Miksi sanotaan, että lapsi tarvitsee sisaruksen?

Vierailija kirjoitti:

Ainoan lapsen elämä on kurjaa, kun tahdotaan lapsenlapsia ja ei niitä saa tehtyä ja kun vanhemmat vanhenevat ja joutuu yksin huolehtimaan, että vanhemmat pärjäävät. Ei ole ollut sisarusta kasvinkumppanina. Ei opi fyysinesti elämään läheisessä suhteessa, jakamaan tilaa kotona toisen lapsen kanssa ja myöhemmin parisuhteessa on vähän että "auts sattui" tai "minä olin täällä ensin, älä tule keittiöön yhtaikaa" tai "minun, minun, minun". Ei ole ns "särkymävaraa" eli esim. jos yksi kuolee ei jää yhtään.

Näitä ei tietenkään saisi kertoa. Kohta alkaakin sadella kritiikkiä. 

Jos ei saa kuin yhden, on sekin parempi kuin ei yhtään. Ainoalla lapsella ei ole kotona leikkikaveria ja kylässä ja päiväkodissa ei leiki samalla tavalla, kuin monilapsisista perheistä tulevat. Leikkii kyllä, mutta hänen säännöt, rajat, tavat ja tottumukset  eivät ole muiden mielestä mielekkäitä.

  Eikä kaikki sisarukselliset ole niin pienellä ikäerolla, että heistä olisi seuraa toisilleen. Esim. isäni veli muutti pois jo  siinä vaiheessa , kun hän alkoi olla leikki-ikäinen. Mutta on heillä silti ihan hyvät välit :) Ei nämä asiat tosiaan ole koskaan mustavalkoisia, ja varsinkin isojen perheiden vanhempien olettaisin jotenkin olevan avarakatseisia ja näkevän monia puolia, koska lapsistaankin niitä varmasti löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisimmässäsi kärsit.

Mä kärsin siitä että mulla on 2 siskoa.

Mä taas kärsin siitä, että on yksi sisarus, joka on hunsvotti, ettei olla paljonkaan yhteyksissä.

Sisimmässäni kärsin siitä, ettei asiaa voi muuttaa mitenkään, eikä ihmistä auttaa.

Jos ainoata lasta saavat keskenään lapsen, ei tällä lapsella ole yhtään veljeä, siskoa, serkkua, enoa, tätiä tai setää. Kyllä siinä jää keskivertoperheen tapauksessa paljosta paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ainoata lasta saavat keskenään lapsen, ei tällä lapsella ole yhtään veljeä, siskoa, serkkua, enoa, tätiä tai setää. Kyllä siinä jää keskivertoperheen tapauksessa paljosta paitsi.

Jos vanhemmilla ei paljoa ystäviä, ei ole juuri turvaverkkojakaan.

Jännää miten jotkut ovat kokeneet olevansa yksinäisiä kun ei ollut sisaruksia. Minusta se taas oli luksusta. Lapsesta asti olen kaivannut omaa aikaa ja hiljaisuutta, oli ihanaa tulla kotiin koulusta tai kaverin luonta kun sai vetäytyä omaan rauhaansa. Sisaruksellisilla kavereilla ei ollut tuota mahdollisuutta, säälin sitä että heillä se sosiaalisuusrumba alkoi uudestaan heti kun pääsi omaan kotiin pois koulun melskeestä tai ystävän synttäreiltä. Tuo olisi kuormittanut ainakin minua todella paljon.

Eivät kaikki läheskään sano.

Hyvin monille riittää näinä aikona yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ainoata lasta saavat keskenään lapsen, ei tällä lapsella ole yhtään veljeä, siskoa, serkkua, enoa, tätiä tai setää. Kyllä siinä jää keskivertoperheen tapauksessa paljosta paitsi.

Jos vanhemmilla ei paljoa ystäviä, ei ole juuri turvaverkkojakaan.

Tämä taitaa kyllä iso ongelma monilla, oli sisaruksellisia tai sisaruksettomia. 

Tälläkin palstalla on jatkuvasti viestejä siitä, kuinka toisten sisarusten lapsia hoidetaan ja heitä lellitään ja sisarusten välit on ihan heikunkeikun sen vuoksi. 

toki voivat olla provojakin, mutta olen tuota jonkun verran nähnyt omassakin kaveripiirissä. 

Ja niinkin sitä sanotaa, ettei toista ilman kolmatta

ihan höpön höpöö....vanhanaikaista ajattelua - jotain uskonnollista määritelmää perheestä.

Yksi lapsi leikkii aivan yhtä hyvin, se on persoonasta kiinni enemmänkin! Varsinkin, jos lapsella

on ikäistään seuraa, vaikka serkkuja, pikkuserkkuja, serkkujen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena (nyt jo äiti itsekin useammalle lapselle) olen kokenut aina että elämästäni puuttuu jotain kun niitä sisaruksia ei ole.

Ei ole sisarusten lapsia eikä näin ollen serkkuja minun lapsillani.

Lapsena en sitä tajunnut kun oli paljon serkkuja ja asuttiin lähekkäin. Nyt itse äitinä näen omien lasten yhteyden keskenään. Ja tajuan vielä paremmin mistä olen jäänyt paitsi. Niin hyvässä kuin hieman pahassakin.

Ymmärrän että he tulevat olemaan toistensa elämässä aina läsnä ja tuntevat toisensa parhaiten.

Ja sitten taas itse olen ainakin rakkaiden ystävieni kohdalla nähnyt, että sisarukset ovat saaneet keskenään ihan kauheita riitoja mm. perinnöistä ja menettäneet yhteyden toisinsa kokonaan. Itselläni on ollut todella sopuista perunkirjoitukset sisarusten kanssa, joten on kyllä kauheaa, että vanhemman kuollessa saatetaan menettää se sisaruskin.

Tämäkin on totta. Toisella vanhemmallani on sisaruksia ja se riitely on ollut aina ihan kauheaa seurattavaa. Mistään yhteisistä hoidettavista asioista ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen, olen seurannut koko ikäni sitä kun riidellään oikeasti aivan kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Ja niinkin sitä sanotaa, ettei toista ilman kolmatta

ihan höpön höpöö....vanhanaikaista ajattelua - jotain uskonnollista määritelmää perheestä.

Yksi lapsi leikkii aivan yhtä hyvin, se on persoonasta kiinni enemmänkin! Varsinkin, jos lapsella

on ikäistään seuraa, vaikka serkkuja, pikkuserkkuja, serkkujen lapsia.

Luonnollisesti ainoiden lasten myötä yleistyy serkuttomuus. Kun oma lapsi on ainoa lapsi, hän ei saa ikinä sisarusten lapsia eikä omat lapsenlapset saa välttämättä serkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Jos ainoata lasta saavat keskenään lapsen, ei tällä lapsella ole yhtään veljeä, siskoa, serkkua, enoa, tätiä tai setää. Kyllä siinä jää keskivertoperheen tapauksessa paljosta paitsi.

Tuossa tapauksessa on hankittava ystäviä ja lapselle ikäistään leikkiseuraa! Leikkikentät hyviä paikkoja löytää leikkiseuraa. Kurjaa olisi tuossa tapauksessa, että ollaan neljän seinän sisällä, eikä ketään missään ja lapsi yksin omissa oloissaan.

Itse olen huomannut, että monet antavat sisaruksensa rikkoa rajoja, joita eivät hyväksyisi muissa ihmissuhteissa ja selittävät nämä parhain päin ja kehuvat vielä miten rakas ja tärkeä sisarus on ja miten läheisiä ovat. Esim. sisarus voi törkeästi käyttää vanhempia taloudellisesti hyväkseen, mutta syy on tietenkin sisaruksen puolison. Jotenkin se sisarus halutaan nähdä ihanteellisena, vaikka luulisi että läheisen tekemä loukkaava teko olisi pahempi kuin jonkun tuntemattoman vastaava.

Itselläni myös kaksi sisarusta, mutta en ole heidän kanssaan tekemisissä kuin pakollisen, koska en vaan pidä heistä ihmisinä. Ovat kovia arvostelemaan ja tottakai sisarusta voi arvostella koska eihän se voi suuttua tai jos suuttukin niin antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja niinkin sitä sanotaa, ettei toista ilman kolmatta

ihan höpön höpöö....vanhanaikaista ajattelua - jotain uskonnollista määritelmää perheestä.

Yksi lapsi leikkii aivan yhtä hyvin, se on persoonasta kiinni enemmänkin! Varsinkin, jos lapsella

on ikäistään seuraa, vaikka serkkuja, pikkuserkkuja, serkkujen lapsia.

Luonnollisesti ainoiden lasten myötä yleistyy serkuttomuus. Kun oma lapsi on ainoa lapsi, hän ei saa ikinä sisarusten lapsia eikä omat lapsenlapset saa välttämättä serkkuja.

Ja sitten voi olla myös niin, että oma lapsi on ainut lapsi, mutta hänen puolisollaan onkin 8 sisarusta ja hupsista keikkaa on kälyä ja lankoa ja , ainokaisen lapsella onkin serkkuja vaikka kuinka ja paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja niinkin sitä sanotaa, ettei toista ilman kolmatta

ihan höpön höpöö....vanhanaikaista ajattelua - jotain uskonnollista määritelmää perheestä.

Yksi lapsi leikkii aivan yhtä hyvin, se on persoonasta kiinni enemmänkin! Varsinkin, jos lapsella

on ikäistään seuraa, vaikka serkkuja, pikkuserkkuja, serkkujen lapsia.

Luonnollisesti ainoiden lasten myötä yleistyy serkuttomuus. Kun oma lapsi on ainoa lapsi, hän ei saa ikinä sisarusten lapsia eikä omat lapsenlapset saa välttämättä serkkuja.

Ja sitten voi olla myös niin, että oma lapsi on ainut lapsi, mutta hänen puolisollaan onkin 8 sisarusta ja hupsista keikkaa on kälyä ja lankoa ja , ainokaisen lapsella onkin serkkuja vaikka kuinka ja paljon. 

Aivan, mutta sitä epätodennäköisempää se on, mitä enemmän on yhden lapsen perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja niinkin sitä sanotaa, ettei toista ilman kolmatta

ihan höpön höpöö....vanhanaikaista ajattelua - jotain uskonnollista määritelmää perheestä.

Yksi lapsi leikkii aivan yhtä hyvin, se on persoonasta kiinni enemmänkin! Varsinkin, jos lapsella

on ikäistään seuraa, vaikka serkkuja, pikkuserkkuja, serkkujen lapsia.

Luonnollisesti ainoiden lasten myötä yleistyy serkuttomuus. Kun oma lapsi on ainoa lapsi, hän ei saa ikinä sisarusten lapsia eikä omat lapsenlapset saa välttämättä serkkuja.

Ja sitten voi olla myös niin, että oma lapsi on ainut lapsi, mutta hänen puolisollaan onkin 8 sisarusta ja hupsista keikkaa on kälyä ja lankoa ja , ainokaisen lapsella onkin serkkuja vaikka kuinka ja paljon. 

Aivan, mutta sitä epätodennäköisempää se on, mitä enemmän on yhden lapsen perheitä.

Kyllä, elämässä on monta ihmeellistä asiaa, ja erilaisia mahdollisuuksia :) Ja siksi jotenkin hullua, että moni näkee vain tosi yksipuolisesti asiat. Kuten joku jo aiemmin kirjoitti, harva asia on yksiselitteisesti hyvä tai huono.

Miksi täällä alapeukutetaan sitä faktaa, että mitä enemmän yksilapsisuus yleistyy, sitä todennäköisemmin sitä seuraavalla sukupolvella ei ole niitä serkkuja, tätejä, setiä tai enoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja niinkin sitä sanotaa, ettei toista ilman kolmatta

ihan höpön höpöö....vanhanaikaista ajattelua - jotain uskonnollista määritelmää perheestä.

Yksi lapsi leikkii aivan yhtä hyvin, se on persoonasta kiinni enemmänkin! Varsinkin, jos lapsella

on ikäistään seuraa, vaikka serkkuja, pikkuserkkuja, serkkujen lapsia.

Luonnollisesti ainoiden lasten myötä yleistyy serkuttomuus. Kun oma lapsi on ainoa lapsi, hän ei saa ikinä sisarusten lapsia eikä omat lapsenlapset saa välttämättä serkkuja.

Minulla on 3 serkkua ja kenenkään kanssa en ole tekemisissä, olemme aivan liian erilaisia. Miksi sinusta serkuttomuus on niin harmillista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisimmässäsi kärsit.

Mä kärsin siitä että mulla on 2 siskoa.

Niin, onneksi on.  Tarvitset heitä opettajiksesi.  Ole kiitollinen.

Itse olen ainoa lapsi ja mielestäni se on todella veemäistä. Lapsena ei ikinä ollut leikkikavereita kesäisin kun kaverit matkustelivat tai lähtivät mökille ja nyt aikuisena on kaikki vastuu yksin minulla vanhenevien vanhempien huolehtimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisimmässäsi kärsit.

Mä kärsin siitä että mulla on 2 siskoa.

Sama! Jos teen lapsen joskus niin vain 1. En usko tällä hetkellä että teen yhtään.