Gradua vailla valmis psykologi auttaa ongelmissasi - kysy pois!

Miten onnistuisin kasvamaan henkisesti vahvemmaksi ja oppimaan uskomaan itseeni ? Elämässä on oikeastaan kaikki hyvin, mutta epävarmuus ja paha mieli leijuu ympärilläni. En päässyt haluamaani opiskelupaikkaan ja työt eivät maistuisi välivuoden verran (minulla on työpaikka.) Pelkään että en pääse ensi keväänäkään haluamaani kouluun ja jään välivuosien oravanpyörään. Minulla oli kiva harrastus jonka lopetin arkaillen sen takia, että eräs ihminen harrastuspiireissä silminnähden ei pitänyt minusta ja en osannut enää tutustua uusiin ihmisiin tästä arkaantuneena, joten yksinkään en halunnut harrastaa ja lopetin. Olen sinkku ja välillä yksinäisyys riepoo, koska en löydä ihmistä joka jakaisi ajatusmaailmani. Ystäviä minulla on, mutta tuntuu että kaipaan heitä useammin kuin he minua.

En oikeasti tajua mistä tämä yhtäkkinen negatiivisuuden puuskq on tullut elämääni ?? Luulin jo kasvaneeni näistä teini-iän epävarmoista tunteista eroon, mutta huomaan vain vähätteleväni itseäni ja miettimällä mitä olen tehnyt väärin. Olen aina ollut positiivinen, kaikille ystävällinen ja sosiaalinen ja reipas.

Kiitos että sain avautua, harmittaa kun on tavallaan paha olo ihan "turhista" asioista.

Tv. N22

Eipä ihme jos ottaa päähän, kun ei päässyt haluamaansa opiskelupaikkaan.  Eihän sitä toki tiedä pääsetkö ensi vuonnakaan.  Mut jos sinulla työpaikka valmiina niin mene ihmeessä palkkaa saamaan.  Samalla ne "turhat" murheet hiukan väistyvät päässä pyörimästä.  Ja sit haa maailman paras neuvo: ehdota jollekin ystävättäristäsi tanssiravintolailtaa.  Voi vaikka mukava mies löytyä vaikka sama harrastus ei yhdistäisikään.

terveisin

vanha hevosmies

Helsinki

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:12"]

Minulla on huonot suhteet vanhempiin, jotka ovat eronneet. Emme tapaa kuin ehkä 1x/vuosi. Pelkään heitä. Olen saanut erittäin uskonnollisen kasvatuksen, jonka takia minulla on vielä nykyäänkin vaikeuksia solmia tasapainoisia ihmissuhteita. En ymmärrä kaikkea kanssakäymistä. Olen kuitenkin menestynyt opinnoissa (yliopistossa) ja työelämässä, sillä olen ahkera ja tunnollinen.

Ongelmani: Pelkään jatkuvasti, että menetän avopuolisoni. Olemme kihloissa ja asuneet 3v. yhdessä. Kaikki on hyvin, mutta varmistelen jatkuvasti, että hän vielä rakastaa minua. Tämä kalvaa suhdettamme. Kuinka voisin uskoa ja luottaa mieheeni, että hän ei jätä minua? En ole mustasukkainen, hän esim. käy baarissa kavereineen ilman minua.

[/quote]

Vaikuttaa siltä että olet jo itsekkin päässyt ongelmasi ytimeen. Vaikea sanoa tarkemmin millä tapaa vanhempiesi suhde on vaikuttanut myöhempiin parisuhteisiisi tietämättä siitä enempää, mutta näin pikaisesti näyttää siltä että vanhemmilta saamatta jäänyt hyväksyntä/vanhempien ainakin emotionaalinen hylkääminen heijastuu nykyiseen parisuhteesesi. Kumppanisikin on hyvä tiedostaa suhteesi vanhempiisi ja siten olla valmiimpi käsittelemään epävarmuuttasi suhteeseenne liittyen. Avaa asiaan liittyvä keskutelu kumppanisi kanssa ja anna hänelle tilaisuus ymmärtää mistä pelkosi on saanut alkunsa. Hyvä että sinulla pyyhkii elämässäsi nyt hyvin, tsemppiä! 

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:07"]Onkohan eettisesti ihan oikein tarjota täällä apua ongelmiin psykologina (vaikkakin vielä gradua vaille valmiina)..? Aika suuri ammattieettinen vastuu. Itse en tähän ryhtyisi.

[/quote]

En usko että ap on oikeasti tuleva psykologi tai sitten on todella poikkeuksellisen ajattelematon sellainen. Meille on ainakin niin paljon ammattieettistä asiaa jankutettu yliopistolla ettei kukaan tekisi tällaista...

-se aiemminkin kirjoittanut psykologian opiskelija

[/quote]

Ihan samaa mieltä ja ap:n vastauksista päätellen hän on opiskellut psykaa max laajan sivuaineopinnon verran (eli todennäköisimmin avoimessa yo:ssa).

Hei

Minä laitoin kysymyksen psykoanalyysistä.. No ap, vastaas sitten, miten psykodynaamiset psykoterapiat ja kognitiiviset psykoterapiat eroavat ja mitä koulukuntaa itse edustat? t. epäilevä Tuomas

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:40"]Mistä löydän suunnan tulevaisuudelleni tai mistä sitä kannattaisi edes etsiä? Olen hakenut kolmesti luokanopettajaksi ja nyt hylkykirjeet kävivät liian raskaiksi. Ei enää kertaakaan. Nyt en tiedä mitä haluaisin opiskella, sillä mikään ala ei tunnu omalta.

[/quote]

Ota eteesi kolme paperi jotka otsikoit: omat vahvuudet, kiinnostuksen kohteet ja arvot. Kun olet täyttänyt paperit katso hahmoittuiko tulevaisuuden ala yhtään selkeämmin. Jos ei, varaa aika opinto-ohjaajalle ja ota täytetyt paperit mukaan.

Moni on kehunut netistä löytyvää AVO-ohjelmaa, oletko jo kokeillut sitä?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:39"]

Mitä tehdä kontrolloivan äitini kanssa, johon kuitenkin yritän pitää kohteliaat välit lapsieni takia. Keskustelu ei auta, isäni on täysin alistettu ja minut äitini leimaa kiittämättämäksi kun en anna hänen päättää asioistani. Lähes aina kun näemme, siitä seuraa tuntien ahdistus. Kuitenkin lapseni ovat hänelle tärkeitä ja heidän seurassaan on jotenkin rennompi. Haluan, että lapsillani on mummo, mutta omaa vihaani kurjan lapsuuteni takia on niin vaikea pitää aisoissa... Kiitos :)

[/quote]

Vaikea kysymys, mutta tähän vastaan samoin kuin aikasempaan kysymykseen ongelmallisesta suhteesta. Kokeile reagoida äitisi kiittämättömyyteen joskus aivan vastakkaisella tavalla kuin tavallisesti teet; saatko rikottua välillänne hallitsevan negatiivisen kierteen? Selvää on se, että äitisi käytös toisiaan toistavissa tilanteissa jatkuu samanlaisena niin pitkään kuin itse vastaat hänen käytökseensä totutulla tavalla. Tämä tuntuu sinusta varmasti hankalalta, mutta helpompaa voi olla kaikkien tilanteeseen liittyvien kannalta, jos otat itse välimatkaa äitiisi. Lapsen voivat nähdä mummoa, mutta sinun ei tarvitse viettää äitisi kanssa aikaa enempää kuin on tarpeen, jos se johtaa kaikille asianosaisille negatiiviseen ilmapiirin.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 23:29"]

Hei

Minä laitoin kysymyksen psykoanalyysistä.. No ap, vastaas sitten, miten psykodynaamiset psykoterapiat ja kognitiiviset psykoterapiat eroavat ja mitä koulukuntaa itse edustat? t. epäilevä Tuomas

[/quote]

Oot vissiin psykan aineraalin kirjoittanut. Itsekkin psykan reaalin kirjoittajana on tullut vastaan nämä ns psykan perusteet. Itseasiassa psykan maisterin opinnot ja terapeutin opinnot ovat ihan eri asia. Psykan maisterin erikoisalaa on laaja-alainen psykologian tuntemus, ei mikään psykoanalyyttinen terapia sessio. 

Kannattaisi muistaa, että psykologin ammattia saa harjoittaa Suomessa vain laillistettu psykologi. Aloittaja ei ole laillistettu, kun ei ole psykologikaan, joten hän harjoittaa laittomasti po. ammattia. Valvira ottanee yhteyttä.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:01"]Miksi laihtuminen pelottaa? Olen 10 kiloa ylipainoinen ja ajatus itsestäni hoikkana ahdistaa.

[/quote]

Vaikea kysymys. Pelkäätkö, että saavutettu tavoite ei vastaakkaan odotuksia? Onko taustalla ajatus siitä, että laihdutus ratkaisee muitakin ongelmia elämässäsi (esimerkiksi itsetunto) ja pelkäät, että mitä jos niin ei tapahdukkaan.

ap on mun mielestä vastannu tosi hyvin, kyllä toi asioista jotaki tietää :) lopettakaa nuo ainaset trolli huutelut, pilaa monta hyvää keskustelua! 

Se nyt on ihan sama mitä aloittaja vastaa. Jos toiminta katsotaan psykologin ammatin harjoittamiseksi, se on ilman laillistusta laitonta. Lukekaa vaikka Valviran sivuilta, olisi se nyt aikamoista, jos kuka tahansa pelle voisi harjoittaa mitä tahansa ammattia. Ihmiset ymmärtävät, että lääkärin on laillistettava itsensä, mutta sama pätee psykologiin, farmaseuttiin tai vaikka suuhygienistiin.

N22 Oon samalla linjalla ku hevosmies. Mee sinne töihin ja tee myös muita tavoitteita elämään (lomamatka jne) ku opiskelupaikka. Ens vuonna haet uudestaan myös muihin kaupunkeihin.

- Voiko mielestäsi psykologian väittää osin olevan tieteellisesti melko hataralla pohjalla? Käsittääkseni esim. psykoanalyysi on tieteellisesti aika lailla huuhaata, miksi silti monet psykoterapeutit uskovat siihen?

- Miten suhtaudut psykiatrian ja lääketeollisuuden välisiin tiiviisiin kytkentöihin? Vaikka et psykiatri olekaan, oletan että sinulla on jonkinlainen näkemys asiasta, koska samantyyppistä asiakaskuntaa käy sekä psykiatrien että terapeuttien vastaanotoilla hakemassa apua henkisiin ongelmiin.

- Eikö osa ongelmista, jotka psykologiassa (ja psykiatriassa) käsitetään ns. yksilön oman pään ongelmiksi, ole todellisuudessa yhteiskunnallisia ongelmia, jotka johtuvat siitä että meillä on syrjiviä yhteiskunnallisia rakenteita. Pitäisikö mielestäsi psykologian (ja psykiatrien) koulutuksessa olla enemmän yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa (sosiologia, sosiaalipsykologia jne..)?

Veljentyttärellä on vaikea, henkeä uhkaava anoreksia. Haluaisin auttaa, mikä on oikea tapa?

up

Onks sulla siis jo vakkarityöpaikka?

Miten usein terapiassa käyvät aloittavat oman ongelmansa selityksen siten, että:

"Minun kaverillani/tutullani/ystävälläni on sellainen ongelma, että..." ?

pidän itseäni rumana ja kelvottomana. miten päästä tästä eroon?

Miten voit aloittaa psykoterapeuttikoulutuksen jos vasta valmistut? Pitäisi olla kaks vuotta työuraa takana...