Gradua vailla valmis psykologi auttaa ongelmissasi - kysy pois!

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:07"]Onkohan eettisesti ihan oikein tarjota täällä apua ongelmiin psykologina (vaikkakin vielä gradua vaille valmiina)..? Aika suuri ammattieettinen vastuu. Itse en tähän ryhtyisi.

[/quote]

En usko että ap on oikeasti tuleva psykologi tai sitten on todella poikkeuksellisen ajattelematon sellainen. Meille on ainakin niin paljon ammattieettistä asiaa jankutettu yliopistolla ettei kukaan tekisi tällaista...

-se aiemminkin kirjoittanut psykologian opiskelija

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:00"]

[/quote]

Kaikki ongelmat kiteytyy loppupeleissä siihen, että kahden ihmisen välillä on jokin systemaattinen käyttäytymiskierre. ...

[/quote]

Voi hemmetti mitä skeidaa! Ihan "systemaattinen käyttäytymiskierre"! Ei tämä ole minkään valtakunnan psykologian oppikirjasta.  AP on trolli. 

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:01"]

Jos ihminen on luonut oman päänsä sisään toisen todellisuuden, haavemaailman, johon pakenee koska oikea elämä on niin surkeaa ja sisällötöntä, niin onko tästä fantasiasta syytä yrittää pyrkiä eroon ja alkaa elää sitä todellista tyhjyyttä, jossa hänellä ei ole mitään eikä ketään? Kyseessä ei ole psykoottistasoinen harha vaan ihminen kyllä tietää mikä on oikeasti totta ja mikä ei.

[/quote]

Suosittelen psykologin kanssa keskutelua ihan kasvotusten. Yritä löytää elämääsi sisältöä (harrastusten jne kautta). Haavemaailma ei sinällään ole vaarallinen. Se on yleistä lapsilla, jotka ovat kokeneet traumaattisia tilanteita jne. Niin kauan kun haaveilu ei ole millään tavalla psykoottista, eli siihen ei liity harhoja, niin se on ihan ok puolustusmekanismi, mutta tavoitteena olisi pyrkiä tilanteeseen jossa vastaava haavemaailma ei ole tarpeellinen.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 20:57"]

Mietin kokoaika pitäiskö tehdä toinen lapsi vaikka nyt en haluakaan, miten eroon päässä jatkuvasti pyörivistä asioista?

[/quote]

Käsittelin vastikää samaa tilannetta yhden ystäväni kanssa. Ratkaisun löytämiseen meni aikaa, joten tilanteeseesi auttaminen näin nopeasti on hankalaa. Suosittelisin ihan konkreettisesti kirjoittamaan paperille näkyville ne syyt, miksi haluaisit toisen lapsen ja miksi et, ja sitten punnitsemaan tilannettasi monelta kantilta. Psykologi ei sano koskaan näin, mutta itse olen kiinnostunut myös feministisestä lähestymistavasta, ja tätä silmällä pitäen kysynkin, että vaikuttavatko yhteiskunnanpaineet ajatukseen, että sinun TULISI hankkia myös toinen lapsi?

[/quote]

"...kysynkin, että vaikuttavatko yhteiskunnanpaineet ajatukseen, että sinun TULISI hankkia myös toinen lapsi?"  TORVI !!  Analysoituasi "potilastasi"  sinunhan se pitäisi tietää mitkä seikat vaikuttavat "potilaasi" käytökseen.  Olet huijari!  Trolli!

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:10"]

Kokenut psykologi ei tekisi tämmöistä mokaa, että alkaisi vastailla monimutkaisin kysymyksiin vauva-keskustelupalstalla. Siitä huomaa, että kyseessä on kokematon psykologi. Terveisin psykologi, valmistunut vuonna 1996.  

[/quote]

Tuo on kyllä aivan totta. Tässä kesälomailtaa vietellessä. Kysymysten tulva ja syvällisyys yllättivät, mutta pyrin vastailemaan parhaani mukaan. Yritän tehdä tässä pientä siviilipalvelusta tälläisen pikapalstavastailun muodossa ja omasta mielenkiinnosta. 

Terveisin ap, edelleenkin opiskelija

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:07"]Onkohan eettisesti ihan oikein tarjota täällä apua ongelmiin psykologina (vaikkakin vielä gradua vaille valmiina)..? Aika suuri ammattieettinen vastuu. Itse en tähän ryhtyisi.

[/quote]

En usko että ap on oikeasti tuleva psykologi tai sitten on todella poikkeuksellisen ajattelematon sellainen. Meille on ainakin niin paljon ammattieettistä asiaa jankutettu yliopistolla ettei kukaan tekisi tällaista...

-se aiemminkin kirjoittanut psykologian opiskelija

[/quote]

Samaa mieltä. T. 55 (valmistunut psykologi 2013.)

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:09"]

Mikä avuksi lentopelkoon? Mulla taustalla paniikkihäiriö, joka ollut pitkään poissa. Ei lääkitystä. Nyt lentomatkan lähestyessä oireet tulleet takaisin. Lentokoneessa pelottaa lähinnä ahdas tila ja kontrollin menetys sekä paniikkikohtauksen pelko.

[/quote]näin ei sykologina sanoisin että ota huikat ennen koneeseen menoa ja suosittelen konjakkia. Aika tujut vielä.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:00"]

[/quote]

Kaikki ongelmat kiteytyy loppupeleissä siihen, että kahden ihmisen välillä on jokin systemaattinen käyttäytymiskierre. ...

[/quote]

Voi hemmetti mitä skeidaa! Ihan "systemaattinen käyttäytymiskierre"! Ei tämä ole minkään valtakunnan psykologian oppikirjasta.  AP on trolli. 

[/quote]

Ap tarkoittaa, että pariskunta jumittaa jostain syystä aina samoihin asetelmiin ja  käyttäytymismalleihin vuorovaikutuksessaan. Tilanne polkee paikallaan kun kumpikaan ei osaa muuttaa käytöstään. Kyllä tämä on ihan järkevä kannanotto ap:lta. Terveisin se -96 valmistunut psykologi. 

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:10"]

Kokenut psykologi ei tekisi tämmöistä mokaa, että alkaisi vastailla monimutkaisin kysymyksiin vauva-keskustelupalstalla. Siitä huomaa, että kyseessä on kokematon psykologi. Terveisin psykologi, valmistunut vuonna 1996.  

[/quote]

Tuo on kyllä aivan totta. Tässä kesälomailtaa vietellessä. Kysymysten tulva ja syvällisyys yllättivät, mutta pyrin vastailemaan parhaani mukaan. Yritän tehdä tässä pientä siviilipalvelusta tälläisen pikapalstavastailun muodossa ja omasta mielenkiinnosta. 

Terveisin ap, edelleenkin opiskelija

[/quote]

Siviilipalveluksesta tulee helposti karhunpalvelus.

Hei! Täällä avohoitopotilas...

Voisitko käydä blogissani ja tehdä sen perusteella koko persoonallisuutta käsittävän laajan analyysin... saat laittaa ihan mitä itse tykkäät ja sylki mieleen tuo... kirjoita sinne blogiin - ja vaikka tänne - ja mä julkaisen sitten... niin saatte sitten keskustella tästä tapauksesta ja mä seurailen sivusta... Mitä mieltä - näkyykö noista kuvista kaikki rankat diagnoosit sun muut... kuvat ovat vanhoja, joten voit vain kuvitella mitä työt voisivat olla nyt yli 20 vuoden kuluttua, mutta se on salaisuus... sorry, että huono enkku... sitäkin voit parannella... mielipiteeni on että kaikki tähän teologian aputieteeseen liittyvät henkilöt ovat todella vaarallisia muille ihmisille... ja noita kyökkipsykologeja on nurkat täynnä... kun sitten vielä puuttuu arvostelukyky ja vähäinenkin talonpoikaisjärki niin liikutaan todellakin heikoilla jäillä... voit viedä tämän tehtävän muihinkin piireihisi keskusteltavaksi... mutta siis - kirjoittakaa mielipiteeni tänne tai blogiin ihan julkisesti eikä minnekään omiin julkaisuihin tai nurkkakeskusteluihin... avoimuus ja rehellisyys on se millä mennään, sillä tämä maa on kaiken maailman pätemätöntä porukkaa täynnä... Huoh...

paintersgallery.blogspot.com

30.6.2014

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:02"]

Voisiko tämä vaivani johtua ahdistuksesta/väsymyksestä; olen aina ollut todella kiltti ihminen, en ole huutanut tai muutakaan. Viime kuukausien aikana saatan saada raivokohtauksen ihan mitättömästä jutusta; jokin tippuu kädestä, jokin ei pysy paikoillaan ym. Saan ihan järkyttävän kohtauksen, viha vyöryy ylitseni, huudan ja tekee mieli hakata jotain tavaraa seinään.

[/quote]

Tilanteesi voi johtua ahdistuksesta/väsymyksestä. Onko sinulla esimerkiksi päällä ahdistusta aiheuttava tilanne/ elämävaihe, jota et kilttinä ihmisenä halua suoraan kohdata tai joku ihminen jota et kilttinä ihmisenä halua haastaa ja se purkautuu tuolla tavalla?  

Aika yleinen mahdollinen selitys yllätäville tunteenpurkauksille löytyy hermoonitoiminnasta. Oletko alkanut käyttämään jotain hormooniehkäisyä tai vaihtanut merkkiä/menetelmää?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:21"]

Mä ainakin itse psykologina kokisin vastaamisen näihin kysymyksiin tosi vaikeaksi. Suppea kysymys jossa paljon oleellista tietoa jää saamatta. Haluaisin myös keskustella kysyjän kanssa kasvokkain varmistuakseni että hän on ymmärtänyt mun sanoman oikein :)

Psykologit ei muutenkaan oikein anna suoria vastauksia tai neuvoja vaan auttavat asiakasta ajattelemaan itse!

[/quote]

Juuri näin.  Eikö AP ole sinunkin mielestäsi huuhaatrolli, joka pitää täällä jonkinlaista seuraleikkiä aikansa kuluksi.  Mutkunputkun, jotkut mammat kuitenkin kyselevät ehkä ihan oikeasti mieltään kaivelevia asioita, eikä valepsykologin vastaukset voi olla kyselijälle vahingollisia?

Miten parantua läheisriippuvaisuudesta?

Kuinka irrottautua tähän liittyen ahdistavasta ihmissuhteesta, johon toinen kuitenkin lietsoo jäämään?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:09"]

Mikä avuksi lentopelkoon? Mulla taustalla paniikkihäiriö, joka ollut pitkään poissa. Ei lääkitystä. Nyt lentomatkan lähestyessä oireet tulleet takaisin. Lentokoneessa pelottaa lähinnä ahdas tila ja kontrollin menetys sekä paniikkikohtauksen pelko.

[/quote]näin ei sykologina sanoisin että ota huikat ennen koneeseen menoa ja suosittelen konjakkia. Aika tujut vielä.

[/quote]

Komppaan tätä!  Olen melkein zygiatri.  Luin kerran kirjastossa naistentautikirjaa.

Olen 20v nainen, vuosi sitten alkoi paha yleistynyt ahdistuneisuus häiriö ja nyt pelkään yli kaiken saava skitsofrenian. Kellään sukulaisella ei sitä ole, mutta olen vasenkätinen ja joskus huonolla menestyksellä kokeillut cannabista. Ei ole mitään näkyjä ollut, mutta jatkuva derelisaatio ja paniikki päällä. Joskus mietin itsemurhaa kun en jaksa tätä oloa. Pahenee vain. Unen saan aamuyön paikkeilla ja ehdin nukkua 1-2h ennen töitä. Painajaisia ja vivid dreams... Mietteitä?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:04"]

Olen testien mukaan introvertti. Minun on vaikea kohdata vieraita ihmisiä ja miesten kanssa etenkin ahdistaa. Haluaisin löytää miehen elämääni, mutta en usko että se on mahdollista tällä ulosannilla. Välillä tuntuu, että kaupassa käyntikin on alkanut ahdistaa ja kassalla asioiminen on vaikeaa. Miten voisin päästä tästä ihmispelosta ja ahdistuksesta yli?

[/quote]

Tämä nyt on aika vaikea ja yleinen kysymys: miten ujoudesta pääsee eroon? Mitään taikaratkaisuahan tähän ei ole olemassa. Ihmisen persoonallisuus, esimerkiksi ns. introverttiys on hyvin paljon tilanteeseenkin sidottu ominausuus, mutta ylipäätään sisäänpäinsuuntautuneisuus/ulospäinsuuntautuneisuus ovat juuri niitä pysyvimpiä persoonallisuuden piireitä. Ihmiset eivät muutu, ellei ympäristö muutu jollakin tapaa radikaalisti. Lyhyesti siis, vie itsesi tilanteisiin, joissa sinun on käyttäydyttävä kuin ekstrovertti. Fake it till you make it on itseasiassa aika toimiva konsepti - kun teeskentelet olevasi ekstrovertti ja käyttäydyt sen mukaan syötät aivoillesi feedbackkia "minä olen itsevarma", jolloin kroppa vastaa olemalla rauhallinen. 

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:37"]

Miksi et vastaa kaikkiin kysymyksiin?

[/quote]

Ei osaa, ei pysty.  Joku oikea psykiatri, psykologi tai psykologian opiskelija tivasi AP:ltä: "Psykoanalyysin keskeiset käsitteet ja tyypillinen sessio?"  Tämä lienee opiskeluvaiheen alun tenttikysymys.  Jos AP opiskelisi psykologiaa, hän olisi vaikka ottanut kirjan hyllystään ja katsonut sieltä.  Mutta ei kun ei tiedä, ei osaa eikä opiskele psykologiaa.  Haaveileva huijari, trolli, ehkä hoitoa saava sekopää.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:11"]

Miten epävakaa persoonallisuus kehittyy ihmiselle? Löytyykö lapsuudesta aina jotain traumaa? Onko perinnöllistä?

[/quote]

Yleensä lapsuudesta löytyy trauma, jos kyseessä on diagnosoitu persoonallisuuden häiriö. Jos puhut nyt siis persoonallisuuden häiriöstä, (varmaankin tarkoitat juuri borderline personality disorderia), niin hyvin usein juuri seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa/nuoruudessa ja/tai vanhemman väkivallan käyttö on taustalla. Ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa. Kyysessä on usein yleensä myös identiteettihäiriö, jonka kehittyminen monesti on nähtävissä jo lapsuudessa/nuoruudessa. Epävakaa persoonallisuus on jonkin verran periytyvää, mutta lähinnä tunteiden säätelyyn liittyvät ongelmat ovat se periytyvä ominaisuus.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:38"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:04"]

Olen testien mukaan introvertti. Minun on vaikea kohdata vieraita ihmisiä ja miesten kanssa etenkin ahdistaa. Haluaisin löytää miehen elämääni, mutta en usko että se on mahdollista tällä ulosannilla. Välillä tuntuu, että kaupassa käyntikin on alkanut ahdistaa ja kassalla asioiminen on vaikeaa. Miten voisin päästä tästä ihmispelosta ja ahdistuksesta yli?

[/quote]

Tämä nyt on aika vaikea ja yleinen kysymys: miten ujoudesta pääsee eroon? Mitään taikaratkaisuahan tähän ei ole olemassa. Ihmisen persoonallisuus, esimerkiksi ns. introverttiys on hyvin paljon tilanteeseenkin sidottu ominausuus, mutta ylipäätään sisäänpäinsuuntautuneisuus/ulospäinsuuntautuneisuus ovat juuri niitä pysyvimpiä persoonallisuuden piireitä. Ihmiset eivät muutu, ellei ympäristö muutu jollakin tapaa radikaalisti. Lyhyesti siis, vie itsesi tilanteisiin, joissa sinun on käyttäydyttävä kuin ekstrovertti. Fake it till you make it on itseasiassa aika toimiva konsepti - kun teeskentelet olevasi ekstrovertti ja käyttäydyt sen mukaan syötät aivoillesi feedbackkia "minä olen itsevarma", jolloin kroppa vastaa olemalla rauhallinen. 

[/quote]

"Fake it till you make it on itseasiassa aika toimiva konsepti - kun teeskentelet olevasi ekstrovertti ja käyttäydyt sen mukaan syötät aivoillesi feedbackkia "minä olen itsevarma", jolloin kroppa vastaa olemalla rauhallinen."

Hirveetä paskaa! Ei psykologian häivääkään! Valepsykologi.  Huijari.  Sinulla on sairaat fantasiat ihmisten "auttajana".

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:01"]

Mikä on työn suhteen haaveesi, mikä olisi unelmien työpaikka? Työpaikkasi nyt? Sen kuitenkin tarvitset, jos terapiaopintoja aiot suorittaa. Ja tsemppiä graduun :)

[/quote]

Todennäköisesti suuntaan jonnekkin ulkomaille, kun edelliset opintonikin olen suorittanut siellä.

[/quote]

Heko, heko, ennenvanhaan maaseudulla, kun joku talonväestä joutui pöpilään, hänen sanottiin olevan ulkomaanmatkalla.