Lue keskustelun säännöt.
Onko tässä jo syytä olla katkera?
25.06.2014 |
Olen adoptoitu, minulla on sisaruksia mutta en tiedä heistä juuri mitään. Biovanhemmat eivät halua tavata tai pitää yhteyttä muutenkaan. Adoptiovanhempani ovat eronneet, toinen on alkoholisti ja toisella on uusi puoliso joka vihaa minua. Adoptiosuku ei koskaan hyväksynyt jäseneksi (ovat enemmän ja vähemmän uskonnollisia).
Sairastin masennusta ja erilaisia häiriöitä kymmenen vuotta. Ystävät, ne harvat, katosivat tänä aikana. En ole alkoholisti itse, enkä käytä huumeita. En käytä hyväkseni muita ihmisiä, en kaipaa sääliä enkä apua. Mutta silti, minulla ei ole ystäviä.
Olen löytänyt miehen, olemme naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Miehen suvun on vaikea hyväksyä minua, ovat kohteliaan etäisiä kaikki. Yritän opiskella, mutta ainoa joka kannustaa minua on mieheni. Tänään sain kuulla, että kavereiksi luulemani ihmiset puhuvat minusta pahaa selän takana.
En ymmärrä, miksi ihmiset eivät pidä minusta. En valita, en ole rasittavaa seuraa. Ketään ei vain kiinnosta, ja loput on ilkeitä. Pelottaa, että jonain päivänä mieskin muuttuu.
Alan olla vähän katkera. Että miksi minulla ei ole vanhempia, ei sukua, ei ystäviä elämässä?
Kommentit (3)
Ehkä sä arvioit itseäsi hieman liikaa.
Mun miehellä on iso suku ja siellä esitetään todella paljon. Ollaan tosi ystävällisiä päin naamaa ja selän takana puhutaan vaikka mitä pahaa. Ex:n suvussa oltiin muuten vain kylmänkiskoisia ja mäkin sain aika paljon paskaa niskaan, mutta olivat maalaisjörriköitä, kyllähän sitä ymmärtää, että mielipiteet olivat vain tietynlaisia.
Joissakin akateemisissa suvuissa ollaan kaikille kylmänkiskoisia.
Ei sun kannata välittää, ole vain oma itsesi ja nauti perheestäsi.
Ei mullakaan ole kuin muutama kaveri, joita en edes näe oikein koskaan ja välillä mietin mitä vikaa mussa on, mutta mä olen päättänyt ajatella positiivisesti. Muut menettävät paljon, kun eivät ole mun ystäviä, mä olen meinaan todella hyvä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on mies ja lapset. Ole iloinen niistä.
Ei minullakaan muuta ole. Muutama hassu etäinen ystävä on muttei mitään läheisiä. Ja suku ei välitä minusta ja miehen suku dissaa.
Tilanteesi vaikuttaa ihan normaalilta suomalaiselta perhe- ja sukukuviolta adoptiota lukuunottamatta.
Uusia ystäviä voi kuitenkin yrittää löytää harrastusten parista.
Yleensä sellaisten kanssa ei viihdytä, jotka ei ole itsensä kanssa sujut. Katkeruuden sijaan suosittelen, että setvit nuo solmukohtasi. Ja keskityt ylipäätään siihen mitä sinulla on, etkämärehdi sitä mikä puuttuu.