Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muulla sellaista oloa, että sukulaisten kanssa vietetty aika ahdistaa ja tekee olon näkymättömäksi?
27.06.2021 |
Tuntuu, ettei kukaan kuuntele ketään eikä ole läsnä. Koko ajan tulee tunne, että päälleni puhutaan tai ei kuunnella, josta tuleekin fiilis, että miksi edes kerron mitään?
Yksinolokin on parempi.
Kommentit (10)
Onko tämä jotenkin koodattu sukulaissuhteusiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu! Olin viikon aika raskaassa reissussa pois kotoa. Kotiin paluu tuntui silti tylsältä ja melko neutraalilta. Kaksi päivää sukulaisissa, olin kuuden tunnin jälkeen lähtövalmis ja viimeisenä päivänä aivan ahdistunut. Oli ihanaa palata oman kodin rauhaan ja hiljaisuuteen.
On joitakin sukulaisia, joiden kanssa se menee noin. Esimerkiksi nyt makaan täällä valveilla stressissä siitä, että joudun kolmen viikon päästä tapaamaan lyhyesti eräät sukulaiset, jotka nauttivat minun jyräämisestäni.
Vierailija kirjoitti:
Juu! Olin viikon aika raskaassa reissussa pois kotoa. Kotiin paluu tuntui silti tylsältä ja melko neutraalilta. Kaksi päivää sukulaisissa, olin kuuden tunnin jälkeen lähtövalmis ja viimeisenä päivänä aivan ahdistunut. Oli ihanaa palata oman kodin rauhaan ja hiljaisuuteen.
Kysytte kumminkin, miksi jäin niin pitkäksi aikaa. Ei ollut kotiin hyvää logistista yhteyttä ja minulla oli velvollisuus huolehtia eräästä tehtävästä siellä. Jostain syystä olin ajatellut etukäteen, että kai se pari päivää siinä menee.
Heh, täällä sama mutta kaveriporukassa.
Muut ovat pitäneet yhtä kymmenen vuotta ja itse tulin mukaan pari vuotta sitten. Ketään ei vain kiinnosta läsnäoloni, hyvä jos kohdatessa tervehtivät. Keskusteluissa en saa puheenvuoroa ja jos puhun, tulee joku toinen päälle eikä silmiin katsota. Onneksi joukossa on yksi toinenkin uusi kasvo, hänen kanssaan olemme sitten keskenämme kun eivät muut meihin reagoi 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa ja perheen kesken on just tuota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, täällä sama mutta kaveriporukassa.
Muut ovat pitäneet yhtä kymmenen vuotta ja itse tulin mukaan pari vuotta sitten. Ketään ei vain kiinnosta läsnäoloni, hyvä jos kohdatessa tervehtivät. Keskusteluissa en saa puheenvuoroa ja jos puhun, tulee joku toinen päälle eikä silmiin katsota. Onneksi joukossa on yksi toinenkin uusi kasvo, hänen kanssaan olemme sitten keskenämme kun eivät muut meihin reagoi 🙄
Miksi hengaatte tuossa porukassa?
Kyllä tulee enkä ole nähnyt tarvetta tavata uskonlahkoon kuuluvia sukulaisiani, mielestäni pelkkä sama nimi ei riitä ystävyyden perustaksi.
Juu, älä mene sinne tai sellaiseen tilanteeseen. Ole sellaisen ihmisen kanssa joka näkee sinut, huomioi.