Lopettavatko kaikki yli 30v hauskanpidon ja muuttuvat tylsäksi?

Minä en muuttunut yli 30 vuotiaana mitenkään.

En nimittäin juossut nuorempanakaan joka ilta räkä poskella väkisin "hauskaa pitämässä"

Vierailija kirjoitti:

Ei enää lapseta. Ymmärtää kuinka arvokasta tavallinen arki on. Jännät jutut on jo koettu.

Ja sitten tullaan tänne marisemaan, kuinka tylsää perus arki on. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä on oikeastaan kahtiajako tässä: Lapsiperheet elävät rauhallista ja tasaista elämää. 

Lapsettomat bilettää ja rellestää. 

Vähän surulliselta kuulosti kuunnella 34 vuotiaan työkaverini viettäneen juhannusta oksentamalla kun oli juonut liikaa. Samalla kaavalla sillä menee kaikki viikonloput, niin kuin on menneet viimeiset 20 vuotta.  Itse vietän aikani sohvalla tekemässä asioita joita rakastan, selvinpäin. En usko että meillä kummallakaan on tylsää omasta mielestä, mutta mun mielestä jatkuva bilettäminen vaikuttaa aika ankealta ja hänen mielestään varmasti mun taiteilut on aivan ajanhukkaa. 

Se on se perspektiivi.

Valitettavan monessa lapsiperheessäkin liikakäytetään alkoholia. Samoin myös aika moni lapseton ei krebaile ja rellestä. Itse rauhoituin ja "mummouduin" jo täytettyäni 20, kun tajusin että alkoholin käytön jälkeinen olotila ei ole juomisen väärti.

Kolmen kympin nurkilla tuli tehtyä lapset, niin siinä meni muutama vuosi sen arjen kanssa. Eipä ollut paljoa resursseja lähteä viipottamaan, mutta nyt kun lapset ovat isompia, niin on helpompi tehdä kaikkea "jännää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas mustavalkoista suhtautumista.

Tiedän varsin hyvin mitä ap ajaa takaa! Aina ei tarvi olla niitä lapsiakaan että täysin eristäydytään kotiin ja viikon odotetuin kohokohta on tyyliin lauantaina pitsan tilaaminen. Ap ei varmastikaan tarkoittanut että kaikkien pitäisi olla jotain elätäysillä-extremenarkkeja tai matkustaa mitä eksoottisimpiin kohteisiin jatkuvasti. 

Sellainen tietty palo ja intohimo asioihin katoaa ja taannutaan semmosiksi kotilussukoiksi.

Elämä on elämänmakuista kun siinä on sopivassa suhteessa kaikkea; välillä on ihana lähteä tyttöjen kanssa vetämään suomeksi sanottuna lärvit, välillä tehdä luontoretki perheen kanssa, käydä ratsastamassa, järkätä grillijuhlia,tehdä viikonloppureissuja, nukkua vain koko päivä..

Saatan nauttia hyvästä kirjasta ja kutomisesta kotona lauantai-iltana tai vaihtoehtoisesti kaivaa jenkkiraudan tallista, laittaa tukan tötterölle ja lähteä kartsalle :D

Mielestäni elämässä pitää mennä fiiliksen mukaan eikä niin että tiettyinä ikävuosina tehdään tiettyjä juttuja ja sitten ne loppuu kuin seinään ja aletaan tehdä eri asioita. En oo ikinä ymmärtänyt tuota että on "biletysvaihe". Ihan oon 15-vuotiaasta tänne liki viisikymppiseen käynyt baareissa ja festareilla tasaiseen tahtiin. Ei se musiikin nautinto ja iloisten ihmisten ympäröimänä oleminen katoa iän myötä mihinkään.  Mutta monet, joilla on tuo bilevaihe niin salaa kaipaavat sitä kotihiiren elämää ja bilettävät vain löytääksee uuden kumppanin jonka kanssa se kotipesä luoda. Kaverit pidetään elämässä vain silloin kun se on välttämätöntä, eli sinkkuaikana.

Eli intohimosi kohdistuu ryyppäämiseen ja sen vuoksi et ole kotilossukka? Entäs jos jonkun innostusta tuova intohimoinen harrastus on siellä kotona? Ei tarvi lähteä tyttöje kanssa ryyppäämään tai tallille ratsastamaan saadakseen ne samat sävärit kuin itse saat ko. toimista?

Onko käynyt mielessä, että ehkä ihmiset vain saa niitä säväreitä eri asioista ja nämä asiat voivat iän myötä muuttua? Varmaan joku masentunut ihminen on eri asia ja passivoituu sairautensa myötä, mutta en usko, että löytyy ihmisiä, jotka ei koskaan tekisi mitään mistä saisi nautintoa.

Miksi takerruit ryyppäämiseen tai hevosteluun (jotka muuten on juuri nytkin laitumella tuossa olkkarin ikkunan alla, eli KOTONA)? Paljon intohimoja on kotonakin, mm. puutarhanhoito ja melkein neuroosiksi luettava siivousinto.

Pointtini oli se, että joiltakin ihmisiltä sammuu se palo elämää kohtaan ja itsekin valittavat tylsää elämäänsä ja kun koskaan ei tapahdu mitään jännää. No ei varmasti jos on linnottautunut kotisohvalle. 

Eikä tosiaan tarvitse läträtä viinan kanssa, en sitä tarkoittanut. Mutta juurikin että asenne elämään pysyy sellaisena avoimena ja vastaanottavana. Haluaa kokea ja tehdä asioita.

Kun on elänyt niin ei ole paineita että jotain olisi jääny tekemättä.

Olen nyt 45v ja muistaaksen juuri 30v kulmilla elin enimmäkseen ”hiljaiseloa”. Johan sitä oli ehtinyt 15 vuotta ”elää”. Nyt taas jaksaa kaikenlaista.

Olen kesällä lähdössä muutamiin koko viikonlopun kestäviin juhliin joiden keski-ikä on 40v. Sinne ei mennä nukkumaan ja parikymppiset tuskin pysyisivät menossa mukana ;)

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä että nämä samat henkilöt siis olleet 20-30v välissä aktiivisia juhlijoita ja aina valmiita pitämään hauskaa. Mikä estää pitämästä hauskaa 30v jälkeen?

Ne on vaan kyllästyneet hauskan pitämiseen parikymppisten tyyliin. Voi olla, että se kukkien istutus on niiden mielestä nyt hauskempaa kuin matkailu ja holtiton ryyppääminen.

Mua huvitti kun hesarissa viikko, pari sitten oli haastateltu terasseilla istuvaa väkeä. Parikymppiset nuoret aikuiset hehkuttivat, että "nyt voi jälleen elää kun baarit ovat auki". Heidän elämä kuulostaa kyllä aika tylsältä jos elämänlaatu on jostain baareista ja ravintolan aukioloajoista riippuvaista. Väitän, että enemmän elämää mulla on kun noilla hs:n haastattelemilla parikymppisillä pubiruuuilla. Mulle ei koronarajoitusten aikanakaan tullut sellainen tunne, että tässä jää nyt elämä elämättä kun ravintolat on kiinni. 

Ei tämä liity mihinkään ryyppäykseen.

Monista tulee iän myötä tylsää kahviseuraakin, eli eivät vain ole henkisesti enää niin hyvää seuraa, eivät naura ja innostu samalla tavalla jne.

Paljon on sellaisia sisäisesti kuolleita suorittajia.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä liity mihinkään ryyppäykseen.

Monista tulee iän myötä tylsää kahviseuraakin, eli eivät vain ole henkisesti enää niin hyvää seuraa, eivät naura ja innostu samalla tavalla jne.

Paljon on sellaisia sisäisesti kuolleita suorittajia.

Niillä pystyyn kuolleilla vaan voi olla erilaiset intressit mitä sulla ja siksi heidän jutut kuulostaa kuivilta. Mä olen nelikymppinen nainen, ei lapsia. Osalla kavereita pahimmat lapsiperheen ruuhkavuodet menossa. Mielestäni heidän jutut on supertylsiä, pelkkää pikkupekkaa, päiväkotia, wilmaviestejä, jne. Heille itselleen taas asia on toisin, kokevat nuo jutut tosi kiinnostavina ja tärkeinä. 

Siis onko elämänne tarkoitus hauskanpito ???

Ap:ko on jossain jumal-asemassa ja voi päättää ihan kaikenkattavasti, että mikä tässä maailmassa on tylsää?

Sulla taitaa olle vielä tuota kasvua edessäpäin ja paljon, iästäsi huolimatta et ole vielä tajunnut rooliasi tässä maailmankaikkeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä liity mihinkään ryyppäykseen.

Monista tulee iän myötä tylsää kahviseuraakin, eli eivät vain ole henkisesti enää niin hyvää seuraa, eivät naura ja innostu samalla tavalla jne.

Paljon on sellaisia sisäisesti kuolleita suorittajia.

Niillä pystyyn kuolleilla vaan voi olla erilaiset intressit mitä sulla ja siksi heidän jutut kuulostaa kuivilta. Mä olen nelikymppinen nainen, ei lapsia. Osalla kavereita pahimmat lapsiperheen ruuhkavuodet menossa. Mielestäni heidän jutut on supertylsiä, pelkkää pikkupekkaa, päiväkotia, wilmaviestejä, jne. Heille itselleen taas asia on toisin, kokevat nuo jutut tosi kiinnostavina ja tärkeinä. 

Nuo sun kaverisi ovat eittämättä tylsiä, jos ja kun selittävät kavereilleen jotain arkisia asioita.

Hyvä esimerkki tylsistä ihmisistä ihan riippumatta siitä, mitä ne arkiset asiat on.

Lapsettomat vastaavat selostaa usein töistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas mustavalkoista suhtautumista.

Tiedän varsin hyvin mitä ap ajaa takaa! Aina ei tarvi olla niitä lapsiakaan että täysin eristäydytään kotiin ja viikon odotetuin kohokohta on tyyliin lauantaina pitsan tilaaminen. Ap ei varmastikaan tarkoittanut että kaikkien pitäisi olla jotain elätäysillä-extremenarkkeja tai matkustaa mitä eksoottisimpiin kohteisiin jatkuvasti. 

Sellainen tietty palo ja intohimo asioihin katoaa ja taannutaan semmosiksi kotilussukoiksi.

Elämä on elämänmakuista kun siinä on sopivassa suhteessa kaikkea; välillä on ihana lähteä tyttöjen kanssa vetämään suomeksi sanottuna lärvit, välillä tehdä luontoretki perheen kanssa, käydä ratsastamassa, järkätä grillijuhlia,tehdä viikonloppureissuja, nukkua vain koko päivä..

Saatan nauttia hyvästä kirjasta ja kutomisesta kotona lauantai-iltana tai vaihtoehtoisesti kaivaa jenkkiraudan tallista, laittaa tukan tötterölle ja lähteä kartsalle :D

Mielestäni elämässä pitää mennä fiiliksen mukaan eikä niin että tiettyinä ikävuosina tehdään tiettyjä juttuja ja sitten ne loppuu kuin seinään ja aletaan tehdä eri asioita. En oo ikinä ymmärtänyt tuota että on "biletysvaihe". Ihan oon 15-vuotiaasta tänne liki viisikymppiseen käynyt baareissa ja festareilla tasaiseen tahtiin. Ei se musiikin nautinto ja iloisten ihmisten ympäröimänä oleminen katoa iän myötä mihinkään.  Mutta monet, joilla on tuo bilevaihe niin salaa kaipaavat sitä kotihiiren elämää ja bilettävät vain löytääksee uuden kumppanin jonka kanssa se kotipesä luoda. Kaverit pidetään elämässä vain silloin kun se on välttämätöntä, eli sinkkuaikana.

Eli intohimosi kohdistuu ryyppäämiseen ja sen vuoksi et ole kotilossukka? Entäs jos jonkun innostusta tuova intohimoinen harrastus on siellä kotona? Ei tarvi lähteä tyttöje kanssa ryyppäämään tai tallille ratsastamaan saadakseen ne samat sävärit kuin itse saat ko. toimista?

Onko käynyt mielessä, että ehkä ihmiset vain saa niitä säväreitä eri asioista ja nämä asiat voivat iän myötä muuttua? Varmaan joku masentunut ihminen on eri asia ja passivoituu sairautensa myötä, mutta en usko, että löytyy ihmisiä, jotka ei koskaan tekisi mitään mistä saisi nautintoa.

Miksi takerruit ryyppäämiseen tai hevosteluun (jotka muuten on juuri nytkin laitumella tuossa olkkarin ikkunan alla, eli KOTONA)? Paljon intohimoja on kotonakin, mm. puutarhanhoito ja melkein neuroosiksi luettava siivousinto.

Pointtini oli se, että joiltakin ihmisiltä sammuu se palo elämää kohtaan ja itsekin valittavat tylsää elämäänsä ja kun koskaan ei tapahdu mitään jännää. No ei varmasti jos on linnottautunut kotisohvalle. 

Eikä tosiaan tarvitse läträtä viinan kanssa, en sitä tarkoittanut. Mutta juurikin että asenne elämään pysyy sellaisena avoimena ja vastaanottavana. Haluaa kokea ja tehdä asioita.

Ok, no varmaan ovat jotenkin masentuneita tms. tai sitten heillä vain on _sillä hetkellä_ tylsää, kyllä mulla ainakin on joskus ihan tylsääkin, hui kamalaa.

"tylsistyin" 23-vuotiaana jolloin tulin äidiksi. Kivempaa näin

Vierailija kirjoitti:

Itselle se oma asunto ja keskittyminen pelkkiin kotioloihin ja työntekoon tuntuu vähän kuin luovuttaisi elämässä. No, ehkä olen vain poikkeuksellisen kunnianhimoinen ja haluan kokea mahdollisimman paljon.

ap

Sinusta tuntuu siltä ja muista tuntuu muulta. Minusta taas tuntuu, että sinulla junnaa elämä paikallaan.

Millä tavalla se kunnianhimo näkyy? Haluat kokea samoja asiota uudestaan mahdollisimman paljon?

Taloa remppaillessa on oppinut ja kokenut uutta. Lapset olivat uusi kokemus ja tuottavat koko ajan lisää uusia kokemuksia. Olen minäkin reissannut ja ryypiskellyt, mutta nyt on uudet kokemukset mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä liity mihinkään ryyppäykseen.

Monista tulee iän myötä tylsää kahviseuraakin, eli eivät vain ole henkisesti enää niin hyvää seuraa, eivät naura ja innostu samalla tavalla jne.

Paljon on sellaisia sisäisesti kuolleita suorittajia.

OIetko miettinyt, että vika voisikin olla sinussa? Et osaa rauhoittua ja keskittyä arkisempiin asioihin tylsistymättä?

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt tahallaan halutaan ymmärtää aloitus väärin. Ei tuossa tarkoiteta että olisi pakko käydä yökerhossa joka viikonloppu vaan yleensäkin eri tapahtumien järjestämistä kaveripiirissä, reissut, mökkiviikonloput jne.

Mutta aika oudon nopeasti muututaan nuorista mummoiksi yhdessä yössä kun katselee kaveripiiriä.

No entä sitten? Miten se sinun kuvetta kutittaa, vai harmittaako seuranpuute? Jokainen elää elämäänsä tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä liity mihinkään ryyppäykseen.

Monista tulee iän myötä tylsää kahviseuraakin, eli eivät vain ole henkisesti enää niin hyvää seuraa, eivät naura ja innostu samalla tavalla jne.

Paljon on sellaisia sisäisesti kuolleita suorittajia.

OIetko miettinyt, että vika voisikin olla sinussa? Et osaa rauhoittua ja keskittyä arkisempiin asioihin tylsistymättä?

Ei vaan arkiset asiat OVAT tylsiä, jos pelkästään niistä tehdään sisältö sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Sellaisilla ihmisillä ei ole luovuutta, ei uteliasta mieltä eikä rikasta sisäistä maailmaa, joiden jutut koostuu jostain lasten asioista tai töistä selostamisesta.

Sellaiset ihmiset OVAT tylsiä, mutta eihän siinä mitään väärää tietenkään ole.

Hyödyllisiä robotteja, jotka tyytyvät osaansa.

On ihan hyvä että ihminen muuttuu ajan myötä, koska harvan elämä pysyy samana teinistä eläkeikään saakka.

Jos ajatellaan vaikka ikävuosia n. 18-25 tuolloin suurin osa opiskelee, ja elämä painottuu siihen ja aikaa on hyvin myös ns. kaverien kanssa hengailuun oli sitten yhteinen koulujuttu/festarit/bileet/reilaaminen tai ihan vaikka leffailta jonkun kotona. Keskimäärin tuossa iässä on aika vapaa (jos tentti jää välistä, voi uusia sen) ja rahaa ei yleensä hirveästi ole. Se meno siis keskittyy enemmän "opiskelijabaareihin"/hostelleihin/Mäkkäriin/solu-asuntoon/kotibileisiin (HUOM: kärjistäen..!)

Kun sitten valmistuu ja menee töihin, alkaa erilaiset vastuut painaa, ei voi sanoa asiakkaalle että "sori hirvee darra sopisko ylihuomenna..."

Samoin moni hankkii oman asunnon, ja lienee ihan luontevaa että sitä remppaa/sisustaa eri tavalla mitä opiskelijaboksia.

Myös "viihteellä käyminen" muuttuu koska rahaa on enemmän entinen leffa kaverilla, etkot, halpaa bissee baarissa, Mäkkärin kautta kotiin

-->> Teatteriin, ja sitten pitkän kaavan mukaan hyvään ravintolaan syömään.

(Edelleen: KÄRJISTÄEN)

Jossain kohtaa mukaan tulee vielä työkiireiden vierelle lapset, joiden kanssa sitten ne omat jutut (harrastuksiin kuskaamiset jne.) niin yhtäkkiä viikko Kreetalla AI-hotellissa alkaa houkutella kummasti enemmän mitä viikonloppu teltassa festareilla.

Ja kaikesta huolimatta ihminen voi kokea elävänsä HYVÄÄ elämää, ja sellaista mistä aidosti pitää.

Huomionarvoista on myös se, että usein ihmiset näkevät muiden elämän "itsensä kautta". Tarkoitan sitä että jos kaveri sanoo ettei viikonloppuna ehdi baariin kunn maalaa saunaa tai tekee muuta "tylsää", niin ehkä samalla viikon keskiviikkona onkin "serkun polttarit" tai "firman pikkujoulut" tmv. harva sitä raportoi koko elämäänsä tutulle.

Itse saatan joskus olla sanomatta menojani siksikin ettei toinen ajattele että "kaikkeen muuhun" on aikaa. Ja joskus tuo osittain onkin siinä mielessä totta, että "ruuhkavuosissa" pitää usein priorisoida mihin menee, voi olla samana viikonloppuna tyky-päivää/futisturnausta/Aulikki-tädin 85-v juhlat/multakuorma saapumassa pihaan/ ja muut yllärit jos kissa pitääkin viedä yllättäen eläinlääkäriin tmv. niin siinä saattaa terde-kalja jäädä välistä.