Gradua vailla valmis psykologi auttaa ongelmissasi - kysy pois!

Minä en jostain syystä saa mitään aloittamaani vietyä loppuun, mitä sille olisi tehtävissä? Opinnot viittä vaille kesken (useampi tutkinto), samoin kaikki käsityöt jäävät kesken kun jo aloitan uutta, jopa tiskaus jää aina vähän kesken, kun en jaksa tiskata kaikkia astioita. Mistä tämä johtuu ja miten voisin muuttaa itseäni?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 20:56"]

Miten saan exäni takaisin? Jatkuvaa sutinaa, mutta kumpikaan ei voi myöntää tunteitaan toiselle.

[/quote]

Oletko pohtinut tarkkaan mistä syystä hän on ex? Haluatko oikeasti palata siihen vai kaipaatko exästäsi jotain muuta? 

Eka askel tietenkin on kertoa tunteista avoimesta hänelle.

Miten epävakaa persoonallisuus kehittyy ihmiselle? Löytyykö lapsuudesta aina jotain traumaa? Onko perinnöllistä?

Minulla on huonot suhteet vanhempiin, jotka ovat eronneet. Emme tapaa kuin ehkä 1x/vuosi. Pelkään heitä. Olen saanut erittäin uskonnollisen kasvatuksen, jonka takia minulla on vielä nykyäänkin vaikeuksia solmia tasapainoisia ihmissuhteita. En ymmärrä kaikkea kanssakäymistä. Olen kuitenkin menestynyt opinnoissa (yliopistossa) ja työelämässä, sillä olen ahkera ja tunnollinen.

Ongelmani: Pelkään jatkuvasti, että menetän avopuolisoni. Olemme kihloissa ja asuneet 3v. yhdessä. Kaikki on hyvin, mutta varmistelen jatkuvasti, että hän vielä rakastaa minua. Tämä kalvaa suhdettamme. Kuinka voisin uskoa ja luottaa mieheeni, että hän ei jätä minua? En ole mustasukkainen, hän esim. käy baarissa kavereineen ilman minua.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:01"]

Jos ihminen on luonut oman päänsä sisään toisen todellisuuden, haavemaailman, johon pakenee koska oikea elämä on niin surkeaa ja sisällötöntä, niin onko tästä fantasiasta syytä yrittää pyrkiä eroon ja alkaa elää sitä todellista tyhjyyttä, jossa hänellä ei ole mitään eikä ketään? Kyseessä ei ole psykoottistasoinen harha vaan ihminen kyllä tietää mikä on oikeasti totta ja mikä ei.

[/quote]Ja jatkokysymys: onko mielestäsi väärin pitää tällaista kuvaa jossain määrin yllä muiden edessä (esim. valehdella työpaikalla, että oli kaverin kanssa viikonloppuna baarissa tai vietti sen miesystävän kanssa kahden, vaikka oikeasti oli yksin kotona eikä mitään kavereita tai miehiä ole olemassakaan)?

Pelastuisin sillä jos minusta tulisi täydellinen paskajauhaja, mutta mikä on tie siihen?

Onko vastauksesi kaikkeen: "Mieti miksi toimit/ajattelet noin" tai "Puhu asiasta sen tai tuon kanssa"?

Miten toimia 6-vuotiaan lapseni kanssa, joka on yliherkkä. Sukat, uudet vaatteet, häviäminen, jos ei onnistu jossain saman tien. Kaikki tämä saa aikaan suuren tunteenilmaisun. Ei kuitenkaan yleensä fyysisesti lyö tms. Miten siis kasvattaa sosiaalista ja hyvin yliherkkää lasta.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:00"]

Minulla on tällainen itselleni läheinen ja rakas ystävä, jonka kanssa meillä on kuitenkin eriarvoisen tuntuinen suhde. Kun puhutaan hänen asioistaan, hän on yhteydenpidossa aktiivinen, jopa hyvin aktiivinen. Jos tarvitsen joskus harvoin, hänen tukeaan, hänelle tulee aina ensimmäiseksi kiireitä, masennusta, ahdistusta, väsymystä, sairautta. Yhteydenpito päättyy joksikin ajaksi. Hän sanoo että jutellaan ilman muuta siitä asiastani, mutta vähän myöhemmin, kun on just nyt  *noita edellä mainitsemiani syitä*.

Jonkin ajan, ehkä viikon, parin kuluttua hän aloittaa puhua jostain muusta ja siirrytään sujuvasti puhumaan taas hänen elämästään, eikä ole enää sairautta, kiirettä, masennusta, vaan jaksaa taas pitää yhteyttä vaikka päivittäin.

Kunnes minä haluaisin puhua jostain itseäni kiinnostavasta. Silloin tulee taas niitä kiireitä kuin napista painamalla.

Miten saisin ystävyyteemme tasa-arvoa? En voi puhua hänen kanssaan, koska siitä seuraisi suuri suuttuminen ja ehkä vuosien tauko. Olen kokeillut sitä nimittäin kerran.

[/quote]

Kaikki ongelmat kiteytyy loppupeleissä siihen, että kahden ihmisen välillä on jokin systemaattinen käyttäytymiskierre. Toinen käyttäytyy tavalla X ja toinen vastaa tavalla Y. Se ongelma ei lähde ratkeamaan tai purkautumaan ennen kuin toinen rikkoo sen kierteen. Eikä aina vastaakkaan totutulla tavalla.

Eli älä jää kynnysmatoksi, riko kierre ja uskalla odottaa parempaa kohtelua. Mitä saavutat tuollaisella ystävyydellä jos siihen tule muutosta..

Mä ainakin itse psykologina kokisin vastaamisen näihin kysymyksiin tosi vaikeaksi. Suppea kysymys jossa paljon oleellista tietoa jää saamatta. Haluaisin myös keskustella kysyjän kanssa kasvokkain varmistuakseni että hän on ymmärtänyt mun sanoman oikein :)

Psykologit ei muutenkaan oikein anna suoria vastauksia tai neuvoja vaan auttavat asiakasta ajattelemaan itse!

psykoanalyysin keskeiset käsitteet ja tyypillinen sessio?

Jos ihmisellä on pakkoajatuksia (ollut jo kauan, välillä aktiivisempia välillä kauankin poissa), miutta nyt elämäntilanne muutoksessa aktivoituneet hurjasti, mitä hoitoa suosittelisit. Pakkoajatuksia ei ole missään diagnosoitu. Eikä niihin liity pakko-oireita tai mitään harhaisuutta

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:16"]

Miten toimia 6-vuotiaan lapseni kanssa, joka on yliherkkä. Sukat, uudet vaatteet, häviäminen, jos ei onnistu jossain saman tien. Kaikki tämä saa aikaan suuren tunteenilmaisun. Ei kuitenkaan yleensä fyysisesti lyö tms. Miten siis kasvattaa sosiaalista ja hyvin yliherkkää lasta.

[/quote]

Lapsellasi on selvästi synnynnäinen temperamentti, joka vaatii sinulta erityishuomiota. Temperamentti on melko pysyvä synnynnäinen ominnaisuus ja sinun tulee hyväksyä lapsellaki se. Kun lapsellaki on tunteenpurkauksia yritä kohdata ne kärsivällisesti ja olla saatavilla, koska hän tarvitsee sitä kehittyäkseen tasapainoiseksi. Pysyttele itse rauhallisena ja esimerkilläsi näytä, että tilanteessa ei ole mitään pahaa. Keskustele lapsesi kanssa tilanteesta jälkeenpäin. 

Vaikka lapsesi temperamentti vaatii paljon, tilastolisesti yleensä herkät lapset ovat luovia ja päätyvät aikuisina luoviin ammatteihin. 

psykoanalyysin keskeiset käsitteet ja millainen on tyypillinen sessio? Poistettiinko tämä kysymys äsken vai mihinkö hävisi?

33, ai tuollahan se näkyi, sori vaan =D

Missä aloitat psykoterapiaopinnot?

Miksi et vastaa kaikkiin kysymyksiin?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:26"]

Jos ihmisellä on pakkoajatuksia (ollut jo kauan, välillä aktiivisempia välillä kauankin poissa), miutta nyt elämäntilanne muutoksessa aktivoituneet hurjasti, mitä hoitoa suosittelisit. Pakkoajatuksia ei ole missään diagnosoitu. Eikä niihin liity pakko-oireita tai mitään harhaisuutta

[/quote]

Jos sinulla itselläsi on näitä ajatuksia suosittelen hakeutumaan juttelemaan kasvotusten psykologin kanssa (esimerkiksi työterveydenhuollon kautta). Jos sieltä ei diagnoosia tule tai et pysty menemään niin tiedosta missä tilanteissa niitä on ollut ja missä tilanteissa ei. Tiedosta onko se aina stressi joka laukaisee pakkoajatuksesi ja jos on, niin mikä laukaisee stressin. Yritä oppia tunnistamaan tekijät ja tilanteet jotka johtaa stressiin, niin pystyt paremmin kontroloimaan niitä. Jos sinulla on nyt meneillään stressaava tilanne ja muutoksia, niin parasta apua siihen on kaikki stressinhallintakeinot (urheile säännöllisesti, syö terveellisesti, nuku riittävästi, kokeile meditaatiota, hengitysharjoituksia ja vastaavaa). Loppupeleissä kuitenkin sinun pitää selvittää mikä on pakkoajatustesi perimäinen syy ja siinä sinua parhaiten auttaa psykologi. 

Miksi vastaat kysymyksiin valikoiden? Jos et aio kommentoida jotain kysymystä, niin voisitko edes ilmoittaa sen?

Mitä tehdä kontrolloivan äitini kanssa, johon kuitenkin yritän pitää kohteliaat välit lapsieni takia. Keskustelu ei auta, isäni on täysin alistettu ja minut äitini leimaa kiittämättämäksi kun en anna hänen päättää asioistani. Lähes aina kun näemme, siitä seuraa tuntien ahdistus. Kuitenkin lapseni ovat hänelle tärkeitä ja heidän seurassaan on jotenkin rennompi. Haluan, että lapsillani on mummo, mutta omaa vihaani kurjan lapsuuteni takia on niin vaikea pitää aisoissa... Kiitos :)