Lue keskustelun säännöt.
Minun poikani ja miehen tytär ovat "liian" hyviä kavereita?
26.06.2014 |
Olemme siis uusperhe. Minulla on poikia, joista nuorinkin on muuttanut pois kotoa opiskelujen takia. Miehen pari vuotta nuorempi tytär asuu puoliksi meillä, puoliksi äidillään. Nuo nuoret ovat tutustuneet toisiinsa jo muutama vuosi sitten, kun poika asui vielä kotona ja aloin seurustella miehen kanssa.
He ovat aina tulleet tosi hyvin juttuun keskenään, mutta tänä keväänä olen alkanut huomata heidän väleissään jotain siihen kuulumatonta. Toivon kuvittelevani, mutta naurut, vitsailut, kutittelut ja painit ovat jotenkin saaneet toisenlaisen sävyn kuin aiemmat puolisisarusten riehumiset. Eli pelkään heidän välillään olevan ihstumista tai jotain sellaista.
Hehän eivät ole sukulaisia, joten he ovat kuin ketkä tahansa ventovieraat, jotka tapaavat toisensa baarissa ja alkavat seurustella, mutta jotenkin ajatus tuntuu minusta sairaalta ja minun on tosi vaikea hyväksyä, jos heidän välillään olisi jotain romanttista. En ole miehenkään kanssa ajatuksistani puhunut, nuorista puhumattakaan.
Jollain täällä av:lla on pakko olla kokemusta tästäkin asiasta, ovathan uusperheet kovin yleisiä. Kertokaa kokemuksia, kiitos. Olen aivan pihalla, toisaalta toivon olevani väärässä, mutta aina kun nuoret ovat tässä yhdessä, olen varma, että jotain on meneillään.
Kommentit (22)
Tunnen tapauksen, jossa äitipuolen poika pisti 15 v:n paksuksi. No, eiväthän he sukua ole. Omakin "veljeni" yritti joskus lähennellä. Tuollaista sattuu. Kun ei sitä sukusidettä oikeasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohoh, olenko ensimmäinen, joka on suunnilleen samaa mieltä aloittajan kanssa? Ymmärrän kyllä tunteesi. Voisin itse ajatella samalla tavalla. Omaa kokemusta ei ole, mutta tuttavani perheessä nuoret alkoivat seurustella julkisesti. Kyllähän se huomiota herätti, ja keskus´telua. Suhde loppui melko pian ja perhe huokasi helpotuksesta.
normaali suhde, ei sukurutsaa. hyväksy tai itke ja hyväksy
FB "sisaruus" on ehkä sairainta tässä jutussa.
Minä tiedän lähipiirissä yhden tällä tavalla tutustuneen parin, jotka sitten myöhemmin menivät naimisiinkin ja perustivat perheen. Ei se kenellekään loppujen lopuksi ongelma ollut, eiväthän he keskenään sukua olleet ja olivat teineinäkin saman katon alla vain jonkin aikaa asuneet. Voi se oikea joskus näinkin löytyä.
Tai ihastus voi mennä ohi syventymättä rakkaudeksi, joten ei kannata tehdä tästä asiasta numeroa jos nuoret itse eivät halua tätä julkistaa.
Ymmärrän että ajatus tuntuu sinusta hassulta, mutta kyllä siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap selventää luettuaan itse aloituksen: kyseessä on siis nuorin poikani ja mieheni tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ne uusperhekuviot teettää. Koeta kestää omien valintojesi seuraukset.
Jos ei isäpuoli pane niin miehen poika.
Jos kemiat vetävät yhteen ja johtavat parinmuodostukseen ja seksiin, niin vain sitten käy. Et voi asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli heillä olisi suhde, siinä ei olisi mitään outoa. Sinun suhtautumisesi asiaan taas on varsin outoa ja kieroutunutta, lapsethan eivät ole millään tavalla sukua keskenään.
Sitä sattuu. Joskus se johtaa hyvään, joskus ei. Tai jotain siltä väliltä. Et sitä voi oikein estääkään, joten yrität vaan olla murehtimatta liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita vaan hyväksyä asia. Et voi kieltää heitä olemasta yhdessä.
Ei tuossa ole mitään sairasta? hehän ovat vain kämppiksiä, eivät mitään sukua.
Entäpä jos nuoret olisivat tavanneet ensin ja alkaneet yhteisen elämän. Tämän kautta olisit tavannut tytön isän. Olisitko täällä kyselemässä mitä teen, no et taatusti. Siinä olisitte salaa seukanneet kunnes olisi asia paljastunut ja siitä tullut julkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ihastuminen toiseen on ihan normaalia, varsinkin kun se toinen on siinä ja ei tarvitse tehdä töitä sen eteen että tutuisi. Itsekin ihastuin isäni uusikon poikaan ollessani nuori mutta se menee ohi, ainakin minulla meni. Oli vaan turvallista ja helppoa ihastua ihmiseen joka oli lähellä mutta ei kuitenkaan mitään sukua.
Joten voit olla aika huoletta, useissa tapauksissa asia menee ohi kun löytyy "se" henkilö muualta. Ja jos ei niin voit vain vaihtaa asennetasi. He eivät ole sukua keskenään ja laki ei asiaa tuomitse, ei vaikka teillä (sinulla ja miehellä) olisi lapsi keskenänne.
Ap tässä,
kiitos kommentoineille.
Niin, hehän ovat "vain kämppiksiä", totta. En vain voi ajatuksilleni mitään. Jotenkin olen oppinut pitämään lapsiamme sisaruksina ja niin he toisiaan kutsuvatkin. Esimerkiksi fb:ssä heillä kaikilla on sukulaissuhteissa merkintä sisar/veli.
Vielä toivoisin löytyvän jonkun, jolla on konkreettisesti kokemusta vastaavasta tilanteesta.
Valitan, et saa nyt polttoainetta insestisille fantasioillesi tästä. Keskity vaikka serkkuliittoihin, kun niissähän on jotakin kieroa, eikö :D
Tulee mieleen serranon perhe sarja :D
Ole tyytyväinen että kyseessä on miehen poika eikä mies.
Eri asia jos olisivat aivan lapsesta asti kasvaneet yhdessä ja eläneet "sisarusmaisesti" mutta tässä tapauksessa he ovat tutustuneet toisiinsa vasta teini-iässä eivätkä ole mitään sukua keskenään.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 15:43"]
Aloittaja: nämä nuoret eivät ole millään tavalla sukulaisia keskenään kuten itsekin myönsit ja he ovat ns. "vapaita", mutta sinä itse sensijaan olet rikkonut ja hyljännyt entisen perheesi ja aloittanut uusiosuhteen.
Olet avionrikkoja (jos olet yleensäkään ollut aviossa lastesi isän kanssa - no, perheenrikkoja ainakin) ja nämä "nuoret" eivät. Jos jokin tuntuu sairaalta, aloita vaikka lopettamalla oma suhteesi tähän uuteen sulhaspoikaasi.
[/quote]
Ap tässä,
olen kyllä ollut hyvin onnellisesti naimisissa nuoruudenrakkauteni, lasteni isän kanssa. Jouduin "hylkäämään" entisen perhe-elämäni, kun mieheni syntymäpäivänäni joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hän menetti henkensä.
Kiitos kommentoineille.