen kertomiseen, miten kamala olen. Kaiken teen väärin.
Onhan tämä surullista, mutta yritän pitää ovea auki.
Paljon tsemppejä Ap:lle. Se on vain niin, että lapset eivät voi valita vanhempiaan, mutta ei mekään voida valita niitä lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy siihen, miksi tyttärelläsi on huonot välit sinuun, voi olla esim. sellainen, että joku on valehdellut hänelle sinusta jotain, mikä on saanut hänet vihaamaan sinua. Esim. hyväksikäyttäjät usein valehtelevat uhrilleen, että äitisi/isäsi tietää tästä, ja hyväksyy tämän. Tällä hyväksikäyttäjä pyrkii estämään uhriaan kertomasta asiasta vanhemmilleen. Tällaisessa tilanteessa voi käydä niin, että uhri uskoo hyväksikäyttäjän valheen, ja suuttuu vanhemmalleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut kiinnostunut tyttäreni elämästä. Olen yrittänyt auttaakin ja tsempata, kun on ollut vaikeaa esim. työpaikkojen kanssa. Siitä huolimatta olen hänen mielestään perseestä eikä hän halua tapailla. Sen verran tekee, että vastailee jos soitan, mutta käyttää puhelut sen kertomiseen, miten kamala olen. Kaiken teen väärin.
Onhan tämä surullista, mutta yritän pitää ovea auki.
Paljon tsemppejä Ap:lle. Se on vain niin, että lapset eivät voi valita vanhempiaan, mutta ei mekään voida valita niitä lapsia!
No millä tavalla olet hänen mielestään kamala ja mitä teet hänen mukaansa väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Ette ehtineet?
Minulla on ollut vuosikymmenet huonot välit vanhempiini, mutta ei noita keskuteluja jätetä lukion loppuun. Kyllä niitä keskustellaan reippaasti ennen sitä, kun opiskelut loppuvat. Kerrotaan, että onko vanhemmilla varaa maksaa ajokorttia, onko lapsella tarvetta abikursseille, kysellään, onko lapsi miettinyt opiskelupaikkaa. Lapselle kerrotaan, että halutaan tukea opiskeluja rahallisestikin jne. Jos noita keskusteluja ei ole käyty lukion aikana, niin sen jälkeen on kyllä myöhäistä. Lukiolaiset puhuvat toistensa kanssa, että miten rahoittaa opinnot, ajaokortti, omilleen muuttaminen. Toisilta kuulee, että miten muiden vanhemmat auttavat, ovat eivät puhu edes sitä, että meillä ei ole mahdollista auttaa.
Meillä näistä asioista puhutaan jo nyt vaikka tytär on vasta aloittamassa lukiota. Hän on jo alkanut pohtia tulevaisuuden haaveammattiaan ja itsenäistymistä vaikka olen sanonut, että mikään kiire ei ole. Olen yrittänyt samalla auttaa häntä pääsemään sitten aikanaan omilleen mutta antaa myös ymmärtää, että kotiin saa aina tulla.
Eikä meilläkään ole aina ollut helppoa. Välit ovat olleet hetkellisesti poikki monta kertaa. Olen kuitenkin pitänyt huolen siitä, että riidat sovitaan ja että läheinen suhde säilyy.
Häät ei ole draaman ja välienselvittelyn paikka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan sillä tavalla, että syitä on niin” sysissä kuin sepissäkin”. Meillä on sama tilanne, aikuinen lapsi on ollut jo vuosia poissa meidän perhepiiristä. Syynä on se , että hänen ja meidän arvomaailma on erittäin kaukana toisistaan. Olemme suoria ja sanomme mielipiteemme lässyttämättä muuta mitä ajattelemme ja hän on samanlainen. Siispä ei ole missään yhteydessä meihin , eikä veljeensäkään.
En oikeastaan kaipaa häntä ollenkaa. Säälin kylläkin, mutta se olisi liian pitkä tarina kerrottavaksi.
Mitäs siitä. Annetaan elää omaa elämäänsä.
Kyllä, testamentti on tehty.Jos lapsestanne on kasvanut öykkäri teidän esimerkkiänne noudattamalla, niin onhan se voi voi. Moni "räväkkä" ja "suorapuheinen" valitettavasti unohtaa käytöstavat, kun se suorapuheisuus on vaan niin hienoa. Ihmekään jos yritetään pyristellä irti sellaisesta käytösmallista.
Tämä on niin totta. Kaikki tuntemani "suorapuheiset" ihmiset, jotka ei "lässytä", ovat epäkohteliaita eivätkä hallitse käytöstapoja. Ikinä he eivät käytä suorapuheisuuttaan puhuakseen toisista hyvää, aina vain kärjekkäästi pahaa.
Teille "suorapuheisille" tiedoksi, että oman mielipiteensä voi helposti sanoa rehellisesti ja samalla kohteliaasti, loukkaamatta ja polttamatta siltoja takanaan.
Hänellä on varmasti syynsä, miksei halua olla tekemisssä. Laita kirje tai viesti ja kysy häneltä itseltään.
Miettimään ihmiset omia vaikuttimianne kun kommentoitte. Minä ainakin mietin aina näihin muiden tietämättömien ikäviin törmätessäni.
Puuttuuko itseltä turvallinen lapsuuden perhe tai onko tullut ihan vielä kuitenkaan tarpeeksi elämänkokemusta. Katkeruutta?
Kukaan ei ole täydellinen.