"Moni lapsi käy juuri nyt läpi kymmenen viikon selviytymistaistelua, jota toiset kutsuvat kesälomaksi"

Vierailija kirjoitti:

Aika yksipuolinen näkökulma, vaikka varmasti monille myös tuttu. Itselläni on tilanne, että kesäloma on selviytymistaistelu meille vanhemmille. Yksi lapsi valittaa koko ajan kaikesta ja on negatiivinen. Muun ajan kiukuttelee, kun ei kaikki ei hypi hänen pillin mukaan. Kymmenen viikon negatiivileiri väsyttää kaikki osalliset. Voisiko näille valittajalapsille järjestää koko kesän mittaisen leirin, jossa saavat valittaa keskenään. Vetäjiksi valittavia aikuisia. Kaikilla yhtä mukavaa.

Jotkut on perusluonteeltaan tuollaisia, joissain tapauksissa myös vanhemmilla olisi peiliin katsomisen paikka jos on tullut liikaa elettyä lapsen ehdoille. En siis tarkoita, että teillä olisi näin, noita valittamisvaiheitakin tahtoo tulla kaikille.

Mun kaveri on yh, eikä todellakaan mikään rikas. Mutta se tarjoaa lapsilleen ihan käsittämättömän hienoja juttuja aina. En voi kun ihailla hänen mielikuvitusta ja toisaalta sitä järjestelykykyä. Moni valittaa, että ei ole autoa niin ei voi mennä. Hän suunnittelee miten kohteeseen pääsee bussilla ja pyörän yhdistelyllä tms. Mä ihailen häntä.

Meillä oli kesälomat yms lomat helvettiä narsisti isän takia,jos lähdettiin lomalle, niin pilasi kyllä kiukuttelullaan ja ärhentelyllään kaikkien loma fiiliksen, oli arki tai loma,niin jatkuvasti sai olla varpaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä ollut kyse pelkästään kesäloman menojen ja matkojen puuttumisesta vaan lasten heitteillejätöstä alkoholistivanhempien takia.

Menkää itseenne, jotka kommentoivat oman lapsuutenne vapaista kesistä. Teillä varmaan oli kuitenkin turvallinen koti, johon sieltä riennoilta palata.

Jep, sanos muuta. Olen oikeastaan aika järkyttynyt näistä kommenteista. Sain itsekin olla lapsena kesällä vapaa kuin taivaan lintu, mitä nyt välillä piti olla mökillä syömässä mansikoita ja jäätelöä. Ah ihanuutta.

Mutta tosiaan, kukaan ei laittanut kotona ruokaa, ei hakenut uimarannalta kotiin kun oli liian myöhä, ei seurannut että olen syönyt, ei ollut kotona vastassa, ei katsonut perään, ei tehnyt kanssani mitään. Kerran äiti taisi suuttua, kun lähdettiin omin nokkinemme ystävän kanssa liian kaukaiselle rannalle uimaan.

En muista että lapsena olisin asiasta niin kauheasti kärsinyt, kun en tiennyt paremmasta. Nyt aikuisena tajuan, että olin suurimman osan lapsuuden kesistä täysin heitteillä ja oman onneni nojassa. Ja nämä arvon tietämättömät kommentoijat pitävät tätä jotenin ideaalina tilanteena lapselle?

Faktahan on, että lapset eivät voi valita vanhempiaan. Koulutus/opiskelumielessä asiaa on tutkittu iät ja ajat, mm. joskus 60-luvulla tämän totesi vasemmistoliiton ministeri Kalevi Kivistö sosiologian lisensiaattityössään. Vamhempien sosio-ekonominen asema vaikuttaa lapsiin erittäin paljon. Vamhemmuusajokortti olisi hyvä olla. Kahden vuoden tiukat opinnot vanhemmille ennen lapsen hankkimista. Harvoin raha tekee vanhemmista hyviä. Henkiset ominaisuudet ovat tärkeimmät.