Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19799)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
Inflaatio on maksanut pitlälti takaisin suuren ikäluokan asuntolainat. Ne, jotka selvisivät 90-luvun lamasta kuivin jaloin, ovat olleet hyvissä asemissa.
Inflaatio söi kivasti myös asuntosäästötilin, kun yritti kerryttää omasäästöosuutta lainan saadakseen. Lopulta purin koko tilin ja ostin autonrämän, jotta oli helpompi muuttaa aina parin viikon välein Suomen laidalta toiselle pätkätöiden perässä. Linja-autossa muuttaminen joka toinen viikonloppu rupesi rasittamaan ajan myötä. Sitten oli helpompi saada työtäkin, kun muuttokuorman kulkuyhteydet eivät rajoittaneet. Ja säästäminenkin helpottui, kun joissakin työpaikoissa saattoi olla jopa joku komero, jossa lyhytaikainen sijainen voi majailla. Niiden vuokrat olivat edullisia. Jopa ilmaisia, jos työ oli järjestetty siten, että 2 viikon putkessa oli yhdeksi illaksi varattu muutama tunti kaupassakäyntiä varten ja muuten edellytettiin työpaikalla läsnäoloa koko sen 2 viikon sijaisuuden ajan. Teiltä on tällaisetkin etuudet viety, kun säädettiin työaikalaki, eikä se taida enää mahdollistaa näin hulppeita työoloja.
Niin paitsi että 80-luvulla ei tarvinnut mitään omasäästöosuutta. Miljoonan taloa vastaan sai 1,3 miljoonaa lainaa. Asuntolainalla vaihdettiin samalla auto ja käytiin pari kertaa rantalomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko, ettivät boomerit (suuret ikäluokat) ole kokeneet työttömyyttä, asuntopulaa ja myös lastenhoito-ongelmia, joista nuoremmilla ei ole edes kokemusta?
Olemme mieheni kanssa syntyneet 1949 ja 1951. Molemmat on olleet useaan kertaan työttöminä, pahin oli 1990-luvun lama, jolloin olimme yhtä aikaa työttöminä. Lapset oli vielä alaikäisiä ja pankki painoi päälle, kun emme pystyneet lyhentämään sovitusti asuntolainaa.
Nuorten tilanne on meidän työelämävuosistamme vain huonontunut, me sentään pystyimme hankkimaan asunnon ASP-lainalla. Nuorilta asuntojen hinnat karkaavat pienituloisten tavoittamattomiin.
Just joo. 70-luvun massatyöttömyydessä, suomessa oli jopa 60.000. Lukuhan on nykypäivänä täysin naurettavan pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, minä suureen ikäluokkaan kuuluva en ole mitenkään sidonnainen pula-aikaan enkä Ruotsiin muutto -asioihin. Ei koskenut ollenkaan minun elämääni. Kyllä on katkerat ihmiset liikkeellä nyt. Mistä ovat keksineetkin kaivaa esiin elämäänsä noita asioita. No, ei ole muuta tekemistä. Teistä itsestännehän irtisanomisten ja muiden jokapäiväiseen elämään liittyvien asioiden hoitaminen on kiinni. Tarttukaa töihin! Ettekö te osaa? Siinä vaan hapannaamaisena jahkaatte.
Tällä palstalla on joku sairas Suuri ikäluokka -hullu joka vähän väliä paukuttaa tänne jotain aivan ihmeellistä tarinaa. En ole missään muualla törmännyt vastaavaan inhoon.
Pietarin Tiltu yrittää lietsoa vihaa eri ikäryhmien välille. Sama aloitus toistuu usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
Inflaatio on maksanut pitlälti takaisin suuren ikäluokan asuntolainat. Ne, jotka selvisivät 90-luvun lamasta kuivin jaloin, ovat olleet hyvissä asemissa.
Inflaatio söi kivasti myös asuntosäästötilin, kun yritti kerryttää omasäästöosuutta lainan saadakseen. Lopulta purin koko tilin ja ostin autonrämän, jotta oli helpompi muuttaa aina parin viikon välein Suomen laidalta toiselle pätkätöiden perässä. Linja-autossa muuttaminen joka toinen viikonloppu rupesi rasittamaan ajan myötä. Sitten oli helpompi saada työtäkin, kun muuttokuorman kulkuyhteydet eivät rajoittaneet. Ja säästäminenkin helpottui, kun joissakin työpaikoissa saattoi olla jopa joku komero, jossa lyhytaikainen sijainen voi majailla. Niiden vuokrat olivat edullisia. Jopa ilmaisia, jos työ oli järjestetty siten, että 2 viikon putkessa oli yhdeksi illaksi varattu muutama tunti kaupassakäyntiä varten ja muuten edellytettiin työpaikalla läsnäoloa koko sen 2 viikon sijaisuuden ajan. Teiltä on tällaisetkin etuudet viety, kun säädettiin työaikalaki, eikä se taida enää mahdollistaa näin hulppeita työoloja.
Niin paitsi että 80-luvulla ei tarvinnut mitään omasäästöosuutta. Miljoonan taloa vastaan sai 1,3 miljoonaa lainaa. Asuntolainalla vaihdettiin samalla auto ja käytiin pari kertaa rantalomalla.
Ja sitten 90-luvulla pankki vei kodin, myi alihintaan mutta velat jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
Inflaatio on maksanut pitlälti takaisin suuren ikäluokan asuntolainat. Ne, jotka selvisivät 90-luvun lamasta kuivin jaloin, ovat olleet hyvissä asemissa.
Inflaatio söi kivasti myös asuntosäästötilin, kun yritti kerryttää omasäästöosuutta lainan saadakseen. Lopulta purin koko tilin ja ostin autonrämän, jotta oli helpompi muuttaa aina parin viikon välein Suomen laidalta toiselle pätkätöiden perässä. Linja-autossa muuttaminen joka toinen viikonloppu rupesi rasittamaan ajan myötä. Sitten oli helpompi saada työtäkin, kun muuttokuorman kulkuyhteydet eivät rajoittaneet. Ja säästäminenkin helpottui, kun joissakin työpaikoissa saattoi olla jopa joku komero, jossa lyhytaikainen sijainen voi majailla. Niiden vuokrat olivat edullisia. Jopa ilmaisia, jos työ oli järjestetty siten, että 2 viikon putkessa oli yhdeksi illaksi varattu muutama tunti kaupassakäyntiä varten ja muuten edellytettiin työpaikalla läsnäoloa koko sen 2 viikon sijaisuuden ajan. Teiltä on tällaisetkin etuudet viety, kun säädettiin työaikalaki, eikä se taida enää mahdollistaa näin hulppeita työoloja.
Niin paitsi että 80-luvulla ei tarvinnut mitään omasäästöosuutta. Miljoonan taloa vastaan sai 1,3 miljoonaa lainaa. Asuntolainalla vaihdettiin samalla auto ja käytiin pari kertaa rantalomalla.
Lama-aikana työttömien määrä nousi puoleen miljoonaan ja korot oli pilvissä. Asuntojen arvo romahti. Siinä menetti moni omaisuuteensa ja jäi velkaloukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kekkosen aikaan julistettiin maahan hätätila kun työttömiä oli 80000.
Paljonko työttömiä nyt on, puolimiljoonaako eikä kukaan tikkua ristiin laita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
Inflaatio on maksanut pitlälti takaisin suuren ikäluokan asuntolainat. Ne, jotka selvisivät 90-luvun lamasta kuivin jaloin, ovat olleet hyvissä asemissa.
Inflaatio söi kivasti myös asuntosäästötilin, kun yritti kerryttää omasäästöosuutta lainan saadakseen. Lopulta purin koko tilin ja ostin autonrämän, jotta oli helpompi muuttaa aina parin viikon välein Suomen laidalta toiselle pätkätöiden perässä. Linja-autossa muuttaminen joka toinen viikonloppu rupesi rasittamaan ajan myötä. Sitten oli helpompi saada työtäkin, kun muuttokuorman kulkuyhteydet eivät rajoittaneet. Ja säästäminenkin helpottui, kun joissakin työpaikoissa saattoi olla jopa joku komero, jossa lyhytaikainen sijainen voi majailla. Niiden vuokrat olivat edullisia. Jopa ilmaisia, jos työ oli järjestetty siten, että 2 viikon putkessa oli yhdeksi illaksi varattu muutama tunti kaupassakäyntiä varten ja muuten edellytettiin työpaikalla läsnäoloa koko sen 2 viikon sijaisuuden ajan. Teiltä on tällaisetkin etuudet viety, kun säädettiin työaikalaki, eikä se taida enää mahdollistaa näin hulppeita työoloja.
Niin paitsi että 80-luvulla ei tarvinnut mitään omasäästöosuutta. Miljoonan taloa vastaan sai 1,3 miljoonaa lainaa. Asuntolainalla vaihdettiin samalla auto ja käytiin pari kertaa rantalomalla.
Lama-aikana työttömien määrä nousi puoleen miljoonaan ja korot oli pilvissä. Asuntojen arvo romahti. Siinä menetti moni omaisuuteensa ja jäi velkaloukkuun.
Ja lama-arkkitehtinä hääri eräs edellinen pressa, ajoi postipankin kanssa kikkaillen konkurssiin hyvin menestyviä yrityksiä, vs-yhtiöt muunmuassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aikaan julistettiin maahan hätätila kun työttömiä oli 80000.
Paljonko työttömiä nyt on, puolimiljoonaako eikä kukaan tikkua ristiin laita.
Työttömiä oli yli puoli miljoonaa 90-luvun lamassa. Se ero nykyiseen oli, että asuntojen arvo laski kuin lehmän häntä ja velkojen korot nousi. Mitään armoa pankki ei antanut.
Niin, boomereista suurin osa teki juuri niitä pskaduuneja, joita nykynuori ei voi ottaa. Asui niissä mädissä räyskissä, joihin nykynuori ei voisi ajatellakaan muuttavansa. Ajoi 30km matkoja pyörällä tai jopa käveli sen, jos oli tarve. Eikä pitänyt sitä minään ihmeellisenä asiana. Teki pätkätöitä, muutteli paikkakuntaa sinne tänne työn perässä. Sai koulutusta juurikin kansakoulun verran syystä että muu koulutus oli maksullista eikä vanhemmilla ei ollut varaa kouluttaa. Sillä koulupohjalla oli pärjättävä. Töihin piti mennä elääkseen ja ottaa se työ mitä oli tarjolla. Kerrytti nykyisen eläkepotin ja maksoi aiempien eläkkeet. Loi peruskoulun ja paransi toisen asteen koulutusmahdollisuuksia. Rakenteli teitä ja lentokenttiä, sähköverkkoa ja puhelinverkkoa. Oma sormenjälkensä heillä myös kännyköiden ja esim nykyaikaisen lääketieteen kehityksessä. Sillä osalla heistä kenellä oli onni päästä kansakoulua pidempään koulutukseen.
Tosi surkea sukupolvi. Onneksi maailma lähtee nyt nousukiitoon, kun boomerit ovat vihdoin väistymässä työelämästä. Nuoret luovat uuden maailman, jossa kaikille on hyväpalkkainen siisti sisätyö inspiroivalta alalta ilman äärimmilleen vietyä tehokkuusvaatimusta ja ilman uuvuttavia koulutusvuosia. Jokaisella tulee olemaan omakotikartano keskellä Helsinkiä meren rannalla jo teini-ikäisenä. Kaikki matkustavat talveksi etelän aurinkorannoille tai Lappiin hiihtelemään. Kesä vietetään täysin varustetulla lomahuvilalla Saimaan rannalla tai 10m purrella maailmalla purjehtien. Luonto kukoistaa, koska uusi sukupolvi ei kuormita sitä kulutuksellaan. Kypsät hedelmät roikkuvat puissa kaikkialla kaikkina vuodenaikoina jokamiehen oikeudella poimittaviksi. Onneksi pian päästään boomereista, noista yhteiskunnan syöpäpesäkkeistä.
Luulisi työpaikkoja kohta avautuvan pilvin pimein, kun boomerit poistuvat ja uusi polvi pystyttää uudenlaisen työelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on erittäin todennäköisesti ADHD ja sai aikoinaan tehdastyötä kun meni kysymään, ei vaadittu mitään koulutuksia ja isä oli tuolla tehtaalla eläkkeelle jäämiseen asti. Nykyään ei olisi yhtä helppoa. Isä ei varmaan saisi nykykriteerellä ajokorttiakaan..
Olipa mahtava etuoikeus. Vastaavaan paskaduuniin pääsee kyllä nykyäänkin. Vaikkapa Wolt-kuskiksi.
Tienaappa woltin hommissa omakotitalo ja mökki alle kolmekymppisenä.
Ja kyllä, säännöllinen työ on etuoikeus. Oletko liian nuori vai vanha kun et sitä ymmärrä?
Sulle vastaajalle yläpeukku. Vakituinen työ esm tehtaassa, joka vuotiset palkannousut, lomat, terveydenhoito. En sanoisi paskaduuniksi.
Vierailija kirjoitti:
"ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit)."
l ihmeessä pienipalkkainen väkisin jää asumaan Helsinkiin? Muualta Uudeltamaalta omankin asunnon saisi edullisemmin ja silti työmatkaan kuluva aika on korkeintaan sama. Oma valintani oli hankkia asunto 30 minuutin työmatkan päästä ja säästää sillä peliliikkeellä 30% asunnon hankintahinnassa. Lainanlyhennykseen ja asumiskuluihin menee kuukaudessa omaa maksaessa pari sataa vähemmän kuin aiemman kämpän kuukausivuokra oli. Tämän ansiosta pienehköllä palkallakin voi elää rahahuoletonta elämää.
Miksi jää asumaan Helsinkiin, oisko siksi ettei muuaalla ole töitä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ymmärrä kaikki nuorremmatkaan - varsinkaan ne jotka ovat sattuneet syntymään ns. kultalusikka suussa: On ollut aina hyvä terveys, vakituinen työ, ja ok-talo on tavalla tai toisella ollut itsestään selvyys.
Itse olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan, ja lapsuudenkodissani se jota kritisoitiin kaikkein eniten koska en suostunut perinteiseen naisen rooliin. Sairastelin myös todella paljon.
Asun perheeni kanssa vuokralla, olen monivammainen ja kroonisia sairauksia riittää. Vakituista työpaikkaa en ole koskaan edes havitellut, vaatimustaso on aina lopulta liian kova minunlaiselleni naisihmiselle jolla on huono lähimuisti, häiriöherkkyys, ja lyhyt pinna.
Varsinkin aviomieheni suvulle tämä on antanut aiheen jo vuosikymmeniä jatkuneeseen pilkkaan koska: "kaikki kunnon ihmiset asuvat ok - talossa ei kukaan järkevä maksa vuokraa", "kuntahan hommaa aina uuden työn jos hommat ei onnistu", "kun vaan kuvittelet olevasi terve, tai ainakin salaat sairautesi, saat helposti töitä." Aina kun aloitan uuden työllistämistukityön, kysellään "onko se nyt jo eläkevirka?"
Kaikki pätkätöihin ja työttömiksi ajautuneet tietävät ettei kunta hommaa mitään vakituisia työpaikkoja niille joilla niitä ei ole jo ennestään. Ja että pankit eivät anna lainaa pätkätyöläisille, vaikka menisin lainaa hakemaankin. Toisaalta en halua vuoskymmenien velkavankeuteen pankin kanssa - ja kyllä ok - taloasujienkin pitää maksaa ulkopuolisille erityistaitoja vaativista palveluista, kiinteistövero, kodinkoneet, jne.
Nykyään viihdynkin erinomaisen hyvin kotonani, ja olen heivannut ulos lähipiiristäni kaikki ilkeilijät, kritisoijat, ja manipuloijat. Elän niinkuin haluan, ja on pakko.
Mekin muutettiin Helsinkiin. Vanhempien mielestä kolmio oli liian pieni, koska äidin mielestä heille molemmille pitäisi olla oma huone, johon majoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, kimppakämpät oli siihen asti, kunnes etsittiin poikakaverin kanssa yhteinen asunto. Oli poikkeus, jos asui yksin. Opiskelijan lottovoitto oli 15 M2 yksiö keittokomerolla. Eli komerossa oli keittolevy ja minijääkaappi. Vessasta sai veden ja tiskaus tehtiin vessanpöntön päällä vadissa. Se oli luksusta. Oikeasti.
Suuret ikäluokat puhuvat tällaisista asumismuistoista ikävuosiltaan 15-25v. Se mikä jää heiltä ymmärtämättä, on että nykyään on paljon 25-45v porukkaa, joilla ei ole mitään mahdollisuutta/ tietä ulos 25 neliöisestä vuokrayksiöistä. Suurilta ikäluokilta - joilla tarkoitan tässä kohtaa 1945-1965 syntyneitä - jää ymmärtämättä, että kyse ei ole puhtaasti materiaalisen hyvinvoinnin lisääntymisestä tai vähenemisestä, vaan siitä, että suurelta osalta nuorempia ikäluokkia MAHDOLLISUUDET minkäänlaiseen elämän parantamiseen tai kuntoonlaittamiseen on suurelta osin suljettu.
Kyse on mahdollisuuksista. Jos tätä lukee joku yli 55v palstalainen, niin toivottavasti ymmärrät nyt mitä tarkoitetaan. Sinulla oli mahdollisuuksia. Monella nuoremmalla ei ole enää mahdollisuuksia. Ei mitään eikä mihinkään.
Boomerit hoidattivat lapset vanhemmillaan, mutta eivät auta omia lapsiaan millään tavoin. ne omat vanhemmatkin unohtivat laitoksiin.
Kun täällä tuosta 90-luvun lamasta muistetaan muistutella, niin ysärin laman seurauksena Suomessa on harvinaisen köyhät 40-60-vuotiaat verrattuna muihin länsimaihin. He kärsivät 90-luvun lamasta eniten, koska olivat silloin nuoria. 2000-luvulla kaikki vaurastuminen on kertynyt yli 60-vuotialle ja ainoastaan eläkeläisten tulot kasvavat. Köyhät eläkeläiset alkavat olla muisto vaan, sillä tilastojen mukaan eläkeläiset ovat nykyään suurituloisempia kuin nuoret aikuiset. Tämä on historiallinen muutos, sillä perinteisesti nuoret aikuiset ovat aina aiempaa ikäluokkaa suurituloisempia, koska koulutustaso on noussut. Suomessa itse asiassa erityisesti sukupolvi X eli 1965-1980-syntyneet näyttävät jäävän väliinputoajiksi ja ovat ensimmäiseksi sukupolveksi vuosisatoihin, joka jää köyhemmiksi kuin vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aikaan julistettiin maahan hätätila kun työttömiä oli 80000.
Paljonko työttömiä nyt on, puolimiljoonaako eikä kukaan tikkua ristiin laita.
Tämä päivänä yhteiskunta elättää, Kekkosen aikana ei. Paljon on laitettu tikkuja ristiin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, boomereista suurin osa teki juuri niitä pskaduuneja, joita nykynuori ei voi ottaa. Asui niissä mädissä räyskissä, joihin nykynuori ei voisi ajatellakaan muuttavansa. Ajoi 30km matkoja pyörällä tai jopa käveli sen, jos oli tarve. Eikä pitänyt sitä minään ihmeellisenä asiana. Teki pätkätöitä, muutteli paikkakuntaa sinne tänne työn perässä. Sai koulutusta juurikin kansakoulun verran syystä että muu koulutus oli maksullista eikä vanhemmilla ei ollut varaa kouluttaa. Sillä koulupohjalla oli pärjättävä. Töihin piti mennä elääkseen ja ottaa se työ mitä oli tarjolla. Kerrytti nykyisen eläkepotin ja maksoi aiempien eläkkeet. Loi peruskoulun ja paransi toisen asteen koulutusmahdollisuuksia. Rakenteli teitä ja lentokenttiä, sähköverkkoa ja puhelinverkkoa. Oma sormenjälkensä heillä myös kännyköiden ja esim nykyaikaisen lääketieteen kehityksessä. Sillä osalla heistä kenellä oli onni päästä kansakoulua pidempään koulutukseen.
Tosi surkea sukupolvi. Onneksi maailma lähtee nyt nousukiitoon, kun boomerit ovat vihdoin väistymässä työelämästä. Nuoret luovat uuden maailman, jossa kaikille on hyväpalkkainen siisti sisätyö inspiroivalta alalta ilman äärimmilleen vietyä tehokkuusvaatimusta ja ilman uuvuttavia koulutusvuosia. Jokaisella tulee olemaan omakotikartano keskellä Helsinkiä meren rannalla jo teini-ikäisenä. Kaikki matkustavat talveksi etelän aurinkorannoille tai Lappiin hiihtelemään. Kesä vietetään täysin varustetulla lomahuvilalla Saimaan rannalla tai 10m purrella maailmalla purjehtien. Luonto kukoistaa, koska uusi sukupolvi ei kuormita sitä kulutuksellaan. Kypsät hedelmät roikkuvat puissa kaikkialla kaikkina vuodenaikoina jokamiehen oikeudella poimittaviksi. Onneksi pian päästään boomereista, noista yhteiskunnan syöpäpesäkkeistä.
Luulisi työpaikkoja kohta avautuvan pilvin pimein, kun boomerit poistuvat ja uusi polvi pystyttää uudenlaisen työelämän.
Ennenvanhaan esimerkiksi siivoojat oli firmoissa töissä, ihan samalla tavalla kuin kakki muutkin työntekijät ja nauttivat samat henkilöstöedut kuin muutkin ja palkka tuli säännöllisesti. Nykyään nämä matalan osaamisen työt on ulkoistettu vuorkatyöfirmoihin. Vuokratyöntekijöiden työedut ovat surkeita. Eikä tämä ole rajoittunut siivoamiseen, vaan nykyään vuorkatyöfirmoista otetaan jo varastotyöntekijät ja myös tuotannon työntekijät.
Suurilla ikäluokilla ei ole mitään käsitystä siitä miten paljon vuorkatyövoiman käyttö on muuttanut työmarkkinoita ja miten paljon näissä työskentelevien työolot ovat huonontuneet.
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä tuosta 90-luvun lamasta muistetaan muistutella, niin ysärin laman seurauksena Suomessa on harvinaisen köyhät 40-60-vuotiaat verrattuna muihin länsimaihin. He kärsivät 90-luvun lamasta eniten, koska olivat silloin nuoria. 2000-luvulla kaikki vaurastuminen on kertynyt yli 60-vuotialle ja ainoastaan eläkeläisten tulot kasvavat. Köyhät eläkeläiset alkavat olla muisto vaan, sillä tilastojen mukaan eläkeläiset ovat nykyään suurituloisempia kuin nuoret aikuiset. Tämä on historiallinen muutos, sillä perinteisesti nuoret aikuiset ovat aina aiempaa ikäluokkaa suurituloisempia, koska koulutustaso on noussut. Suomessa itse asiassa erityisesti sukupolvi X eli 1965-1980-syntyneet näyttävät jäävän väliinputoajiksi ja ovat ensimmäiseksi sukupolveksi vuosisatoihin, joka jää köyhemmiksi kuin vanhempansa.
1965-1978 syntyneisiin mahtuu kuitenkin ns. Nokia-sukupolvi, joista monet saivat ihan moukantuurilla naurettavan isopalkkaisia töitä jo kaksvitosina-kolmekymppisinä. 80-lukulaiset ovat ensimmäinen sukupolvi, jossa on oikeasti karuja kohtaloita, tyyliin pari korkeakoulututkintoa suoritettu ja edelleen nelikymppisenä matalapalkkaisena pätkäduunarina ja osa-aikatyöttömänä.
Aloittajan kuvaaman sukupolvien kuilun lisäksi nykyään on olemassa kahtiajakautunut kansa myös toisella tavalla: hyväosaiset versus ns luuserit. Ilmaus 'hyväosaiset' kattaa sellaisen hyväosaisuuden joka peritään vanhemmilta, sekä sen mikä hankitaan omilla taidoilla, koulutuksella jne. Luuserius taas on yleistermi sellaisesta pärjäämättömyydestä, jonka syyt myös voivat olla perintöä vanhemmilta tai itse aiheutettuja, esim on omaksuttu sellainen elämäntapa joka ei nosta yksilöä taloudellisesti edes keskitasolle, kun ollaan siellä kierteessä niin syvällä.
Riippumatta siitä, mitkä syyt ovat taustalla, näiden 'yhteiskuntaluokkien' tai sukupolvien välillä ei voi kovin suurta ymmärrystä olla toinen toisensa olosuhteista. Täydellinen ymmärrys vaatisi oman kokemuksen samanlaisista asioista ja elämäntilanteista, osittainen ymmärrys edellyttäisi empatiaa ja myötätuntoa ainakin parempiosaisten puolelta -
ja sori vain, mutta en osaa sanoa miten huono-osaiset voisivat parantaa myötätuntonsa astetta, hyväosaisellahan menee jo valmiiksi hyvin...ja jokainen ehkä tajuaa selittämättäkin sen, että raha ratkaisee ja tekee helpommaksi elämisen, että se siitä ymmärryksestä sen osalta.
On aivan totta että vanhanaikaisesti (tai muuten rajoittuneesti) ajattelevat ihmiset laukovat tosi ajattelemattomia kommentteja esim nuoremman ikäpolven edesottamuksista ja elämäntavoista. Voiko vanhoja jääriä mitenkään saada avaamaan silmänsä että maailma on nyt toinen? (Anteeksi ilmaus, olen itsekin vanha, mutta en mielestäni ihan noin jäärä ja kapeakatseinen kuin aloituksessa kuvattiin.) Ei tuollaisia huomautteluja ole mitenkään mieltäylentävää kuulla henk koht piireissään, eikä edes lukea täältä. Voisiko noissa tilanteissa sanoa ajatuksensa suoraan - pyrkien rauhallisuuteen, mutta samalla vakuuttavuuteen - en tiedä miten se käytännössä onnistuisi, riippuu niin paljon porukan väleistä ylipäätään.