Lue keskustelun säännöt.
Palstan yli 65v ihmiset? Kysymys kansakoulusta.
30.06.2021 |
Tuossa yhdessä toisessa ketjussa oli ristiriitaisia väittämiä. Siis ne että kansakoulu kesti 4-6 vuotta jos ei mennyt oppikouluun. Oppikouluun ei kaikki päässeet koska sinne oli pääsykokeet. Esim omat vanhempani molemmat kävi vain kansakoulun.
Mutta samassa ketjussa joku iäkäs väitti että silloin olisi ollut oppivelvollisuus 16v ikään asti.
Miten tää voi olla mahdollista?
Jos oppikoulu kesti 6v ja kouluun mentiin 7v iässä niin silloin sitä ”valmistui” 13-vuotiaana.
Miten se nyt siis meni?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodanjälkeinen sukupolvi 45 - 50 syntyneet, ovat käyneet kansakoulun ja kansalaiskoulun yhteensä 8 vuotta, jos eivät ole menneet oppikouluun.
Tämän jälkeen mahdollisesti ammattikouluihin, kauppakouluun, - opistoon, tekniseen kouluun, apuhoitajakouluun ym.Täsmennän vielä; kansakoulun kuudenteen saakka jälkeen pystyi hakemaan oppikouluun, ei enää sen jälkeen. Kansalaiskoulun jälkeen pystyi hakemaan ammattikouluun, kauppakouluun, apuhoitajakouluun, tämän jälkeen pystyi hakeutumaan kauppaopistoon, tekniseen opistoon.
Keskikoulusta taas pystyi suoraan hakemaan kauppaoppilaitokseen, tekniseen opistoon, sairaanhoitajaopistoon, yl. opistoasteelle. Esim. merkonomi- insinööri -koulutuksia oli sekä ylioppilaille että ei ylioppilaille (vuoden ero koulutuksen pituudessa).
Tädiltäni kesti ylioppilasmerkonomin koulutus 1960-luvulla vain yhden vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi vuonna 1956 syntynyt.
Kun itse kävin koulua, oli tällaiset koulutusvaihtoehdot:
1. Kansakoulu, joka käsitti kaikkiaan 6 luokkaa. Siihen päättyi oppivelvollisuus (eli nuori oli tuolloin 12-13-vuotias.). Useimmat kuitenkin jatkoivat 2-vuotiseen kansalaiskouluun ja sieltä jotkut edelleen ammattikouluun.
2. Ensin kansakoulua 4 luokkaa, minkä jälkeen siirtyminen oppikouluun. Oppikoulu jakautui kahteen osaan, 5-vuotiseen keskikouluun ja 3-vuotiseen lukioon.
Keskikoulun nuoret päättivät siis 15-16-vuotiaina. Jotkut menivät silloin suoraan työelämään, jotkut jatkoivat vielä ammattikouluun tai johonkin opistoon, esimerkiksi kauppaopistoon tai teknilliseen opistoon.
Jos halusi yliopistoon, lukion käyminen ja ylioppilastutkinto olivat pakollisia. Muita väyliä korkeakouluihin ei silloin ollut.
Kylläpä opistotason suorittaneet saattoivat hakea korkeakouluihin.
Se opistotaso ei sinällään oikeuttanut yliopistoon, vaan se että olit jo ylioppilas, kun menit sinne opistotason koulutukseen.
Muistelen, että Tampereella oli "korkeakoulu" (oliko kansankorkeakoulu), jonne saattoi hakea jo keskikoulupapereilla ja sieltä valmistui jotain sosiaalialan ihmisiä?
Laskettiinko kadettikoulu korkeakouluksi. Eräs isäni tuttu pääsi sinne käytyään keskikoulun jälkeen kauppaopiston.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta miten voi olla että jokainen mummo ketjussa vastaa ihan eri lailla ja eri vuosia mainiten???
Vanhuksilla on tapana hourailla ja muistaa asioita väärin.
Ja nuorilla on tapana vetää mutkat suoriksi!
Kunnat olivat tuolloin hyvin erilaisissa tilanteissa, kun järjestivät kuntalaisilleen opetusta. Joka kunnassa ei ollut esim riittävästi opettajia, koulutiloja jne, siksi varmaan se koulunkäyntikin on ollut erilaista jos vertaat Helsinkiä ja Pudasjärveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-luvulla syntynyt tuffani kävi koulua vain 4 vuotta
Kansakoulussa olivat myös rajoitukset, ettei sitä tarvinnut käydä, jos koulumatka oli liian pitkä. Osan saattoi suorittaa kiertokoulussa vielä 1940- luvulla tarpeeksi syrjässä esim. Lapin,perukoilla. Edesmenneen setäni edesmennyt vaimo (s. 1927) ei ole käynyt minkäänlaista koulua. Kuitenkin hän oli kaupassa töissä. Sisarukset olivat opettaneet kirjoittamaan , lukemaan ja laskemaan. Isäni (s. 1930) koulutie oli myös katkonainen. Luokat 1 - 3 hän kävi kiertokoulussa (meni 8-vuotiaana), neljännen luokan hän kävi normaalisti asuen asuntolassa. Sitten hän kävi vuoden aikana kaksi luokkaa oppikoulua, toisen luokan syksyllä ja toisen talvella. Koulunkäynti loppui toistaiseksi siihen. Sitten hän oli vuoden metsätöissä ja sitten oli Lapin sodan evakon vuoro. Oppikoulun luokat III - V hän kävi sodan jälkeen normaalisti 1945-48. Insinööri hänestä sittemmin tuli.
Otan vähän takaisin isä kävi luokat 1-2 kiertokulussa ja luokat 3-4 normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta miten voi olla että jokainen mummo ketjussa vastaa ihan eri lailla ja eri vuosia mainiten???
Yksi syy voi olla se, että kansakoulu/oppikoulujärjestelmästä ei koko maa siirtynyt yhdellä kertaa samana syksynä peruskouluun. Muistaakseni maa oli jaettu kolmeen (ehkä neljään, en ole enää varma, aikaa kulunut jo reilusti yli 40 vuotta) vyöhykkeeseen pohjois-eteläsuunnassa. Ensin siirtyi pohjoisin Suomi peruskouluun, seuraavan vuoden syksynä seuraava eteläisempi vyöhyke jne. Itse asuin tällaisessa keskellä olevassa vyöhykkeessä ja aloitin oppikoulun syksyllä 1974, ja syksyllä 1975 alue siirtyi peruskouluun, minä opparin ekalta peruskoulun kuudennelle.N58
Taisi olla niin, että Helsinki siirtyi viimeisenä peruskouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi vuonna 1956 syntynyt.
Kun itse kävin koulua, oli tällaiset koulutusvaihtoehdot:
1. Kansakoulu, joka käsitti kaikkiaan 6 luokkaa. Siihen päättyi oppivelvollisuus (eli nuori oli tuolloin 12-13-vuotias.). Useimmat kuitenkin jatkoivat 2-vuotiseen kansalaiskouluun ja sieltä jotkut edelleen ammattikouluun.
2. Ensin kansakoulua 4 luokkaa, minkä jälkeen siirtyminen oppikouluun. Oppikoulu jakautui kahteen osaan, 5-vuotiseen keskikouluun ja 3-vuotiseen lukioon.
Keskikoulun nuoret päättivät siis 15-16-vuotiaina. Jotkut menivät silloin suoraan työelämään, jotkut jatkoivat vielä ammattikouluun tai johonkin opistoon, esimerkiksi kauppaopistoon tai teknilliseen opistoon.
Jos halusi yliopistoon, lukion käyminen ja ylioppilastutkinto olivat pakollisia. Muita väyliä korkeakouluihin ei silloin ollut.
Kylläpä opistotason suorittaneet saattoivat hakea korkeakouluihin.
Se opistotaso ei sinällään oikeuttanut yliopistoon, vaan se että olit jo ylioppilas, kun menit sinne opistotason koulutukseen.
Muistelen, että Tampereella oli "korkeakoulu" (oliko kansankorkeakoulu), jonne saattoi hakea jo keskikoulupapereilla ja sieltä valmistui jotain sosiaalialan ihmisiä?
Laskettiinko kadettikoulu korkeakouluksi. Eräs isäni tuttu pääsi sinne käytyään keskikoulun jälkeen kauppaopiston.
En tiedä, missä vaiheessa asia muuttui niin, että yliopistoihin tuli tuo ammatillinen väylä? Jo 70-luvulla lääkiksiin tuli omia kiintiöitä terveydenhuollon opistotason tutkinnon suorittaneille, ts pääsykoe oli erilainen.
Mutta, kun itse pääsin ylioppilaaksi 1969, ei-ylioppilailla ei mielestäni ollut mahdollisuutta hakea opiskelupaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4 vuotta kansakoulu + 2 vuotta kansalaiskoulu.
4 kansakouluvuoden jälkeen osa pyrki oppikouluun. Jos ei pyrkinyt tai päässyt oppikouluun, niin sitten 2 vuotta kansalaiskoulua. Vuodesta 1962 oli mahdollista valita myös kansalaiskoulun 3. luokka vapaaehtoisesti.
Kansalaiskoulun jälkeen joko ammattikouluun tai harjoittelijaksi johonkin ammattiin tai suoraan työelämään. Oli ihan tavallista, että virastoissa oli nuoria lähettejä ja yrityksissä nuoria harjoittelijoita. Muistaakseni työajan pituus oli säädelty, eli eivät tehneet yhtä pitkää päivää kuin aikuiset.
Näin minäkin ymmärsin omien vanhempien puheistä, eli 4v kansakoulu ja 2v kansalaiskoulu kun oppikouluun ei päässyt
MUTTA mun laskelmien mukaan edelleen tuosta 4+2 kombosta ”valmistuu” kun on 13v.
Eli ei ole voinut olla sitä oppivelvollisuutta 16v ikään asti mitenkään kuten joku siinä toisessa ketjussa väitti?
ApMene nyt sinne Wikipediaan lukemaan äläkä luota muiden satunnaisiin muistikuviin. Siellä kerrotaan kaikenlaista, mistä et mitenkään voi saada kokonaiskuvaa tältä palstalta.
t. Vastaaja numero 3
Oppivelvollisuuslaki ei tuntenut kiertokouluja, joten niistä muodostettiin kansakoulun kaksi alinta luokkaa. Näin kansakoulusta muodostui kuusivuotinen.[11] Viimeiset kaksi vuotta kantoivat kansakoulun jatkokurssin nimeä, ja ne oli mahdollista suorittaa vapaampana opiskeluna. Varsinaisen kansakoulun neljännen luokan jälkeen niillä, joilla oli taloudelliset edellytykset ja riittävä koulumenestys, oli mahdollisuus pyrkiä oppikouluun. Vuoden 1958 kansakoululain mukaan varsinainen kansakoulu oli edelleen kuusivuotinen, mutta sen loppuun lisättiin kaksi vuotta pakollista jatko-opiskelua, jota kutsuttiin kansalaiskouluksi.[12]
Höpö höpö sulle. Johan tuolla kövi ilmi että osalla pakkoa oli vaan se 6v. Eli kouluvelvoite loppui kun täytti 13.
No kyllä 40-luvun loppupuolella syntyneet kävivät kansakoulua (ainakin omalla kylälläni) sen 7 luokkaa ja kansalaiskoulu sen päälle, olivat siis 15-16 v, kun koulu loppui. Veljieni kohdalla muistelen, että kansalaiskoulu oli aika vapaata. Ei niin koulumuotoista ja olivat käytännön hommissa. Ja sieltä kansalaiskoulusta vasta veljeni saivat kansakoulun päästötodistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1949 ja siihen aikaan kansakoulu kesti 7 vuotta, jonka jälkeen saattoi vielä suorittaa jatkokoulun, jota monet kutsuivat soppakouluksi, sillä ainakin tyttöjen opetus keskittyi paljolti taloustöihin, kodinhoitoon ja käsitöihin. Pojille kai opetettiin sitten miehisempiä askareita. Varsinkin monissa taajamien kouluissa niin paljon lapsia pyrki oppikouluun, että kuudes ja seitsemäs luokka opetettiin yhdysluokkana. Näin meilläkin.
Kansakoulun kahta alinta luokkaa kutsuttiin alakouluksi ja niillä oli omat opettajansa. Kolmannesta luokasta eteenpäin oli sitten yläkoulu. Kansakoulun 4. luokalta saattoi pyrkiä oppikouluun. Tosin moni pyrki ja pääsi vasta viidenneltä luokalta ja joskus joku lahjakas oppilas (usein poika) tuli oppikouluun vasta kuudennen luokan jälkeen, kun opettaja oli riittävästi "painostanut" oppilaan vanhempia.
Aloitin siis kouluni vuonna 1956. Silloin vielä ainakin meidän kunnassamme piti tuoda käsityötarvikkeet, siis langat ja kankaat kotoa. Vasta neljännellä luokalla kunta kustansi meille lapaslangat ja tyynyliinakankaan. En muista, miten poikien piti toimia sitten kun patalaput oli virkattu ja siirryttiin puutöihin. - Meidän ikäluokka oli muuten koulussamme ensimmäinen, joka sai oikeat posliinilautaset ja veitset ja haarukat. Mekin ehdimme pari viikkoa syödä kolhiintuneista emalikipoista mahdottiman suurella amumiinilusikalla, mitä ruokaa sitten sattuikin olemaan tarjolla. Leivät ja juoma tuotiin kotoa.
Pyrin ja pääsin oppikouluun neljännen luokan jälkeen hyvillä pisteillä, vaikka opettaja oli sanonut, ettei minun kannattaisi pyrkiä, sillä en kuitenkaan pääsisi ja jos pääsisinkin, niin en ainakaan pärjäisi oppikoulussa (aviottomat lapset eivät sopineet opettajan maailmankuvaan, eivät ainakaan koulussa pärjäävät). No toisin kävi, pärjäsin kohtuullisesti ja kirjoitin ylioppilaaksi normaalissa ajassa. En saanut edes kertakaan ehtoja koko oppipoulun aikana. Ehdot sai, jos kevättodistuksessa oli yksi tai kaksi nelosta (kolmesta nelosesta jäi luokalleen). Ehdot piti suorittaa kesällä ehtolaiskuulustelussa. Se järjestettiin muistaakseni kahdesti kesässä. Kansakoulussakin saattoi saada ehdot, mutta se taisi olla harvinaisempaa kuin oppikoulussa.
Minun aikanani ei kansakoulussa opetettu kieliä, mutta kun pikkuveljeni (s.1957)oli kansakoulussa, niin silloin siellä opetettiin englantia. Tosin se opetus oli aika alkutekijöissään ja näytti vuosi toisensa perään polkevan paikallaan. Veli ei ollut kiinnostunut juurikaan koulusta eikä hän ei pyrkinyt oppikouluun, vaan kävi kansakoulun ja vuoden kansalaiskoulua. Hän ehti aloittaa vielä toisenkin luokan kansalaiskoulua, mutta pääsi sitten täydennysotossa ammattikouluun, joka oli silloin kaksivuotinen. Viimeisenä kouluvuonna opiskelu alkoi yhtäkkiä kiinnostaa poikaa ja lopulta hän sai amiksesta hyvän päättötodistuksen korotettuaan monia arvosanoja joulusta jopa kahdella numerolla. Veli oli vuoden liian vanha, jotta olisi päässyt peruskouluun, kun se kuntaamme tuli. Jotkut hänen luokkatovereistaan pyrkivät lähikaupungin oppikouluun ja jotkut taas jättäytyivät luokalleen päästäkseen peruskouluun.
PS En ole aivan varma, mutta minun muistini mukaan vejenikin aikaan kansakoulu oli seitsenvuotinen ja sen jälkeen tuli kansalaiskioulu, jonka ensimmäinen vuosi oli pakollinen, mutta toinen oli vapaaehtoinen ja se sisälsi mm. työharjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun käynyt.
- n65v -
Minä myös kävin peruskoulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta miten voi olla että jokainen mummo ketjussa vastaa ihan eri lailla ja eri vuosia mainiten???
Yksi syy voi olla se, että kansakoulu/oppikoulujärjestelmästä ei koko maa siirtynyt yhdellä kertaa samana syksynä peruskouluun. Muistaakseni maa oli jaettu kolmeen (ehkä neljään, en ole enää varma, aikaa kulunut jo reilusti yli 40 vuotta) vyöhykkeeseen pohjois-eteläsuunnassa. Ensin siirtyi pohjoisin Suomi peruskouluun, seuraavan vuoden syksynä seuraava eteläisempi vyöhyke jne. Itse asuin tällaisessa keskellä olevassa vyöhykkeessä ja aloitin oppikoulun syksyllä 1974, ja syksyllä 1975 alue siirtyi peruskouluun, minä opparin ekalta peruskoulun kuudennelle.N58
Koko Suomen peruskouluun siirtyminen on tapahtunut pitemmällä aikavälillä kuin kirjoituksestasi ymmärtää. Meillä päin Oulun naapurissa siirryttiin peruskouluun ensimmäisten joukossa, mutta se oli ilmeisesti joku kokeilukunta. Siskoni aloitti kansakoulun vuonna 1969 ja seuraavana syksynä, eli 1970, hän meni peruskoulun toiselle luokalle.
Muistaako joku, miten kävi niille, jotka oli esim kansalaiskoulussa, kun siirryttiin peruskouluun? Pitikö jatkaa vielä peruskoulua vai pääsikö kansalaiskoulusta pois entiseen tapaan?
Vierailija kirjoitti:
Kansakouluissa ei opiskeltu kieliä. Kansalaiskoulussa oli jossakin vaiheessa ruotsin opetusta.
Meillä opiskeltiin vapaaehtoisesti ruotsia (3. luokka) ja englantia ja ruotsia (4. luokalta). Oppikoulussa sitten jo pakollisina ruotsi 1. ja engl. 2. luokilta =>. Se verran hyvin osasin, että opparissa molemmat 10!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi iäkäs. Oppikouluun ei menty 7- vuotaana, vaan 7-vuotiaana meni kaikki lapset kansakouluun. Kansakoulu kesti minulla 74 v. 8 vuotta. Ensin oli varsinaista kansakoulua 6 vuotta, jonka jälkeen jatkui kirkonkylässä kansalaiskoulun nimellä 2 vuotta eli yhteensä 8 vuotta.
Jos lapsi halusi oppikouluun, niin hän haki sinne neljänneltä kansakoulu luokalta. Jos hän ei päässyt sinne niin sitten piti jatkaa kansakoulussa.
No jotkut meni jo 6-vuotiaana kansakouluun, jos täyttivät vielä koulun aloitusvuonna 7 v. Ns. oppikoulu oli maksullinen eli kaikki kirjat, paperit, välineet piti maksaa/ostaa itse (vanhemmat) ja lisäksi perittiin lukukausimaksu. Myös ruoka oli maksullista. Onneksi itse asuin niin lähellä yhteislyseota, että juoksin ruokiksella kotiin jotain syömään (usein kahvia ja pullaa). Vähävaraisemmilla oli mahdollisuus hakea vapaaoppilaaksi. Jotkut vähävaraisemmat (?) saivat myös jumppatuntien "tarvikkeisiin" (sukset, luistimet, monot tms.) maksusitoumuksen kunnalta eli ilmaiseksi. Minä ja sisareni emme saaneet koskaan mitään, vaikka meillä oli 5 lasta, äiti hoiti hoitolapsia kotona ja vain isä palkkatöissä. Niitä maksusitoumuksia taidettiin jakaa vanhempien pärstäkertoimen mukaan...
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1949 ja siihen aikaan kansakoulu kesti 7 vuotta, jonka jälkeen saattoi vielä suorittaa jatkokoulun, jota monet kutsuivat soppakouluksi, sillä ainakin tyttöjen opetus keskittyi paljolti taloustöihin, kodinhoitoon ja käsitöihin. Pojille kai opetettiin sitten miehisempiä askareita. Varsinkin monissa taajamien kouluissa niin paljon lapsia pyrki oppikouluun, että kuudes ja seitsemäs luokka opetettiin yhdysluokkana. Näin meilläkin.
Kansakoulun kahta alinta luokkaa kutsuttiin alakouluksi ja niillä oli omat opettajansa. Kolmannesta luokasta eteenpäin oli sitten yläkoulu. Kansakoulun 4. luokalta saattoi pyrkiä oppikouluun. Tosin moni pyrki ja pääsi vasta viidenneltä luokalta ja joskus joku lahjakas oppilas (usein poika) tuli oppikouluun vasta kuudennen luokan jälkeen, kun opettaja oli riittävästi "painostanut" oppilaan vanhempia.
Aloitin siis kouluni vuonna 1956. Silloin vielä ainakin meidän kunnassamme piti tuoda käsityötarvikkeet, siis langat ja kankaat kotoa. Vasta neljännellä luokalla kunta kustansi meille lapaslangat ja tyynyliinakankaan. En muista, miten poikien piti toimia sitten kun patalaput oli virkattu ja siirryttiin puutöihin. - Meidän ikäluokka oli muuten koulussamme ensimmäinen, joka sai oikeat posliinilautaset ja veitset ja haarukat. Mekin ehdimme pari viikkoa syödä kolhiintuneista emalikipoista mahdottiman suurella amumiinilusikalla, mitä ruokaa sitten sattuikin olemaan tarjolla. Leivät ja juoma tuotiin kotoa.
Pyrin ja pääsin oppikouluun neljännen luokan jälkeen hyvillä pisteillä, vaikka opettaja oli sanonut, ettei minun kannattaisi pyrkiä, sillä en kuitenkaan pääsisi ja jos pääsisinkin, niin en ainakaan pärjäisi oppikoulussa (aviottomat lapset eivät sopineet opettajan maailmankuvaan, eivät ainakaan koulussa pärjäävät). No toisin kävi, pärjäsin kohtuullisesti ja kirjoitin ylioppilaaksi normaalissa ajassa. En saanut edes kertakaan ehtoja koko oppipoulun aikana. Ehdot sai, jos kevättodistuksessa oli yksi tai kaksi nelosta (kolmesta nelosesta jäi luokalleen). Ehdot piti suorittaa kesällä ehtolaiskuulustelussa. Se järjestettiin muistaakseni kahdesti kesässä. Kansakoulussakin saattoi saada ehdot, mutta se taisi olla harvinaisempaa kuin oppikoulussa.
Minun aikanani ei kansakoulussa opetettu kieliä, mutta kun pikkuveljeni (s.1957)oli kansakoulussa, niin silloin siellä opetettiin englantia. Tosin se opetus oli aika alkutekijöissään ja näytti vuosi toisensa perään polkevan paikallaan. Veli ei ollut kiinnostunut juurikaan koulusta eikä hän ei pyrkinyt oppikouluun, vaan kävi kansakoulun ja vuoden kansalaiskoulua. Hän ehti aloittaa vielä toisenkin luokan kansalaiskoulua, mutta pääsi sitten täydennysotossa ammattikouluun, joka oli silloin kaksivuotinen. Viimeisenä kouluvuonna opiskelu alkoi yhtäkkiä kiinnostaa poikaa ja lopulta hän sai amiksesta hyvän päättötodistuksen korotettuaan monia arvosanoja joulusta jopa kahdella numerolla. Veli oli vuoden liian vanha, jotta olisi päässyt peruskouluun, kun se kuntaamme tuli. Jotkut hänen luokkatovereistaan pyrkivät lähikaupungin oppikouluun ja jotkut taas jättäytyivät luokalleen päästäkseen peruskouluun.
PS En ole aivan varma, mutta minun muistini mukaan vejenikin aikaan kansakoulu oli seitsenvuotinen ja sen jälkeen tuli kansalaiskioulu, jonka ensimmäinen vuosi oli pakollinen, mutta toinen oli vapaaehtoinen ja se sisälsi mm. työharjoittelua.
Muuten sama, mutta meillä alaluokat olivat 1-3 ja yläluokat 4-7. Oli kaksiopettajainen kyläkoulu. Opettajan piti olla melkoinen virtuoosi, kun opetti saman tunnin aikana montaa luokkaa yhtäaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun käynyt.
- n65v -Minä myös kävin peruskoulun.
Minä 66 v kävin ensin 4 v kansakoulua, sitten pyrin ja pääsin oppikouluun (5 v ns. keskikoulu ja 3 v lukio = 8 v), sitten kauppakorkeassa 4 v.
Kansakouluissa alettiin opiskella kieliä ihan viimeisinä vuosina ennen kuin tuli peruskoulu-uudistus.
Oli kuitenkin kuntakohtaista, mitä kieltä alettiin opettaa ja minä vuonna.
Itse aloitin kansakoulun vuonna 1963 ja kun menin vuonna 1965 kolmannelle luokalle, lukujärjestykseen tuli mukaan englanti.
Jos muistan oikein, olin meidän kunnassa ensimmäinen tai toinen ikäluokka, jolle englantia opetettiin kansakoulun kolmosluokalta lähtien.
Englannin taito oli aika harvinaista aiemmin.
Sotiin asti pääasiallinen vieras kieli oli saksa ja mistäs sitten yhtäkkiä englanninopettajia olisi esiin polkaistu?
Kansakoulussa ei siis ennen opetettu kieliä, ennen kuin kansakoulujärjestelmän loppuvuosina.
Omat vanhempani ovat käyneet kansa/kansalaiskoulun, isäni lisäksi levyseppä-hitsaajakurssin.
Kumpikaan ei puhu mitään vierasta kieltä, isälle on tarttunut hieman ruotsia ja englantia tv- ohjelmista ja lyhyestä työjaksosta Ruotsissa.
Minulla on muutamia harrastekirjoja 1950- luvun alusta, joissa opetetaan ummikkosuomalaisille englannin alkeita.
Oletus on, että lukija joko ei osaa mitään vierasta kieltä tai vähän ruotsia ja saksaa.
Aika hauskaa luettavaa, kuinka mm. yritetään opettaa tulemaan toimeen th- äänteen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1954. Kävin 4vuotta kansakoulua. Sitten pääsykokeitten jälkeen keskikouluun, joka kesti 5vuotta. Eli olin siinä vaiheessa 16vuotta. Siitä lukioon. Osa kävi kansakoulun 6vuotta ja 2 vuotta kansalaiskoulu.
Olen syntynyt 1956. Juuri noin se meni. Meilläpäin tuo 2 vuotta kansalaiskoulua sanottiin, että kansakoulun jatkoluokat. Kävin kunnallista keskikoulua ja kirjat oli ilmaisia. Aikaisemin oli koulun nimi Yhteiskoulu ja kirjat piti ostaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Neljänneltä luokalta pyrittiin oppikouluun, jos vanhemmat päästivät/halusivat, jos ei päässyt/pyrkinyt, jatkoi kansakoulussa, jossa 6 lk oli viimeinen. Sieltä sitten mentiin kansalaiskouluun, joka oli kaksi vuotta ja joku muisti, että kolmaskin vuosi tuli vapaaehtoiseksi. Näin se meni auvoisina aikoina. Ja töitä sai aina, sen kuin marssi firmaan ja ilmoitti, että tulisin teille. Aivan käsittämätöntä muinaishistoriaa tämä. Nämä suorittavan työn paikat on jo kauan sitten koneistettu, automatisoitu ja ulkoistettu halpamaihin.
Myös kansakoulun 5. luokalta oli mahdollista siirtyä oppikouluun, niin tein itse.
Se opistotaso ei sinällään oikeuttanut yliopistoon, vaan se että olit jo ylioppilas, kun menit sinne opistotason koulutukseen.
Muistelen, että Tampereella oli "korkeakoulu" (oliko kansankorkeakoulu), jonne saattoi hakea jo keskikoulupapereilla ja sieltä valmistui jotain sosiaalialan ihmisiä?