Gradua vailla valmis psykologi auttaa ongelmissasi - kysy pois!

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 20:48"]

Onks sulla siis jo vakkarityöpaikka?

[/quote]

Ei ole vielä, niin kuin aloitustekstissä kerroin "Olen gradua kirjoittava viimeisen vuoden psykologian opiskelija".

AP

Miten saan exäni takaisin? Jatkuvaa sutinaa, mutta kumpikaan ei voi myöntää tunteitaan toiselle.

Minua kiinnostaa psykoterapiaopinnot. Mitä kaikkea niihin kuuluu, onko totta että vaaditaan myös oma psykoterapia?

Mietin kokoaika pitäiskö tehdä toinen lapsi vaikka nyt en haluakaan, miten eroon päässä jatkuvasti pyörivistä asioista?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 20:53"]

Miten usein terapiassa käyvät aloittavat oman ongelmansa selityksen siten, että:

"Minun kaverillani/tutullani/ystävälläni on sellainen ongelma, että..." ?

[/quote]

Riippuu hyvin paljon ihmisestä, joillakin ihmisillä on helpompaa olla avoin alusta asti, toiset tarvitsevat aikaa luottamuksen rakentamiseen. Se ongelma määrittyy vasta tarkalleen yleensä monien käyntikertojen jälkeen, eli asian ytimeen pääseminen vaatii aikaa. 

Minulla on tällainen itselleni läheinen ja rakas ystävä, jonka kanssa meillä on kuitenkin eriarvoisen tuntuinen suhde. Kun puhutaan hänen asioistaan, hän on yhteydenpidossa aktiivinen, jopa hyvin aktiivinen. Jos tarvitsen joskus harvoin, hänen tukeaan, hänelle tulee aina ensimmäiseksi kiireitä, masennusta, ahdistusta, väsymystä, sairautta. Yhteydenpito päättyy joksikin ajaksi. Hän sanoo että jutellaan ilman muuta siitä asiastani, mutta vähän myöhemmin, kun on just nyt  *noita edellä mainitsemiani syitä*.

Jonkin ajan, ehkä viikon, parin kuluttua hän aloittaa puhua jostain muusta ja siirrytään sujuvasti puhumaan taas hänen elämästään, eikä ole enää sairautta, kiirettä, masennusta, vaan jaksaa taas pitää yhteyttä vaikka päivittäin.

Kunnes minä haluaisin puhua jostain itseäni kiinnostavasta. Silloin tulee taas niitä kiireitä kuin napista painamalla.

Miten saisin ystävyyteemme tasa-arvoa? En voi puhua hänen kanssaan, koska siitä seuraisi suuri suuttuminen ja ehkä vuosien tauko. Olen kokeillut sitä nimittäin kerran.

Mikä on työn suhteen haaveesi, mikä olisi unelmien työpaikka? Työpaikkasi nyt? Sen kuitenkin tarvitset, jos terapiaopintoja aiot suorittaa. Ja tsemppiä graduun :)

Jos ihminen on luonut oman päänsä sisään toisen todellisuuden, haavemaailman, johon pakenee koska oikea elämä on niin surkeaa ja sisällötöntä, niin onko tästä fantasiasta syytä yrittää pyrkiä eroon ja alkaa elää sitä todellista tyhjyyttä, jossa hänellä ei ole mitään eikä ketään? Kyseessä ei ole psykoottistasoinen harha vaan ihminen kyllä tietää mikä on oikeasti totta ja mikä ei.

Voisiko tämä vaivani johtua ahdistuksesta/väsymyksestä; olen aina ollut todella kiltti ihminen, en ole huutanut tai muutakaan. Viime kuukausien aikana saatan saada raivokohtauksen ihan mitättömästä jutusta; jokin tippuu kädestä, jokin ei pysy paikoillaan ym. Saan ihan järkyttävän kohtauksen, viha vyöryy ylitseni, huudan ja tekee mieli hakata jotain tavaraa seinään.

Miten opin höpisemään netissä paremmin paskaa?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 20:55"]

Miten voit aloittaa psykoterapeuttikoulutuksen jos vasta valmistut? Pitäisi olla kaks vuotta työuraa takana...

[/quote]

Työkokemusta on takana. Olen tehnyt maisterintutkinnon ulkomailla ja nyt jouduin tekemään myös Suomessa täydennysopintojen vuoksi. Täällä on erilaiset opintokokonaisuudet ja vaaditaan vähän erilaista gradua kuin olen aikaisemmin tehnyt.

Olen opintojen aloittamista vaille valmis parhain arvoisanoin valmistunut psykologi.

Olen testien mukaan introvertti. Minun on vaikea kohdata vieraita ihmisiä ja miesten kanssa etenkin ahdistaa. Haluaisin löytää miehen elämääni, mutta en usko että se on mahdollista tällä ulosannilla. Välillä tuntuu, että kaupassa käyntikin on alkanut ahdistaa ja kassalla asioiminen on vaikeaa. Miten voisin päästä tästä ihmispelosta ja ahdistuksesta yli?

Missä yliopistossa opiskelet? Missä olit harjoittelussa ja mitä tykkäsit? Mielenkiintoista, koska itsekin opiskelen psykaa :)