Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Koska vanhemmat on aina se hirviöosapuoli ja lapsi aina se kypsä itsenäinen aikuinen. Välit pitää katkaista kokonaan, mieluiten muuttaa niin kauas kuin voi. Vasta perinnönjakoon voi tulla vaatimaan osaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alaikäinen tytär lähtee yön selkään eli on aivan selvässä hädässä. Ja äiti ajattelee asian olevan vitsi? Jaha, sinne meni tyttö..
Jaha, 10 vuoden päästä ei tullut kutsua häihin.
Mutta tuttu "joka oli kuullut tyttäreltään joka vissiin pitää mun tyttäreen jotain yhteyttä" tiesi kertoa häistä 🙄
Kaikkien näiden vuosien aikana ei tullut mieleen nöyrtyä ja paljastaa oma epätäydellisyys ja kysyä siltä tuttavalta, onkohan hänen (suht samanikäinen? Ent luokkakaveri?) lapsi yhteyksissä sun lapseen???
Ei, kun siihen olisi mennyt tuhansia tunteja salapoliisityötä 🙄.
Juna meni jo. Anna lapsesi elää rauhassa. Kyllä hän (ehkä) sun hautajaisiin sitten tulee.
Ihan turha syyllistää vanhempaa joka satavarmasti on tehnyt parhaansa oli tilanne mikä hyvänsä.
Minua tytär syyllisti kun oma isänsä oli juoppo ja siksi erosin kun tytär oli pieni. Isää ei tytär kiinnostanut ja ihan rappiollahan tuo on. Nuoremman tyttären isä hoitaa välit tyttäreensä, erottiin kun oli pieni - jatkuvat riidat isosiskon kanssa vei voimia. Ex-anoppikin yks paska, muisti aina sanoa ääneen ettei vanhempi tyttäreni kuulu heidän sukuunsa. Pari kertaa tuli oltua suljetulla kun ei vaan jaksanut sitä helvettiä, ei parisuhteessa eikä sen jälkeenkään. Oma suku syyllisti, apua ei tullut mistään. Nyt oli useampi vuosi ihan hyvää aikaa, mutta keväällä korona kiristi tyttären hermoja ja pisti välit poikki kun kyselin kavereiltaan ovatko kuulleet tyttärestä. Tytärhän ei vastaa puhelimeen tekstareihin tms. jos haluaa olla rauhassa. Ei ilmoita " Haluan olla rauhassa". Sitten tällainen äiti kuvittelee että tyttärellä hätä mutta saakin paskaa silmilleen. Joten olkoon rauhassa lähes 40v hyvässä työssä oleva riitelijä.
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhemmat on aina se hirviöosapuoli ja lapsi aina se kypsä itsenäinen aikuinen. Välit pitää katkaista kokonaan, mieluiten muuttaa niin kauas kuin voi. Vasta perinnönjakoon voi tulla vaatimaan osaansa.
LAPSI - lapsella on AINA oikeus olla olematta "se kypsä itsenäinen aikuinen". Vaikka olisi jo täysikäinen. Lapsi on aina lapsi, ja ainakin minä 53v tiedän taantuvani teini-minun tasolle aina äitini kanssa (toki se osaan 'peittää')...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaikäinen tytär lähtee yön selkään eli on aivan selvässä hädässä. Ja äiti ajattelee asian olevan vitsi? Jaha, sinne meni tyttö..
Jaha, 10 vuoden päästä ei tullut kutsua häihin.
Mutta tuttu "joka oli kuullut tyttäreltään joka vissiin pitää mun tyttäreen jotain yhteyttä" tiesi kertoa häistä 🙄
Kaikkien näiden vuosien aikana ei tullut mieleen nöyrtyä ja paljastaa oma epätäydellisyys ja kysyä siltä tuttavalta, onkohan hänen (suht samanikäinen? Ent luokkakaveri?) lapsi yhteyksissä sun lapseen???
Ei, kun siihen olisi mennyt tuhansia tunteja salapoliisityötä 🙄.
Juna meni jo. Anna lapsesi elää rauhassa. Kyllä hän (ehkä) sun hautajaisiin sitten tulee.
Sinä et tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole pitänyt äitiini mitään yhteyttä sen jälkeen kun kotoani muutin.
Hän myös silmät pyöreinä ihmettelee syytä ja väittää että kun siskoonkin on niin hyvät välit ja päläpälä. Niinhän niillä narsisteilla on ne lempilapset ja syyllistetyt.
Lapsiani ei todellakaan tapaa koskaan.
Olet vihainen äidillesi ja katkera siskollesi? Etkö sinä saa suutasi auki ja asioita sanottua jotka sinua on joskus painanut ja näyttävät painavan edelleen? Hiljaisella marttyyriudella ei saa elämässä ihmissuhteita onnistumaan. Rehellisyys ja avoimuus kannattaa, vaikka kipeää se välillä tekeekin. Heillä on oikeus tunteisiinsa siinä missä sinullakin. Toki välillisesti helpompaa syyttää muita narsismista kuin kohdata ne kipeät asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha syyllistää vanhempaa joka satavarmasti on tehnyt parhaansa oli tilanne mikä hyvänsä.
Minua tytär syyllisti kun oma isänsä oli juoppo ja siksi erosin kun tytär oli pieni. Isää ei tytär kiinnostanut ja ihan rappiollahan tuo on. Nuoremman tyttären isä hoitaa välit tyttäreensä, erottiin kun oli pieni - jatkuvat riidat isosiskon kanssa vei voimia. Ex-anoppikin yks paska, muisti aina sanoa ääneen ettei vanhempi tyttäreni kuulu heidän sukuunsa. Pari kertaa tuli oltua suljetulla kun ei vaan jaksanut sitä helvettiä, ei parisuhteessa eikä sen jälkeenkään. Oma suku syyllisti, apua ei tullut mistään. Nyt oli useampi vuosi ihan hyvää aikaa, mutta keväällä korona kiristi tyttären hermoja ja pisti välit poikki kun kyselin kavereiltaan ovatko kuulleet tyttärestä. Tytärhän ei vastaa puhelimeen tekstareihin tms. jos haluaa olla rauhassa. Ei ilmoita " Haluan olla rauhassa". Sitten tällainen äiti kuvittelee että tyttärellä hätä mutta saakin paskaa silmilleen. Joten olkoon rauhassa lähes 40v hyvässä työssä oleva riitelijä.
Hyvin ainakin oot pariutumiset hoitanut... ja isä-geenit 🙄
Mielenkiintoinen ketju ja todella hyvä, että kommentit ovat kirvoittaneet jonkinlaista itsereflektiota AP:ssä. Minusta on hienoa, että pohdit asiaa ja mietit, miksi tilanne on sellainen kuin on. Olen itse huomannut sukulaisteni keskuudessa, että suuret elämäntapahtumat (avioliitto, avioero, lapsen syntymä) ovat käännekohtia, joissa rikkinäiset tai viilenneet välit voivat palautua normaaleiksi. Tämä voi olla loistava tilaisuus ottaa yhteyttä ja näyttää, että välität.
Jos olisin AP:n tytär, haluaisin varmaankin vilpittömän anteeksipyynnön ja aitoa kiinnostusta tämänhetkiseen elämään. En voi tietää, mitä perheessä on tapahtunut. Kertomus vaikuttaa jotenkin kummalliselta ja oudolta ehkä siksi, että jotain on jätetty kertomatta tai ehkä siksi, että perheenjäsenten kiintymyssuhteissa tai kommunikaatiotyyleissä on suuria ongelmia ja se, mikä näyttäytyy luonnollisena Ap:lle, on minulle ihan hepreaa.
Tämä on sanottu moneen kertaan ketjussa, mutta haluan sanoa sen itsekin: AP:n kuvailema tapahtumakulku yöllisine kotoamuuttoineen ei ole normaali eikä millään tavalla terve. Mitä jos miehesi lähtisi yön selkään parin nyssäkän kanssa? Luulisitko sitäkin vitsiksi? Lapset, teini-ikäisetkin, ovat perhettä samalla tavalla kuin romanttiset puolisot. Tavallisesti heidän menemisistään ja mielialoistaan ollaan kiinnostuneita ja huolestuneita.
En missään nimessä pidä ongelmana sitä, että ihmiset tekevät omia ratkaisujaan ja pitävät kiinni asettamistaan kommunikaation rajoista. Monenlaisia perheitä on olemassa ja se on vain rikkaus. Oma perhe- ja asumistilanteeni esimerkiksi on täysin päinvastainen kuin Ap:n niin ikään parikymppisellä tyttärellä, ja silti ymmärrän, että jotkut nuoret vain tarvitsevat todella kipeästi omaa tilaa ja rauhaa. Ongelma on puhumattomuus ja jähmeys, joka saattaa vaikuttaa muista välinpitämättömyydeltä. Lisäksi vanhemmilla on moraalinen ja tiettyyn ikään saakka myös laillinen velvollisuus varmistaa lastensa henkinen hyvinvointi, johon kuuluu nähdyksi ja huomioiduksi tuleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Et auttanut omaa lastasi taloudellisesti? Aika hurjaa, vaikka se olisi ollut hänen oma päätöksensä. Itselläni juuri tämä on aiheuttanut suuren vihan isääni kohtaan.
No siis miten minun olisi pitänyt tukea rahallisesti lasta, joka lähtee sanomatta mitään etukäteen mahdollisesti jopa toiselle paikkakunnalle
ap
Ihan pakko sanoa, että olisin itse ollut sairas huolesta, jos tyttäreni olisi lähtenyt keskellä yötä, eikä olisi kertonut, minne aikoo mennä. Sinua asia ei tunnu vaivaavan pätkääkään. Heräsit asiaan nyt, kun nolottavasti paljastui jollekulle sukulaiselle, että ette ole olleet häissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhemmat on aina se hirviöosapuoli ja lapsi aina se kypsä itsenäinen aikuinen. Välit pitää katkaista kokonaan, mieluiten muuttaa niin kauas kuin voi. Vasta perinnönjakoon voi tulla vaatimaan osaansa.
LAPSI - lapsella on AINA oikeus olla olematta "se kypsä itsenäinen aikuinen". Vaikka olisi jo täysikäinen. Lapsi on aina lapsi, ja ainakin minä 53v tiedän taantuvani teini-minun tasolle aina äitini kanssa (toki se osaan 'peittää')...
Onhan se kornia kun lähes 40v lääkäri syyllistää äitiä ihan kaikesta, kun ei ollut hyväpalkkainen eikä ura nousujohteinen kun piti lapset yksin elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että ap on jotenkin omassa maailmassaan ja tuskin ollut kovin läsnä ikinä lastensa elämässä. Monille käy näin jos omakin lapsuus ollut kaikin tavoin välinpitämättömyyden ympäröimää. Sitä vaan ei osaa kun pitäisi, en minäkään mutta yritin ja hyvä tuli!
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että joskus lapsi voi laittaa poikki välit ilman mitään erityistä syytäkään. Ja myös silloin, kun häntä on aina kohdeltu hyvin.
Ei siis kannata automaattisesti teilata ja syyttää aloittajaa. Meitä on moneksi, niin myös lapsia.
Älä jaksa lässyttää. Kukaan ei katkaise välejä, jos kaikki on hyvin. Sinunkin tarvitsee vain viimeiseen asti syyttä uhria. Oikeasti, lapsi vs. aikuinen. Säälittävää.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos välit olivat noin huonot/etäiset jo koulaikoina, vika ei kyllä ole lapsessa! Miksi päästit tilanteen tuollaiseksi? Mitä itse teit korjaamiseksi? Vai teitkö mitään? Jostainhan tuo etääntyminen on alkanut. Minkälainen äiti olit kun tyttö oli vielä pieni?
Meillä kävi niin että mitä enemmän yritettiin, sitä enemmän vetäydyttiin. Kun lapselta kysyi mitä hän haluaa, vastaus oli että olla rauhassa ilman tuollaista typerää keskustelua. Ei ollut väliä millä tavalla yritti keskustella. Nykyään lapsi kertoo ihan normaalisti asioitaan kun on aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
Siis että oli vähän niin kiirettä että ei huomannut vaikka tytär pakkaa tavaransa ja lähtee? Ja kun asian huomaa, niin ovat tottakai on jo vähintääkin ulkomailla (kas kun ei Kuussa), jotta että yhteyttä ei edes voi enää yrittääkään.
Olet ihan kuin äitini. Kun kuuli seurustelustani, niin lopetti yhteydenpidon kuin seinään "ettei vain häiritse". No, ei halunnut häiritä vuoteen, ei kahteen. Sitten kuulemma puhelin olikin jo muuttunut niin vaikeakäyttöiseksi ja kalliiksi, että luopui siitä kokonaan. Kun yritimme pitää välejä yllä, tuloksena oli luurin korvaan lyömistä ja mahdotonta käytöstä. Yhtä uskottavia selityksiä riitti kaikkeen. Omasta mielestään hänelläkään ei ole mitään ongelmaa.
En usko että oikeasti olisit edes halunnut sinne häihin. Sinua vain hävettää että muutkin nyt tietävät millainen äiti olet.
Siis alaikäinen tytär ottaa ja lähtee reppu selässä keskellä yötä "se on moro" - no olisi se nyt ollut monen(tuhannen🙄) tunnin työ selvittää missä hän on. Juu, ei kannata edes yrittää, paska tytär.
Ei tullut mieleen laittaa ilmoa FB "karanneet" -palstalle, tehdä POLIIsILLE ilmoitusta karanneita lapsesta??
Sori ap, yritän kyllä löytää sympatiaa sulle, mutta kyllä tässä nyt joku haiskahtaa ja pahalta.
No enhän minä nytten täysi-ikäisestä ala mitään poliisi asiaa tehdä, hän on vastuussa jo tuossa kohtaa itsestään
ap
Sinä vaikutat parantumattomalta tapaukselta. Tee tyttärellesi palvelus ja anna hänen olla rauhassa.
No juuri siksi haluankin nyt tehdä muutoksen
ap
Minkä muutoksen? Mikä mielestäsi on pielessä? Mitä aiot tehdä? Kuinka paljon olet valmis näkemään vaivaa?
Ja ennen kaikkea: MIKSI haluat tehdä muutoksen? Mieti tarkkaan!
Minusta tuntuu, että ap tietää todellisen syyn. Ja sen täytyy olla auka karu, koska ei suostu mitään kertomaan tänne. Pelkää, että hänet tuomitaan.
Alkoholia selkeästi ainakin kuluu, joten ensimmäinen askel olisi myöntää ongelma ja mennä katkaisuun. Vaikka se tuntuukin vaikealle, mutta ensin terapiaan jne, sitten vasta yhteys tyttäreen. Muuten vaarana on se, että sopua ei synny, sillä ap:n utsepuolustus on hyvinkin korkealla nyt. Tyttäresi kaipaa varmasti vilpittömyyttä, ei hän halua kuulla kuinka ap on nolattu kun ei kutsua saanut ja vain näön vuoksi pitäisi välit korjata. Se ei onnistu.
Tosin rivien välistä olen lukevinani, että joko ap ei edes halua korjata välejä tai sitten ei uskalla kohdata tekojaan rehellisesti ja vilpittömästi. Jos kyse jälkimmäisestä, niin terapia auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhemmat on aina se hirviöosapuoli ja lapsi aina se kypsä itsenäinen aikuinen. Välit pitää katkaista kokonaan, mieluiten muuttaa niin kauas kuin voi. Vasta perinnönjakoon voi tulla vaatimaan osaansa.
LAPSI - lapsella on AINA oikeus olla olematta "se kypsä itsenäinen aikuinen". Vaikka olisi jo täysikäinen. Lapsi on aina lapsi, ja ainakin minä 53v tiedän taantuvani teini-minun tasolle aina äitini kanssa (toki se osaan 'peittää')...
No ei todellakaan ole. Aikuisella aikuisen käytös, lapsella lapsen. Moni vanhempi näkee lapsensa aina pikkulapsena, ja tuosta voi tulla riitaa. Minä olen 40 v mutta siltikään en tiedä oikein mistään mitään vanhempieni mielestä. Jos tiedän jostain enemmän, niin ne ovat sellaisia höpöasioita mitä kenenkään ei tarvikaan tietää.
Ja näin se keittiöpsykologia toimii!
Hirveän jyrkkiä kannanottoja ja neuvoja ihmisille, joita ei tunneta. Useimmiten välien viilenemiseen löytyy syytä molemmista osapuolista.
Jos haluaa pysyä erillään omista vanhemmistaan, niin olisi kai johdonmukaista jättää myös perintö ottamatta!! Vai toimitaanko sitten vanhan sanonnan mukaan: "Kuollessaan se koirakin tapansa parantaa".
Tätä ketjua kun luin niin itselleni tuli todella ahdistunut olo. Olen 25vuotias ja en ole ollut isäni kanssa neljään vuoteen missään tekemissisä. Hänellä on alkoholiongelma ja jotain mielenterveysongelmia. En vaan ole yhtään samanlainen ihminen kuin isäni. Lapsena se aina vähätteli minua, nauroi ja solvasi ei tukenut opiskelussa rahallisesti, löi äitiäni ja aina olin peloissaan ja menin piiloon kun oli ryyppyputki päällä...ja monia muita tarinoita lisää mitä en jaksa edes kirjoittaa.
Neljä vuotta sitten puhuin viimeeksi puhelimessa ja sanoin, että opiskelun ohella teen mallikeikkoja/kuvauksia. Hän nauroi oikein räkäisesti, että enkö ole jo vähän liian vanha. Siinä meni oma aikansa kun sai taas itsetunnon normaaliksi.
Alue: Aihe vapaa
No juuri siksi haluankin nyt tehdä muutoksen
ap