Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Mua piestiin kotona, kun olin lapsi. Olen sen takia pitänyt vähän etäisyyttä. Mutta kyllä me silti tavataan ja juhlitaan yhdessä. Kutsuvat kyläänkin, mutta en jaksa aina mennä sinne haukuttavaksi ja vähäteltäväksi, kun sen jälkeen menee aina aikaa kasata se oma itsetunto normaaliksi. Apuakin olen joutunut heiltä aikuisenakin pyytämään, ja saanutkin, mutta silti on vaikea unohtaa niitä lapsuuden pahoinpitelyjä. Niistä ei puhuta vieläkään, enkä aio ottaa asiaa esille, eivät ole mun moka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Et auttanut omaa lastasi taloudellisesti? Aika hurjaa, vaikka se olisi ollut hänen oma päätöksensä. Itselläni juuri tämä on aiheuttanut suuren vihan isääni kohtaan.
No siis miten minun olisi pitänyt tukea rahallisesti lasta, joka lähtee sanomatta mitään etukäteen mahdollisesti jopa toiselle paikkakunnalle
ap
No kun ei kukaan ilmoittamatta lähde, jos perheessä on normaalit puhevälit ja puheyhteys. Jos ette mistään siinäkään vaiheessa olleet puhuneet, miksi se asia olisi sinä lähtöhetkellä muuttunut? Yhteys lapsiin syntyy puhumalla, olemalla kiinnostunut hänestäja sitä pidetään yllä koko ajan. Terveissä perheissä ollaan muista perheenjäsenistä kiinnostuneita.. mitä he miettivät ja suunnittelevat, vapaa-aikaa vietetään yhdessä.. Jotkut perheet vaan on niin rikki, etteivät perheenjäsenet edes tunne toisiaan ja keskustelut ovat pinnallisia tyyliin "anna se ketsuppi" ei mitään syvempää.
Sinunkin tyttäresi on jäänyt kasvunsa ja elämänsä kanssa aivan yksin koko lapsuuden. Ehkä häntä on kiusattu koulussa, murrosikäkin on aika haastavaa.. Etkö siis todellakaan halunnut olla mukana lastesi elämässä, kun he siinä kotona asuivat? Ruokit ehkä, siivosit ja pesit pyykit, mutta mitään tunnetaso m yhteyttä ei ollut. Vai rähisitkö ja tuomitsit, jos lapset kertoivat jostain tekemästään virheestä? Marssivatko he eteesi kuin pyövellin tuomiolle vai etkö ollut kiinnostunut paskan vertaa mistään?
Mitä ne vuodet sitten teit? Olit töissä? Keskityit pyörimään hyrränä miehesi ympärillä? Joit?
Joku tuossa on mennyt pahasti pieleen. Mutta eihän teidän perheenne ole likikään ainoa. Suomi on täynnä tunnevammaista sakkia ja jos ei tietoisesti pyri kierrettä katkaisemaan ja toimimaan toisin kuin omat vanhempansa, ongelmat siirtyvät siirtotaakkana aina aseuraavalle sukupolvelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ollut lapsen tilinumeroa? Lapsen kaverin numeroa?
Ei
ap
Aivan satavarmasti olisit saanut yhteystiedot selvitettyä, jos olisit oikeasti halunnut.
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
ap
ap
Mitä kiireitä teillä on ollut siinä aamuyöllä, kun tytär on kertonut lähtevänsä? Vetää viinaa vai? Siinä hetkessä, kun tytär kertoo muuttavansa, olisi varmaan voinut avata suunsa ja kysyä, mihin muuttaa, tarviiko apua?
Nyt on kyllä niin selkeä tapaus, että ap jättää jotain hyvin olennaista kertomatta. Jos tyttärellä olisi ollut onnellinen lapsuus, ei hänellä olisi mitään syytä katkoa välejä lapsuudenperheeseensä. Joskos nyt annat tyttäresi jatkaa elämäänsä, kun et kykene peiliin katsomaan.
No jotain teillä on käynyt ja pahasti.. kasvatuksen tuloksen huomaakin vasta sitten kun lapset ovat aikuisia..sillo näät oletko onnistunut vai epä onnistunut.. Ja kun et nyt tiedä mitään hänen elämästään niin et Tainu onnistua..
Alaikäinen tytär lähtee yön selkään eli on aivan selvässä hädässä. Ja äiti ajattelee asian olevan vitsi? Jaha, sinne meni tyttö..
Jaha, 10 vuoden päästä ei tullut kutsua häihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua piestiin kotona, kun olin lapsi. Olen sen takia pitänyt vähän etäisyyttä. Mutta kyllä me silti tavataan ja juhlitaan yhdessä. Kutsuvat kyläänkin, mutta en jaksa aina mennä sinne haukuttavaksi ja vähäteltäväksi, kun sen jälkeen menee aina aikaa kasata se oma itsetunto normaaliksi. Apuakin olen joutunut heiltä aikuisenakin pyytämään, ja saanutkin, mutta silti on vaikea unohtaa niitä lapsuuden pahoinpitelyjä. Niistä ei puhuta vieläkään, enkä aio ottaa asiaa esille, eivät ole mun moka.
Niinpä, se luterilainen oppihan oli- joka vitsaa säästää se vihaa lastaan. Jos vanhemmat ovat saaneet vitsaa niin sitä on pidetty aikoinaan jotenkin sallittavana.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä:
Oletko aivan 100% varma, ettei perheessä tai lähipiirissä ole ollut hyväksikäyttöä lastasi kohtaan??
Minkä sinä tiedät tai hän ainakin kuvittelee sinun tietävän?
No siis ei tietääkseni
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä peili ap:lle nyt katsoa omaa toimintaa. Omille jutuille tulee usein sokeaksi, ja pitää niitä normaaleina, vaikkeivät ne ole. Luultavasti ap:n lapsuudenperhekin käyttäytyi erittäin etäisesti, ja siksi tämä tapa toimia on tuntunut hänestä ihan tavalliselta.
Mua kiinnostaa myös tytön isä. Hän oli myös sitä mieltä, että esim. yhteystietojen etsiminen vaatii liikaa aikaa? Puhutteko miehen kanssa asioista, ap, vai onko koko perhe mykkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä:
Oletko aivan 100% varma, ettei perheessä tai lähipiirissä ole ollut hyväksikäyttöä lastasi kohtaan??
Minkä sinä tiedät tai hän ainakin kuvittelee sinun tietävän?
No siis ei tietääkseni
ap
Sinun tietosi ja varmuus ovat eri asia, ymmärräthän sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on ihan samanlainen kuin ap, ettei ymmärrä mitä väärää hän on tehnyt kun molempiin lapsiin on hankalat välit ja meille kummallekin lapselle olisi valtava helpotus, jos ei oltaisi äidin kanssa yhteydessä ollenkaan.
Äiti vaan hokee ”parhaani oon tehnyt, mitään pahaa en oo koskaan teille halunnut”. No jos ei oo pahaa koskaan halunnut niin miksi koko meidän eliniän kestänyt haukkuminen, mitätöiminen, lyttääminen, ulkonäön arvostelu, vähätteleminen, huutaminen? Lisäksi hänen ja isäni jatkuva vapaa-ajan kännääminen ollessamme lapsia ja äidillä vuosikymmeniä hoitamaton masennus, johon ei ole suostunut hakemaan apua.
Selvä, ehkä et ole ”tietoisesti” halunnut pahaa mutta paljon pahaa olet kuitenkin saanut aikaan ja molemmat lapset yli 40-vuotiaina taistelemme mt-ongelmien kanssa, äiti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
Siis että oli vähän niin kiirettä että ei huomannut vaikka tytär pakkaa tavaransa ja lähtee? Ja kun asian huomaa, niin ovat tottakai on jo vähintääkin ulkomailla (kas kun ei Kuussa), jotta että yhteyttä ei edes voi enää yrittääkään.
Olet ihan kuin äitini. Kun kuuli seurustelustani, niin lopetti yhteydenpidon kuin seinään "ettei vain häiritse". No, ei halunnut häiritä vuoteen, ei kahteen. Sitten kuulemma puhelin olikin jo muuttunut niin vaikeakäyttöiseksi ja kalliiksi, että luopui siitä kokonaan. Kun yritimme pitää välejä yllä, tuloksena oli luurin korvaan lyömistä ja mahdotonta käytöstä. Yhtä uskottavia selityksiä riitti kaikkeen. Omasta mielestään hänelläkään ei ole mitään ongelmaa.
En usko että oikeasti olisit edes halunnut sinne häihin. Sinua vain hävettää että muutkin nyt tietävät millainen äiti olet.
Siis alaikäinen tytär ottaa ja lähtee reppu selässä keskellä yötä "se on moro" - no olisi se nyt ollut monen(tuhannen🙄) tunnin työ selvittää missä hän on. Juu, ei kannata edes yrittää, paska tytär.
Ei tullut mieleen laittaa ilmoa FB "karanneet" -palstalle, tehdä POLIIsILLE ilmoitusta karanneita lapsesta??
Sori ap, yritän kyllä löytää sympatiaa sulle, mutta kyllä tässä nyt joku haiskahtaa ja pahalta.
No enhän minä nytten täysi-ikäisestä ala mitään poliisi asiaa tehdä, hän on vastuussa jo tuossa kohtaa itsestään
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut tosi lähellä katkaista välit äitiini monesti. Olen nyt kolmekymppinen. Äitini on ehkä lyhyesti tavattuna suht normaali, mutta jos hänen kanssaan viettää yhtään enemmän aikaa selviää että hän saa holtittomia raivokohtauksia aivan tyhjästä, syyttää muita varkaiksi yms, puhuu aivan paranoideja juttuja, huorittelee naisia, haukkuu ohikulkijoiden ulkonäköä, kiroilee, puhuu seksijuttujaan ja utelee niistä, koittaa jatkuvasti udella lasten elämästä ja kontrolloida sitä jakamalla mielipiteitään kaikesta kysymättä, myös ihan tahallaan sanoo jotain solvaavaa lapsilleen. Ja ihan oikeasti taitaa miettiä että "miksi tuo nyt suuttui" jos hänelle suuttuu tai ilmaisee että käytös ei ole ok. En suoraan sanottuna tiedä onko hän hieman yksinkertainen, vai ihan puhdas narsisti, vai onko joku mielisairaus kyseessä. Tulen kuitenkin näennäisesti toimeen, mutta hän on todella ahdistava ihminen. Oli yrittänyt minua ja tietojani myös googlailla netistä jossain välissä kun en hänelle ihan kauheasti halua asioitani kertoa. Isäni on aivan normaali ja mukava, katsoo läpi sormien kyllä tuota sekoilua. Kun olin lapsi, äiti petti ja oli jättämässä meidät lapset. Tuli kai katumapäälle. Hän myös väittää että minä olin vaikea teini. Se on valhe. Varmasti hänen mielestään olinkin vaikea, koska sanoin vastaan. Hän kuitenkin aina aloitti riidat oudoilla jutuillaan ja rajattomuudellaan. Nykyään hän mielistelee koska välit meinasivat katketa, mutta puhuu silti vähän sekopäisiä juttuja. Hän myös suosii 100% ja ihan avoimesti veljeäni.
Eli, katso peiliin, löytyykö sieltä jotain.
Kun puhutaan huono Suomi, niin taitaa olla uskonnon rajotteista kyse.Liikaa kontrollia kenties.Maa jossa elämme on SUOMI.Täällä pätee Suomen tavat, ja Suomen lait. Ei esim Sharia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että joskus lapsi voi laittaa poikki välit ilman mitään erityistä syytäkään. Ja myös silloin, kun häntä on aina kohdeltu hyvin.
Ei siis kannata automaattisesti teilata ja syyttää aloittajaa. Meitä on moneksi, niin myös lapsia.Kuten mun kaveri. Hän ei ole ikinä mollannut vanhempiaan minulle, mutta kun hän muutti kauas uuden miehensä kanssa, hän ei juurikaan enää soitellut edes kotipuoleen. Nyt on asunut yli 15 vuotta poissa, ja on käynyt kerran kotikaupungissa lähtönsä jälkeen, ja se oli isän hautajaisissa.
Se ettei solvaa ei tarkoita etteikö olisi ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mistä tuollainen johtuu.
Minun äidilläni on useampi tytär, eikä meistä kukaan koe mitään yhteyttä äitiimme.
Yksi on katkaissut välit kokonaan, minä pidän pinnalliset hyvät välit enkä oikein jaksa kuunnella sen juttuja.Tavallaan kyllä säälin äitiemme, kun onhan hän tehnyt ison homman huolehtiessaan lapsista ja yrittänyt varmasti parhaansa, mutta sitten tyttäret onkin ihan erilaisia kuin hän, eikä kenenkään kanssa synkkaa.
Meillä synkkaa paremmin isän äidin ja isän siskojen kanssa, jotka ovat äitimme mielestä ikäviä ihmisiä ja suurinpiirtein jotain ”narsisteja”.
Koen naisena sukuyhteyttä nimenomaan isän puolen suvun naisiin, en äitiin enkä äidin puolen suvun naisiin.Lisään vielä, että äiti on aina haukkunut isän puolen sukulaisia meidän kuullen, ja esim. isän puoleisia isovanhempia haukkui paljon ja nauroi heille.
Tuokin voinut vaikuttaa siihen, miksi ei oikein jaksa omaa äitiä, kun se isän puolen suku on ollut kuitenkin itselleni tärkeä ja äiti sitä sitten haukkunut.
Äiti myös haukkuu ylipäätään paljon ihmisiä selän takana, puhuu lapsistaankin p a skaa (esim. minulle saattaa puhua tosi epäkunnioittavasti, rumasti ja pilkallisesti siskostani tai veljestäni).Omasta mielestään hän on oikein hyvä tyyppi, ja jos häntä kritisoi, niin on ”kiittämätön”.
Ollaankohan me sisaruksia? :)
Tuo sinun teksti on aivan kuin minun elämästä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
Siis että oli vähän niin kiirettä että ei huomannut vaikka tytär pakkaa tavaransa ja lähtee? Ja kun asian huomaa, niin ovat tottakai on jo vähintääkin ulkomailla (kas kun ei Kuussa), jotta että yhteyttä ei edes voi enää yrittääkään.
Olet ihan kuin äitini. Kun kuuli seurustelustani, niin lopetti yhteydenpidon kuin seinään "ettei vain häiritse". No, ei halunnut häiritä vuoteen, ei kahteen. Sitten kuulemma puhelin olikin jo muuttunut niin vaikeakäyttöiseksi ja kalliiksi, että luopui siitä kokonaan. Kun yritimme pitää välejä yllä, tuloksena oli luurin korvaan lyömistä ja mahdotonta käytöstä. Yhtä uskottavia selityksiä riitti kaikkeen. Omasta mielestään hänelläkään ei ole mitään ongelmaa.
En usko että oikeasti olisit edes halunnut sinne häihin. Sinua vain hävettää että muutkin nyt tietävät millainen äiti olet.
Siis alaikäinen tytär ottaa ja lähtee reppu selässä keskellä yötä "se on moro" - no olisi se nyt ollut monen(tuhannen🙄) tunnin työ selvittää missä hän on. Juu, ei kannata edes yrittää, paska tytär.
Ei tullut mieleen laittaa ilmoa FB "karanneet" -palstalle, tehdä POLIIsILLE ilmoitusta karanneita lapsesta??
Sori ap, yritän kyllä löytää sympatiaa sulle, mutta kyllä tässä nyt joku haiskahtaa ja pahalta.
No enhän minä nytten täysi-ikäisestä ala mitään poliisi asiaa tehdä, hän on vastuussa jo tuossa kohtaa itsestään
ap
Sinä vaikutat parantumattomalta tapaukselta. Tee tyttärellesi palvelus ja anna hänen olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että joskus lapsi voi laittaa poikki välit ilman mitään erityistä syytäkään. Ja myös silloin, kun häntä on aina kohdeltu hyvin.
Ei siis kannata automaattisesti teilata ja syyttää aloittajaa. Meitä on moneksi, niin myös lapsia.Kuten mun kaveri. Hän ei ole ikinä mollannut vanhempiaan minulle, mutta kun hän muutti kauas uuden miehensä kanssa, hän ei juurikaan enää soitellut edes kotipuoleen. Nyt on asunut yli 15 vuotta poissa, ja on käynyt kerran kotikaupungissa lähtönsä jälkeen, ja se oli isän hautajaisissa.
Se ettei solvaa ei tarkoita etteikö olisi ongelmia.
En minäkään ikinä haukkunut vanhempiani ystävilleni. Ei tullut mieleenkään. Varsinkin kun olivat opettajia meidän koulussa ja monen mielestä "tosi symppiksiä".
Ei olleet kotona.
Mutta pienenä jo opin... ne kulissit, ne kulissit. Kun niihin itse tarpeeksi uskoo, niistä tulee tosia.
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta
älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla
ja Hän taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin.
Sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät,
Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.
- Kahlil Gibran
Vierailija kirjoitti:
En minäkään aio kutsua vanhempia häihini.
Ei siksi, että heissä olisi jotain vikaa vaan siksi, että meillä on erilaiset arvot ja maailmankatsomus.
Haluan rennot ja vapaamieliset, ITSENI näköiset häät.
Sinne ei valitettavasti vanhempani sovi.
Kaikille ei suoda samanhenkisiä vanhempia tai lapsia.
Elämässä kannattaakin just polttaa kaikki sillat ihmisten kanssa, etenkin sukulaisten, joilla on erilaiset arvot. Ilman vanhempiasi ei olisi sinuakaan. Ja eikö teidän häät pitäisi olla myös tulevan miehesi näköiset, ei vain sinun? Vaikutat hemmotellulta ja itsekkäältä.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kommentista! Minullekin on käynyt niin, että nykyään ymmärrän äitini kuitenkin tehneen parhaansa. Niillä voimavaroilla joita hänellä käytössään oli. Niissä kovin sekavissa ja kuormittavissa oloissa, jotka lapsuudenperheessäni vallitsi. Hän yrittänyt parhaansa ja en ole hänelle katkera. Samaan aikaan on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että joskus vanhemmuus ei ole kaikilta osin riittävää, vaikka vanhempi olisikin yrittänyt parhaansa.
-sama