Yleistyneestä ahdistuneisuudesta/pakko-oireisesta häiriöstä kärsiviä paikalla?

On kokemusta, ja samanlaisista jutuista myös. Mielialalääkkeistä yhtä lailla. Mielialalääke (paroksetiini) toimi minulla aluksi mutta tuntui menettävän ainakin parhaan tehonsa melko nopeasti, ehkä alle 1.5 vuodessa, tosin omalla elämäntavallanikin oli ehkä vaikutusta, olen alkoholisti. Diagnooseissa mm. OCD ja F41.2.

Nostan, jos löytyisi lisää kokemuksia.

En ole koskaan saanut apua masennuslääkkeistä, monia erilaisia on kokeiltu. Menin todella paljon pahempaan kuntoon, suorastaan psykoosiin. Ei enää koskaan.

Mulla. Lääkkeiden en ole kokenut auttavan, en niitä halua enää syödä. Ahdistus pitkittyessään aiheuttaa pahoja fyysisiä stressioireita. Oon opiskelija ja oon nyt koko kesän tekemättä töitä, koska fyysinen kunto meni niin huonoksi ja yritän palautua siitä. Terapian aloitin puoli vuotta sitten, jospa se auttaisi. Nykyään jopa esim. kotoa lähtö, vuokranmaksu ja aamuherätyksen laitto on tuskaa, koska pakko vaan tarkistella ja ahdistus on kamala.

Ocdstä kärsin. Lääkkeet auttaa jonkun verran mutta terapiasta oli eniten apua. Valitettavsti loppui nyt 3 vuoden jölkeen.

Oon ite vuosia sairastanut ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta. Nyt vihdoin uskaltauduin kokeilemaan uutta lääkitystä ja näin alkuun on kyllä mennyt hyvin eli positiivisin mielin ainakin vielä. Mutta todella kriittinen olen ollut lääkityksen suhteen (kokeilin vuosia sitten lääkettä, mikä ei ollut hyvä).

Suosittelisin sulle kirjallisuutta aiheesta:

Irti murehtimisesta

Stressin luomuhoito

Kuormittuneena sitä tarvitsee erityisesti keinoja kehon rauhoittamiseen eli opetellaan keskittymään vain tähän hetkeen. Vaatii paljon toistoja, mutta on sen arvoista kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla. Lääkkeiden en ole kokenut auttavan, en niitä halua enää syödä. Ahdistus pitkittyessään aiheuttaa pahoja fyysisiä stressioireita. Oon opiskelija ja oon nyt koko kesän tekemättä töitä, koska fyysinen kunto meni niin huonoksi ja yritän palautua siitä. Terapian aloitin puoli vuotta sitten, jospa se auttaisi. Nykyään jopa esim. kotoa lähtö, vuokranmaksu ja aamuherätyksen laitto on tuskaa, koska pakko vaan tarkistella ja ahdistus on kamala.

Kiitos vertaistuesta. Minäkään en haluaisi lääkkeitä syödä, mutta ahdistus tällä hetkellä on suunnaton, mihinkään en pysty oikein keskittymään enkä rentoutumaan. Kesä menee varmaan näin :(

Kuulostaa tutulta. Viime aikoina olen alkanut stressata virheitä töissä. Ja joudun tarkistelemaan työläppäriltä, että teinkö sen ja sen asian oikein.... 99,9 % tapauksissa olen tehnyt asian ihan oikein. Joitain virheitä olen huomannnut, mikä sitten ruokkii ahdistusta, että jos niitä tulee lisää... Tai tulee ilmi myöhemmin jotain, mitä en ole huomannut ajoissa ja korjannut. Olen huolellinen ja tunnollinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Oon ite vuosia sairastanut ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta. Nyt vihdoin uskaltauduin kokeilemaan uutta lääkitystä ja näin alkuun on kyllä mennyt hyvin eli positiivisin mielin ainakin vielä. Mutta todella kriittinen olen ollut lääkityksen suhteen (kokeilin vuosia sitten lääkettä, mikä ei ollut hyvä).

Suosittelisin sulle kirjallisuutta aiheesta:

Irti murehtimisesta

Stressin luomuhoito

Kuormittuneena sitä tarvitsee erityisesti keinoja kehon rauhoittamiseen eli opetellaan keskittymään vain tähän hetkeen. Vaatii paljon toistoja, mutta on sen arvoista kyllä.

Kiitos kirjasuosituksista! Toivotaan, että saat uudesta lääkityksestä apua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Viime aikoina olen alkanut stressata virheitä töissä. Ja joudun tarkistelemaan työläppäriltä, että teinkö sen ja sen asian oikein.... 99,9 % tapauksissa olen tehnyt asian ihan oikein. Joitain virheitä olen huomannnut, mikä sitten ruokkii ahdistusta, että jos niitä tulee lisää... Tai tulee ilmi myöhemmin jotain, mitä en ole huomannut ajoissa ja korjannut. Olen huolellinen ja tunnollinen ihminen.

Sama juttu mulla! Pelkään todella paljon virheitä. Olen myös huolellinen ja tunnollinen, ja pahin painajainen olisi, jos omalla huolimattomuudellani aiheuttaisin jotakin kamalaa muille. Siihen tämä tarkistelupakkokin usein liittyy. Ap

Onpa omalla tavallaan huojentavaa lukea teidän kirjoituksia ja huomata, että muillakin on täysin samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Itselläni tämä lievä ocd ja ahdistuneisuus on ollut jo pitkään osa elämää ja parasta apua minulle on ollut kognitiivinen psykoterapia. Ja selkeimmät tulokset ovat tulleet kun on tehnyt altistusharjoituksia, niin kamalilta kuin ne aluksi ovat tuntuneetkin.

Toivottavasti te ja me kaikki saisimme itsellemme sopivaa apua! Kai tämä aika yleinen vitsaus nyky-yhteiskunnassa on, mutta silti ainakaan en ole vielä tavannut ketään jonka kanssa voisin asiasta avoimesti puhua. Uskon että vertaistukikin voisi auttaa, mutta täällä minäkin vain anonyyminä uskallan kirjoitella...

Ahdistuneisuus, persoonallisuushäiriö. Lääkkeistä ei ole ollut apua :(

Ahdistushullu taas vauhdissa

Mulla on pakko oire imeä mieheni m u n a a

Vierailija kirjoitti:

Onpa omalla tavallaan huojentavaa lukea teidän kirjoituksia ja huomata, että muillakin on täysin samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Itselläni tämä lievä ocd ja ahdistuneisuus on ollut jo pitkään osa elämää ja parasta apua minulle on ollut kognitiivinen psykoterapia. Ja selkeimmät tulokset ovat tulleet kun on tehnyt altistusharjoituksia, niin kamalilta kuin ne aluksi ovat tuntuneetkin.

Toivottavasti te ja me kaikki saisimme itsellemme sopivaa apua! Kai tämä aika yleinen vitsaus nyky-yhteiskunnassa on, mutta silti ainakaan en ole vielä tavannut ketään jonka kanssa voisin asiasta avoimesti puhua. Uskon että vertaistukikin voisi auttaa, mutta täällä minäkin vain anonyyminä uskallan kirjoitella...

En itsekään ole kertonut näistä kenellekään, en oikein täysin totuudenmukaisesti edes miehelleni. Hienoa, että olet saanut terapiasta apua. Ap

Kärsin. Rankka elämä ollut. Selvinnyt kuitenkin ihan hyvin

Älä hyvänen aika kerrro töissä kenellekään. Siitä vasta ongelmat alkavat. Korkeintaan työterveyshuollossa kannattaa puhua. Muista, että se voi kaikkien muiden ongelmien lisäksi pahentaa oireitasi, kun muut alkavat suhtautua sinuun oireisena.

Kuulostat ihan minulta vuosia sitten, stressasin kaikesta mahdollisesta ja kesäloma kului miettien, olenko tehnyt töissä virheitä. Olin todella ahdistunut, en voinut keskittyä mihinkään tai nauttia mistään kun pää oli täynnä huoliajatuksia. Olen jotenkin ajatellut aina ensimmäisenä, että mitä teenkin, menee varmasti pieleen. Vaikka olisi kyseessä rutiininomainen työasia, ajattelin että juuri minä onnistun mokaamaan sen varmasti. Olen työstänyt paljon ajatusmallejani ja pyrkinyt kiinnittämään huomiota myös muihin: esimerkiksi huomannut, että muutkin tekevät virheitä ja unohtelevat asioita. Olen yrittänyt siedättyä ajatukselle, että pahin mahdollisesta virheestäni tapahtuva skenaario toteutuisi ja ajatella, että silti elämä jotenkin jatkuu. Olen pyrkinyt ajattelemaan, että elämä on epätäydellistä ja hallitsematonta enkä voi kontrolloida sitä. Olen töissä hakeutunut sellaisten seuraan, jotka suhtautuvat työhön rennosti, silloin minunkin on helpompi rentoutua. Jos työskentelen tarkan ja huomauttelevan ihmisen kanssa, alkaa ahdistukseni kasvaa. Toki tähän ei voi aina vaikuttaa. Ehkä haet turvaa ja kontrollia elämääsi huoliajattelulla ja siihen liittyvällä toiminnalla. Terapiassa kannattaa kertoa rehellisesti tyhmimmätkin ajatukset ja pakkotoiminnot, ja kannattaa lukea edellä mainitut kirjat. Itse olen päässyt eroon pahimmasta ahdistuksesta, mutta etenkin stressin keskellä ahdistus saattaa nostaa päätään ja alkaa tulla tarkastuspakkoa ja kaikenlaisia kauhuskenaarioita pahoista virheistä. Vuosien jälkeen tiedostan kuitenkin paremmin, että huolet ovat vain ajatuksia ja pyrin tarkastelemaan niitä ikään kuin ulkopuolelta. Hetkessä huoliajattelusta ei pääse, vaan itse olen vuosien aikana joutunut tekemään paljon työtä ajatusmallien muuttamiseksi. Olen myös kiinnittänyt huomiota riittävään lepoon ja liikuntaan ja ylipäätään omaan rentoutumiseen. Tulen varmaan aina olemaan taipuvainen murehtimiseen ja tietynlaiseen ylihuolellisuuteen, mutta pahimmasta olen päässyt yli ja opetteleminen jatkuu edelleen. Voimia sinulle, tiedän kuinka kamalaa tuo on, mutta tuollaisesta on mahdollista päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan minulta vuosia sitten, stressasin kaikesta mahdollisesta ja kesäloma kului miettien, olenko tehnyt töissä virheitä. Olin todella ahdistunut, en voinut keskittyä mihinkään tai nauttia mistään kun pää oli täynnä huoliajatuksia. Olen jotenkin ajatellut aina ensimmäisenä, että mitä teenkin, menee varmasti pieleen. Vaikka olisi kyseessä rutiininomainen työasia, ajattelin että juuri minä onnistun mokaamaan sen varmasti. Olen työstänyt paljon ajatusmallejani ja pyrkinyt kiinnittämään huomiota myös muihin: esimerkiksi huomannut, että muutkin tekevät virheitä ja unohtelevat asioita. Olen yrittänyt siedättyä ajatukselle, että pahin mahdollisesta virheestäni tapahtuva skenaario toteutuisi ja ajatella, että silti elämä jotenkin jatkuu. Olen pyrkinyt ajattelemaan, että elämä on epätäydellistä ja hallitsematonta enkä voi kontrolloida sitä. Olen töissä hakeutunut sellaisten seuraan, jotka suhtautuvat työhön rennosti, silloin minunkin on helpompi rentoutua. Jos työskentelen tarkan ja huomauttelevan ihmisen kanssa, alkaa ahdistukseni kasvaa. Toki tähän ei voi aina vaikuttaa. Ehkä haet turvaa ja kontrollia elämääsi huoliajattelulla ja siihen liittyvällä toiminnalla. Terapiassa kannattaa kertoa rehellisesti tyhmimmätkin ajatukset ja pakkotoiminnot, ja kannattaa lukea edellä mainitut kirjat. Itse olen päässyt eroon pahimmasta ahdistuksesta, mutta etenkin stressin keskellä ahdistus saattaa nostaa päätään ja alkaa tulla tarkastuspakkoa ja kaikenlaisia kauhuskenaarioita pahoista virheistä. Vuosien jälkeen tiedostan kuitenkin paremmin, että huolet ovat vain ajatuksia ja pyrin tarkastelemaan niitä ikään kuin ulkopuolelta. Hetkessä huoliajattelusta ei pääse, vaan itse olen vuosien aikana joutunut tekemään paljon työtä ajatusmallien muuttamiseksi. Olen myös kiinnittänyt huomiota riittävään lepoon ja liikuntaan ja ylipäätään omaan rentoutumiseen. Tulen varmaan aina olemaan taipuvainen murehtimiseen ja tietynlaiseen ylihuolellisuuteen, mutta pahimmasta olen päässyt yli ja opetteleminen jatkuu edelleen. Voimia sinulle, tiedän kuinka kamalaa tuo on, mutta tuollaisesta on mahdollista päästä eroon.

Kiitos kun jaoit tämän! Ap

Mielialalääkkeet auttaa. Sivuvaikutukset ovat pientä tuon helvetin rinnalla.