Lopettavatko kaikki yli 30v hauskanpidon ja muuttuvat tylsäksi?

Eivät lopeta.

Setä60.

Vierailija kirjoitti:

Itselle se oma asunto ja keskittyminen pelkkiin kotioloihin ja työntekoon tuntuu vähän kuin luovuttaisi elämässä. No, ehkä olen vain poikkeuksellisen kunnianhimoinen ja haluan kokea mahdollisimman paljon.

ap

Mutta mihin sun kunnianhimo sitten kohdistuu? 

Mä haluan olla mahdollisimman hyvä mun työssä. Haluan olla mahdollisimman hyvä äiti ja mahdollisimman mukava puoliso. Haluan oppia koko ajan uusia juttuja. Voin tehdä nämä kaikki kotona  ja vaikuttaa tylsältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä hauskaa pidetään jatkuvasti lisääntymättömien ihmisten kanssa ihan näin 39vuotiaanakin. 

Lisääntyneitä frendejä nähdään muutaman kerran vuodessa muutamien tuntien ajan, koska lapset ja velvollisuudet

 

Tai ehkä he näkevät sinua sen pari tuntia säälistä? Se on se ikinuori alkoholisoitunut kaveri joka ei ikinä saanutkaan lapsia.. raasu.. mennään nyt vähäksi aikaa vaikkei niin huvittaisi, vanha ystävä kuitenkin.

Olipas katkeroituneen kommentti :)

Ei, mutta se kyllä muuttuu, että mitä ihminen pitää "jännänä". Esim. ryyppääminen ei minusta ole enää lainkaan jännää, vaan lähinnä typerää ja seuraavana päivänä kärsitään.

Itselläni ainakin on selvästi muuttunut se, että hauskuus löytyy vähän rauhallisemmista asioista, enkä jaksa enää hakeutua mihinkään ihmisjoukkoihin tms. Olen lapseton ja parisuhteeton, mutta ihan selkeästi iän myötä tai sitten sen myötä, että ympärillä olevat ihmiset on alkaneet perustaa perheitä, niin on meno rauhoittunut huomattavasti.

Mutta että tylsää? En koe niin, koen vain jänniä hetkiä erilaisten asioiden parissa kuin silloin nuorempana ja toki sellaisten asioiden parissa, mistä ei kaikki muut ihmiset saa mitään jännyyttä irti :)

Mua ei todellakaan enää kiinnosta alkoholin käyttö, eikä muutkaan päihteet.

Mieluummin panostan seikkailuun suomen kansallispuistoissa. Riippukeinut, trangiat, hyvät kengät, rinkka tyypit, sup laudat, ym kiinnostaa.

Sitä paitsi, siellä on samanhenkisiä ihmisiä.

Oma remuamiseni hiipui pikkuhiljaa kumppanin löydyttyä. Mieluummin pelasin hänen kanssaan WoWia, kuin olisin lähtenyt baariin. Mieluummin kävin romanttisella iltakävelyllä auringonlaskun aikaan meren rannalla ja kuutamouinnilla, kuin olisin vetänyt shotteja juomapelissä. Kaveripariskuntien kanssa mökkeiltiin, pelattiin sulkapalloa, mölkkyä ja futista, istuttiin nuotiolla ja kokkailtiin ja syötiin yhdessä. Joskus otettiin vähän viiniä ja olutta, mutta kukaan ei ollut halukas juomaan enää läpi yön. Krapulakin oli uusi tuttavuus, sellaista ei nuorena tullut.

Sitten alkoi tupsahdella lapsia niin meille kuin ystävillekin. Siinä missä nuorena odoteltiin baarijonossa, tiskillä tai taksitolpalla, päivystämme nyt leikkipuiston ja hiekkalaatikon laidalla. Nyt ei juuri edes ole mahdollisuuksia juoda läpi yön ja kärvistellä seuraavana päivänä krapulassa. Eikä halua. Se juhliminen on jotenkin jo niin koettu, en saa siitä enää mitään irti. Ehkä asia muuttuu vielä aikanaan, elämähän on yhtä muutosta.

On minullakin mielenkiinnonkohteita, jotka ovat pysyneet elämän myllerryksessä lapsesta asti mukana. Nautin niistä, vaikka ne eivät erityisen hauskoja taida olla (esim. videopelit, piirtäminen, käsityöt, pihatyöt, urheilu). Elämässä itsessään on niin paljon hauskoja pieniä asioita, ettei minun tarvitse elää hauskuushakuisesti.

Onpa täällä taas mustavalkoista suhtautumista.

Tiedän varsin hyvin mitä ap ajaa takaa! Aina ei tarvi olla niitä lapsiakaan että täysin eristäydytään kotiin ja viikon odotetuin kohokohta on tyyliin lauantaina pitsan tilaaminen. Ap ei varmastikaan tarkoittanut että kaikkien pitäisi olla jotain elätäysillä-extremenarkkeja tai matkustaa mitä eksoottisimpiin kohteisiin jatkuvasti. 

Sellainen tietty palo ja intohimo asioihin katoaa ja taannutaan semmosiksi kotilussukoiksi.

Elämä on elämänmakuista kun siinä on sopivassa suhteessa kaikkea; välillä on ihana lähteä tyttöjen kanssa vetämään suomeksi sanottuna lärvit, välillä tehdä luontoretki perheen kanssa, käydä ratsastamassa, järkätä grillijuhlia,tehdä viikonloppureissuja, nukkua vain koko päivä..

Saatan nauttia hyvästä kirjasta ja kutomisesta kotona lauantai-iltana tai vaihtoehtoisesti kaivaa jenkkiraudan tallista, laittaa tukan tötterölle ja lähteä kartsalle :D

Mielestäni elämässä pitää mennä fiiliksen mukaan eikä niin että tiettyinä ikävuosina tehdään tiettyjä juttuja ja sitten ne loppuu kuin seinään ja aletaan tehdä eri asioita. En oo ikinä ymmärtänyt tuota että on "biletysvaihe". Ihan oon 15-vuotiaasta tänne liki viisikymppiseen käynyt baareissa ja festareilla tasaiseen tahtiin. Ei se musiikin nautinto ja iloisten ihmisten ympäröimänä oleminen katoa iän myötä mihinkään.  Mutta monet, joilla on tuo bilevaihe niin salaa kaipaavat sitä kotihiiren elämää ja bilettävät vain löytääksee uuden kumppanin jonka kanssa se kotipesä luoda. Kaverit pidetään elämässä vain silloin kun se on välttämätöntä, eli sinkkuaikana.

Vierailija kirjoitti:

Aktiivista juhlimista harrastavat yli kolmekymppisinä lähinnä alkoholistit.

Juhliminen ja biletys = ryyppääminen. Kyllä jossakin lähiöbaarissa kaljatuopin ääressä istujista juhlimiset ja biletys ovat kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä hauskaa pidetään jatkuvasti lisääntymättömien ihmisten kanssa ihan näin 39vuotiaanakin. 

Lisääntyneitä frendejä nähdään muutaman kerran vuodessa muutamien tuntien ajan, koska lapset ja velvollisuudet

 

Tai ehkä he näkevät sinua sen pari tuntia säälistä? Se on se ikinuori alkoholisoitunut kaveri joka ei ikinä saanutkaan lapsia.. raasu.. mennään nyt vähäksi aikaa vaikkei niin huvittaisi, vanha ystävä kuitenkin.

Olipas katkeroituneen kommentti :)

Valitettava totuus monessa kaveriporukassa.. ne jutut mitä tehtiin yhdessä 18 vuotiaina ei enää iske perheellisiin, on tärkeämpää.

Minä kyllä ymmärrän mitä AP tarkoittaa, ja kyllä: suurinosa ihmisistä muuttuu todella tylsiksi viimeistään 30+.

Ainoastaan oikeasti seikkailuhenkiset, energiset, mielenkiintoiset ja mielikuvitukselliset persoonat säilyvät menevinä koko elämänsä, mutta sellainen suuri tavisten massa esittää 20-25v jotenkin todellisuutta jännempää tyyppiä, koska niin ”kuuluu” tehdä, ja sitten 25-30v lässähtävät omiksi tylsiksi itsekseen.

Mitään pahaahan siinä ei ole, mutta menevät joutuvat etsimään uusia kavereita.

Eikä asia tosiaan liity edes biletykseen; mun iän myötä tylsiksi lässähtäneet kaverit on tylsiä myös bilettäessä, koska ovat henkisesti cuolleet eivätkä vaan osaa enää seikkailla.

Vanhemmuuskaan ei liity asiaan, itsellänikin on lapsi eikä persoona siitä muutu.

Apua! Olen elänyt tollein koko aikuiselämäni mitä Ap sanoi ja nyt oon 28v. Siis apua, että mä olisin kalkkis? Kyllä tämä elämäni alkoi nyt tuntua paskalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä hauskaa pidetään jatkuvasti lisääntymättömien ihmisten kanssa ihan näin 39vuotiaanakin. 

Lisääntyneitä frendejä nähdään muutaman kerran vuodessa muutamien tuntien ajan, koska lapset ja velvollisuudet

 

Tai ehkä he näkevät sinua sen pari tuntia säälistä? Se on se ikinuori alkoholisoitunut kaveri joka ei ikinä saanutkaan lapsia.. raasu.. mennään nyt vähäksi aikaa vaikkei niin huvittaisi, vanha ystävä kuitenkin.

Olipas katkeroituneen kommentti :)

Valitettava totuus monessa kaveriporukassa.. ne jutut mitä tehtiin yhdessä 18 vuotiaina ei enää iske perheellisiin, on tärkeämpää.

Mitä valitettavaa siinä on? Ihan normaalia, että lapset menevät perheellisillä kavereiden edelle. Ja kun perheellisiä alkaa kaveriporukasta olla iso osa, niin ei olekaan ihan yksinkertaista sovittaa aikatauluja yhteen.

Mitä tarkoitat hauskanpidolla?? Ördäämistä jossain festareilla tai klubilla aamutunneille kunnes oksennukset leualla kömmit kotiin minihameessa ja narutopissa? 

Mulle tuo kuului teini-ikään, en ole ikinä kaivannut tuollaista parinkympin jälkeen. Sensijaan olen pitänyt hauskaa matkustamalla ja kokemalla uusia asioita maailmalla, purjehtimalla, laittamalla ruokaa hyvien ystävien kanssa, tutustumalla uusiin ihmisiin ja kulttuureihiin jne. En kyllä koe elämääni tylsäksi! Ja tuo taas ei katso ikää - viimeksi juhannusaattona ja -päivänä vietettin iltaa rakkaitten ystävien kanssa ja naurettiin vatsalihakset kipeiksi. Hyvää ruokaa, ihanaa seuraa ja raikasta juomaa sopivasti. 

Joku mainitsi tuolla kasvimaan - todellakin! Äsken kävin hakemassa tuoreet mansikat suoraan penkistä ja salaattitarpeet kasvimaalta ja kasvihuoneesta. Aamun aloitti uinti järvivedessä ihan yksin ilman rihmankiertämää. Vastaavia kiksejä ei kyllä bilettämällä saa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä hauskaa pidetään jatkuvasti lisääntymättömien ihmisten kanssa ihan näin 39vuotiaanakin. 

Lisääntyneitä frendejä nähdään muutaman kerran vuodessa muutamien tuntien ajan, koska lapset ja velvollisuudet

 

Tai ehkä he näkevät sinua sen pari tuntia säälistä? Se on se ikinuori alkoholisoitunut kaveri joka ei ikinä saanutkaan lapsia.. raasu.. mennään nyt vähäksi aikaa vaikkei niin huvittaisi, vanha ystävä kuitenkin.

Siitä on joku tutkimus, että se raivon tunne veloja kohtaan tulee siitä, kun isukit ja äitylit on tehneet omasta mielestään ns. moraalisesti oikein tehdessään lapsia. Ne odottaa siitä sen takia palkintoa, koska se oli se moraalisesti oikea valinta, vaikka johtaakin ajanmenetykseen, rahanmenetykseen, vapaudenmenetykseen jne.

Ja niiden mielestä velat tekee moraalisesti väärän valinnan, sen pitää johtaa rangaistukseen.

Se raivon tunne nousee sitten, kun sitä palkintoa ei olekaan tulossa lasten tekemisestä, eikä veloille rangaistusta. Sen takia nuo vanhemmat ulisee loputonta bingoa siitä miten velat on yksin vanhoina ja sitten kaduttaa jne, koska sen rangaistuksen on pakko tulla niiden mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä hauskaa pidetään jatkuvasti lisääntymättömien ihmisten kanssa ihan näin 39vuotiaanakin. 

Lisääntyneitä frendejä nähdään muutaman kerran vuodessa muutamien tuntien ajan, koska lapset ja velvollisuudet

 

Tai ehkä he näkevät sinua sen pari tuntia säälistä? Se on se ikinuori alkoholisoitunut kaveri joka ei ikinä saanutkaan lapsia.. raasu.. mennään nyt vähäksi aikaa vaikkei niin huvittaisi, vanha ystävä kuitenkin.

Olipas katkeroituneen kommentti :)

Valitettava totuus monessa kaveriporukassa.. ne jutut mitä tehtiin yhdessä 18 vuotiaina ei enää iske perheellisiin, on tärkeämpää.

Mitä valitettavaa siinä on? Ihan normaalia, että lapset menevät perheellisillä kavereiden edelle. Ja kun perheellisiä alkaa kaveriporukasta olla iso osa, niin ei olekaan ihan yksinkertaista sovittaa aikatauluja yhteen.

Valitettavaa sille lapsettomalle joka haluaisi yhä elää kuin nuorena, mutta muita ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä hauskaa pidetään jatkuvasti lisääntymättömien ihmisten kanssa ihan näin 39vuotiaanakin. 

Lisääntyneitä frendejä nähdään muutaman kerran vuodessa muutamien tuntien ajan, koska lapset ja velvollisuudet

 

Tai ehkä he näkevät sinua sen pari tuntia säälistä? Se on se ikinuori alkoholisoitunut kaveri joka ei ikinä saanutkaan lapsia.. raasu.. mennään nyt vähäksi aikaa vaikkei niin huvittaisi, vanha ystävä kuitenkin.

Siitä on joku tutkimus, että se raivon tunne veloja kohtaan tulee siitä, kun isukit ja äitylit on tehneet omasta mielestään ns. moraalisesti oikein tehdessään lapsia. Ne odottaa siitä sen takia palkintoa, koska se oli se moraalisesti oikea valinta, vaikka johtaakin ajanmenetykseen, rahanmenetykseen, vapaudenmenetykseen jne.

Ja niiden mielestä velat tekee moraalisesti väärän valinnan, sen pitää johtaa rangaistukseen.

Se raivon tunne nousee sitten, kun sitä palkintoa ei olekaan tulossa lasten tekemisestä, eikä veloille rangaistusta. Sen takia nuo vanhemmat ulisee loputonta bingoa siitä miten velat on yksin vanhoina ja sitten kaduttaa jne, koska sen rangaistuksen on pakko tulla niiden mielestä.

Täh :,D jopa oli soopaa! Raivon tunne tulee siitä kun lapseton ystävä haukkuu siitä ettemme enää tule ryyppäämään ja sivulauseessa haukkuu lapsemmekin. Ei vaan kiinnosta enää se juominen!!

Miksi tylsyys olisi lähtökohtaisesti jotenkin paha asia? Miksi elämää pitää joidenkin mielestä koko ajan suorittaa? Pitää olla menevä ja aktiivinen, juhlia ja matkailla paljon, kokea aina jotain uutta ja muuten vain elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen (hyi, mikä klisee). Jotkut meistä osaavat ottaa rennommin, hidastaa tahtia ja nauttia elämän pienistä iloista. Olisi kamalaa jos omasta arjesta ei tykkäisi, sitähän elämä isoimmaksi osaksi on.

Mä olen varmaan tylsä. Viihdyn parhaiten mieheni kanssa. Meillä on yksi kouluikäinen lapsi, jonka kanssa eri juttujen tekeminen on mielestäni kivaa. Kavereita näen about kerran kuussa. Mun käsitys hauskanpidosta näin korona-aikana on erilaista liikuntaa/urheilua ja sen jälkeen hyvää ruokaa. Onneksi oma perhe ja ystävät ovat samanlaisia. Kunhan matkailu aukeaa, niin lähdemme reppureissaamaan perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas mustavalkoista suhtautumista.

Tiedän varsin hyvin mitä ap ajaa takaa! Aina ei tarvi olla niitä lapsiakaan että täysin eristäydytään kotiin ja viikon odotetuin kohokohta on tyyliin lauantaina pitsan tilaaminen. Ap ei varmastikaan tarkoittanut että kaikkien pitäisi olla jotain elätäysillä-extremenarkkeja tai matkustaa mitä eksoottisimpiin kohteisiin jatkuvasti. 

Sellainen tietty palo ja intohimo asioihin katoaa ja taannutaan semmosiksi kotilussukoiksi.

Elämä on elämänmakuista kun siinä on sopivassa suhteessa kaikkea; välillä on ihana lähteä tyttöjen kanssa vetämään suomeksi sanottuna lärvit, välillä tehdä luontoretki perheen kanssa, käydä ratsastamassa, järkätä grillijuhlia,tehdä viikonloppureissuja, nukkua vain koko päivä..

Saatan nauttia hyvästä kirjasta ja kutomisesta kotona lauantai-iltana tai vaihtoehtoisesti kaivaa jenkkiraudan tallista, laittaa tukan tötterölle ja lähteä kartsalle :D

Mielestäni elämässä pitää mennä fiiliksen mukaan eikä niin että tiettyinä ikävuosina tehdään tiettyjä juttuja ja sitten ne loppuu kuin seinään ja aletaan tehdä eri asioita. En oo ikinä ymmärtänyt tuota että on "biletysvaihe". Ihan oon 15-vuotiaasta tänne liki viisikymppiseen käynyt baareissa ja festareilla tasaiseen tahtiin. Ei se musiikin nautinto ja iloisten ihmisten ympäröimänä oleminen katoa iän myötä mihinkään.  Mutta monet, joilla on tuo bilevaihe niin salaa kaipaavat sitä kotihiiren elämää ja bilettävät vain löytääksee uuden kumppanin jonka kanssa se kotipesä luoda. Kaverit pidetään elämässä vain silloin kun se on välttämätöntä, eli sinkkuaikana.

Mutta kun ihmiset on erilaisia. Miksi se muita rassaa, jos joku haluaa vetäytyä mielummin kotioloihin ja viihtyy sielä? ei se tarkoita, että joku "palo" on sammunut. Ehkä ihminen on uskaltaa viiemeinkin olla se oma itsensä, intovertimpi yksilö joka tykkää istua kotona sohvalla ja lukea vaikka kirjaa kaikessa rauhassa. Enää ei tarvi "väkisin" kuulua mihinkään kaveriporukkaan tai oltava mukana kaikessa, jos ei halua. Ja sit taas jos haluaa, niin voi olla. Toisia ei kiinnosta festarit, kaveri-illat jne. Ja tuo musiikki juttu taas. Se on sinun nautinto. Jollekin toiselle se on saattanut olla vaan sellainen ns. pakko kun kaikki muutkin on tehnyt niin. Tai kun ikää tulee, saattaa kiinnostukset muuttua muutenkin. Jotkut tosiaan haaveilee siitä kotihiiren elämästä ihan aidosti. Miksi ei saisi?

Jotenkin enemmän tuntuu siltä, että ap on vähän katkera kun kaverit ei enää pääse mukaan kaikkiin mahdollisiin rientoihin? eikä heitä näe vaikka baarissa iltaisin sattumalta tai jutut ei enää ole luokkaa "käytiin sielä ja täälä festarilla ja euroopan kiertomatkalla" vaan enneminkin "Lidlsissä oli hyvä alennus kissanruokaa ja vauvan vaippoja, joko näit?" :D ymmärtäähän sen, että saattaa harmittaa jos itseä ei kiinnosta vaan haluaisi keskustella niistä moottoripyöräreissuista ja lähteä vaikka kiertää suomea sillä moottoripyörällä. Kannattaa sillon koittaa etsiä uusia ystäviä jotka on kanssa meneviä ja tykkää samoista asioista. EI se ikä ole syy, varmasti löytyy muitakin samanikäisiä joita kiinnostaa edelleen ne samat asiat. Mutta osaa ei. 

Noh, mikä kullekin on nyt hauskaa. Mulle itselleni luontopolku ja puutarhanhoito olisivat painajaisia, mutta ymmärrän että monille ne ovat mitä parasta tekemistä. Olen nelikymppinen ja mun käsitys hauskanpidosta on oma aika tietokoneella yötä myöten pelaten, eväänä sipsejä ja limua. Koska olen samalla uranainen, en nyt voi joka päivä yötä myöten pelata tietokoneella vaan pitää budjetoida siihen oma aikansa. Jos joku kaveri ennen koronaa pyysi mua seuraksi viikonloppuna baariin tai muuten "bilettämään" sanoin kohteliaasti ei, koska mieluummin käytän tuon vapaan ajan itselleni aidoisti mieluisaan tekemiseen.