Lopettavatko kaikki yli 30v hauskanpidon ja muuttuvat tylsäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, tuo että haluat kokea mahdollisimman paljon, ei tarkoita että olisit poikkeuksellisen kunnianhimoinen tai oikeastaan ollenkaan kunnianhimoinen. Se voi tarkoittaa, että haluat suorittaa jotain listaa erilaisista kokemuksista, mutta kunnianhimoa se ei ole. Kunnianhimoa on se, että sinulla on elämässä tavoitteita, joita kohti työskentelet. 

Joku ihmetteli, miten opiskelijana jaksaa opiskella ja tehdä osa-aikatöitä JA nähdä kavereita/bailata. No, ensinnäkin, silloin ollaan nuorempia ja silloin selvitään varmaan lähtökohtaisestikin esimerkiksi vähemmällä yöunella. Toisekseen kuten joku kommentoikin, työt usein on vähän erilaisia vaativuudeltaan ja henkiseltä rasittavuudeltaan kuin "oikeasti aikuisena". Kolmannekseen luennoille voi mennä krapulassa tai väsyneenä, luennoilta voi lintsata ja muutenkin aikataulut on helpommin sumplittavissa (milloin luen kokeeseen, mitä työvuoroja otan vastaan, jne). Opiskelu ei myöskään ainakaan minulla ollut läheskään yhtä rankkaa kuin työnteko. Lisäksi nuorelle sosiaaliset suhteet on tärkeämpiä kuin vähän vanhemmalle, joten ne priorisoi eri tavalla. Sitten on vielä täysin eri asia, jos on lapsia tai huolehtii/auttaa omia vanhempia tai isovanhempia.

Unen tarve itse asiassa vähenee mitä syvemmälle aikuisuuteen mennään. Luennot voi skipata mutta silloin pitää opiskella kotona asiat tai Kela antaa runtua. Kaikki varmasti ymmärtävät, että työelämässä ei voi ryypätä aamuun asti ja mennä duuniin samoilla silmillä, mutta ei avauksessa ollut mielestäni tästä kyse. Oikeastaan sanoit sen tuossa boldatussa osiossa. Onkohan tuo ikään vai kulttuuriin liittyvä asia, koska espanjalainen 35v kaverini ei tunnistanut ongelmaa.

Ei tunnista mikä ongelma? Asuuko hän vielä lapsuudenkodissaan? On tavallista Etelä Euroopassa.

Siis tuota poteroitumista. Ennen koronaa heillä oli tyypillistä viettää iltoja kavereiden kanssa, vaikka osalla oli perhettä.

Ehkä tässä tarkoitetaan sitä, kun monista tulee 30jälkeen niin maan totisia. Mikään ei vahingossakaan ole hauskaa tai kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas mustavalkoista suhtautumista.

Tiedän varsin hyvin mitä ap ajaa takaa! Aina ei tarvi olla niitä lapsiakaan että täysin eristäydytään kotiin ja viikon odotetuin kohokohta on tyyliin lauantaina pitsan tilaaminen. Ap ei varmastikaan tarkoittanut että kaikkien pitäisi olla jotain elätäysillä-extremenarkkeja tai matkustaa mitä eksoottisimpiin kohteisiin jatkuvasti. 

Sellainen tietty palo ja intohimo asioihin katoaa ja taannutaan semmosiksi kotilussukoiksi.

Elämä on elämänmakuista kun siinä on sopivassa suhteessa kaikkea; välillä on ihana lähteä tyttöjen kanssa vetämään suomeksi sanottuna lärvit, välillä tehdä luontoretki perheen kanssa, käydä ratsastamassa, järkätä grillijuhlia,tehdä viikonloppureissuja, nukkua vain koko päivä..

Saatan nauttia hyvästä kirjasta ja kutomisesta kotona lauantai-iltana tai vaihtoehtoisesti kaivaa jenkkiraudan tallista, laittaa tukan tötterölle ja lähteä kartsalle :D

Mielestäni elämässä pitää mennä fiiliksen mukaan eikä niin että tiettyinä ikävuosina tehdään tiettyjä juttuja ja sitten ne loppuu kuin seinään ja aletaan tehdä eri asioita. En oo ikinä ymmärtänyt tuota että on "biletysvaihe". Ihan oon 15-vuotiaasta tänne liki viisikymppiseen käynyt baareissa ja festareilla tasaiseen tahtiin. Ei se musiikin nautinto ja iloisten ihmisten ympäröimänä oleminen katoa iän myötä mihinkään.  Mutta monet, joilla on tuo bilevaihe niin salaa kaipaavat sitä kotihiiren elämää ja bilettävät vain löytääksee uuden kumppanin jonka kanssa se kotipesä luoda. Kaverit pidetään elämässä vain silloin kun se on välttämätöntä, eli sinkkuaikana.

Tässä on asian ydin. Et vain ymmärrä sitä, että ihmiset nauttivat erilaisista asioista.

Minua muutaman vuoden nuorempi kaveri päivitteli tuossa iässä, kun en suostunut mukaan huvipuiston hurjimpiin laitteisiin. Juu. Ei kiitos, jos tulee vain huono olo ja pelottaa. Ehkä on itsesuojeluvaisto alkanut toimia. Kiinnostuksen kohteet muuttuvat.

Aika typeriä nämä aloittajaa keskenkasvuiseksi haukkuvat kommentit. Mitä te kotona nyhjöttäjät sitten olette, mummoja ja pappojako? Itse olen 35 ja voin viettää viikkojakin kotona ja lenkkeillen, mutta välillä tekee silti hyvää tuulettua.

Vierailija kirjoitti:

Aika typeriä nämä aloittajaa keskenkasvuiseksi haukkuvat kommentit. Mitä te kotona nyhjöttäjät sitten olette, mummoja ja pappojako? Itse olen 35 ja voin viettää viikkojakin kotona ja lenkkeillen, mutta välillä tekee silti hyvää tuulettua.

Tuulettuminenkaan ei tarkoita kaikille samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan hyvä että ihminen muuttuu ajan myötä, koska harvan elämä pysyy samana teinistä eläkeikään saakka.

Jos ajatellaan vaikka ikävuosia n. 18-25 tuolloin suurin osa opiskelee, ja elämä painottuu siihen ja aikaa on hyvin myös ns. kaverien kanssa hengailuun oli sitten yhteinen koulujuttu/festarit/bileet/reilaaminen tai ihan vaikka leffailta jonkun kotona. Keskimäärin tuossa iässä on aika vapaa (jos tentti jää välistä, voi uusia sen) ja rahaa ei yleensä hirveästi ole. Se meno siis keskittyy enemmän "opiskelijabaareihin"/hostelleihin/Mäkkäriin/solu-asuntoon/kotibileisiin (HUOM: kärjistäen..!)

Kun sitten valmistuu ja menee töihin, alkaa erilaiset vastuut painaa, ei voi sanoa asiakkaalle että "sori hirvee darra sopisko ylihuomenna..."

Samoin moni hankkii oman asunnon, ja lienee ihan luontevaa että sitä remppaa/sisustaa eri tavalla mitä opiskelijaboksia.

Myös "viihteellä käyminen" muuttuu koska rahaa on enemmän entinen leffa kaverilla, etkot, halpaa bissee baarissa, Mäkkärin kautta kotiin

-->> Teatteriin, ja sitten pitkän kaavan mukaan hyvään ravintolaan syömään.

(Edelleen: KÄRJISTÄEN)

Jossain kohtaa mukaan tulee vielä työkiireiden vierelle lapset, joiden kanssa sitten ne omat jutut (harrastuksiin kuskaamiset jne.) niin yhtäkkiä viikko Kreetalla AI-hotellissa alkaa houkutella kummasti enemmän mitä viikonloppu teltassa festareilla.

Ja kaikesta huolimatta ihminen voi kokea elävänsä HYVÄÄ elämää, ja sellaista mistä aidosti pitää.

Huomionarvoista on myös se, että usein ihmiset näkevät muiden elämän "itsensä kautta". Tarkoitan sitä että jos kaveri sanoo ettei viikonloppuna ehdi baariin kunn maalaa saunaa tai tekee muuta "tylsää", niin ehkä samalla viikon keskiviikkona onkin "serkun polttarit" tai "firman pikkujoulut" tmv. harva sitä raportoi koko elämäänsä tutulle.

Itse saatan joskus olla sanomatta menojani siksikin ettei toinen ajattele että "kaikkeen muuhun" on aikaa. Ja joskus tuo osittain onkin siinä mielessä totta, että "ruuhkavuosissa" pitää usein priorisoida mihin menee, voi olla samana viikonloppuna tyky-päivää/futisturnausta/Aulikki-tädin 85-v juhlat/multakuorma saapumassa pihaan/ ja muut yllärit jos kissa pitääkin viedä yllättäen eläinlääkäriin tmv. niin siinä saattaa terde-kalja jäädä välistä.

Tämä juuri onkin jännää. Opiskeluaikaan pitää hoitaa koulu ja osa-aikatyöt ja silti jää aikaa kavereille useita kertoja viikossa ja joka viikonloppu on jotain meininkiä. Opiskeluajan jälkeen pitää hoitaa vain duunit ja rahaa on paljon enemmän käytössä, mutta silti ei riitä aikaa tai virtaa kavereille. Jos yritän järjestää jotain illallista tai vastaavaa, niin pitää suunnitella monta kuukautta etukäteen ja silti iso osa peruu juuri tapahtuman kynnyksellä.

Ihmiset pariutuvat ja perheellistyvät. He priorisoivat siten, että käyttävät vapaa-aikansa elämänsä tärkeimpien ihmisten kanssa. Sellaiset ok kaverit jäävät sitten ihmettelemään, kuinka tylsiä muista on tullut, kun nämä eivät enää lähde mihinkään. Kyllä he lähtevät, mutta eri seurassa. 

Miksi nuorena voi lähteä oman mussukan kanssa kaveriporukan touhuihin mukaan, mutta myöhemmin tulee tuollaista outoa poteroitumista? Luulisi, että juuri nuorena pitäisi näkyä priorisointi, koska niin pakollisia kuin vapaa-ajan juttuja on enemmän.

Eiköhän juttu ole enemmänkin ne lapset. Eli kun on lapsia, niin ei mennä ihan tuosta noin vaan illanviettoihin.

Täytyy kyllä sanoa, ettei edes kiinnostaisi mennä/ järjestää mitään illanviettoja ja kuunnella APN kaltaisten tyhjänpäiväisiä jorinoita. Toiset ihmiset kehittyy eteenpäin ja toiset eivät.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä on oikeastaan kahtiajako tässä: Lapsiperheet elävät rauhallista ja tasaista elämää. 

Lapsettomat bilettää ja rellestää. 

Vähän surulliselta kuulosti kuunnella 34 vuotiaan työkaverini viettäneen juhannusta oksentamalla kun oli juonut liikaa. Samalla kaavalla sillä menee kaikki viikonloput, niin kuin on menneet viimeiset 20 vuotta.  Itse vietän aikani sohvalla tekemässä asioita joita rakastan, selvinpäin. En usko että meillä kummallakaan on tylsää omasta mielestä, mutta mun mielestä jatkuva bilettäminen vaikuttaa aika ankealta ja hänen mielestään varmasti mun taiteilut on aivan ajanhukkaa. 

Se on se perspektiivi.

Sohvataiteilijan jännä elämä. En kyllä oikein päässyt nyt jyvälle mistä yrität kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä tarkoitetaan sitä, kun monista tulee 30jälkeen niin maan totisia. Mikään ei vahingossakaan ole hauskaa tai kivaa.

Tai sitten vaan eri asiat on hauskaa ja kivaa kuin AP ajattelee. Toiset menee elämässään eteenpäin ja kiinnostuksen kohteet muuttuu. Ikävä hän se on APN kannalta, että hänen juttunsa kuulostaa tylsältä ja lapsellusilta.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30 ja samaa mietin tavallaan. En enää menisi festarikeikoilla eturiviin tai telttamajoitukseen, mutta menisin silti helposti kolmeksi päiväksi vaikka provinssiin jos olisi hyvät bändit. Äkkilähtöjä en ota, mutta haluaisin kokea interreilin pienellä tavaramäärällä ja mennä extempore uusiin paikkoihin ja spontaanisti bilettää tuntemattomien kanssa ja tehdä hölmöjä juttuja. Jos joku pyytää johonkin harrastukseen vierasosallistujaksi, olen helposti mukana. Mulla on edelleen rakkaita harrastuksia jotka vie aikaa ja menee kaiken edelle. Haluaisin kyllä oman perheen, mutta jos ei miestä ekana löydy niin menen kyllä täysillä elämän kanssa siihen asti. Käyn paljon museoissa ja näyttelyissä.

Ärsyttävintä on se kalenterin pyöritys jos haluaa viettää aikaa jonkun lapsettoman kanssa. Perheelliset ymmärrän, mutta ne jotka on samassa asemassa minun kanssa vaan tykkää olla kotona. Mikään ei enää herätä uteliaisuutta tai intoa? Odottelin että kesällä ihmiset olisivat heräilleet mutta kaikki tuntuvat tekevän muurin ympärillleen. Kun kyse ei edes ole siitä että ei haluttaisi siirtyä paikasta toiseen vaan siitä että mikään uusi ei innosta?

Todennäköisesti ongelmasi johtuu ihan sinusta itsestäsi. Muilla on kiinnostavampaa tekemistä kuin hengata sinun kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Aika typeriä nämä aloittajaa keskenkasvuiseksi haukkuvat kommentit. Mitä te kotona nyhjöttäjät sitten olette, mummoja ja pappojako? Itse olen 35 ja voin viettää viikkojakin kotona ja lenkkeillen, mutta välillä tekee silti hyvää tuulettua.

Joka tapauksessa elämä menee eteenpäin- ainakin osalla ihmisistä. Tapahtuu kehittymistä ja kolmekymppisen kiinnostaa eri asiat kuin kaksikymppisenä. Tästä seuraa myös se , että uudet asiat syrjäyttää vanhat ja samalla vanhat ystävät , jotka eivät ole kulkeneet samaan suuntaan etääntyy ja tuntuu tylsältä. Pikku hiljaa niistä tulee entisiä ystäviä. Myös ystävyyssuhteet muuttuu, kehittyy ja osa loppuu kun yhteistä pintaa ei enää ole.

Eiköhän kysymys ole lähinnä siitä että parikymppisillä ja vaikka viisikymppisillä hauskanpito tarkoittaa vaan eri asioita.