Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Mua piestiin kotona, kun olin lapsi. Olen sen takia pitänyt vähän etäisyyttä. Mutta kyllä me silti tavataan ja juhlitaan yhdessä. Kutsuvat kyläänkin, mutta en jaksa aina mennä sinne haukuttavaksi ja vähäteltäväksi, kun sen jälkeen menee aina aikaa kasata se oma itsetunto normaaliksi. Apuakin olen joutunut heiltä aikuisenakin pyytämään, ja saanutkin, mutta silti on vaikea unohtaa niitä lapsuuden pahoinpitelyjä. Niistä ei puhuta vieläkään, enkä aio ottaa asiaa esille, eivät ole mun moka.
Sama täällä, pahoinpidelty lapsi olen. Ja kun moni sanoo aina ”unohda menneet”, niim vähän vaikeaa on sillä kaltoinkohtelu YHÄ VAAN JATKUU. Olen joutunut väkivallan kohteeksi aikuisiälläkin. Haukkuminen ja v*ttuilu vaan jatkuu.
Jännästi moni luulee että huono kohtelu jää lapsuuteen ja kaltoinkohtelijavanhemmar jotenkin taikaiskusta muuttuisi kun lapsi tulee aikuiseksi. Ei se noin mene! Niille se lapsi on aina arvoton, alamainen, ja sitä saa kohdella kuin roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Et auttanut omaa lastasi taloudellisesti? Aika hurjaa, vaikka se olisi ollut hänen oma päätöksensä. Itselläni juuri tämä on aiheuttanut suuren vihan isääni kohtaan.
No siis miten minun olisi pitänyt tukea rahallisesti lasta, joka lähtee sanomatta mitään etukäteen mahdollisesti jopa toiselle paikkakunnalle
ap
Mä veikkaan että tyttö on viimeisen kerran yrittänyt saada huomiota tuolla tempulla, ja odottanut vuosia että teistä kuuluisi jotain. Kun ei ole kuulunut, niin hän ei ole halunnut olla se joka "antaa periksi" ja ottaa yhteyttä, ja sinähän et ole halunnut myöskään olla se henkilö joka ensin yhteyttä ottaa. Eli sellainen omena millainen puu. Eli loukatut egot siellä törmäilee. Muista että vanhemman tehtävä on ojentautua lapsen suuntaan, vaikka molemmat olisivat jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole pitänyt äitiini mitään yhteyttä sen jälkeen kun kotoani muutin.
Hän myös silmät pyöreinä ihmettelee syytä ja väittää että kun siskoonkin on niin hyvät välit ja päläpälä. Niinhän niillä narsisteilla on ne lempilapset ja syyllistetyt.
Lapsiani ei todellakaan tapaa koskaan.
Olet vihainen äidillesi ja katkera siskollesi? Etkö sinä saa suutasi auki ja asioita sanottua jotka sinua on joskus painanut ja näyttävät painavan edelleen? Hiljaisella marttyyriudella ei saa elämässä ihmissuhteita onnistumaan. Rehellisyys ja avoimuus kannattaa, vaikka kipeää se välillä tekeekin. Heillä on oikeus tunteisiinsa siinä missä sinullakin. Toki välillisesti helpompaa syyttää muita narsismista kuin kohdata ne kipeät asiat.
Olet helvetin lapsellinen. Narsistin kanssa ei vaan voi keskustella. Ei mistään. Tytpillinen pumpulipallero lapsi opastamassa narsisti lasta tajuamatta mitään millainen narsisti on….
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vika aina äidissä ole. Taitaa tytär omata erikoisen ja vaikean luonteen. Ei saa mitään kontaktia. Toinen ihminen on sitten neuvoton, eikä tiedä, kuinka lähestyisi.
T. äiti joka ei ole väleissä lapsensa kanssa eikä näe mitään vikaa itsessään.
Kyllä itse ainakin näen vikaa itsessäni, mutta vika on sellainen jota en voi muuttaa. Oma lapseni oli vaikea ja hankala, enkä osannut olla hänelle täydellinen vanhempi. Siinä on vikani, ja oma lapseni myös tämän tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että joskus lapsi voi laittaa poikki välit ilman mitään erityistä syytäkään. Ja myös silloin, kun häntä on aina kohdeltu hyvin.
Ei siis kannata automaattisesti teilata ja syyttää aloittajaa. Meitä on moneksi, niin myös lapsia.Älä jaksa lässyttää. Kukaan ei katkaise välejä, jos kaikki on hyvin. Sinunkin tarvitsee vain viimeiseen asti syyttä uhria. Oikeasti, lapsi vs. aikuinen. Säälittävää.
- Ap
Ei ole oikea ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha syyllistää vanhempaa joka satavarmasti on tehnyt parhaansa oli tilanne mikä hyvänsä.
Minua tytär syyllisti kun oma isänsä oli juoppo ja siksi erosin kun tytär oli pieni. Isää ei tytär kiinnostanut ja ihan rappiollahan tuo on. Nuoremman tyttären isä hoitaa välit tyttäreensä, erottiin kun oli pieni - jatkuvat riidat isosiskon kanssa vei voimia. Ex-anoppikin yks paska, muisti aina sanoa ääneen ettei vanhempi tyttäreni kuulu heidän sukuunsa. Pari kertaa tuli oltua suljetulla kun ei vaan jaksanut sitä helvettiä, ei parisuhteessa eikä sen jälkeenkään. Oma suku syyllisti, apua ei tullut mistään. Nyt oli useampi vuosi ihan hyvää aikaa, mutta keväällä korona kiristi tyttären hermoja ja pisti välit poikki kun kyselin kavereiltaan ovatko kuulleet tyttärestä. Tytärhän ei vastaa puhelimeen tekstareihin tms. jos haluaa olla rauhassa. Ei ilmoita " Haluan olla rauhassa". Sitten tällainen äiti kuvittelee että tyttärellä hätä mutta saakin paskaa silmilleen. Joten olkoon rauhassa lähes 40v hyvässä työssä oleva riitelijä.
Muakin tytär syytti kun erosin miehestä josta hän piti. Yritin silloin kertoa miksi oli pakko erota (yllättäen paljastunut kaksoiselämä, saattoi olla viikkoja etten kuullut hänestä, ja hänellä oli puhelin kiinni, alkoholiongelma, ja mt-ongelmat joita oli peitellyt sillä että kännäsi kun oli "töissä" toisella paikkakunnalla. Varasti myös rahat jotka olin säästänyt lapselleni). Lapsi oli niin pieni etteisilloin ymmärtänyt, ja siitä oli jäänyt hänelle katkeruus, kun en ollut kuullut hänen kantaansa asiaan, ja että hän olisi halunnut miehen pitää elämässään. Tuota en voinut tietenkään sallia koska mies paljastui arvaamattomaksi. Onneksi tämä asia selvisi kun tytär aikuisena otti asian itkusilmin esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vika aina äidissä ole. Taitaa tytär omata erikoisen ja vaikean luonteen. Ei saa mitään kontaktia. Toinen ihminen on sitten neuvoton, eikä tiedä, kuinka lähestyisi.
T. äiti joka ei ole väleissä lapsensa kanssa eikä näe mitään vikaa itsessään.
Kyllä itse ainakin näen vikaa itsessäni, mutta vika on sellainen jota en voi muuttaa. Oma lapseni oli vaikea ja hankala, enkä osannut olla hänelle täydellinen vanhempi. Siinä on vikani, ja oma lapseni myös tämän tietää.
Mulla on narsistinen äiti joka väittää että olen aivan mahdoton ja hankala. Oikeasti mahdoton ja hankala on hän itse, hänellä on välit poikki kaikkiin, omiin lapsiinsakin. Mulla on sen sijaan ystäviä, olen pidetty työpaikalla, tulen toimeen kaikkien kanssa.
Mutta sillä lailla narsisti pitää oman päänsä kasassa, kun syyttää sitä lastaan, eli ”lapsi pn vaikea ja kala, sen takia ei ole välejä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vika aina äidissä ole. Taitaa tytär omata erikoisen ja vaikean luonteen. Ei saa mitään kontaktia. Toinen ihminen on sitten neuvoton, eikä tiedä, kuinka lähestyisi.
T. äiti joka ei ole väleissä lapsensa kanssa eikä näe mitään vikaa itsessään.
Kyllä itse ainakin näen vikaa itsessäni, mutta vika on sellainen jota en voi muuttaa. Oma lapseni oli vaikea ja hankala, enkä osannut olla hänelle täydellinen vanhempi. Siinä on vikani, ja oma lapseni myös tämän tietää.
Mulla on narsistinen äiti joka väittää että olen aivan mahdoton ja hankala. Oikeasti mahdoton ja hankala on hän itse, hänellä on välit poikki kaikkiin, omiin lapsiinsakin. Mulla on sen sijaan ystäviä, olen pidetty työpaikalla, tulen toimeen kaikkien kanssa.
Mutta sillä lailla narsisti pitää oman päänsä kasassa, kun syyttää sitä lastaan, eli ”lapsi pn vaikea ja kala, sen takia ei ole välejä”.
Siis lapseni oli ihan oikeasti vaikea ja hankala mikä johtuu siitä että hän on aspergerpiirteinen adhd. Kyllä lapsi nyt aikuisena ymmärtää ettei rasti ollut minulle helppo, ja että hänen tunteitaan oli täysin mahdotonta arvata etukäteen. Diagnoosithan hän sai vasta aikuisena, jonka jälkeen ymmärrys lisääntyi myös meitä muita kohtaan hänen ympärillään. Siihen asti hän oli kuvitellut olevansa aina oikeassa, ja että muut vain kiusasivat häntä.
Oma vikani on se etten osannut häntä kasvattaa niin kuin hän olisi tarvinnut, sen myönnän aivan täysin. Sen sijaan minulla ei ollut mitään mahdollisuuttakaan olla täydellinen hänelle, joten ketä tässä pitäisi syytellä.
Itse olen 20-vuotias tyttö ja hyvin etäinen äitiini. Ennen oltiin tosi läheisiä, eikä äiti varmaan tiedä miksi olen etäinen. Ei hän kyllä ole kysynytkään. Vaikka kysyisi, en tiedä voisinko ikinä kertoa todellisia syitä, koska aiheet ovat ensinnäkin kipeitä, mutta en usko että äitini todella ymmärtäisi sen, että asiat mitä hän teki sattui minuun ja vääristi minäkuvaani.
Se on surullista, mutta joskus vanhempi saattaa tehdä jotain hyvin anteeksiantamatonta, mitä vanhempi ei itse välttämättä tule koskaan ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vika aina äidissä ole. Taitaa tytär omata erikoisen ja vaikean luonteen. Ei saa mitään kontaktia. Toinen ihminen on sitten neuvoton, eikä tiedä, kuinka lähestyisi.
T. äiti joka ei ole väleissä lapsensa kanssa eikä näe mitään vikaa itsessään.
Kyllä itse ainakin näen vikaa itsessäni, mutta vika on sellainen jota en voi muuttaa. Oma lapseni oli vaikea ja hankala, enkä osannut olla hänelle täydellinen vanhempi. Siinä on vikani, ja oma lapseni myös tämän tietää.
Mulla on narsistinen äiti joka väittää että olen aivan mahdoton ja hankala. Oikeasti mahdoton ja hankala on hän itse, hänellä on välit poikki kaikkiin, omiin lapsiinsakin. Mulla on sen sijaan ystäviä, olen pidetty työpaikalla, tulen toimeen kaikkien kanssa.
Mutta sillä lailla narsisti pitää oman päänsä kasassa, kun syyttää sitä lastaan, eli ”lapsi pn vaikea ja kala, sen takia ei ole välejä”.Siis lapseni oli ihan oikeasti vaikea ja hankala mikä johtuu siitä että hän on aspergerpiirteinen adhd. Kyllä lapsi nyt aikuisena ymmärtää ettei rasti ollut minulle helppo, ja että hänen tunteitaan oli täysin mahdotonta arvata etukäteen. Diagnoosithan hän sai vasta aikuisena, jonka jälkeen ymmärrys lisääntyi myös meitä muita kohtaan hänen ympärillään. Siihen asti hän oli kuvitellut olevansa aina oikeassa, ja että muut vain kiusasivat häntä.
Oma vikani on se etten osannut häntä kasvattaa niin kuin hän olisi tarvinnut, sen myönnän aivan täysin. Sen sijaan minulla ei ollut mitään mahdollisuuttakaan olla täydellinen hänelle, joten ketä tässä pitäisi syytellä.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että olet pystynyt säilyttämään yhteyden lapseesi. Ei tuo sinun vanhemmuutesi siis kovin huonosti kuitenkaan ole mennyt! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhemmat on aina se hirviöosapuoli ja lapsi aina se kypsä itsenäinen aikuinen. Välit pitää katkaista kokonaan, mieluiten muuttaa niin kauas kuin voi. Vasta perinnönjakoon voi tulla vaatimaan osaansa.
LAPSI - lapsella on AINA oikeus olla olematta "se kypsä itsenäinen aikuinen". Vaikka olisi jo täysikäinen. Lapsi on aina lapsi, ja ainakin minä 53v tiedän taantuvani teini-minun tasolle aina äitini kanssa (toki se osaan 'peittää')...
No ei todellakaan ole. Aikuisella aikuisen käytös, lapsella lapsen. Moni vanhempi näkee lapsensa aina pikkulapsena, ja tuosta voi tulla riitaa. Minä olen 40 v mutta siltikään en tiedä oikein mistään mitään vanhempieni mielestä. Jos tiedän jostain enemmän, niin ne ovat sellaisia höpöasioita mitä kenenkään ei tarvikaan tietää.
Joo sori, en ollut kovin selkeä sanoissaan mutta lähinnä tarkoitan sitä, ettei tuo aikuisuus kyllä ihan oikeasti ketään 18 vuotiasta aikuiseksi tee. Juridisesti kyllä, mutta henkisesti... no ei.
Ja se mitä sanoin, että taannun yhä teiniksi, tarkoitin lähinnä sitä, että kuten lapsenakin, yhä vielä äitini osaa valita ne käytösmallit, sanat, kasvatusohjeet, uravalinta-marinat jne mitä todella osuvat minua selkäytimeen. Mutta toki olen jo aika kauan ollut oikeasti aikuinen, ja annan äitini sanojen lähinnä mennä korvasta sisään ja viuhunalla läpi pään. (Enkä kyllä syyllistä vanhempiani mistään, se olisi hyödytöntä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa vähän samassa tilanteessa oleva kuin ap. Äidin kanssa teiniajan jälkeen todella huonot välit. Alkoholismia , ei ole pystynyt huolehtimaan lapsista kun viina on ollut tärkeämpi. Mitä minusta on tullut: en luota ihmisiin, varsinkaan miehiin joten parisuhteet on mitä on. Tällä hetkellä kuitenkin seurustelen miehen kanssa ja on uskomatonta kokea tällaista välittämistä. Koulu on mennyt päin persettä, mutta onneksi sain lähihoitajatutkinnon ja nyt pääsin opiskelemaan sosionomiksi! Onneksi ei alkoholiongelmaa. Vihaan äitiäni. En voi oikein suoremmin asiaa ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha syyllistää vanhempaa joka satavarmasti on tehnyt parhaansa oli tilanne mikä hyvänsä.
Minua tytär syyllisti kun oma isänsä oli juoppo ja siksi erosin kun tytär oli pieni. Isää ei tytär kiinnostanut ja ihan rappiollahan tuo on. Nuoremman tyttären isä hoitaa välit tyttäreensä, erottiin kun oli pieni - jatkuvat riidat isosiskon kanssa vei voimia. Ex-anoppikin yks paska, muisti aina sanoa ääneen ettei vanhempi tyttäreni kuulu heidän sukuunsa. Pari kertaa tuli oltua suljetulla kun ei vaan jaksanut sitä helvettiä, ei parisuhteessa eikä sen jälkeenkään. Oma suku syyllisti, apua ei tullut mistään. Nyt oli useampi vuosi ihan hyvää aikaa, mutta keväällä korona kiristi tyttären hermoja ja pisti välit poikki kun kyselin kavereiltaan ovatko kuulleet tyttärestä. Tytärhän ei vastaa puhelimeen tekstareihin tms. jos haluaa olla rauhassa. Ei ilmoita " Haluan olla rauhassa". Sitten tällainen äiti kuvittelee että tyttärellä hätä mutta saakin paskaa silmilleen. Joten olkoon rauhassa lähes 40v hyvässä työssä oleva riitelijä.
Hyvin ainakin oot pariutumiset hoitanut... ja isä-geenit 🙄
Mikähän typerys sinä oikein olet? Mistähän sen etukäteen tietää kuka alkaa ryyppäämään ja kuka sua pahoinpitelee hyvästä perheestä kun on? Eiköhän niitä luurankoja sinunkin suvun kaapissa ole, niitä ei levitellä ympäriinsä joten tulee ihan puskista. Idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että joskus lapsi voi laittaa poikki välit ilman mitään erityistä syytäkään. Ja myös silloin, kun häntä on aina kohdeltu hyvin.
Ei siis kannata automaattisesti teilata ja syyttää aloittajaa. Meitä on moneksi, niin myös lapsia.Älä jaksa lässyttää. Kukaan ei katkaise välejä, jos kaikki on hyvin. Sinunkin tarvitsee vain viimeiseen asti syyttä uhria. Oikeasti, lapsi vs. aikuinen. Säälittävää.
- Ap
Ja sä kehtaat vastata muka Ap nimissä. Se, jos mikä, on säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
Siis että oli vähän niin kiirettä että ei huomannut vaikka tytär pakkaa tavaransa ja lähtee? Ja kun asian huomaa, niin ovat tottakai on jo vähintääkin ulkomailla (kas kun ei Kuussa), jotta että yhteyttä ei edes voi enää yrittääkään.
Olet ihan kuin äitini. Kun kuuli seurustelustani, niin lopetti yhteydenpidon kuin seinään "ettei vain häiritse". No, ei halunnut häiritä vuoteen, ei kahteen. Sitten kuulemma puhelin olikin jo muuttunut niin vaikeakäyttöiseksi ja kalliiksi, että luopui siitä kokonaan. Kun yritimme pitää välejä yllä, tuloksena oli luurin korvaan lyömistä ja mahdotonta käytöstä. Yhtä uskottavia selityksiä riitti kaikkeen. Omasta mielestään hänelläkään ei ole mitään ongelmaa.
En usko että oikeasti olisit edes halunnut sinne häihin. Sinua vain hävettää että muutkin nyt tietävät millainen äiti olet.
Siis alaikäinen tytär ottaa ja lähtee reppu selässä keskellä yötä "se on moro" - no olisi se nyt ollut monen(tuhannen🙄) tunnin työ selvittää missä hän on. Juu, ei kannata edes yrittää, paska tytär.
Ei tullut mieleen laittaa ilmoa FB "karanneet" -palstalle, tehdä POLIIsILLE ilmoitusta karanneita lapsesta??
Sori ap, yritän kyllä löytää sympatiaa sulle, mutta kyllä tässä nyt joku haiskahtaa ja pahalta.
No enhän minä nytten täysi-ikäisestä ala mitään poliisi asiaa tehdä, hän on vastuussa jo tuossa kohtaa itsestään
ap
Sinä vaikutat parantumattomalta tapaukselta. Tee tyttärellesi palvelus ja anna hänen olla rauhassa.
No juuri siksi haluankin nyt tehdä muutoksen
ap
Minkä muutoksen? Mikä mielestäsi on pielessä? Mitä aiot tehdä? Kuinka paljon olet valmis näkemään vaivaa?
Ja ennen kaikkea: MIKSI haluat tehdä muutoksen? Mieti tarkkaan!
Mitä sinä keuhkoat ja huudat? Oletko itse täydellinen jokaisessa ihmissuhteessa ja osaat aina tehdä kaikki asiat oikein niin ettet koskaan loukkaa muita? Eikö ole parempi, että ap on tekemässä asioiden eteen jotain, eikä hiljene iäksi? Jos tytär ei halua edelleenkään tämän jälkeen olla yhteydessä niin sitten ei voi mitään mutta ainakin yritetty on.
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
Joskus ne välit menee rikki kun tyär esim.aikuinen ja menee parempiin sukuihin ja rikaisiin naimisiin.Salatan tausta ym. turha sitä aina äitiä syytää tai isää.Osaa sama tilanne ystävätkin.Oma ystäväni erosi nuorena .Solmi sitten erostako mutamia vuosiaa parempiin sukuihin avioliiton.Sanoi en voi olla yhteys.Mieheni suku rikas ja et ole naimisissa asut huono maineinen lähiö vuokralla.misä hän itsekin asui muutama vuosi.Jaa.Kun eläke ikä.yhtä äkkiä kaipuu siihen vanhaan ystävän jonka lapsuus yhtä köyhä kuin hänen oli.Halusi kontaktin: Ei kiitos! Jos raha ,puolison tuoma varalisuus on numero 1. Sen takia hylätty.antaa olla sama vanhanakin.
Ap, palaat koko ajan tytön täysi-ikäisyyteen. 'Eihän nyt täysi-ikäisen asioihin voi puuttua.'
Sori, mutta vanhemmuus ei lopu siihen että lapsi täyttää 18.
Omat vanhempani edelleen huolehtivat minusta vaikka olen jo kolmekymppinen ja varmasti huolehtivat ja välittävät koko loppuelämänsä ajan – niin kuin vanhempien kuuluukin. Kun olet lapsia tähän maailmaan tuonut, se on loppuelämän sitoutuminen. He ovat perhettäsi.
Jos itse olisin kadonnut aamuyöstä teille tietämättömille, olisi perääni soitettu poliisit, soitettu kaikki kaverit läpi, ajeltu ympäri kylää etsimässä minua, eikä luovutettu ennen kuin olisin löytynyt.
Olettaisin, että suurin osa vanhemmista toimisi juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole pitänyt äitiini mitään yhteyttä sen jälkeen kun kotoani muutin.
Hän myös silmät pyöreinä ihmettelee syytä ja väittää että kun siskoonkin on niin hyvät välit ja päläpälä. Niinhän niillä narsisteilla on ne lempilapset ja syyllistetyt.
Lapsiani ei todellakaan tapaa koskaan.
Olet vihainen äidillesi ja katkera siskollesi? Etkö sinä saa suutasi auki ja asioita sanottua jotka sinua on joskus painanut ja näyttävät painavan edelleen? Hiljaisella marttyyriudella ei saa elämässä ihmissuhteita onnistumaan. Rehellisyys ja avoimuus kannattaa, vaikka kipeää se välillä tekeekin. Heillä on oikeus tunteisiinsa siinä missä sinullakin. Toki välillisesti helpompaa syyttää muita narsismista kuin kohdata ne kipeät asiat.
Olet helvetin lapsellinen. Narsistin kanssa ei vaan voi keskustella. Ei mistään. Tytpillinen pumpulipallero lapsi opastamassa narsisti lasta tajuamatta mitään millainen narsisti on….
Tyypillinen pumpulipallero? Pitää mennä henkilökohtaisuuksiin kun ei argumentointitaidot enää riitä, niinkö? Loukkaantumisesi kertoo vain sen, ettet ole sinuit itsesi kanssa, ei mitään muuta. Itse puhuit lempilapsista, joten kyllähän sinua riepoo äitisi ja sisaresi hyvät välit. Mitä sinä olet tehnyt asioiden eteen? Vetäytynyt entisestään, veikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei edes puhelinnumeroa ole, niin epäilisin AP:ta kohtalaisen huonoksi äidiksi tyttärelleen. Yleensä jopa eri puusta veistetyt sukulaiset tulevat toimeen satunnaisten puhelinsoittojen verran.
Kiva, että edes poika on saanut asianmukaisen kasvatuksen. Asuuko poika edelleen kotona?
Poika on muuttanut heilansa kanssa yhteen jo parisen vuotta sitten
ap
Minkä ikäinen tämä ap oikein on. "tuoda näytille" ja "heila" . Luulin, että nämä ilmaisut ovat noin 70 vuotiaiden sanavarastoa?
Alue: Aihe vapaa
Ei kannata puuttua ulkopuolisten asiaan. On olemassa narsisteja, jolloin vika on ihan aidosti vain siinä narsistissa. Ei molemmissa. Tätä on vaikea kuvitella, jos ei ole tavannut sellaista ihan mahdotonta ihmistä. Siinä tilanteessa on oikeastaan ainoa hyvä puoli, että joskus voi sentään saada perintöä korvauksena kärsimyksistä. Usein narsisti kyllä vetää oikeuden perinnöstä lapseltaan pois.