Korkeakoulutetut naiset, jotka eivät löydä korkeakoulutettua miestä?
Olettaa sopii, että korkeakoulutettu nainen on viettänyt elämästään 4-6 vuotta yliopistolla (tai AMK:ssa), ja useimmilla nämä vuodet osuvat vielä siihen kohtaan, kun ulkoinen viehättvyys on korkeimmillaan ja sosiaalinen elämä aktiivisimmillaan eli parinkympin alkupuoliskolle/keskivaiheille.
Ettekö tavanneet näitä (tulevia) korkeakoulutettuja miehiä silloin? Ei ainakaan itselläni tule äkkiä mieleen toista elämänvaihetta, jossa tapaisi niin paljon ja laajasti omankaltaisia miehiä kuin yliopistolla. Tuntuu, että ympärilläni pariuduttiin koko ajan ja itsekin löysin miehen vain muutaman viikon opiskelujen jälkeen fuksina, yhdessä on oltu siitä asti. Myös suurin osa tuntemistani pariskunnista on tavannut joko opiskelun tai opiskelijaharrastusten kautta.
Toki varmasti joillakin aloilla on suurimmaksi osaksi vain naisia, mutta ainakin omassa yliopistossani meininki oli melko poikkitieteellistä, ja koko yliopiston sukupuolijakauma näyttää olevan naisten eduksi 53,4 - 46,6 %, eli mistään massiivisesta ylijäämästä ei puolin tai toisin ole kysymys.
Kommentit (223)
Opiskeluaikana pannaan ja testataan kaikki mahdolliset ja mahdottomat, kunnes pää on niin sekaisin ettei kukaan kelpaa.
AMK ssa koulutettu ei ole korkeakoulutettu. Maisterista ylöspäin on.
Kyllähän noista opiskeluaikojenkin suhteista osa kariutuu.
Alettiin toki seurustella opiskeluaikoina, mutta erottiin kymmenen seurusteluvuoden jälkeen. Mies muutti mielensä lasten suhteen ja minä en (halua).
Keskityin opiskelujen aikana opintoihin enkä kiinnittänyt huomiota muiden ihmisten pariutumisiin
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noista opiskeluaikojenkin suhteista osa kariutuu.
Mutta iso kysymyshän on juuri se, että mihin nuo miehet tuossa erotilanteessa piiloutuu? Kun kerran ne eivät tunnu vapautuvan halukkaille
Vierailija kirjoitti:
AMK ssa koulutettu ei ole korkeakoulutettu. Maisterista ylöspäin on.
AMK insinöörit on heittämällä korkeammin koulutettuja kuin nalleja koulutuksessa toisilleen viskelevät, työelämässä ikuista looppia toistavat opettajat. Puhumattakaan näistä yliopiston feministisistä pseudotieteistä.
Se potentiaalinen kumppani pitää loytyä opiskeluaikana, muuten pelin voi viheltää poikki. Kaikki hyvät ja varteenotettavat varataan jo ajoissa. Koulutettu nainen ei tyydy keskinkertisuuksiin, siksi hän jää usein yksin. Rima on korkealla.
Kysyntä ja tarjonta eivät enää myöhemmässä vaiheessa kohtaa. Se juna meni jo!
Joo meitä tosiaan aloitti yliopistossa 50 joista 46 oli naisia ja 4 miehiä. Niin joo, ne neljä miestä olivat kaikki homoja. Aika samanlainen jakauma muissakin humanistisen tiedekunnan aineissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noista opiskeluaikojenkin suhteista osa kariutuu.
Mutta iso kysymyshän on juuri se, että mihin nuo miehet tuossa erotilanteessa piiloutuu? Kun kerran ne eivät tunnu vapautuvan halukkaille
Niillä on jo uusi katsottuna. Miehet eivät osaa olla yksin.
Jos vaimo on vakavasti sairas, ja kuolee, niin uusi otetaan jo sillin, kun vaimo on sairas. Ja vanha vaimo unohtuu heti, kun hautajaiset on ohi. Ei miehet osaa rakastaa kuin itseään, nainen on vain käyttöesine.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana pannaan ja testataan kaikki mahdolliset ja mahdottomat, kunnes pää on niin sekaisin ettei kukaan kelpaa.
Tuo nyt on vain palstatotuus, trollausta. Opinnoissa tavataan ja seurustellaan, mutta eiväthän ne suhteet aina kestä. Ollaan liian nuoria, ei sovitakaan yhteen jne. Sitten tietysti voi tavata työpaikalla ja kaveripiirissä jonkun.
Nykyisin kaikki joilla on vähänkin järkeä päässä tekevät oman alansa töitä jo opiskelijoina ja saattavat päästä aika korkeisiinkin tuloihin jo silloin, mutta eivät ilman ajallista panostusta. Tein itse samoin eli en koskaan viettänyt varsinaista opiskelijaelämää ja mieheni tapasin muissa ympyröissä. Töitä on vaikea saada, jos valmistuttua ei ole minkäänlaista CV:tä esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noista opiskeluaikojenkin suhteista osa kariutuu.
Mutta iso kysymyshän on juuri se, että mihin nuo miehet tuossa erotilanteessa piiloutuu? Kun kerran ne eivät tunnu vapautuvan halukkaille
No sinne minne muutkin sinkut, tindereihin ja osa tietysti löytääkin uuden seurustelukumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMK ssa koulutettu ei ole korkeakoulutettu. Maisterista ylöspäin on.
AMK insinöörit on heittämällä korkeammin koulutettuja kuin nalleja koulutuksessa toisilleen viskelevät, työelämässä ikuista looppia toistavat opettajat. Puhumattakaan näistä yliopiston feministisistä pseudotieteistä.
Ei ole. Opintopistemäärä on eri. Maisterin koulutus on laajempi. AMK tutkinto vastaa yliopiston kandin tutkintoa opintopistemööriltään.
Myös sisältö on erilainen. AMK tutkinto on käytännönläheinen ja työssäoppimista on paljon. Yliopistotutkinto on teoreettisempi.
AMK tutkinto ei anna oikeutta päästä suorittamaan tohtorin tutkintoa, maisterin koulutus antaa.
Ottaisit nyt hyvä mies selvää näistä asioista. Tämä on ihan faktatietoa. Ja minä tiedän, kun olen molemmat suorittanut., ja vielä ylemmän AMK:n Ei voi puhua samana päivänäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMK ssa koulutettu ei ole korkeakoulutettu. Maisterista ylöspäin on.
AMK insinöörit on heittämällä korkeammin koulutettuja kuin nalleja koulutuksessa toisilleen viskelevät, työelämässä ikuista looppia toistavat opettajat. Puhumattakaan näistä yliopiston feministisistä pseudotieteistä.
Ei ole. Opintopistemäärä on eri. Maisterin koulutus on laajempi. AMK tutkinto vastaa yliopiston kandin tutkintoa opintopistemööriltään.
Myös sisältö on erilainen. AMK tutkinto on käytännönläheinen ja työssäoppimista on paljon. Yliopistotutkinto on teoreettisempi.
AMK tutkinto ei anna oikeutta päästä suorittamaan tohtorin tutkintoa, maisterin koulutus antaa.
Ottaisit nyt hyvä mies selvää näistä asioista. Tämä on ihan faktatietoa. Ja minä tiedän, kun olen molemmat suorittanut., ja vielä ylemmän AMK:n Ei voi puhua samana päivänäkään.
Minä opin leikkimään jo pikkulapsena. Toisille sekin edellyttää opintopisteitä. Samaten seksuaalisuuteeni tajusin jo pikkulapsena ja tässä sama ilmiö. Opintopisteillä ei ole mitään tekemistä käytännön todellisuuden kanssa.
Varmaan monet bilettivät ja paneskelivat ympäriinsä, mutta minä ainakin vain opiskelin ja vietin rauhallisia iltoja kirjastossa. Miehen tapasin vasta kauan valmistumisen jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noista opiskeluaikojenkin suhteista osa kariutuu.
Mutta iso kysymyshän on juuri se, että mihin nuo miehet tuossa erotilanteessa piiloutuu? Kun kerran ne eivät tunnu vapautuvan halukkaille
Osa päätyy yhteen hyvännäköisen, mutta matalammin koulutetun naisen kanssa.
Meitä otettiin sisälle 16, joista 2 miehiä, kummatkin varmasti tosi älykkäitä, mutta tunne-elämältään selkeästi epätasapainoisia. Ja sitten poikkitieteellistä meininkiä en kokenut, kun absolutistina vihaan örveltämistä, eli en koskaan mennyt mihinkään opiskelijajuhliin.
Löysin ja viitisentoista vuotta myöhemmin erosin. Erottuani olihan noita korkeakoulutettujakin ehdolla, mutta satuin rakastumaan amk:n käyneeseen.
Hmm?
Miksi pitää olla juuri akateeminen?
Voiko harkita älykästä, musikaalista ja yhdeksää kieltä puhuvaa
yrittäjää, joka toimii neljässä maassa?
Mitä on jäänyt paitsi, jos ei ole akateemista pohjaa,
jos esim. sanavarasto on luokkaa ylin 0,5% ?
(Retorinen hmm?)
Löysin toki, mutta jäin sitten leskeksi. Keski-iässä naisvaltaisella alalla ei ole niin helppoa löytää.