Miksi sanotaan, että lapsi tarvitsee sisaruksen?

En kyllä tajua. Tunnen ainoita lapsia, eivätkä ole hemmoteltuja ja itsekkäitä, pikemminkin osaavat ottaa muut paremmin huomioon. Tunnen suurperheen lapsiakin, jotka ovat haukkana vahtimassa koko ajan ettei vaan kukaan saa enemmän ja tappelevat pienimmistäkin asioista. No toki, kun ei koskaan ole mitään itse ja omaksi saanut.

Itselläni on 1 sisarus, emme ole väleissä. Turha sitä lapsen elämää on niin tarkkaan suunnitella, kun ette kuitenkaan voi koskaan tietää minkälaisia niistä tulee, miten elämä sujuu esim. koulussa, kaveripiireissä, miten sijoittuvat työelämässä (vai sijoittuvatko ollenkaan...).

En tiedä. Aikanaan, kun minulla oli vain yksi lapsi, sanoi naapuri, että lapseni ei opi jakamaan. Olin toista mieltä. Lapseni oppi jakamaan muiden lasten käydessä kylässä, ja näitä taitoja opeteltiin myös päiväkodissa. Naapurilla oli kolme lasta, he osasivat jakaa vain sisarusten kesken. Naapurin lapset ei, esim. heidän leluihin ei saanut ilman lupaa koskea, vaikka olivat pyytäneet leikkimään. Lapsestani ei kasvanut itsekästä, vaikka sai sisaruksen vasta kouluiässä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kiva jos on sukulaisia. Täytyy sitten panostaa kovasti ystäviin, jotta on tukea ja turvaa.

Itselläni on veli, joka ei halua olla tekemisissä. Harmittaa kovasti. Äitini ja isäni olivat omien sisarusten kanssa läheisiä. Puhetta ja riemua, kun tapasivat.

Ai että on kiva kun on sukulaisia? Kavereita pitää olla ei sukulaisia. Jos seuraa kaipaa.

Sisaruksia tarvitaan, jotta olisi joku jonka kanssa kilpailla, nahistella ja tapella elämän jokaisena päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Sisaruus ei automaattisesti tarkoita ystävyyttä. Pahimmillaan se on jopa vihaa. Pienimmillään etäisyyttä.

Juuri näin! Sivusta olen saanut seurata eräiden veljesten perintöriitoja ja ei ole kaksista se.

Vierailija kirjoitti:

Sisimmässäsi kärsit.

Mistähän minä kärsin? Ei tule ainuttakaan asiaa mieleen.

T. Eräs ainokainen

Typerä oletus, että sisarukset ovat avain onneen!

Eihän sisaruksia ole lapselle pakko tehdä jos tahtoo vain yhden lapsen (kunhan ei tule kaksosia) ja omanlaista perhe-elämää sopii elää. Monilla on useampi ja monesti se on suuri rikkaus elämässä. Joskus taas ei. Monilla taas menee ihanasti ainokaisen kanssa. Joo Itselläni on kolme. Musta tuntuu, että yleensä kaikkien asioiden tuputtajilla on jo oma lehmä ojassa, mutta ei tahdota sitä myöntää. Pätee myös tässä yksilapsisuudessa kuten myös jos on useampi lapsi tai jos ei tahdo lapsia. Kun sitä pitää alkaa toisille pakottamaan niin harvoin se oma elämä on kovin hyvää ja onnellista. Sitten vaan pimahdetaan jankkaamaan

-kuinka kukaan ei ole ikinä koskaan katunut lapsettomuutta eikä sinunkaan kannata tehdä

-kaikilla ainokaisen vanhemmilla on aina niin helppoa ja mukavaa kun lapsi ei rajoita toisin kuin kaksi tai useampi, kahden lapsen kanssa saa kaiken eikä muuten resurssit riittäisi ("resurssit ei riitä, mitkään resurssit ei riitä, resurssit ne ei voi riittää, mutta kahdelle kyllä riittää"......)

-kuinka kolmessa lapsessa on varauduttu lapsen kuolemaankin (en ole!)

-neljässä on jo pari lapsenvahtiakin

-viidestä vasta riittää toisilleen tukijoukkoja jne.

Onko nää muka ihan terveitä kaikki nämä pakottajat?

Mulla on kolme sisarusta ja meillä on hyvät välit. Juuri viikonloppuna vietettiin pari hauskaa iltaa yhdessä saunoen ja hupsutellen. Silti lapsilukuni tulee jäämään vain tähän yhteen, koska se sopii meidän perheelle kaikkein parhaiten. Lapsellamme on suunnilleen oman ikäisensä serkku ja pidämme huolen että jo pienestä pitäen löytyisi kavereita käymällä muskareissa ja muissa sellaisissa. En usko että erityisemmin tulee kaipaamaan sisaruksia.

Valkopestään omaa lisääntymisentarvetta

Minä olen nuorin ja ainoa tyttö. Kyllähän se oli kivaa kun oli leikki- ja pelikavereita, mutta jos olisin ollut ainoa lapsi, olisi leikitty joka tapauksessa paljon pari vuotta nuoremman serkun kanssa, joka asui lähellä. Naapureissa oli myös lapsia. Olin hyvä matikassa, mutta muistan kun olin viikon pois koulusta ja meinasin jäädä jälkeen. Veli opetti ja sain muut kiinni. 

Sekään ei pidä paikkaansa, että ainoasta lapsesta tulisi itsekäs. Jotkut ovat sitä vaikka on sisaruksia ja jotkut ainoat lapset ovat liiankin epäitsekkäitä, ovat jäämässä jalkoihin. Mieheni taas tulee suuresta perheetsä. Aikuisena jotkut hänen vanhemmista sisaruksistaan eivät ole missään tekemisissä, mieheni ja kaksi muuta yhdeksästä ovat ainoat, jotka ovat väleissä kaikkien kanssa. Lisäksi hän on nuorimmasta päästä olevana oppinut pitämään puoliaan, meillä taas on opetettu jakamaan. Toisissa perheissä kuitenkin on suosikit ja se on pahempi juttu kuin että se suosikki olisi ainoa lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Typerä oletus, että sisarukset ovat avain onneen!

Näin on. Lapsena riideltiin ja nyt ei olla missään tekemisissä perintöriidan takia. Mieliharmia on vain sisaruksen myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoat lapset on yleensä melko pilalle lellittyjä oman navan tuijottajia, kun ovat tottuneet saamaan jakamattoman huomion.

Tämä on ihan yhtä totta, kuin se että sisarusten kanssa kasvaneet ovat yleensä ihmisiä, jotka eivät pysty tekemään mitään yksin ja tarvitevat kaikkeen toisten tukea.

Ihan yhtä typeriä yleistyksiä molemmat. 

Ei kyllä tuossa varmaan on perääkin. Nimittäin aina kun lasten kahinoita selvitetään, vanhemmat joilla vain 1 lapsi, ovat kaikkein hankalimpia ottamaan vastaan mitään kritiikkiä. Johtuu siitä, että he eivät arjessaan näe kuinka rasittava se oma lapsi osaa nimenomaan toisia lapsia kohtaan olla. Vanhemmat, joilla on useampi lapsi, tietävät tasan millä tavoilla oma lapsi muita ärsyttää.

Kyllä se onkin näin nelikymppisenä mukavaa kun on sisaruksena  narsistinen alkoholisti :D Lapsena hän pahointpiteli minua, vanhemmat katselivat vierestä vain. Luulen että olisin ollut onnellisempi ilman sisarustani.

Siksi, että ainoasta lapsesta tulee melkein aina itsekäs eikä opi ottamaan muita huomioon, ei ole nahistelukaveria eli ei opi normaaleja tapoja olla eri mieltä - siis, että riita ei ole maailmanloppu eikä henkilökohtainen loukkaus - kuvittelee olevansa maailman napa koko elämänsä ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että ainoasta lapsesta tulee melkein aina itsekäs eikä opi ottamaan muita huomioon, ei ole nahistelukaveria eli ei opi normaaleja tapoja olla eri mieltä - siis, että riita ei ole maailmanloppu eikä henkilökohtainen loukkaus - kuvittelee olevansa maailman napa koko elämänsä ajan. 

Tunnen monta ainokaista jotka on normaaleja järkeviä ihmisiä. Ja tunnen ihmisiä, joilla on sisaruksia mutta silti kuvauksesi kaltaisia.

Mä oon se sisarus, joka tehtiin kaveriksi, enkä näe siinä ongelmaa 🤠