Lopettavatko kaikki yli 30v hauskanpidon ja muuttuvat tylsäksi?

Rapu kirjoitti:

Siis onko elämänne tarkoitus hauskanpito ???

Elämän tarkoitus on tehdä tästä pienestä hetkestä mahdollisimman hedonistinen

Esitäpä tämä sama kysymys kaikille niille, joiden villiintyneet eläkeikäiset vanhemmat hilluvat baareissa ja ulkomailla niin että koko suku saa hävetä.

Aloittajalle vastaukseksi: eivät muutu. Onneksi. Osasta tulee kyllä oikeasti sellaisia pystyynkuolleita jäykkiä kalkkiksia, keiltä hymy irtoaa hyvällä tuurilla pikkujouluissa ja juhannuksena. Onneksi ovat vähemmistö ja suurin osa osaa nauttia elämästä myös nuoruusvuosien jälkeen, kukin tavallaan.

Aikuistuminen ei tarkoita sitä että ei saa ikinä pitää hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa se, että yhtään mitään ei voi tehdä, kun on kotona ne lapset joille pitää aina olla tekemässä ruokaa. Ei mitään harrastusta voi alottaa tai lähteä kaupungille tai mökille tai tehdä vaikka yhdessä lasten kanssa jotain.

Tässä monta hyvää vinkkiä juuri sinulle:

Opettele tekemään ruokaa nopeammin. Kaurapuuro valmistuu 10 minuutissa, ja useimmat muut ruuat puolessa tunnissa. Paitsi ne, joita kypsennetään pitempään, mutta sen aikaa voi tehdä lasten kanssa sisällä jotain, vaikka siivota tai laittaa pyykkejä. Pidä säännölliset ruoka-ajat, niin ei tarvitse olla tekemässä ruokaa aina.

Ota lapset mukaan ulos. Harrasta jotain sellaista, jota voit tehdä yhdessä lasten kanssa: ui, bongaa lintuja, poimikaa marjoja ja sieniä ...

Siltä se vähän vaikuttaa, että ihmiset uppoavat siihen arkeensa. Ajattelulle ei ole aikaa, tai sitten niitä ajatuksia ei enää jostain syystä haluta jakaa. Ei minua ainakaan kiinnosta mitkään pyykinpesut ja kakkavaipat ja asuntoon remppaamiset, vaikka ne miten kuuluisivat jonkun arkeen oleellisesti. Toki tuollaisella p:n jauhannalla voi keskustelun aloittaa, jos jotain jäänmurtajaa tarvitaan, mutta jos keskustelu aina vain jää arkitasolle, niin joko ei olla tarpeeksi läheisiä tai sitten samalla aaltopituudella.

Niin joo, tämä keskustelu taisi liittyä enemmän tekemiseen. Lähtökohtaisesti minusta melkeinpä kaikki tekeminen on yhtä "tylsää ja tyhjää", olen itse kiinnostunut enemmän filosofisista asioista ja taiteesta. Ns. pystyyn kuolleita ja ajattelultaan tylsämielisiä on ihan yhtälailla näissä hauskanpitäjissä kuin kotihiirissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas mustavalkoista suhtautumista.

Tiedän varsin hyvin mitä ap ajaa takaa! Aina ei tarvi olla niitä lapsiakaan että täysin eristäydytään kotiin ja viikon odotetuin kohokohta on tyyliin lauantaina pitsan tilaaminen. Ap ei varmastikaan tarkoittanut että kaikkien pitäisi olla jotain elätäysillä-extremenarkkeja tai matkustaa mitä eksoottisimpiin kohteisiin jatkuvasti. 

Sellainen tietty palo ja intohimo asioihin katoaa ja taannutaan semmosiksi kotilussukoiksi.

Elämä on elämänmakuista kun siinä on sopivassa suhteessa kaikkea; välillä on ihana lähteä tyttöjen kanssa vetämään suomeksi sanottuna lärvit, välillä tehdä luontoretki perheen kanssa, käydä ratsastamassa, järkätä grillijuhlia,tehdä viikonloppureissuja, nukkua vain koko päivä..

Saatan nauttia hyvästä kirjasta ja kutomisesta kotona lauantai-iltana tai vaihtoehtoisesti kaivaa jenkkiraudan tallista, laittaa tukan tötterölle ja lähteä kartsalle :D

Mielestäni elämässä pitää mennä fiiliksen mukaan eikä niin että tiettyinä ikävuosina tehdään tiettyjä juttuja ja sitten ne loppuu kuin seinään ja aletaan tehdä eri asioita. En oo ikinä ymmärtänyt tuota että on "biletysvaihe". Ihan oon 15-vuotiaasta tänne liki viisikymppiseen käynyt baareissa ja festareilla tasaiseen tahtiin. Ei se musiikin nautinto ja iloisten ihmisten ympäröimänä oleminen katoa iän myötä mihinkään.  Mutta monet, joilla on tuo bilevaihe niin salaa kaipaavat sitä kotihiiren elämää ja bilettävät vain löytääksee uuden kumppanin jonka kanssa se kotipesä luoda. Kaverit pidetään elämässä vain silloin kun se on välttämätöntä, eli sinkkuaikana.

Eli intohimosi kohdistuu ryyppäämiseen ja sen vuoksi et ole kotilossukka? Entäs jos jonkun innostusta tuova intohimoinen harrastus on siellä kotona? Ei tarvi lähteä tyttöje kanssa ryyppäämään tai tallille ratsastamaan saadakseen ne samat sävärit kuin itse saat ko. toimista?

Onko käynyt mielessä, että ehkä ihmiset vain saa niitä säväreitä eri asioista ja nämä asiat voivat iän myötä muuttua? Varmaan joku masentunut ihminen on eri asia ja passivoituu sairautensa myötä, mutta en usko, että löytyy ihmisiä, jotka ei koskaan tekisi mitään mistä saisi nautintoa.

Miksi takerruit ryyppäämiseen tai hevosteluun (jotka muuten on juuri nytkin laitumella tuossa olkkarin ikkunan alla, eli KOTONA)? Paljon intohimoja on kotonakin, mm. puutarhanhoito ja melkein neuroosiksi luettava siivousinto.

Pointtini oli se, että joiltakin ihmisiltä sammuu se palo elämää kohtaan ja itsekin valittavat tylsää elämäänsä ja kun koskaan ei tapahdu mitään jännää. No ei varmasti jos on linnottautunut kotisohvalle. 

Eikä tosiaan tarvitse läträtä viinan kanssa, en sitä tarkoittanut. Mutta juurikin että asenne elämään pysyy sellaisena avoimena ja vastaanottavana. Haluaa kokea ja tehdä asioita.

Eikös aloituksen mukaan puutarhanhoitokin ollut niitä tylsiä juttuja?

En minäkään enää mihinkään baareihin jaksanut raahautua yli 3-kymppisenä. Kyllä sitä humppaa jaksoi opiskeluvuodet, sitten se olikin jo nähty.

Minusta on erittäin mukavaa puuhailla kaikenlaista kotona. Meillä on yhteinen liikuntaharrastus miehen kanssa. Tehdään hyvää ruokaa. Katsellaan lempisarjoja. Toki matkustellaankin, myös Suomessa on hyviä matkakohteita.

Elämä muuttuu, ei sitä koko elämäänsä jaksa elää parikymppisen tasolla. Tai siis itse en jaksaisi.

Suurin osa koska ne on kasvatettu että tän ikäsenä pitää tehä näin ja näin, juueikäy meikä bailaa kovemmin ku koskaan oon reilusti yli 40...ei kiinnosta v..tuakaan mitä musta aatellaan, tylsimykset pönöttää himassa ja luulee et ne elää oikein, hahhah

Muistatko ap kun 2 vuotiaana mielestäsi oikein kivaa hauskanpitoa oli läpytellä hiekkakakkuja?

Entä muistatko kun 5-vuotiaana piilosen leikkiminen oli hauskapioa ylimmillään? Oltko nyt muuttunut tylsäksi kun nämä aktiviteetit eivät sinua enää kiinnosta?

Aika aikaansa kutakin, ja ne jotka jäävät johonkin teinivuosien hauskanpitoon eivät ole myöhemmin enää kuin lapsellisia niiden mielestä jotka ovat kasvaneet yli noista ajoista.

Vierailija kirjoitti:

Itselle se oma asunto ja keskittyminen pelkkiin kotioloihin ja työntekoon tuntuu vähän kuin luovuttaisi elämässä. No, ehkä olen vain poikkeuksellisen kunnianhimoinen ja haluan kokea mahdollisimman paljon.

ap

Kirjoitit aloitukseen, että ystäväsi keskittyvät mm. työntekoon (mikä siis on mielestäsi tylsää). Se työnteko yleensä mahdollistaa monelle kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamisen (esim. ammatissa etenemisen tai ostamalla työstä saadulla rahalla erinäisiä asioita). Sinulla ehkä on perintöä tai muuten saatua rahaa niin paljon, ettet tarvitse työntekoa. Sinä saat ostettua moottoripyöräsi ja ulkomaanmatkasi ilman töitä, mutta suurimmalle osalle se ei ole mahdollista. 

Joten ei, sinä et ole kunniahimoinen sen takia, että tykkäät matkustella ja moottoripyöräillä. Ystäväsi sen sijaan ovat kunnianhimoisia, koska jaksavat tehdä töitä, säästää ja ostaa niillä rahoilla oman kodin. 

Ap hyvä, tuo että haluat kokea mahdollisimman paljon, ei tarkoita että olisit poikkeuksellisen kunnianhimoinen tai oikeastaan ollenkaan kunnianhimoinen. Se voi tarkoittaa, että haluat suorittaa jotain listaa erilaisista kokemuksista, mutta kunnianhimoa se ei ole. Kunnianhimoa on se, että sinulla on elämässä tavoitteita, joita kohti työskentelet. 

Joku ihmetteli, miten opiskelijana jaksaa opiskella ja tehdä osa-aikatöitä JA nähdä kavereita/bailata. No, ensinnäkin, silloin ollaan nuorempia ja silloin selvitään varmaan lähtökohtaisestikin esimerkiksi vähemmällä yöunella. Toisekseen kuten joku kommentoikin, työt usein on vähän erilaisia vaativuudeltaan ja henkiseltä rasittavuudeltaan kuin "oikeasti aikuisena". Kolmannekseen luennoille voi mennä krapulassa tai väsyneenä, luennoilta voi lintsata ja muutenkin aikataulut on helpommin sumplittavissa (milloin luen kokeeseen, mitä työvuoroja otan vastaan, jne). Opiskelu ei myöskään ainakaan minulla ollut läheskään yhtä rankkaa kuin työnteko. Lisäksi nuorelle sosiaaliset suhteet on tärkeämpiä kuin vähän vanhemmalle, joten ne priorisoi eri tavalla. Sitten on vielä täysin eri asia, jos on lapsia tai huolehtii/auttaa omia vanhempia tai isovanhempia.

Aika aikansa kutakin. Lisäksi vielä olemme erilaisia ihmisiä ja hyvä niin.

Muistan nuoruudessani ihmetelleeni kavereita joita ei kiinnostanut juhliminen. Nyt en ihmettele sitä ollenkaan. Ymmärrän nyt heidän nauttineen aidosti ihan muista asioista kuin mitä kosteisiin illanviettoihin liittyi.

Mulla on ikää nyt 45v. Lähden usein illanistujaisista kotiin klo 22 jälkeen, selvinpäin ja lenkittämään koiraa. Hauskimmat jutut on siihen mennessä kuultu ja lisäksi ajatuskin siitä että tuhlaisin päiväni krapulaan tms huonovointisuuteen, on mahdoton. Samanaikaisesti tunnen ihmisiä jotka 50-vuotiaina elää uutta nuoruuttaan ja viilettävät ympäriinsä suurinpiirtein kellon ympäri. Ja se on varsin fine!

Nautin työnteosta ja kotonaolosta eri harrasteiden parissa. Joku moottoripyöräreissuun lähteminen ei kiinnostaisi taas yhtään. Kuten joku muukin täällä, kannustaisin aloittajaa etsimään samanhenkistä seuraa. Iällä siinä ei kylläkään ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä että nämä samat henkilöt siis olleet 20-30v välissä aktiivisia juhlijoita ja aina valmiita pitämään hauskaa. Mikä estää pitämästä hauskaa 30v jälkeen?

Työ ja varsinkin perhe alkaa vaatia veronsa.  Siksi kaikki ns. hauskanpitoon liittyvä markkinoidaan lähinnä teineille.  

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, tuo että haluat kokea mahdollisimman paljon, ei tarkoita että olisit poikkeuksellisen kunnianhimoinen tai oikeastaan ollenkaan kunnianhimoinen. Se voi tarkoittaa, että haluat suorittaa jotain listaa erilaisista kokemuksista, mutta kunnianhimoa se ei ole. Kunnianhimoa on se, että sinulla on elämässä tavoitteita, joita kohti työskentelet. 

Joku ihmetteli, miten opiskelijana jaksaa opiskella ja tehdä osa-aikatöitä JA nähdä kavereita/bailata. No, ensinnäkin, silloin ollaan nuorempia ja silloin selvitään varmaan lähtökohtaisestikin esimerkiksi vähemmällä yöunella. Toisekseen kuten joku kommentoikin, työt usein on vähän erilaisia vaativuudeltaan ja henkiseltä rasittavuudeltaan kuin "oikeasti aikuisena". Kolmannekseen luennoille voi mennä krapulassa tai väsyneenä, luennoilta voi lintsata ja muutenkin aikataulut on helpommin sumplittavissa (milloin luen kokeeseen, mitä työvuoroja otan vastaan, jne). Opiskelu ei myöskään ainakaan minulla ollut läheskään yhtä rankkaa kuin työnteko. Lisäksi nuorelle sosiaaliset suhteet on tärkeämpiä kuin vähän vanhemmalle, joten ne priorisoi eri tavalla. Sitten on vielä täysin eri asia, jos on lapsia tai huolehtii/auttaa omia vanhempia tai isovanhempia.

Unen tarve itse asiassa vähenee mitä syvemmälle aikuisuuteen mennään. Luennot voi skipata mutta silloin pitää opiskella kotona asiat tai Kela antaa runtua. Kaikki varmasti ymmärtävät, että työelämässä ei voi ryypätä aamuun asti ja mennä duuniin samoilla silmillä, mutta ei avauksessa ollut mielestäni tästä kyse. Oikeastaan sanoit sen tuossa boldatussa osiossa. Onkohan tuo ikään vai kulttuuriin liittyvä asia, koska espanjalainen 35v kaverini ei tunnistanut ongelmaa.

Olen 30 ja samaa mietin tavallaan. En enää menisi festarikeikoilla eturiviin tai telttamajoitukseen, mutta menisin silti helposti kolmeksi päiväksi vaikka provinssiin jos olisi hyvät bändit. Äkkilähtöjä en ota, mutta haluaisin kokea interreilin pienellä tavaramäärällä ja mennä extempore uusiin paikkoihin ja spontaanisti bilettää tuntemattomien kanssa ja tehdä hölmöjä juttuja. Jos joku pyytää johonkin harrastukseen vierasosallistujaksi, olen helposti mukana. Mulla on edelleen rakkaita harrastuksia jotka vie aikaa ja menee kaiken edelle. Haluaisin kyllä oman perheen, mutta jos ei miestä ekana löydy niin menen kyllä täysillä elämän kanssa siihen asti. Käyn paljon museoissa ja näyttelyissä.

Ärsyttävintä on se kalenterin pyöritys jos haluaa viettää aikaa jonkun lapsettoman kanssa. Perheelliset ymmärrän, mutta ne jotka on samassa asemassa minun kanssa vaan tykkää olla kotona. Mikään ei enää herätä uteliaisuutta tai intoa? Odottelin että kesällä ihmiset olisivat heräilleet mutta kaikki tuntuvat tekevän muurin ympärillleen. Kun kyse ei edes ole siitä että ei haluttaisi siirtyä paikasta toiseen vaan siitä että mikään uusi ei innosta?

Mitä on jännyys? Juosta baareissa ja säätää? Vai mitä? Itse olen jännää elämää viettänyt kauan, mutta hiljalleen jännä muuttui tylsäksi eikä jaksanut sitä samaa jännää enää. Se on ihmisen kehitystä se, että eri elämänvaiheissa eri asiat kiinnostaa.

Enemmän kyllä säälittää jos joku jumittuu lapsen tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30 ja samaa mietin tavallaan. En enää menisi festarikeikoilla eturiviin tai telttamajoitukseen, mutta menisin silti helposti kolmeksi päiväksi vaikka provinssiin jos olisi hyvät bändit. Äkkilähtöjä en ota, mutta haluaisin kokea interreilin pienellä tavaramäärällä ja mennä extempore uusiin paikkoihin ja spontaanisti bilettää tuntemattomien kanssa ja tehdä hölmöjä juttuja. Jos joku pyytää johonkin harrastukseen vierasosallistujaksi, olen helposti mukana. Mulla on edelleen rakkaita harrastuksia jotka vie aikaa ja menee kaiken edelle. Haluaisin kyllä oman perheen, mutta jos ei miestä ekana löydy niin menen kyllä täysillä elämän kanssa siihen asti. Käyn paljon museoissa ja näyttelyissä.

Ärsyttävintä on se kalenterin pyöritys jos haluaa viettää aikaa jonkun lapsettoman kanssa. Perheelliset ymmärrän, mutta ne jotka on samassa asemassa minun kanssa vaan tykkää olla kotona. Mikään ei enää herätä uteliaisuutta tai intoa? Odottelin että kesällä ihmiset olisivat heräilleet mutta kaikki tuntuvat tekevän muurin ympärillleen. Kun kyse ei edes ole siitä että ei haluttaisi siirtyä paikasta toiseen vaan siitä että mikään uusi ei innosta?

Tai se uusi löytyy kotoa? Uusi harrastus, uusi mielenkiinnon kohde. Omassa lähipiirissä nyt kaikki ovat enemmän tai vähemmän vetäytyneet koloihinsa pandemian vuoksi. Emme edes ehdottele toisillemme tapaamisia. Mutta suunnittelemme ja haaveilemme bileistä ja ulkomaan reissuista ym., jotka toteutamme sitten, kun se on järkevää.

Niin toiset määrittelevät, mitä on hauskanpito ikuisesti teini-iän silmin! Itselläni oli silloin mopo ja juhlin joka viikonloppu. Nykyään on farmariauto, vaimo ja lapsia 😄 Välivaihe kutsutaan, että aikuistuu 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, tuo että haluat kokea mahdollisimman paljon, ei tarkoita että olisit poikkeuksellisen kunnianhimoinen tai oikeastaan ollenkaan kunnianhimoinen. Se voi tarkoittaa, että haluat suorittaa jotain listaa erilaisista kokemuksista, mutta kunnianhimoa se ei ole. Kunnianhimoa on se, että sinulla on elämässä tavoitteita, joita kohti työskentelet. 

Joku ihmetteli, miten opiskelijana jaksaa opiskella ja tehdä osa-aikatöitä JA nähdä kavereita/bailata. No, ensinnäkin, silloin ollaan nuorempia ja silloin selvitään varmaan lähtökohtaisestikin esimerkiksi vähemmällä yöunella. Toisekseen kuten joku kommentoikin, työt usein on vähän erilaisia vaativuudeltaan ja henkiseltä rasittavuudeltaan kuin "oikeasti aikuisena". Kolmannekseen luennoille voi mennä krapulassa tai väsyneenä, luennoilta voi lintsata ja muutenkin aikataulut on helpommin sumplittavissa (milloin luen kokeeseen, mitä työvuoroja otan vastaan, jne). Opiskelu ei myöskään ainakaan minulla ollut läheskään yhtä rankkaa kuin työnteko. Lisäksi nuorelle sosiaaliset suhteet on tärkeämpiä kuin vähän vanhemmalle, joten ne priorisoi eri tavalla. Sitten on vielä täysin eri asia, jos on lapsia tai huolehtii/auttaa omia vanhempia tai isovanhempia.

Unen tarve itse asiassa vähenee mitä syvemmälle aikuisuuteen mennään. Luennot voi skipata mutta silloin pitää opiskella kotona asiat tai Kela antaa runtua. Kaikki varmasti ymmärtävät, että työelämässä ei voi ryypätä aamuun asti ja mennä duuniin samoilla silmillä, mutta ei avauksessa ollut mielestäni tästä kyse. Oikeastaan sanoit sen tuossa boldatussa osiossa. Onkohan tuo ikään vai kulttuuriin liittyvä asia, koska espanjalainen 35v kaverini ei tunnistanut ongelmaa.

Ei tunnista mikä ongelma? Asuuko hän vielä lapsuudenkodissaan? On tavallista Etelä Euroopassa.