Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korkeakoulutetut naiset, jotka eivät löydä korkeakoulutettua miestä?
28.06.2021 |
Olettaa sopii, että korkeakoulutettu nainen on viettänyt elämästään 4-6 vuotta yliopistolla (tai AMK:ssa), ja useimmilla nämä vuodet osuvat vielä siihen kohtaan, kun ulkoinen viehättvyys on korkeimmillaan ja sosiaalinen elämä aktiivisimmillaan eli parinkympin alkupuoliskolle/keskivaiheille.
Ettekö tavanneet näitä (tulevia) korkeakoulutettuja miehiä silloin? Ei ainakaan itselläni tule äkkiä mieleen toista elämänvaihetta, jossa tapaisi niin paljon ja laajasti omankaltaisia miehiä kuin yliopistolla. Tuntuu, että ympärilläni pariuduttiin koko ajan ja itsekin löysin miehen vain muutaman viikon opiskelujen jälkeen fuksina, yhdessä on oltu siitä asti. Myös suurin osa tuntemistani pariskunnista on tavannut joko opiskelun tai opiskelijaharrastusten kautta.
Toki varmasti joillakin aloilla on suurimmaksi osaksi vain naisia, mutta ainakin omassa yliopistossani meininki oli melko poikkitieteellistä, ja koko yliopiston sukupuolijakauma näyttää olevan naisten eduksi 53,4 - 46,6 %, eli mistään massiivisesta ylijäämästä ei puolin tai toisin ole kysymys.
Kommentit (223)
Ei ne yliopistotyypit kyllä ollet mielestäni kovinkaan tasokkaita... Juhliminenkin perustui kännäämiseen tai sen suunnitteluun. Yhden yliopistotyypin kanssa seurustelin, yhtä tapailin ja jouduin myös yhden stalkkerin kohteeksi (elin jo silloin avoliitossa mieheni kanssa). Kaikki olivat sellaisia omassa akatemiaakuplassaan eläviä ihmisiä.
Oma mieheni tradenomi ja itse tohtori (luonnontieteet). Yhteiseloa 17 vuotta ja ehdottomasti keskustelut huomattavasti mielenkiintoisempia, monimuotoisempia ja syvempiä kuin yhdenkään tohtoritasoisen eksän. Tiedän etten sopinut kyseiseen ympäristöön, mutta onneksi on muodostunut hyviä ystävyyssuhteita peruskoulu ja lukio aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain humppatieteiden taiteen maisterilla ei ole yhtää varaa katsoa nenänvarttaan pitkin AMK-insinööriä.
Jos et ole dippa-inssi, lakimies, kauppatieteiden maisteri tai lääkäri, niin sillä että olet maisteri, ei ole paskankaa väliä.
Jonkun pieni palkkaiselle alalle kouluttautuneen kasvatustieteiden maisterin on ihan turha luulla itsestään liikoja. Kyseessä on 3. asteen maisteritutkinto. Takana vain ne taiteilijat ja muut hörhöt.
No ei, mutta mitä yhteistä on amk-insinöörillä ja humppatieteiden maisterilla..? Amk-insinööri varmaan helpommin löytää sopivan puolison esim. amk-hoitsusta.
Itse oon amk-tradenomi ja asiantuntijatyössä, palkkani on keskivertoa parempi. Mieheni on amis-putkimies, fiksu ja hyvä hommassaan ja tienaa yhtä paljon kuin minäkin eli yli keskiverron. Ei ole mitään tarvetta mulla havitella korkeammin koulutettua miestä (oon itse asiassa niidekin kanssa seurustellut; sotatieteen maisterin eli laatikkoleukalentäjän ja di:n kanssa, olivat elämäni huonoimpia parisuhteita ja aika mielenvikaisia tyyppejä, luulivat olevansa muiden ihmisten yläpuolella).
Humppatieteiden maisteri se tässä näppejään jää nuolemaan, kun itse karsii vähemmän koulutetut AMK-insinöörit pois. Miehiä näin yleistäen, ei naisen koulutus kiinnosta.
Naisen koulutus ei kiinnosta kouluttamattomia miehiä. Akateemisia miehiä se kiinnostaa. Akateemiset miehet pariutuvat akateemisia naisia useammin toisen akateemisen kanssa. Eli naiset naivat miehiä useammin alaspäin.
Johtuisiko vaikka siitä, että koulutetuista naisista on ylitarjontaa? Näin ollen koulutetut miehet todella helposti pariutuvat koulutettujen naisten kanssa.
-ohis
Miksi se siitä johtuisi?
Miksi miehiä pitäisi mitenkään kiinnostaa naisen koulutustaso?
Parhaassa tapauksessa nainen olisi vielä samalla alalla ja sitten sen pitäisi päästä pätemään jokaisessa asiassa mistä keskustellaan.
Parasta ettei kumpikaan ymmärrä kläytännössä mitä toinen tekee niin pysyy rauha maassa. Naisten ongelma tuossa on nyt se ettei huonommin koulutettu yleensä kelpaa.
Oma on asianne.
Useimmat akateemiset miehet arvostavat vaimon koulutusta ja nimenomaan valitsevat akateemisen vaimon. Ei ole pätemisen kanssa ongelmia, mutta akateemisissa parisuhteissa keskustellaan paljon ehkä duunarisuhteita enemmän ja arvostetaan sitä, että toinenkin osaa keskustella itseä kiinnostavista aiheista älyllisesti. Moni mies häpeää myös, jos oma vaimo puhuu ihan oppimattomia läpiä päästään.
... Jatkan vielä, että en usko miesten valitsevan akateemista puolisoa tietoisesti. Valinta on tiedostamaton sitä kautta, että yhteinen sävel löytyy esimerkiksi sitä kautta, että toisen kanssa pystyy keskustelemaan niistä asioista, jotka itseä kiinnostavat.
Sellaisiakin parisuhteita tietysti on, jossa kohtaaminen tunnetasolla on hyvin vähäistä ja riidellään paljon. Jos ei ole minkäänlaista kokemusta omasta lapsuudesta siitä, että mies ja nainen voivat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan syvästi, kohdata älyllisesti ja seksuaalisesti, niin ei sellaista osata edes vaatia itselle eikä uskota, että sellaista voi olla olemassa. Se taas on kokonaan eri asia kuin se puhutaanko parisuhteessa politiikasta vai pelkästään marjastamisesta, lapsista ja muista arkisista asioista. Parisuhteen laatu ei riipu siitä mistä keskustellaan, vaan millainen kontakti on. Siitä näkökulmasta koulutustausta tai sen eroavaisuus on onnellisuuden kannalta merkityksetön.
Käytännössä yhteiskuntaluokka määrittää kyllä paljon muutakin kuin sitä keskustelun määrää. Työväenluokkaisille pareille on luontevaa usein, että elämän sfäärit eroavat sukupuolittuneesti. Miehet puuhaavat miesten juttuja mieskavereiden kanssa ja naiset naisten juttuja. Akateemisille taas on tyypillisempää, että vapaa-aikaa vietetään pariskuntana. Matkustellaan yhdessä, harrastetaan yhdessä, tehdään kotitöitä yhdessä esim. kokkaillaan yhdessä.
Mistä tiedät? Minulla ei ole duunaritaustaisia tuttavia ollenkaan, joten en tiedä. Onko tuota tutkittu jossain? Toisaalta keskiluokka on yleisin yhteiskuntaluokka, voisiko erillinen nais- ja miessfääri silloin olla duunariyhteiskuntaluokan kulttuurinen merkki?
Toisen yhteiskuntaluokan elämän ajatteleminen ei ole mitenkään helppoa, jos siihen ei ole kosketusta. En edes yritä kuvitella millaista toimeentulotuella elävän pitkäaikaistyöttömän elämä on, en tiedä siitä mitään. Helposti käy niin kuin olen palstalla huomannut, että toisen yhteiskuntaluokan elämään siirtää itsensä, siis oman taustansa ja ajattelutapansa, jolloin kuvitelma menee täysin pieleen. Voisin siis visioida, että olisi paljon vapaa-aikaa, istuisin kirjastossa ja kävisin marjametsässä, minkä jokainen köyhä tyrmää oikeutetusti epäempaattisena.
Vastaavasti olen lukenut useita kertoja täältä jonkun miehen vision siitä, miten hän muka on erittäin varakas akateeminen ja kansainvälinen toimitusjohtajamiljonääri ja ajelee urheiluautollaan veneelleen iskemään hyvännäköisiä nuoria naisia kultakorut ranteessa väikkyen. Ja ilmeisesti hän kuvittelee, että muut uskovat hänen olevan tuollainen, vaikka kertomus vain alleviivaa sitä, miten hän on siirtänyt itsensä kuvitelmassaan itselleen täysin vieraaseen maailmaan, josta ei tiedä mitään (tai mielikuvat ovat peräisin saippuasarjasta tai juorulehdistä). Vaikka noin hän varmaan toimisi, jos voittaisi lotossa. Eli hänen taustansa, ajatuksensa ja arvonsa eivät muutu, vaikka hän rikastuisi.
Olen duunariluokasta kotoisin oleva yhteiskuntatieteilijä. Jotain ehkä osaan asiasta sanoa. Eikä keskiluokka ole mikään maailman napa ja yleisin, vaikka sinusta se niin voi vaikuttaa. Kolmasosa kansasta on työväenluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMK ssa koulutettu ei ole korkeakoulutettu. Maisterista ylöspäin on.
Ainakin työelämässä hyvä insinööri AMK voi helposti päihittää diplomi-insinöörin työsuorituksella, vaikka tekisivät samaa täsmälleen työtä. Näin ainakin ohjelmointi puolella.
Luonne puolella DI:t jostain syystä ei esimerkiksi voi ylpeyttään kuulua mihinkään työntekijäliittoon. Ei edes yleiseen työttömyyskassaan. Yllättävän monella DI:llä tämmöinen aivopesu tehty koulussa. Vaikka eihän työnantaja edes noita saa tietää, pelkästään järkevää, että saa.ansiosidonnaisen päivärahan, jos joutuu työttömäksi. Nykyään moni joutuu.
Alapeukutin koska melkoista sheebaa yleistit dippoista.
Mistäköhän sinä tuon niin tarkkaan tiedät??Vihaan yleistyksiä.
DI ja tekniikan tohtori osaa asian teoriassa.
AMK-inssi käytännössä.
Kumman laitat tekemään toimiston langattoman verkon suunnittelua? Sen joka osaa valita laitteet ja suunnitella langattoman verkon, vai sen joka tuntee langattomien verkkojen teorian ja se kykenee oikeissa olosuhteissa teoriassa suunnittelemaan uuden tukiaseman?
Palkkaavana ICT-esimiehenä mä joudun katsoo DI:n työkokemuksen aika tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMK ssa koulutettu ei ole korkeakoulutettu. Maisterista ylöspäin on.
Ainakin työelämässä hyvä insinööri AMK voi helposti päihittää diplomi-insinöörin työsuorituksella, vaikka tekisivät samaa täsmälleen työtä. Näin ainakin ohjelmointi puolella.
Luonne puolella DI:t jostain syystä ei esimerkiksi voi ylpeyttään kuulua mihinkään työntekijäliittoon. Ei edes yleiseen työttömyyskassaan. Yllättävän monella DI:llä tämmöinen aivopesu tehty koulussa. Vaikka eihän työnantaja edes noita saa tietää, pelkästään järkevää, että saa.ansiosidonnaisen päivärahan, jos joutuu työttömäksi. Nykyään moni joutuu.
Alapeukutin koska melkoista sheebaa yleistit dippoista.
Mistäköhän sinä tuon niin tarkkaan tiedät??Vihaan yleistyksiä.
En alapeukuttanut, mutta samaa mieltä kanssasi. Jos muutaman tai jopa yhden ammattiryhmän jäsenen perusteella tekee yleistyksiä, niin mitä henkilön käsityskyvystä voi olla mieltä... Luultavasti syynä on alemmuudentunne matalammasta koulutuksesta.
Omalla koulutuksella ylpeily ja muiden mollaaminen ei anna kenestäkään älykästä kuvaa. Tätä ei ilmeisesti tajuta.
DIssasitko juuri kaikkia naisia jotka haluavat korkeakoulutetun miehen?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholisti/duunariperheestä ja olen koulutukseltani lähäri. Minkälainen mies minulle mahtaisi sitten sopia? Pitäisikö katsoa koulutuksen mukaan vai harrastusten mukaan, että olisi mahdollisimman yhteensopiva?
Minä olen alkoholisti/duunariperheestä ja olen koulutukseltani FM. Mieheni on ammattikoulun käynyt. Ei tosin ole päivääkään toiminut ammatissa johon valmistui vaan ihan eri alan yrittäjänä. Harrastuksemme eivät voisi kauempana toisistaan olla. Silti yhteiselo sujuu ja tunteita riittää.
Kannattaa katsoa ihan vain sen mukaan, kenen kanssa sopii yhteen ja ketä rakastaa. Ei se sen vaikeampaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutuille naisille ei kelpaa aina edes korkeakoulutetutkaan miehet. Moottoriajoneuvoja harrastava omakotitalossa asuva diplomi-insinööri on liian juntti.
No niin on.
T. juristi
Pelkästään koreasti koulutettujako katselette?
Mutta niin, todistatte viesteillänne, että ei se pelkkä koulutus mitään merkitse. Pitää olla muutenkin sopiva ja mukava. Semmoinen rakas, tiiättekö?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholisti/duunariperheestä ja olen koulutukseltani lähäri. Minkälainen mies minulle mahtaisi sitten sopia? Pitäisikö katsoa koulutuksen mukaan vai harrastusten mukaan, että olisi mahdollisimman yhteensopiva?
Mulle tuli tästä heti mieleen Pokka pitää -sarjan Onslow. Ehkä sellainen mies sopisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain humppatieteiden taiteen maisterilla ei ole yhtää varaa katsoa nenänvarttaan pitkin AMK-insinööriä.
Jos et ole dippa-inssi, lakimies, kauppatieteiden maisteri tai lääkäri, niin sillä että olet maisteri, ei ole paskankaa väliä.
Jonkun pieni palkkaiselle alalle kouluttautuneen kasvatustieteiden maisterin on ihan turha luulla itsestään liikoja. Kyseessä on 3. asteen maisteritutkinto. Takana vain ne taiteilijat ja muut hörhöt.
No ei, mutta mitä yhteistä on amk-insinöörillä ja humppatieteiden maisterilla..? Amk-insinööri varmaan helpommin löytää sopivan puolison esim. amk-hoitsusta.
Itse oon amk-tradenomi ja asiantuntijatyössä, palkkani on keskivertoa parempi. Mieheni on amis-putkimies, fiksu ja hyvä hommassaan ja tienaa yhtä paljon kuin minäkin eli yli keskiverron. Ei ole mitään tarvetta mulla havitella korkeammin koulutettua miestä (oon itse asiassa niidekin kanssa seurustellut; sotatieteen maisterin eli laatikkoleukalentäjän ja di:n kanssa, olivat elämäni huonoimpia parisuhteita ja aika mielenvikaisia tyyppejä, luulivat olevansa muiden ihmisten yläpuolella).
Humppatieteiden maisteri se tässä näppejään jää nuolemaan, kun itse karsii vähemmän koulutetut AMK-insinöörit pois. Miehiä näin yleistäen, ei naisen koulutus kiinnosta.
Naisen koulutus ei kiinnosta kouluttamattomia miehiä. Akateemisia miehiä se kiinnostaa. Akateemiset miehet pariutuvat akateemisia naisia useammin toisen akateemisen kanssa. Eli naiset naivat miehiä useammin alaspäin.
Johtuisiko vaikka siitä, että koulutetuista naisista on ylitarjontaa? Näin ollen koulutetut miehet todella helposti pariutuvat koulutettujen naisten kanssa.
-ohis
Miksi se siitä johtuisi?
Miksi miehiä pitäisi mitenkään kiinnostaa naisen koulutustaso?
Parhaassa tapauksessa nainen olisi vielä samalla alalla ja sitten sen pitäisi päästä pätemään jokaisessa asiassa mistä keskustellaan.
Parasta ettei kumpikaan ymmärrä kläytännössä mitä toinen tekee niin pysyy rauha maassa. Naisten ongelma tuossa on nyt se ettei huonommin koulutettu yleensä kelpaa.
Oma on asianne.
Useimmat akateemiset miehet arvostavat vaimon koulutusta ja nimenomaan valitsevat akateemisen vaimon. Ei ole pätemisen kanssa ongelmia, mutta akateemisissa parisuhteissa keskustellaan paljon ehkä duunarisuhteita enemmän ja arvostetaan sitä, että toinenkin osaa keskustella itseä kiinnostavista aiheista älyllisesti. Moni mies häpeää myös, jos oma vaimo puhuu ihan oppimattomia läpiä päästään.
... Jatkan vielä, että en usko miesten valitsevan akateemista puolisoa tietoisesti. Valinta on tiedostamaton sitä kautta, että yhteinen sävel löytyy esimerkiksi sitä kautta, että toisen kanssa pystyy keskustelemaan niistä asioista, jotka itseä kiinnostavat.
Sellaisiakin parisuhteita tietysti on, jossa kohtaaminen tunnetasolla on hyvin vähäistä ja riidellään paljon. Jos ei ole minkäänlaista kokemusta omasta lapsuudesta siitä, että mies ja nainen voivat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan syvästi, kohdata älyllisesti ja seksuaalisesti, niin ei sellaista osata edes vaatia itselle eikä uskota, että sellaista voi olla olemassa. Se taas on kokonaan eri asia kuin se puhutaanko parisuhteessa politiikasta vai pelkästään marjastamisesta, lapsista ja muista arkisista asioista. Parisuhteen laatu ei riipu siitä mistä keskustellaan, vaan millainen kontakti on. Siitä näkökulmasta koulutustausta tai sen eroavaisuus on onnellisuuden kannalta merkityksetön.
Käytännössä yhteiskuntaluokka määrittää kyllä paljon muutakin kuin sitä keskustelun määrää. Työväenluokkaisille pareille on luontevaa usein, että elämän sfäärit eroavat sukupuolittuneesti. Miehet puuhaavat miesten juttuja mieskavereiden kanssa ja naiset naisten juttuja. Akateemisille taas on tyypillisempää, että vapaa-aikaa vietetään pariskuntana. Matkustellaan yhdessä, harrastetaan yhdessä, tehdään kotitöitä yhdessä esim. kokkaillaan yhdessä.
Mistä tiedät? Minulla ei ole duunaritaustaisia tuttavia ollenkaan, joten en tiedä. Onko tuota tutkittu jossain? Toisaalta keskiluokka on yleisin yhteiskuntaluokka, voisiko erillinen nais- ja miessfääri silloin olla duunariyhteiskuntaluokan kulttuurinen merkki?
Toisen yhteiskuntaluokan elämän ajatteleminen ei ole mitenkään helppoa, jos siihen ei ole kosketusta. En edes yritä kuvitella millaista toimeentulotuella elävän pitkäaikaistyöttömän elämä on, en tiedä siitä mitään. Helposti käy niin kuin olen palstalla huomannut, että toisen yhteiskuntaluokan elämään siirtää itsensä, siis oman taustansa ja ajattelutapansa, jolloin kuvitelma menee täysin pieleen. Voisin siis visioida, että olisi paljon vapaa-aikaa, istuisin kirjastossa ja kävisin marjametsässä, minkä jokainen köyhä tyrmää oikeutetusti epäempaattisena.
Vastaavasti olen lukenut useita kertoja täältä jonkun miehen vision siitä, miten hän muka on erittäin varakas akateeminen ja kansainvälinen toimitusjohtajamiljonääri ja ajelee urheiluautollaan veneelleen iskemään hyvännäköisiä nuoria naisia kultakorut ranteessa väikkyen. Ja ilmeisesti hän kuvittelee, että muut uskovat hänen olevan tuollainen, vaikka kertomus vain alleviivaa sitä, miten hän on siirtänyt itsensä kuvitelmassaan itselleen täysin vieraaseen maailmaan, josta ei tiedä mitään (tai mielikuvat ovat peräisin saippuasarjasta tai juorulehdistä). Vaikka noin hän varmaan toimisi, jos voittaisi lotossa. Eli hänen taustansa, ajatuksensa ja arvonsa eivät muutu, vaikka hän rikastuisi.
Olen duunariluokasta kotoisin oleva yhteiskuntatieteilijä. Jotain ehkä osaan asiasta sanoa. Eikä keskiluokka ole mikään maailman napa ja yleisin, vaikka sinusta se niin voi vaikuttaa. Kolmasosa kansasta on työväenluokkaa.
Ok, veikkaan että havaintosi ja kokemuksesi kertovat asian pätevästi. En väittänyt keskiluokkaa "maailman navaksi", mutta itse ole ollut siinä käsityksessä, että keskiluokka on Suomessa yleisin yhteiskuntaluokka. Siihen kuuluu pääosa akateemisista ja amk-ihmiset, ja pelkästään suorittava luokka ammattikoulutaustalla on duunareita. Yläluokka Suomessa on pieni, koska olemme edelleen aika tasa-arvoinen maa ainakin tuloerojen suhteen. Duunari ei siis välttämättä tarkoita sitä, että tulot olisivat pienet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholisti/duunariperheestä ja olen koulutukseltani lähäri. Minkälainen mies minulle mahtaisi sitten sopia? Pitäisikö katsoa koulutuksen mukaan vai harrastusten mukaan, että olisi mahdollisimman yhteensopiva?
Mulle tuli tästä heti mieleen Pokka pitää -sarjan Onslow. Ehkä sellainen mies sopisi?
Aika tökerösti sanottu. Oletko kenties itse näitä korkeakoulutettuja naisia, jotka eivät "jostain kumman syystä" löydä korkeakoulutettua miestä? Vai päästeletkö muuten vaan tällaisia sammakoita suustasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholisti/duunariperheestä ja olen koulutukseltani lähäri. Minkälainen mies minulle mahtaisi sitten sopia? Pitäisikö katsoa koulutuksen mukaan vai harrastusten mukaan, että olisi mahdollisimman yhteensopiva?
Mulle tuli tästä heti mieleen Pokka pitää -sarjan Onslow. Ehkä sellainen mies sopisi?
Aika tökerösti sanottu. Oletko kenties itse näitä korkeakoulutettuja naisia, jotka eivät "jostain kumman syystä" löydä korkeakoulutettua miestä? Vai päästeletkö muuten vaan tällaisia sammakoita suustasi?
Mitä tökeröä tuossa nyt oli? Kirjoittaja kysyi kysymyksen ja mulle tuli heti mieleen Onslow. Voit antaa oman ehdotuksesi, jos ehdottamani ei miellyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMK ssa koulutettu ei ole korkeakoulutettu. Maisterista ylöspäin on.
Ainakin työelämässä hyvä insinööri AMK voi helposti päihittää diplomi-insinöörin työsuorituksella, vaikka tekisivät samaa täsmälleen työtä. Näin ainakin ohjelmointi puolella.
Luonne puolella DI:t jostain syystä ei esimerkiksi voi ylpeyttään kuulua mihinkään työntekijäliittoon. Ei edes yleiseen työttömyyskassaan. Yllättävän monella DI:llä tämmöinen aivopesu tehty koulussa. Vaikka eihän työnantaja edes noita saa tietää, pelkästään järkevää, että saa.ansiosidonnaisen päivärahan, jos joutuu työttömäksi. Nykyään moni joutuu.
Alapeukutin koska melkoista sheebaa yleistit dippoista.
Mistäköhän sinä tuon niin tarkkaan tiedät??Vihaan yleistyksiä.
En alapeukuttanut, mutta samaa mieltä kanssasi. Jos muutaman tai jopa yhden ammattiryhmän jäsenen perusteella tekee yleistyksiä, niin mitä henkilön käsityskyvystä voi olla mieltä... Luultavasti syynä on alemmuudentunne matalammasta koulutuksesta.
Omalla koulutuksella ylpeily ja muiden mollaaminen ei anna kenestäkään älykästä kuvaa. Tätä ei ilmeisesti tajuta.
DIssasitko juuri kaikkia naisia jotka haluavat korkeakoulutetun miehen?
En, hakukriteerit ovat aika ymmärrettäviä, kun haetaan seuraa. En ole paras näitä kommentoimaan, kun en ole deittipalveluja käyttänyt. En tiedä onko välttämätöntä mainita akateemisuus tai mikä muu olisi olennaista, että saisi sopivia ehdokkaita tapaamiseen. Akateemisuus kuitenkin on selvä koodisana mitä haetaan, samanlainen kuin sporttisuus. Akateemisuudella haetaan herrasmiesmäisyyttä, sporttisuudella hoikkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain humppatieteiden taiteen maisterilla ei ole yhtää varaa katsoa nenänvarttaan pitkin AMK-insinööriä.
Jos et ole dippa-inssi, lakimies, kauppatieteiden maisteri tai lääkäri, niin sillä että olet maisteri, ei ole paskankaa väliä.
Jonkun pieni palkkaiselle alalle kouluttautuneen kasvatustieteiden maisterin on ihan turha luulla itsestään liikoja. Kyseessä on 3. asteen maisteritutkinto. Takana vain ne taiteilijat ja muut hörhöt.
No ei, mutta mitä yhteistä on amk-insinöörillä ja humppatieteiden maisterilla..? Amk-insinööri varmaan helpommin löytää sopivan puolison esim. amk-hoitsusta.
Itse oon amk-tradenomi ja asiantuntijatyössä, palkkani on keskivertoa parempi. Mieheni on amis-putkimies, fiksu ja hyvä hommassaan ja tienaa yhtä paljon kuin minäkin eli yli keskiverron. Ei ole mitään tarvetta mulla havitella korkeammin koulutettua miestä (oon itse asiassa niidekin kanssa seurustellut; sotatieteen maisterin eli laatikkoleukalentäjän ja di:n kanssa, olivat elämäni huonoimpia parisuhteita ja aika mielenvikaisia tyyppejä, luulivat olevansa muiden ihmisten yläpuolella).
Humppatieteiden maisteri se tässä näppejään jää nuolemaan, kun itse karsii vähemmän koulutetut AMK-insinöörit pois. Miehiä näin yleistäen, ei naisen koulutus kiinnosta.
Naisen koulutus ei kiinnosta kouluttamattomia miehiä. Akateemisia miehiä se kiinnostaa. Akateemiset miehet pariutuvat akateemisia naisia useammin toisen akateemisen kanssa. Eli naiset naivat miehiä useammin alaspäin.
Johtuisiko vaikka siitä, että koulutetuista naisista on ylitarjontaa? Näin ollen koulutetut miehet todella helposti pariutuvat koulutettujen naisten kanssa.
-ohis
Miksi se siitä johtuisi?
Miksi miehiä pitäisi mitenkään kiinnostaa naisen koulutustaso?
Parhaassa tapauksessa nainen olisi vielä samalla alalla ja sitten sen pitäisi päästä pätemään jokaisessa asiassa mistä keskustellaan.
Parasta ettei kumpikaan ymmärrä kläytännössä mitä toinen tekee niin pysyy rauha maassa. Naisten ongelma tuossa on nyt se ettei huonommin koulutettu yleensä kelpaa.
Oma on asianne.
Useimmat akateemiset miehet arvostavat vaimon koulutusta ja nimenomaan valitsevat akateemisen vaimon. Ei ole pätemisen kanssa ongelmia, mutta akateemisissa parisuhteissa keskustellaan paljon ehkä duunarisuhteita enemmän ja arvostetaan sitä, että toinenkin osaa keskustella itseä kiinnostavista aiheista älyllisesti. Moni mies häpeää myös, jos oma vaimo puhuu ihan oppimattomia läpiä päästään.
Tällaisissa asioissa se yhteiskuntaluokka juuri nimenomaan näkyy. Eli toisen yhteiskuntaluokan elämäntapa ja arvostukset ovat täysin tuntemattomia. Itselleni on täysin tuntematon ajatus se, että joku pitäisi koulutusta, keskustelutaitoa tai muuta vastaavaa itselleni normaalia kommunikaatiota turhana tai jopa "pätemisenä" tai riidan haastamisena.
Olen ennenkin huomannut tuollaisen asenteen, naisen tekstistä. Sen kirjoittaja väitti, että ei parisuhteessa keskustella politiikasta tai ajankohtaisista aiheista, vaan suurin osa parisuhteen elämästä on arkisten asioiden hoitamista ja rutiinia.
Tässä kohtaa tulee kuvaan se, että yhteiskuntaluokat ja samanlaiset pariutuvat keskenään. Se lähtee jo lapsuudenperheestä millaiseen perhe-elämään tottuu. Joidenkin elämä tosiaan on arkisten asioiden hoitamista eivätkä he keskustele mistään älyllisemmistä asioista. Voivat kokea sellaisen uhkaavana ja vieraana "pätemisenä".
Tietysti myös naisen asema perheessä liittyy samaan. On olemassa perheitä, joissa nainen on kodinhoitajan, äidin roolissa yksinomaan ja sitä pidetään normaalina. Siihen voi liittyä sovinismia, mutta ei välttämättä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut mistään yhteiskunnallisesta tai älyllisestä, niin vakka on kantensa löytänyt. He ovat sellaiseen tyytyväisiä eivätkä toisenlaista puolisoa halua.
En siis yritä esittää, että toinen olisi toista parempi tai hienompi. Kyse on vain erilaisista tavoista elää, mikä tekee pariutumisen kovin erilaisista taustoista tuleville mahdottomaksi.
Tämä! Palstan miehet ottavat sen henkilökohtaisena, miehisyyteen kohdistuvana loukkauksena, jos nainen sanoo, että haluaa akateemisen miehen, tai hui kauhistus- samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan miehen. En sano, että eikö voisi onnistua, mutta vaikeaa tulee olemaan.
Naisista puhutaan muutenkin, kuin jonain esineinä, joita arvotetaan ulkonäön ja toimintojen avulla,. En itse usko, että arvomaailmani kohtaisi näin ajattelevan miehen kanssa, enkä usko, että parisuhde onnistuisi. Sama se on akateemisilla miehillä, varsinkin, jos on lähtöisin keskiluokasta. En usko, että arvomaailma kohtaisi instabeibin kanssa, vaikka palstan miesten mielestä tämä olisi top nainen. Sitä hän ei olisi tuon akateemisen, keskiluokkaustaustaiswn miehen mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholisti/duunariperheestä ja olen koulutukseltani lähäri. Minkälainen mies minulle mahtaisi sitten sopia? Pitäisikö katsoa koulutuksen mukaan vai harrastusten mukaan, että olisi mahdollisimman yhteensopiva?
Mulle tuli tästä heti mieleen Pokka pitää -sarjan Onslow. Ehkä sellainen mies sopisi?
Mitäs se Onslow teki työkseen? Harrastuksena taisi olla penkkiurheilu. Kumpi olisi merkittävämpi tekijä yhteensopivuudessa, miehen ammatti vai miehen harrastukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain humppatieteiden taiteen maisterilla ei ole yhtää varaa katsoa nenänvarttaan pitkin AMK-insinööriä.
Jos et ole dippa-inssi, lakimies, kauppatieteiden maisteri tai lääkäri, niin sillä että olet maisteri, ei ole paskankaa väliä.
Jonkun pieni palkkaiselle alalle kouluttautuneen kasvatustieteiden maisterin on ihan turha luulla itsestään liikoja. Kyseessä on 3. asteen maisteritutkinto. Takana vain ne taiteilijat ja muut hörhöt.
No ei, mutta mitä yhteistä on amk-insinöörillä ja humppatieteiden maisterilla..? Amk-insinööri varmaan helpommin löytää sopivan puolison esim. amk-hoitsusta.
Itse oon amk-tradenomi ja asiantuntijatyössä, palkkani on keskivertoa parempi. Mieheni on amis-putkimies, fiksu ja hyvä hommassaan ja tienaa yhtä paljon kuin minäkin eli yli keskiverron. Ei ole mitään tarvetta mulla havitella korkeammin koulutettua miestä (oon itse asiassa niidekin kanssa seurustellut; sotatieteen maisterin eli laatikkoleukalentäjän ja di:n kanssa, olivat elämäni huonoimpia parisuhteita ja aika mielenvikaisia tyyppejä, luulivat olevansa muiden ihmisten yläpuolella).
Humppatieteiden maisteri se tässä näppejään jää nuolemaan, kun itse karsii vähemmän koulutetut AMK-insinöörit pois. Miehiä näin yleistäen, ei naisen koulutus kiinnosta.
Naisen koulutus ei kiinnosta kouluttamattomia miehiä. Akateemisia miehiä se kiinnostaa. Akateemiset miehet pariutuvat akateemisia naisia useammin toisen akateemisen kanssa. Eli naiset naivat miehiä useammin alaspäin.
Johtuisiko vaikka siitä, että koulutetuista naisista on ylitarjontaa? Näin ollen koulutetut miehet todella helposti pariutuvat koulutettujen naisten kanssa.
-ohis
Miksi se siitä johtuisi?
Miksi miehiä pitäisi mitenkään kiinnostaa naisen koulutustaso?
Parhaassa tapauksessa nainen olisi vielä samalla alalla ja sitten sen pitäisi päästä pätemään jokaisessa asiassa mistä keskustellaan.
Parasta ettei kumpikaan ymmärrä kläytännössä mitä toinen tekee niin pysyy rauha maassa. Naisten ongelma tuossa on nyt se ettei huonommin koulutettu yleensä kelpaa.
Oma on asianne.
Useimmat akateemiset miehet arvostavat vaimon koulutusta ja nimenomaan valitsevat akateemisen vaimon. Ei ole pätemisen kanssa ongelmia, mutta akateemisissa parisuhteissa keskustellaan paljon ehkä duunarisuhteita enemmän ja arvostetaan sitä, että toinenkin osaa keskustella itseä kiinnostavista aiheista älyllisesti. Moni mies häpeää myös, jos oma vaimo puhuu ihan oppimattomia läpiä päästään.
... Jatkan vielä, että en usko miesten valitsevan akateemista puolisoa tietoisesti. Valinta on tiedostamaton sitä kautta, että yhteinen sävel löytyy esimerkiksi sitä kautta, että toisen kanssa pystyy keskustelemaan niistä asioista, jotka itseä kiinnostavat.
Sellaisiakin parisuhteita tietysti on, jossa kohtaaminen tunnetasolla on hyvin vähäistä ja riidellään paljon. Jos ei ole minkäänlaista kokemusta omasta lapsuudesta siitä, että mies ja nainen voivat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan syvästi, kohdata älyllisesti ja seksuaalisesti, niin ei sellaista osata edes vaatia itselle eikä uskota, että sellaista voi olla olemassa. Se taas on kokonaan eri asia kuin se puhutaanko parisuhteessa politiikasta vai pelkästään marjastamisesta, lapsista ja muista arkisista asioista. Parisuhteen laatu ei riipu siitä mistä keskustellaan, vaan millainen kontakti on. Siitä näkökulmasta koulutustausta tai sen eroavaisuus on onnellisuuden kannalta merkityksetön.
Käytännössä yhteiskuntaluokka määrittää kyllä paljon muutakin kuin sitä keskustelun määrää. Työväenluokkaisille pareille on luontevaa usein, että elämän sfäärit eroavat sukupuolittuneesti. Miehet puuhaavat miesten juttuja mieskavereiden kanssa ja naiset naisten juttuja. Akateemisille taas on tyypillisempää, että vapaa-aikaa vietetään pariskuntana. Matkustellaan yhdessä, harrastetaan yhdessä, tehdään kotitöitä yhdessä esim. kokkaillaan yhdessä.
Mistä tiedät? Minulla ei ole duunaritaustaisia tuttavia ollenkaan, joten en tiedä. Onko tuota tutkittu jossain? Toisaalta keskiluokka on yleisin yhteiskuntaluokka, voisiko erillinen nais- ja miessfääri silloin olla duunariyhteiskuntaluokan kulttuurinen merkki?
Toisen yhteiskuntaluokan elämän ajatteleminen ei ole mitenkään helppoa, jos siihen ei ole kosketusta. En edes yritä kuvitella millaista toimeentulotuella elävän pitkäaikaistyöttömän elämä on, en tiedä siitä mitään. Helposti käy niin kuin olen palstalla huomannut, että toisen yhteiskuntaluokan elämään siirtää itsensä, siis oman taustansa ja ajattelutapansa, jolloin kuvitelma menee täysin pieleen. Voisin siis visioida, että olisi paljon vapaa-aikaa, istuisin kirjastossa ja kävisin marjametsässä, minkä jokainen köyhä tyrmää oikeutetusti epäempaattisena.
Vastaavasti olen lukenut useita kertoja täältä jonkun miehen vision siitä, miten hän muka on erittäin varakas akateeminen ja kansainvälinen toimitusjohtajamiljonääri ja ajelee urheiluautollaan veneelleen iskemään hyvännäköisiä nuoria naisia kultakorut ranteessa väikkyen. Ja ilmeisesti hän kuvittelee, että muut uskovat hänen olevan tuollainen, vaikka kertomus vain alleviivaa sitä, miten hän on siirtänyt itsensä kuvitelmassaan itselleen täysin vieraaseen maailmaan, josta ei tiedä mitään (tai mielikuvat ovat peräisin saippuasarjasta tai juorulehdistä). Vaikka noin hän varmaan toimisi, jos voittaisi lotossa. Eli hänen taustansa, ajatuksensa ja arvonsa eivät muutu, vaikka hän rikastuisi.
Olen duunariluokasta kotoisin oleva yhteiskuntatieteilijä. Jotain ehkä osaan asiasta sanoa. Eikä keskiluokka ole mikään maailman napa ja yleisin, vaikka sinusta se niin voi vaikuttaa. Kolmasosa kansasta on työväenluokkaa.
Ok, veikkaan että havaintosi ja kokemuksesi kertovat asian pätevästi. En väittänyt keskiluokkaa "maailman navaksi", mutta itse ole ollut siinä käsityksessä, että keskiluokka on Suomessa yleisin yhteiskuntaluokka. Siihen kuuluu pääosa akateemisista ja amk-ihmiset, ja pelkästään suorittava luokka ammattikoulutaustalla on duunareita. Yläluokka Suomessa on pieni, koska olemme edelleen aika tasa-arvoinen maa ainakin tuloerojen suhteen. Duunari ei siis välttämättä tarkoita sitä, että tulot olisivat pienet.
30% suomalaisista on lähihoitajia, kirvesmiehiä, putkimiehiä, huoltomiehiä, bussikuskeja, kaupan kassoja jne. Puhdasta työväenluokkaa. Jäävätkö he silmiltäsi vallan näkymättömiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain humppatieteiden taiteen maisterilla ei ole yhtää varaa katsoa nenänvarttaan pitkin AMK-insinööriä.
Jos et ole dippa-inssi, lakimies, kauppatieteiden maisteri tai lääkäri, niin sillä että olet maisteri, ei ole paskankaa väliä.
Jonkun pieni palkkaiselle alalle kouluttautuneen kasvatustieteiden maisterin on ihan turha luulla itsestään liikoja. Kyseessä on 3. asteen maisteritutkinto. Takana vain ne taiteilijat ja muut hörhöt.
No ei, mutta mitä yhteistä on amk-insinöörillä ja humppatieteiden maisterilla..? Amk-insinööri varmaan helpommin löytää sopivan puolison esim. amk-hoitsusta.
Itse oon amk-tradenomi ja asiantuntijatyössä, palkkani on keskivertoa parempi. Mieheni on amis-putkimies, fiksu ja hyvä hommassaan ja tienaa yhtä paljon kuin minäkin eli yli keskiverron. Ei ole mitään tarvetta mulla havitella korkeammin koulutettua miestä (oon itse asiassa niidekin kanssa seurustellut; sotatieteen maisterin eli laatikkoleukalentäjän ja di:n kanssa, olivat elämäni huonoimpia parisuhteita ja aika mielenvikaisia tyyppejä, luulivat olevansa muiden ihmisten yläpuolella).
Humppatieteiden maisteri se tässä näppejään jää nuolemaan, kun itse karsii vähemmän koulutetut AMK-insinöörit pois. Miehiä näin yleistäen, ei naisen koulutus kiinnosta.
Naisen koulutus ei kiinnosta kouluttamattomia miehiä. Akateemisia miehiä se kiinnostaa. Akateemiset miehet pariutuvat akateemisia naisia useammin toisen akateemisen kanssa. Eli naiset naivat miehiä useammin alaspäin.
Johtuisiko vaikka siitä, että koulutetuista naisista on ylitarjontaa? Näin ollen koulutetut miehet todella helposti pariutuvat koulutettujen naisten kanssa.
-ohis
Miksi se siitä johtuisi?
Miksi miehiä pitäisi mitenkään kiinnostaa naisen koulutustaso?
Parhaassa tapauksessa nainen olisi vielä samalla alalla ja sitten sen pitäisi päästä pätemään jokaisessa asiassa mistä keskustellaan.
Parasta ettei kumpikaan ymmärrä kläytännössä mitä toinen tekee niin pysyy rauha maassa. Naisten ongelma tuossa on nyt se ettei huonommin koulutettu yleensä kelpaa.
Oma on asianne.
Useimmat akateemiset miehet arvostavat vaimon koulutusta ja nimenomaan valitsevat akateemisen vaimon. Ei ole pätemisen kanssa ongelmia, mutta akateemisissa parisuhteissa keskustellaan paljon ehkä duunarisuhteita enemmän ja arvostetaan sitä, että toinenkin osaa keskustella itseä kiinnostavista aiheista älyllisesti. Moni mies häpeää myös, jos oma vaimo puhuu ihan oppimattomia läpiä päästään.
... Jatkan vielä, että en usko miesten valitsevan akateemista puolisoa tietoisesti. Valinta on tiedostamaton sitä kautta, että yhteinen sävel löytyy esimerkiksi sitä kautta, että toisen kanssa pystyy keskustelemaan niistä asioista, jotka itseä kiinnostavat.
Sellaisiakin parisuhteita tietysti on, jossa kohtaaminen tunnetasolla on hyvin vähäistä ja riidellään paljon. Jos ei ole minkäänlaista kokemusta omasta lapsuudesta siitä, että mies ja nainen voivat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan syvästi, kohdata älyllisesti ja seksuaalisesti, niin ei sellaista osata edes vaatia itselle eikä uskota, että sellaista voi olla olemassa. Se taas on kokonaan eri asia kuin se puhutaanko parisuhteessa politiikasta vai pelkästään marjastamisesta, lapsista ja muista arkisista asioista. Parisuhteen laatu ei riipu siitä mistä keskustellaan, vaan millainen kontakti on. Siitä näkökulmasta koulutustausta tai sen eroavaisuus on onnellisuuden kannalta merkityksetön.
Käytännössä yhteiskuntaluokka määrittää kyllä paljon muutakin kuin sitä keskustelun määrää. Työväenluokkaisille pareille on luontevaa usein, että elämän sfäärit eroavat sukupuolittuneesti. Miehet puuhaavat miesten juttuja mieskavereiden kanssa ja naiset naisten juttuja. Akateemisille taas on tyypillisempää, että vapaa-aikaa vietetään pariskuntana. Matkustellaan yhdessä, harrastetaan yhdessä, tehdään kotitöitä yhdessä esim. kokkaillaan yhdessä.
Mistä tiedät? Minulla ei ole duunaritaustaisia tuttavia ollenkaan, joten en tiedä. Onko tuota tutkittu jossain? Toisaalta keskiluokka on yleisin yhteiskuntaluokka, voisiko erillinen nais- ja miessfääri silloin olla duunariyhteiskuntaluokan kulttuurinen merkki?
Toisen yhteiskuntaluokan elämän ajatteleminen ei ole mitenkään helppoa, jos siihen ei ole kosketusta. En edes yritä kuvitella millaista toimeentulotuella elävän pitkäaikaistyöttömän elämä on, en tiedä siitä mitään. Helposti käy niin kuin olen palstalla huomannut, että toisen yhteiskuntaluokan elämään siirtää itsensä, siis oman taustansa ja ajattelutapansa, jolloin kuvitelma menee täysin pieleen. Voisin siis visioida, että olisi paljon vapaa-aikaa, istuisin kirjastossa ja kävisin marjametsässä, minkä jokainen köyhä tyrmää oikeutetusti epäempaattisena.
Vastaavasti olen lukenut useita kertoja täältä jonkun miehen vision siitä, miten hän muka on erittäin varakas akateeminen ja kansainvälinen toimitusjohtajamiljonääri ja ajelee urheiluautollaan veneelleen iskemään hyvännäköisiä nuoria naisia kultakorut ranteessa väikkyen. Ja ilmeisesti hän kuvittelee, että muut uskovat hänen olevan tuollainen, vaikka kertomus vain alleviivaa sitä, miten hän on siirtänyt itsensä kuvitelmassaan itselleen täysin vieraaseen maailmaan, josta ei tiedä mitään (tai mielikuvat ovat peräisin saippuasarjasta tai juorulehdistä). Vaikka noin hän varmaan toimisi, jos voittaisi lotossa. Eli hänen taustansa, ajatuksensa ja arvonsa eivät muutu, vaikka hän rikastuisi.
Olen duunariluokasta kotoisin oleva yhteiskuntatieteilijä. Jotain ehkä osaan asiasta sanoa. Eikä keskiluokka ole mikään maailman napa ja yleisin, vaikka sinusta se niin voi vaikuttaa. Kolmasosa kansasta on työväenluokkaa.
Ok, veikkaan että havaintosi ja kokemuksesi kertovat asian pätevästi. En väittänyt keskiluokkaa "maailman navaksi", mutta itse ole ollut siinä käsityksessä, että keskiluokka on Suomessa yleisin yhteiskuntaluokka. Siihen kuuluu pääosa akateemisista ja amk-ihmiset, ja pelkästään suorittava luokka ammattikoulutaustalla on duunareita. Yläluokka Suomessa on pieni, koska olemme edelleen aika tasa-arvoinen maa ainakin tuloerojen suhteen. Duunari ei siis välttämättä tarkoita sitä, että tulot olisivat pienet.
30% suomalaisista on lähihoitajia, kirvesmiehiä, putkimiehiä, huoltomiehiä, bussikuskeja, kaupan kassoja jne. Puhdasta työväenluokkaa. Jäävätkö he silmiltäsi vallan näkymättömiin?
Mulla ei vain ole ollut käsitystä heidän lukumäärästään ja toisaalta olen ollut siinä uskossa, että monilla noilla ammateissa toimivilla on koulutus, vaikka tekevätkin ko. duunarihommaa. Esimerkiksi bussikuski voi olla maisteri tai lääkäri (Somaliasta) ja lähihoitaja samoin, taksikuski voi olla vaikka entinen ministeri, jolloin he eivät niin selvästi duunareita olekaan.
Se, että en näe duunareita johtuu siis siitä, että en katso ihmisiä sen pohjalta mitä työtä he tekevät, vaan sen pohjalta mitä jutellaan ja ollaan kanssakäymisissä sen asiakaspalvelutilanteen puitteissa. Taksikuskit esimerkiksi harvoin ovat kouluttamattomia ihmisiä. Lähihoitajia en tapaa missään, remppamiesten kanssa ei nyt tietysti hirveän ihmeitä ole juteltu, jos ovat olleet töissä meillä, kaupan työntekijöiden kanssa ei ole myöskään tullut kovin paljon juteltua muuta kuin small talkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain humppatieteiden taiteen maisterilla ei ole yhtää varaa katsoa nenänvarttaan pitkin AMK-insinööriä.
Jos et ole dippa-inssi, lakimies, kauppatieteiden maisteri tai lääkäri, niin sillä että olet maisteri, ei ole paskankaa väliä.
Jonkun pieni palkkaiselle alalle kouluttautuneen kasvatustieteiden maisterin on ihan turha luulla itsestään liikoja. Kyseessä on 3. asteen maisteritutkinto. Takana vain ne taiteilijat ja muut hörhöt.
No ei, mutta mitä yhteistä on amk-insinöörillä ja humppatieteiden maisterilla..? Amk-insinööri varmaan helpommin löytää sopivan puolison esim. amk-hoitsusta.
Itse oon amk-tradenomi ja asiantuntijatyössä, palkkani on keskivertoa parempi. Mieheni on amis-putkimies, fiksu ja hyvä hommassaan ja tienaa yhtä paljon kuin minäkin eli yli keskiverron. Ei ole mitään tarvetta mulla havitella korkeammin koulutettua miestä (oon itse asiassa niidekin kanssa seurustellut; sotatieteen maisterin eli laatikkoleukalentäjän ja di:n kanssa, olivat elämäni huonoimpia parisuhteita ja aika mielenvikaisia tyyppejä, luulivat olevansa muiden ihmisten yläpuolella).
Humppatieteiden maisteri se tässä näppejään jää nuolemaan, kun itse karsii vähemmän koulutetut AMK-insinöörit pois. Miehiä näin yleistäen, ei naisen koulutus kiinnosta.
Naisen koulutus ei kiinnosta kouluttamattomia miehiä. Akateemisia miehiä se kiinnostaa. Akateemiset miehet pariutuvat akateemisia naisia useammin toisen akateemisen kanssa. Eli naiset naivat miehiä useammin alaspäin.
Johtuisiko vaikka siitä, että koulutetuista naisista on ylitarjontaa? Näin ollen koulutetut miehet todella helposti pariutuvat koulutettujen naisten kanssa.
-ohis
Miksi se siitä johtuisi?
Miksi miehiä pitäisi mitenkään kiinnostaa naisen koulutustaso?
Parhaassa tapauksessa nainen olisi vielä samalla alalla ja sitten sen pitäisi päästä pätemään jokaisessa asiassa mistä keskustellaan.
Parasta ettei kumpikaan ymmärrä kläytännössä mitä toinen tekee niin pysyy rauha maassa. Naisten ongelma tuossa on nyt se ettei huonommin koulutettu yleensä kelpaa.
Oma on asianne.
Useimmat akateemiset miehet arvostavat vaimon koulutusta ja nimenomaan valitsevat akateemisen vaimon. Ei ole pätemisen kanssa ongelmia, mutta akateemisissa parisuhteissa keskustellaan paljon ehkä duunarisuhteita enemmän ja arvostetaan sitä, että toinenkin osaa keskustella itseä kiinnostavista aiheista älyllisesti. Moni mies häpeää myös, jos oma vaimo puhuu ihan oppimattomia läpiä päästään.
Tällaisissa asioissa se yhteiskuntaluokka juuri nimenomaan näkyy. Eli toisen yhteiskuntaluokan elämäntapa ja arvostukset ovat täysin tuntemattomia. Itselleni on täysin tuntematon ajatus se, että joku pitäisi koulutusta, keskustelutaitoa tai muuta vastaavaa itselleni normaalia kommunikaatiota turhana tai jopa "pätemisenä" tai riidan haastamisena.
Olen ennenkin huomannut tuollaisen asenteen, naisen tekstistä. Sen kirjoittaja väitti, että ei parisuhteessa keskustella politiikasta tai ajankohtaisista aiheista, vaan suurin osa parisuhteen elämästä on arkisten asioiden hoitamista ja rutiinia.
Tässä kohtaa tulee kuvaan se, että yhteiskuntaluokat ja samanlaiset pariutuvat keskenään. Se lähtee jo lapsuudenperheestä millaiseen perhe-elämään tottuu. Joidenkin elämä tosiaan on arkisten asioiden hoitamista eivätkä he keskustele mistään älyllisemmistä asioista. Voivat kokea sellaisen uhkaavana ja vieraana "pätemisenä".
Tietysti myös naisen asema perheessä liittyy samaan. On olemassa perheitä, joissa nainen on kodinhoitajan, äidin roolissa yksinomaan ja sitä pidetään normaalina. Siihen voi liittyä sovinismia, mutta ei välttämättä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut mistään yhteiskunnallisesta tai älyllisestä, niin vakka on kantensa löytänyt. He ovat sellaiseen tyytyväisiä eivätkä toisenlaista puolisoa halua.
En siis yritä esittää, että toinen olisi toista parempi tai hienompi. Kyse on vain erilaisista tavoista elää, mikä tekee pariutumisen kovin erilaisista taustoista tuleville mahdottomaksi.
Tämä! Palstan miehet ottavat sen henkilökohtaisena, miehisyyteen kohdistuvana loukkauksena, jos nainen sanoo, että haluaa akateemisen miehen, tai hui kauhistus- samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan miehen. En sano, että eikö voisi onnistua, mutta vaikeaa tulee olemaan.
Naisista puhutaan muutenkin, kuin jonain esineinä, joita arvotetaan ulkonäön ja toimintojen avulla,. En itse usko, että arvomaailmani kohtaisi näin ajattelevan miehen kanssa, enkä usko, että parisuhde onnistuisi. Sama se on akateemisilla miehillä, varsinkin, jos on lähtöisin keskiluokasta. En usko, että arvomaailma kohtaisi instabeibin kanssa, vaikka palstan miesten mielestä tämä olisi top nainen. Sitä hän ei olisi tuon akateemisen, keskiluokkaustaustaiswn miehen mielestä.
Joo, olen juuri tässä keskustelussa ymmärtänyt, että miehet nähtävästi ottavat sen loukkauksena, jos halutaan akateeminen. Mutta itse käsitän se tosiaankin enemmän koodisanana herrasmiesmäisyyteen kuin kirjaimellisesti yliopiston loppututkintona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholisti/duunariperheestä ja olen koulutukseltani lähäri. Minkälainen mies minulle mahtaisi sitten sopia? Pitäisikö katsoa koulutuksen mukaan vai harrastusten mukaan, että olisi mahdollisimman yhteensopiva?
Mulle tuli tästä heti mieleen Pokka pitää -sarjan Onslow. Ehkä sellainen mies sopisi?
Aika tökerösti sanottu. Oletko kenties itse näitä korkeakoulutettuja naisia, jotka eivät "jostain kumman syystä" löydä korkeakoulutettua miestä? Vai päästeletkö muuten vaan tällaisia sammakoita suustasi?
Oli :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain humppatieteiden taiteen maisterilla ei ole yhtää varaa katsoa nenänvarttaan pitkin AMK-insinööriä.
Jos et ole dippa-inssi, lakimies, kauppatieteiden maisteri tai lääkäri, niin sillä että olet maisteri, ei ole paskankaa väliä.
Jonkun pieni palkkaiselle alalle kouluttautuneen kasvatustieteiden maisterin on ihan turha luulla itsestään liikoja. Kyseessä on 3. asteen maisteritutkinto. Takana vain ne taiteilijat ja muut hörhöt.
No ei, mutta mitä yhteistä on amk-insinöörillä ja humppatieteiden maisterilla..? Amk-insinööri varmaan helpommin löytää sopivan puolison esim. amk-hoitsusta.
Itse oon amk-tradenomi ja asiantuntijatyössä, palkkani on keskivertoa parempi. Mieheni on amis-putkimies, fiksu ja hyvä hommassaan ja tienaa yhtä paljon kuin minäkin eli yli keskiverron. Ei ole mitään tarvetta mulla havitella korkeammin koulutettua miestä (oon itse asiassa niidekin kanssa seurustellut; sotatieteen maisterin eli laatikkoleukalentäjän ja di:n kanssa, olivat elämäni huonoimpia parisuhteita ja aika mielenvikaisia tyyppejä, luulivat olevansa muiden ihmisten yläpuolella).
Humppatieteiden maisteri se tässä näppejään jää nuolemaan, kun itse karsii vähemmän koulutetut AMK-insinöörit pois. Miehiä näin yleistäen, ei naisen koulutus kiinnosta.
Naisen koulutus ei kiinnosta kouluttamattomia miehiä. Akateemisia miehiä se kiinnostaa. Akateemiset miehet pariutuvat akateemisia naisia useammin toisen akateemisen kanssa. Eli naiset naivat miehiä useammin alaspäin.
Johtuisiko vaikka siitä, että koulutetuista naisista on ylitarjontaa? Näin ollen koulutetut miehet todella helposti pariutuvat koulutettujen naisten kanssa.
-ohis
Miksi se siitä johtuisi?
Miksi miehiä pitäisi mitenkään kiinnostaa naisen koulutustaso?
Parhaassa tapauksessa nainen olisi vielä samalla alalla ja sitten sen pitäisi päästä pätemään jokaisessa asiassa mistä keskustellaan.
Parasta ettei kumpikaan ymmärrä kläytännössä mitä toinen tekee niin pysyy rauha maassa. Naisten ongelma tuossa on nyt se ettei huonommin koulutettu yleensä kelpaa.
Oma on asianne.
Useimmat akateemiset miehet arvostavat vaimon koulutusta ja nimenomaan valitsevat akateemisen vaimon. Ei ole pätemisen kanssa ongelmia, mutta akateemisissa parisuhteissa keskustellaan paljon ehkä duunarisuhteita enemmän ja arvostetaan sitä, että toinenkin osaa keskustella itseä kiinnostavista aiheista älyllisesti. Moni mies häpeää myös, jos oma vaimo puhuu ihan oppimattomia läpiä päästään.
... Jatkan vielä, että en usko miesten valitsevan akateemista puolisoa tietoisesti. Valinta on tiedostamaton sitä kautta, että yhteinen sävel löytyy esimerkiksi sitä kautta, että toisen kanssa pystyy keskustelemaan niistä asioista, jotka itseä kiinnostavat.
Sellaisiakin parisuhteita tietysti on, jossa kohtaaminen tunnetasolla on hyvin vähäistä ja riidellään paljon. Jos ei ole minkäänlaista kokemusta omasta lapsuudesta siitä, että mies ja nainen voivat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan syvästi, kohdata älyllisesti ja seksuaalisesti, niin ei sellaista osata edes vaatia itselle eikä uskota, että sellaista voi olla olemassa. Se taas on kokonaan eri asia kuin se puhutaanko parisuhteessa politiikasta vai pelkästään marjastamisesta, lapsista ja muista arkisista asioista. Parisuhteen laatu ei riipu siitä mistä keskustellaan, vaan millainen kontakti on. Siitä näkökulmasta koulutustausta tai sen eroavaisuus on onnellisuuden kannalta merkityksetön.
Käytännössä yhteiskuntaluokka määrittää kyllä paljon muutakin kuin sitä keskustelun määrää. Työväenluokkaisille pareille on luontevaa usein, että elämän sfäärit eroavat sukupuolittuneesti. Miehet puuhaavat miesten juttuja mieskavereiden kanssa ja naiset naisten juttuja. Akateemisille taas on tyypillisempää, että vapaa-aikaa vietetään pariskuntana. Matkustellaan yhdessä, harrastetaan yhdessä, tehdään kotitöitä yhdessä esim. kokkaillaan yhdessä.
Mistä tiedät? Minulla ei ole duunaritaustaisia tuttavia ollenkaan, joten en tiedä. Onko tuota tutkittu jossain? Toisaalta keskiluokka on yleisin yhteiskuntaluokka, voisiko erillinen nais- ja miessfääri silloin olla duunariyhteiskuntaluokan kulttuurinen merkki?
Toisen yhteiskuntaluokan elämän ajatteleminen ei ole mitenkään helppoa, jos siihen ei ole kosketusta. En edes yritä kuvitella millaista toimeentulotuella elävän pitkäaikaistyöttömän elämä on, en tiedä siitä mitään. Helposti käy niin kuin olen palstalla huomannut, että toisen yhteiskuntaluokan elämään siirtää itsensä, siis oman taustansa ja ajattelutapansa, jolloin kuvitelma menee täysin pieleen. Voisin siis visioida, että olisi paljon vapaa-aikaa, istuisin kirjastossa ja kävisin marjametsässä, minkä jokainen köyhä tyrmää oikeutetusti epäempaattisena.
Vastaavasti olen lukenut useita kertoja täältä jonkun miehen vision siitä, miten hän muka on erittäin varakas akateeminen ja kansainvälinen toimitusjohtajamiljonääri ja ajelee urheiluautollaan veneelleen iskemään hyvännäköisiä nuoria naisia kultakorut ranteessa väikkyen. Ja ilmeisesti hän kuvittelee, että muut uskovat hänen olevan tuollainen, vaikka kertomus vain alleviivaa sitä, miten hän on siirtänyt itsensä kuvitelmassaan itselleen täysin vieraaseen maailmaan, josta ei tiedä mitään (tai mielikuvat ovat peräisin saippuasarjasta tai juorulehdistä). Vaikka noin hän varmaan toimisi, jos voittaisi lotossa. Eli hänen taustansa, ajatuksensa ja arvonsa eivät muutu, vaikka hän rikastuisi.
Olen duunariluokasta kotoisin oleva yhteiskuntatieteilijä. Jotain ehkä osaan asiasta sanoa. Eikä keskiluokka ole mikään maailman napa ja yleisin, vaikka sinusta se niin voi vaikuttaa. Kolmasosa kansasta on työväenluokkaa.
Ok, veikkaan että havaintosi ja kokemuksesi kertovat asian pätevästi. En väittänyt keskiluokkaa "maailman navaksi", mutta itse ole ollut siinä käsityksessä, että keskiluokka on Suomessa yleisin yhteiskuntaluokka. Siihen kuuluu pääosa akateemisista ja amk-ihmiset, ja pelkästään suorittava luokka ammattikoulutaustalla on duunareita. Yläluokka Suomessa on pieni, koska olemme edelleen aika tasa-arvoinen maa ainakin tuloerojen suhteen. Duunari ei siis välttämättä tarkoita sitä, että tulot olisivat pienet.
30% suomalaisista on lähihoitajia, kirvesmiehiä, putkimiehiä, huoltomiehiä, bussikuskeja, kaupan kassoja jne. Puhdasta työväenluokkaa. Jäävätkö he silmiltäsi vallan näkymättömiin?
Olen eri, mutta vastaan silti, että pariutumismielessä minulta he jäävät näkymättömiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne yliopistotyypit kyllä ollet mielestäni kovinkaan tasokkaita... Juhliminenkin perustui kännäämiseen tai sen suunnitteluun. Yhden yliopistotyypin kanssa seurustelin, yhtä tapailin ja jouduin myös yhden stalkkerin kohteeksi (elin jo silloin avoliitossa mieheni kanssa). Kaikki olivat sellaisia omassa akatemiaakuplassaan eläviä ihmisiä.
Oma mieheni tradenomi ja itse tohtori (luonnontieteet). Yhteiseloa 17 vuotta ja ehdottomasti keskustelut huomattavasti mielenkiintoisempia, monimuotoisempia ja syvempiä kuin yhdenkään tohtoritasoisen eksän. Tiedän etten sopinut kyseiseen ympäristöön, mutta onneksi on muodostunut hyviä ystävyyssuhteita peruskoulu ja lukio aikoina.
Tarkoitatko opiskelijoita, kun puhut "yliopistotyypeistä"? Opiskelijat juovat (tai joivat ainakin ennen) paljon, mutta ei sitä loppuelämää jatketa. En usko, että opiskelijaelämän jälkeen alemmin koulutetut juovat vähemmän kuin yliopistotyypit.
Alue: Aihe vapaa
Tuosta jäi pois, että keskiluokassa ei mielestäni ole erillisiä mies- ja naissfäärejä, vaan tehdään pariskunnittain asioita.