Lue keskustelun säännöt.
Lopettavatko kaikki yli 30v hauskanpidon ja muuttuvat tylsäksi?
30.06.2021 |
Olen 33v ja jonkun aikaan ihmetellyt tätä ilmiötä kaveripiirissäni. Monet eivät enää tee mitään jännää vaan ostavat ehkä asunnon, sunnuntaina voivat jopa käydä kävelyllä luontopolulla, jos oikein jännäksi ryhtyvät niin istuttavat kukkia. Keskitytään lähinnä kotisohvalla makoiluun, työntekoon ja asuntovelan maksamiseen.
Itse taas ostin juuri tehokkaan moottoripyörän ja mietin mihin uuteen maahaan matkaisin kun matkailu avautuu.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Lopetetaanko oikeasti hauskanpito 30v jälkeen?
Kommentit (112)
Vanhempana ei tosiaan nauti sellaisesta päämäärättömästä haahuilusta vaan keskityy tärkeisiin asioihin kuten lepoon, palautumiseen, työntekoon jne. Jossain vaiheessa tajuaa että yksi ilta baarissa maksaa 2-4 päivän palautumisen joten ei sinne huvita koko ajan olla menossa.
Itsellä mennyt jo 15 vuotta lapset etusijalla ja menee vielä monta vuotta. Kyllä sitä vielä näin yli 40 vuotiaanakin osaa pitää hauskaa, se on vain nykyään erilaista. Vastuuta ja velvollisuuksia on vain hieman eri tavalla kuin 20 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, Kreetalle tms en menisi vaikka olis lapsia. Kaikki kuumat turistikohteet on no no. Mieluummin vaikka Grönlantiin.
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä että ihminen muuttuu ajan myötä, koska harvan elämä pysyy samana teinistä eläkeikään saakka.
Jos ajatellaan vaikka ikävuosia n. 18-25 tuolloin suurin osa opiskelee, ja elämä painottuu siihen ja aikaa on hyvin myös ns. kaverien kanssa hengailuun oli sitten yhteinen koulujuttu/festarit/bileet/reilaaminen tai ihan vaikka leffailta jonkun kotona. Keskimäärin tuossa iässä on aika vapaa (jos tentti jää välistä, voi uusia sen) ja rahaa ei yleensä hirveästi ole. Se meno siis keskittyy enemmän "opiskelijabaareihin"/hostelleihin/Mäkkäriin/solu-asuntoon/kotibileisiin (HUOM: kärjistäen..!)
Kun sitten valmistuu ja menee töihin, alkaa erilaiset vastuut painaa, ei voi sanoa asiakkaalle että "sori hirvee darra sopisko ylihuomenna..."
Samoin moni hankkii oman asunnon, ja lienee ihan luontevaa että sitä remppaa/sisustaa eri tavalla mitä opiskelijaboksia.Myös "viihteellä käyminen" muuttuu koska rahaa on enemmän entinen leffa kaverilla, etkot, halpaa bissee baarissa, Mäkkärin kautta kotiin
-->> Teatteriin, ja sitten pitkän kaavan mukaan hyvään ravintolaan syömään.
(Edelleen: KÄRJISTÄEN)Jossain kohtaa mukaan tulee vielä työkiireiden vierelle lapset, joiden kanssa sitten ne omat jutut (harrastuksiin kuskaamiset jne.) niin yhtäkkiä viikko Kreetalla AI-hotellissa alkaa houkutella kummasti enemmän mitä viikonloppu teltassa festareilla.
Ja kaikesta huolimatta ihminen voi kokea elävänsä HYVÄÄ elämää, ja sellaista mistä aidosti pitää.
Huomionarvoista on myös se, että usein ihmiset näkevät muiden elämän "itsensä kautta". Tarkoitan sitä että jos kaveri sanoo ettei viikonloppuna ehdi baariin kunn maalaa saunaa tai tekee muuta "tylsää", niin ehkä samalla viikon keskiviikkona onkin "serkun polttarit" tai "firman pikkujoulut" tmv. harva sitä raportoi koko elämäänsä tutulle.
Itse saatan joskus olla sanomatta menojani siksikin ettei toinen ajattele että "kaikkeen muuhun" on aikaa. Ja joskus tuo osittain onkin siinä mielessä totta, että "ruuhkavuosissa" pitää usein priorisoida mihin menee, voi olla samana viikonloppuna tyky-päivää/futisturnausta/Aulikki-tädin 85-v juhlat/multakuorma saapumassa pihaan/ ja muut yllärit jos kissa pitääkin viedä yllättäen eläinlääkäriin tmv. niin siinä saattaa terde-kalja jäädä välistä.
Tämä juuri onkin jännää. Opiskeluaikaan pitää hoitaa koulu ja osa-aikatyöt ja silti jää aikaa kavereille useita kertoja viikossa ja joka viikonloppu on jotain meininkiä. Opiskeluajan jälkeen pitää hoitaa vain duunit ja rahaa on paljon enemmän käytössä, mutta silti ei riitä aikaa tai virtaa kavereille. Jos yritän järjestää jotain illallista tai vastaavaa, niin pitää suunnitella monta kuukautta etukäteen ja silti iso osa peruu juuri tapahtuman kynnyksellä.
Makuasioita. Itse en ole koskaan elänyt mitään biletysvaihetta, alkoholi ei kiinnosta. Monia lapsiperheellisiä kyllä juominen kiinnostaa lapsista huolimatta.
Minä pidän paljonkin hauskaa, rakastelen vaimoni kanssa, katselen talvella tähtiä, kesällä bongailen lintuja, pilviä jne. Luen kirjoja ja lehtiä, touhuilen erään teknillisen harrastuksen parissa.
Joinpa juhannusviikon aikana jopa pullon viinaa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta aikuistuessa käsitys hauskanpidosta muuttuu ja kehittyy. Ne jonnejen jutut ei tunnu enää hauskalta kolmekymppisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä että ihminen muuttuu ajan myötä, koska harvan elämä pysyy samana teinistä eläkeikään saakka.
Jos ajatellaan vaikka ikävuosia n. 18-25 tuolloin suurin osa opiskelee, ja elämä painottuu siihen ja aikaa on hyvin myös ns. kaverien kanssa hengailuun oli sitten yhteinen koulujuttu/festarit/bileet/reilaaminen tai ihan vaikka leffailta jonkun kotona. Keskimäärin tuossa iässä on aika vapaa (jos tentti jää välistä, voi uusia sen) ja rahaa ei yleensä hirveästi ole. Se meno siis keskittyy enemmän "opiskelijabaareihin"/hostelleihin/Mäkkäriin/solu-asuntoon/kotibileisiin (HUOM: kärjistäen..!)
Kun sitten valmistuu ja menee töihin, alkaa erilaiset vastuut painaa, ei voi sanoa asiakkaalle että "sori hirvee darra sopisko ylihuomenna..."
Samoin moni hankkii oman asunnon, ja lienee ihan luontevaa että sitä remppaa/sisustaa eri tavalla mitä opiskelijaboksia.Myös "viihteellä käyminen" muuttuu koska rahaa on enemmän entinen leffa kaverilla, etkot, halpaa bissee baarissa, Mäkkärin kautta kotiin
-->> Teatteriin, ja sitten pitkän kaavan mukaan hyvään ravintolaan syömään.
(Edelleen: KÄRJISTÄEN)Jossain kohtaa mukaan tulee vielä työkiireiden vierelle lapset, joiden kanssa sitten ne omat jutut (harrastuksiin kuskaamiset jne.) niin yhtäkkiä viikko Kreetalla AI-hotellissa alkaa houkutella kummasti enemmän mitä viikonloppu teltassa festareilla.
Ja kaikesta huolimatta ihminen voi kokea elävänsä HYVÄÄ elämää, ja sellaista mistä aidosti pitää.
Huomionarvoista on myös se, että usein ihmiset näkevät muiden elämän "itsensä kautta". Tarkoitan sitä että jos kaveri sanoo ettei viikonloppuna ehdi baariin kunn maalaa saunaa tai tekee muuta "tylsää", niin ehkä samalla viikon keskiviikkona onkin "serkun polttarit" tai "firman pikkujoulut" tmv. harva sitä raportoi koko elämäänsä tutulle.
Itse saatan joskus olla sanomatta menojani siksikin ettei toinen ajattele että "kaikkeen muuhun" on aikaa. Ja joskus tuo osittain onkin siinä mielessä totta, että "ruuhkavuosissa" pitää usein priorisoida mihin menee, voi olla samana viikonloppuna tyky-päivää/futisturnausta/Aulikki-tädin 85-v juhlat/multakuorma saapumassa pihaan/ ja muut yllärit jos kissa pitääkin viedä yllättäen eläinlääkäriin tmv. niin siinä saattaa terde-kalja jäädä välistä.
Tämä juuri onkin jännää. Opiskeluaikaan pitää hoitaa koulu ja osa-aikatyöt ja silti jää aikaa kavereille useita kertoja viikossa ja joka viikonloppu on jotain meininkiä. Opiskeluajan jälkeen pitää hoitaa vain duunit ja rahaa on paljon enemmän käytössä, mutta silti ei riitä aikaa tai virtaa kavereille. Jos yritän järjestää jotain illallista tai vastaavaa, niin pitää suunnitella monta kuukautta etukäteen ja silti iso osa peruu juuri tapahtuman kynnyksellä.
Ihmiset pariutuvat ja perheellistyvät. He priorisoivat siten, että käyttävät vapaa-aikansa elämänsä tärkeimpien ihmisten kanssa. Sellaiset ok kaverit jäävät sitten ihmettelemään, kuinka tylsiä muista on tullut, kun nämä eivät enää lähde mihinkään. Kyllä he lähtevät, mutta eri seurassa.
Itse tykkään hirveästi vielä juuri esim matkailusta ja ihan mielelläni lähtisin kokeilemaan vaikka moottoripyöräilyä tai vaikkapa koskenlaskua. Mutta noiden vastapainoksi välillä tykkään myös rauhoittua, käydä metsäkävelyllä, kokkailla uusia ruokalajia miehen kanssa kotosalla, lueskella hyvää kirjaa riippukeinussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä liity mihinkään ryyppäykseen.
Monista tulee iän myötä tylsää kahviseuraakin, eli eivät vain ole henkisesti enää niin hyvää seuraa, eivät naura ja innostu samalla tavalla jne.
Paljon on sellaisia sisäisesti kuolleita suorittajia.OIetko miettinyt, että vika voisikin olla sinussa? Et osaa rauhoittua ja keskittyä arkisempiin asioihin tylsistymättä?
Ei vaan arkiset asiat OVAT tylsiä, jos pelkästään niistä tehdään sisältö sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Sellaisilla ihmisillä ei ole luovuutta, ei uteliasta mieltä eikä rikasta sisäistä maailmaa, joiden jutut koostuu jostain lasten asioista tai töistä selostamisesta.
Sellaiset ihmiset OVAT tylsiä, mutta eihän siinä mitään väärää tietenkään ole.
Hyödyllisiä robotteja, jotka tyytyvät osaansa.
Tämä, tuhat kertaa tämä!
Enemmän minua ihmetyttää nämä kolme- ja nelikymppiset, jotka eivät millään meinaa aikuistua. Lapsiakin saattaa olla useampi kappale, mutta silti vaan vietetään jotain hurlumhei elämää vailla vastuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä vielä että nämä samat henkilöt siis olleet 20-30v välissä aktiivisia juhlijoita ja aina valmiita pitämään hauskaa. Mikä estää pitämästä hauskaa 30v jälkeen?
Olen 32v.
Se, ettei käy enää baareissa ja juhli auringonnousuun asti, ei tarkoita etteikö pitäisi hauskaa. Se hauskanpito vaan muuttuu iän myötä.
Nykypäivänä en jaksaisi todellakaan istua missään baareissa ja remuta aamuun asti, vaikka se silloin 18-23 - vuotiaana niin kivaa olikin. Mutta nykyään se ei olisi itselleni hauskanpitoa.
Hauskaa on mennä vaikka luontoon eväsretkelle.
Vierailija kirjoitti:
Makuasioita. Itse en ole koskaan elänyt mitään biletysvaihetta, alkoholi ei kiinnosta. Monia lapsiperheellisiä kyllä juominen kiinnostaa lapsista huolimatta.
Jep, ei lapset siihen liity.
Itselleni on ihan tavallista pitää viini-iltoja ystävien kanssa, eikä ole koskaan tullut mieleenkään ettei niin tehtäisi, koska on lapsia.
Naapurissa asuu onneksi hyvin samanhenkinen äiti, jonka kanssa voidaan yhdessä parantaa maailmaa aamun pikkutunneille saakka ja juoda siinä sivussa.
Kesäisin lapsi on paljon sukulaisten mukana matkoilla, eli sen puoleen voisin bilettää ihan rauhassa ja välillä biletänkin, mutta enempi olen sellaisen intiimimmän meiningin ystävä, että kahdestaan kaverin kanssa tai pienellä porukalla parannetaan maailmaa puutarhassa istuen ja viiniä juoden, tai jossain piknikillä, rantakalliolla tms.
Minulle on hyvin luontevaa juoda tuollaisissa tilanteissa enempi tai vähempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä että ihminen muuttuu ajan myötä, koska harvan elämä pysyy samana teinistä eläkeikään saakka.
Jos ajatellaan vaikka ikävuosia n. 18-25 tuolloin suurin osa opiskelee, ja elämä painottuu siihen ja aikaa on hyvin myös ns. kaverien kanssa hengailuun oli sitten yhteinen koulujuttu/festarit/bileet/reilaaminen tai ihan vaikka leffailta jonkun kotona. Keskimäärin tuossa iässä on aika vapaa (jos tentti jää välistä, voi uusia sen) ja rahaa ei yleensä hirveästi ole. Se meno siis keskittyy enemmän "opiskelijabaareihin"/hostelleihin/Mäkkäriin/solu-asuntoon/kotibileisiin (HUOM: kärjistäen..!)
Kun sitten valmistuu ja menee töihin, alkaa erilaiset vastuut painaa, ei voi sanoa asiakkaalle että "sori hirvee darra sopisko ylihuomenna..."
Samoin moni hankkii oman asunnon, ja lienee ihan luontevaa että sitä remppaa/sisustaa eri tavalla mitä opiskelijaboksia.Myös "viihteellä käyminen" muuttuu koska rahaa on enemmän entinen leffa kaverilla, etkot, halpaa bissee baarissa, Mäkkärin kautta kotiin
-->> Teatteriin, ja sitten pitkän kaavan mukaan hyvään ravintolaan syömään.
(Edelleen: KÄRJISTÄEN)Jossain kohtaa mukaan tulee vielä työkiireiden vierelle lapset, joiden kanssa sitten ne omat jutut (harrastuksiin kuskaamiset jne.) niin yhtäkkiä viikko Kreetalla AI-hotellissa alkaa houkutella kummasti enemmän mitä viikonloppu teltassa festareilla.
Ja kaikesta huolimatta ihminen voi kokea elävänsä HYVÄÄ elämää, ja sellaista mistä aidosti pitää.
Huomionarvoista on myös se, että usein ihmiset näkevät muiden elämän "itsensä kautta". Tarkoitan sitä että jos kaveri sanoo ettei viikonloppuna ehdi baariin kunn maalaa saunaa tai tekee muuta "tylsää", niin ehkä samalla viikon keskiviikkona onkin "serkun polttarit" tai "firman pikkujoulut" tmv. harva sitä raportoi koko elämäänsä tutulle.
Itse saatan joskus olla sanomatta menojani siksikin ettei toinen ajattele että "kaikkeen muuhun" on aikaa. Ja joskus tuo osittain onkin siinä mielessä totta, että "ruuhkavuosissa" pitää usein priorisoida mihin menee, voi olla samana viikonloppuna tyky-päivää/futisturnausta/Aulikki-tädin 85-v juhlat/multakuorma saapumassa pihaan/ ja muut yllärit jos kissa pitääkin viedä yllättäen eläinlääkäriin tmv. niin siinä saattaa terde-kalja jäädä välistä.
Tämä juuri onkin jännää. Opiskeluaikaan pitää hoitaa koulu ja osa-aikatyöt ja silti jää aikaa kavereille useita kertoja viikossa ja joka viikonloppu on jotain meininkiä. Opiskeluajan jälkeen pitää hoitaa vain duunit ja rahaa on paljon enemmän käytössä, mutta silti ei riitä aikaa tai virtaa kavereille. Jos yritän järjestää jotain illallista tai vastaavaa, niin pitää suunnitella monta kuukautta etukäteen ja silti iso osa peruu juuri tapahtuman kynnyksellä.
Ihmiset pariutuvat ja perheellistyvät. He priorisoivat siten, että käyttävät vapaa-aikansa elämänsä tärkeimpien ihmisten kanssa. Sellaiset ok kaverit jäävät sitten ihmettelemään, kuinka tylsiä muista on tullut, kun nämä eivät enää lähde mihinkään. Kyllä he lähtevät, mutta eri seurassa.
Miksi nuorena voi lähteä oman mussukan kanssa kaveriporukan touhuihin mukaan, mutta myöhemmin tulee tuollaista outoa poteroitumista? Luulisi, että juuri nuorena pitäisi näkyä priorisointi, koska niin pakollisia kuin vapaa-ajan juttuja on enemmän.
Tylsä ihminen on usein tylsä nuoresta pitäen. Tylsä ei keksi mitään omia juttuja nuorenakaan, vaan menee muiden mukana baariin ryyppäämään. Kun muut perheellistyvät, tylsä ihminen ei keksi muuta kuin perheellistyä itsekin. Tylsä tekee kaikkea, jonka joku muu on määritellyt tavoittelemisen arvoiseksi, usein koko ikänsä. Tylsyys, mielikuvituksettomuus ei ole iästä kiinni.
Ihmisen, joka keksii itse omat juttunsa, ei tarvitse mennä muiden mukana mihinkään, jos se ei häntä kiinnosta. Mielikuvituksellinen ihminen ei välttämättä käy edes nuorena baareissa ym., koska hän osaa itse valita kiinnostavaa tekemistä. Mielikuvitusta käyttävä ei ole samalla lailla laumasielu kuin tylsä ihminen.
Se, näyttääkö jonkun elämä muiden, ulkopuolisten mielestä tylsältä, ei kerro mitään siitä, miten ihminen itse elämänsä kokee. Moni rauhallista elämää viettävä ihminen voi vaikuttaa ap:n kaltaisten mielestä tylsältä, vaikka sisäinen elämä olisi todella rikasta. Ns. jännä elämä, jota ap:kin haikailee, voi olla jonkun toisen mielestä todella tylsää.
Esimerkiksi minun mielestäni ap:n esimerkit hauskanpidosta vaikuttavat tylsiltä. Hupinsa kullakuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä että ihminen muuttuu ajan myötä, koska harvan elämä pysyy samana teinistä eläkeikään saakka.
Jos ajatellaan vaikka ikävuosia n. 18-25 tuolloin suurin osa opiskelee, ja elämä painottuu siihen ja aikaa on hyvin myös ns. kaverien kanssa hengailuun oli sitten yhteinen koulujuttu/festarit/bileet/reilaaminen tai ihan vaikka leffailta jonkun kotona. Keskimäärin tuossa iässä on aika vapaa (jos tentti jää välistä, voi uusia sen) ja rahaa ei yleensä hirveästi ole. Se meno siis keskittyy enemmän "opiskelijabaareihin"/hostelleihin/Mäkkäriin/solu-asuntoon/kotibileisiin (HUOM: kärjistäen..!)
Kun sitten valmistuu ja menee töihin, alkaa erilaiset vastuut painaa, ei voi sanoa asiakkaalle että "sori hirvee darra sopisko ylihuomenna..."
Samoin moni hankkii oman asunnon, ja lienee ihan luontevaa että sitä remppaa/sisustaa eri tavalla mitä opiskelijaboksia.Myös "viihteellä käyminen" muuttuu koska rahaa on enemmän entinen leffa kaverilla, etkot, halpaa bissee baarissa, Mäkkärin kautta kotiin
-->> Teatteriin, ja sitten pitkän kaavan mukaan hyvään ravintolaan syömään.
(Edelleen: KÄRJISTÄEN)Jossain kohtaa mukaan tulee vielä työkiireiden vierelle lapset, joiden kanssa sitten ne omat jutut (harrastuksiin kuskaamiset jne.) niin yhtäkkiä viikko Kreetalla AI-hotellissa alkaa houkutella kummasti enemmän mitä viikonloppu teltassa festareilla.
Ja kaikesta huolimatta ihminen voi kokea elävänsä HYVÄÄ elämää, ja sellaista mistä aidosti pitää.
Huomionarvoista on myös se, että usein ihmiset näkevät muiden elämän "itsensä kautta". Tarkoitan sitä että jos kaveri sanoo ettei viikonloppuna ehdi baariin kunn maalaa saunaa tai tekee muuta "tylsää", niin ehkä samalla viikon keskiviikkona onkin "serkun polttarit" tai "firman pikkujoulut" tmv. harva sitä raportoi koko elämäänsä tutulle.
Itse saatan joskus olla sanomatta menojani siksikin ettei toinen ajattele että "kaikkeen muuhun" on aikaa. Ja joskus tuo osittain onkin siinä mielessä totta, että "ruuhkavuosissa" pitää usein priorisoida mihin menee, voi olla samana viikonloppuna tyky-päivää/futisturnausta/Aulikki-tädin 85-v juhlat/multakuorma saapumassa pihaan/ ja muut yllärit jos kissa pitääkin viedä yllättäen eläinlääkäriin tmv. niin siinä saattaa terde-kalja jäädä välistä.
Tämä juuri onkin jännää. Opiskeluaikaan pitää hoitaa koulu ja osa-aikatyöt ja silti jää aikaa kavereille useita kertoja viikossa ja joka viikonloppu on jotain meininkiä. Opiskeluajan jälkeen pitää hoitaa vain duunit ja rahaa on paljon enemmän käytössä, mutta silti ei riitä aikaa tai virtaa kavereille. Jos yritän järjestää jotain illallista tai vastaavaa, niin pitää suunnitella monta kuukautta etukäteen ja silti iso osa peruu juuri tapahtuman kynnyksellä.
Minulla ainakin opiskeluajan työt oli vaativuudeltaan ihan erilaisia mitä "oikeat työt" mitä valmistumisen jälkeen olen tehnyt.
Jos työn vaativuus on luokkaa muutama tunti kerrallaan "lehtien haravointia", ei siinä haittaa jos takana on huonosti nukuttu yö, bilemeikit silmissä, eikä pääkään ehkä ihan vielä ole selvinnyt...
Mutta työssä jossa pitää olla edustava, kieli vaihtuu lennosta koko ajan, ja koko ajan on monta asiaa kesken/pitää reagoida nopeasti, -tai on vaikka kirurgi joka tekee vaativaa aivoleikkausta, niin ei tuollaisia hommia eilisillä silmillä jaksa tai pysty tekemään.
Sanoisin myös, että en ainakaan itse voi sopia menoja monen kuukauden päähän, koska arjessa on niin paljon muuttuvia tekijöitä, ainoa poikkeus _läheisen_ ihmisen häät tai muu vastaava joka menee listalle ykköseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä että ihminen muuttuu ajan myötä, koska harvan elämä pysyy samana teinistä eläkeikään saakka.
Jos ajatellaan vaikka ikävuosia n. 18-25 tuolloin suurin osa opiskelee, ja elämä painottuu siihen ja aikaa on hyvin myös ns. kaverien kanssa hengailuun oli sitten yhteinen koulujuttu/festarit/bileet/reilaaminen tai ihan vaikka leffailta jonkun kotona. Keskimäärin tuossa iässä on aika vapaa (jos tentti jää välistä, voi uusia sen) ja rahaa ei yleensä hirveästi ole. Se meno siis keskittyy enemmän "opiskelijabaareihin"/hostelleihin/Mäkkäriin/solu-asuntoon/kotibileisiin (HUOM: kärjistäen..!)
Kun sitten valmistuu ja menee töihin, alkaa erilaiset vastuut painaa, ei voi sanoa asiakkaalle että "sori hirvee darra sopisko ylihuomenna..."
Samoin moni hankkii oman asunnon, ja lienee ihan luontevaa että sitä remppaa/sisustaa eri tavalla mitä opiskelijaboksia.Myös "viihteellä käyminen" muuttuu koska rahaa on enemmän entinen leffa kaverilla, etkot, halpaa bissee baarissa, Mäkkärin kautta kotiin
-->> Teatteriin, ja sitten pitkän kaavan mukaan hyvään ravintolaan syömään.
(Edelleen: KÄRJISTÄEN)Jossain kohtaa mukaan tulee vielä työkiireiden vierelle lapset, joiden kanssa sitten ne omat jutut (harrastuksiin kuskaamiset jne.) niin yhtäkkiä viikko Kreetalla AI-hotellissa alkaa houkutella kummasti enemmän mitä viikonloppu teltassa festareilla.
Ja kaikesta huolimatta ihminen voi kokea elävänsä HYVÄÄ elämää, ja sellaista mistä aidosti pitää.
Huomionarvoista on myös se, että usein ihmiset näkevät muiden elämän "itsensä kautta". Tarkoitan sitä että jos kaveri sanoo ettei viikonloppuna ehdi baariin kunn maalaa saunaa tai tekee muuta "tylsää", niin ehkä samalla viikon keskiviikkona onkin "serkun polttarit" tai "firman pikkujoulut" tmv. harva sitä raportoi koko elämäänsä tutulle.
Itse saatan joskus olla sanomatta menojani siksikin ettei toinen ajattele että "kaikkeen muuhun" on aikaa. Ja joskus tuo osittain onkin siinä mielessä totta, että "ruuhkavuosissa" pitää usein priorisoida mihin menee, voi olla samana viikonloppuna tyky-päivää/futisturnausta/Aulikki-tädin 85-v juhlat/multakuorma saapumassa pihaan/ ja muut yllärit jos kissa pitääkin viedä yllättäen eläinlääkäriin tmv. niin siinä saattaa terde-kalja jäädä välistä.
Tämä juuri onkin jännää. Opiskeluaikaan pitää hoitaa koulu ja osa-aikatyöt ja silti jää aikaa kavereille useita kertoja viikossa ja joka viikonloppu on jotain meininkiä. Opiskeluajan jälkeen pitää hoitaa vain duunit ja rahaa on paljon enemmän käytössä, mutta silti ei riitä aikaa tai virtaa kavereille. Jos yritän järjestää jotain illallista tai vastaavaa, niin pitää suunnitella monta kuukautta etukäteen ja silti iso osa peruu juuri tapahtuman kynnyksellä.
Ihmiset pariutuvat ja perheellistyvät. He priorisoivat siten, että käyttävät vapaa-aikansa elämänsä tärkeimpien ihmisten kanssa. Sellaiset ok kaverit jäävät sitten ihmettelemään, kuinka tylsiä muista on tullut, kun nämä eivät enää lähde mihinkään. Kyllä he lähtevät, mutta eri seurassa.
Miksi nuorena voi lähteä oman mussukan kanssa kaveriporukan touhuihin mukaan, mutta myöhemmin tulee tuollaista outoa poteroitumista? Luulisi, että juuri nuorena pitäisi näkyä priorisointi, koska niin pakollisia kuin vapaa-ajan juttuja on enemmän.
Eiköhän juttu ole enemmänkin ne lapset. Eli kun on lapsia, niin ei mennä ihan tuosta noin vaan illanviettoihin.
Ei minun lähipiirissä ja ikää jo 39. Nyt sitä vasta kokeillaankin uusia juttuja, kun talous on vakaa eikä tarvi rahoja laskea.
Mua harmittaa se, että yhtään mitään ei voi tehdä, kun on kotona ne lapset joille pitää aina olla tekemässä ruokaa. Ei mitään harrastusta voi alottaa tai lähteä kaupungille tai mökille tai tehdä vaikka yhdessä lasten kanssa jotain.
Tiedän viissikymppisen joka joskus juo noin, lapsi on. Ei onneksi usein.