Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kolmekymppinen DI ja täytyy sanoa, että ennen 70-lukua syntyneet ovat osaamiseltaan hyvin kapea-alaisia.
Lisäksi he eivät usein osaa ottaa asioista itse selvää. Sen sijaan pitää järjestää erillinen koulutus, jossa asia opetetaan heille (jos esimerkiksi otetaan vaikka jokin uusi insinöörisofta käyttöön).
Tämän keskustelun aiheena on suuret ikäluokat. He eivät ole edes työelämässä enää joten aloitatko keskustelun, joka käsittelee ikäluokkaa jota haluat haukkua?
Yhdysvaltain suuret ikäluokat eli boomerit jatkuvat 60-luvun puoliväliin asti, joten ei tässä ihan metsässä olla. Otsikossa ei täsmennetty maata.
Tämä keskustelu ei koske Yhdysvaltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No kyllähän tekniikan kehittymisen myötä työnteko ja kaikki muukin on paljon helpompaa kuin vaikka 20 vuotta sitten. Puhumattakaan ajasta ennen sitä. Edellyttäen tietysti, että osaa hyödyntää sitä tekniikkaa muuhunkin kuin sinänsä turhaan itsensä huvittamiseen ja ajan kuluttamiseen. Luulisi, että nuorempi sukupolvi osaisi sen vielä paremmin kuin viisikymppinen setämies mutta ei se vaan siltä näytä.
Suurin ongelma näyttää olevan se, että kun joutuu vähän venymään tai joutuu hiukan epämukavuusalueelle niin luovutetaan. Tai peräti masennutaan. Pitää olla melko erikoinen työmoraali jos on sitä mieltä, että tämä on o.k. Yritys missä ollaan töissä ei kuitenkaan ole mikään hyväntekeväisyyslaitos ja palkkarahat tulee maksavilta asiakkailta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kolmekymppinen DI ja täytyy sanoa, että ennen 70-lukua syntyneet ovat osaamiseltaan hyvin kapea-alaisia.
Lisäksi he eivät usein osaa ottaa asioista itse selvää. Sen sijaan pitää järjestää erillinen koulutus, jossa asia opetetaan heille (jos esimerkiksi otetaan vaikka jokin uusi insinöörisofta käyttöön).
Jaa-a, olen töissä insinööritoimistossa ja näyttää että tilanne on kyllä täsmälleen päinvastoin. Nuorisolla tuntuu olkevan kaikki maailman aika istua koulutuksissa, palavereissa ja ties missä team-buildingeissa. Näyttää unohtuneen se että ne duunitkin pitäisi jonkun tehdä koska ei se firma tyhjästä tee rahaa palkkojen maksuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on täydellisesti vääristyneet käsitykset suurten ikäluokkien elämästä. Sen niukkuutta, puutteita ja köyhyyttä verrattuna nuorison nykyiseen elämäntyyliin hän ei lainkaan käsitä. Eikä sitäkään, että väittämänsä suurten ikäluokkien vaurastuminen on saavutettu sitkeällä aherruksella, säästäväisyydellä ja vuosikymmenien työnteolla. Menepä ap nyt itseesi ja rutise siellä murjusi pimeässä nurkassa.
Buumeri tekstiä, laiskempaa porukaa hakea, töissä oleiltu lähinnä.
Mun buumeri äitini on tehnyt uupumatta töitä siitä asti, kun meni 16-vuotiaana fyysisiin töihin, ja jäi 65-vuotiaana eläkkeelle. Hän meni töihin viiteen arkisin, ja viikonloput teki keikkaa, isä samoin. Talon he rakensi itse omin käsin, samoin mökin. Niitä maksettiin kovakorkoisella lainalla tekemällä paljon ylitöitä, niissä raskaissa ja p*skaisissa fyysisissä töissä. Hän ei opiskellut, koska ei päässyt keskikouluun. Silloin ei tunnistettu eikä hoidettu lukihäiriötä. Hänen äitiyslomansa oli 3kk, ja sitten oli pakko palata töihin, rinnat maitoa vuotavina, ja antaa pieni vauva hoitoon.
Töiden jälkeen hän laittoi ruuan, koska ei ollut eineksiä, ja ompeli vaatteita, koska ei ollut halpavaatteita ja vaatteet olivat kalliita. Koko nelihenkinen perhe nukkui yhdessä makuuhuoneessa. Avioliittonsa he aloittivat omakotitalon yläkerrassa vuokralla yksiössä. He pääsivät ulkomaille ekan kerran 60v.
En ikinä kehtaisi väittää, että hän on saanut mitään helpolla tai laiskotellut.
Suvun 80-ja 90-luvuilla syntyneitä on pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Heille on säästetty rahaa etukäteen, on pidetty huolta, että voivat mennä lukioon, keskittyä läksyihin, maksettu valmennuskurssit. Raskaan tien käyneet ovat halunneet helpompaa lapsilleen.
Lapsia on viety ulkomaille nuorena, että näkevät maailmaa. Heille on kustannettu harrastuksia ja ostettu nätit muotivaatteet ja kännykät, ja pidetty kaverisynttäreitä. Opiskelemaan lähtiessä opskelija-asuntoja oli jo paljon, uusia ja siistejä, ja he pääsivät pian parvekkeellisiin yksiöihin, joista sitten tyytyväisinä valmistuivat, käymättä opintojen ohella iltasiivoamassa. Opiskelijana vaatteita ja kalusteita ei tarvinnut haalia kirpputoreilta. Vanhemmat kustansivat kauniit häät, ja vauvoille ostettiin uudet vaunut.
2000 syntyneet eivät ole vielä ehtineet opiskelemaan, mutta heillä on koko ikänsä ollut siisti tilava koti, perheessä auto tai kaksi, oma huone, uudet vaatteet ja pyörä, tietokone, pelikonsolit ja kännykät. Lomilla on käyty jo lapsena ulkomailla.
Totta kai surettaa, että nykyisillä nuorilla on vaikea saada töitä. Se ei ole heidän vanhempien vika, vaan globalisaation. Boomerit on laitettu eläkeputkeen, ja työpaikat viety Kiinaan. Vaatteet tilataan Kiinasta ja Intiasta. Ei se ole sen loppuun kulutetun työläisen vika, kyllä hän olisi lapsenlapsilleenkin ne työpaikat halunnut. Ei häneltä kysytty, kun se tehdas tai pankki tai kenkäkauppa suljettiin, eikä se raha hänen tilille mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Isälläni oli 28-vuotiaana 60-luvun lopulla uusi urheiluauto, lentolupakirja, maatila kesämökkinä, vakituinen työpaikka kaupungin sosiaalipuolella, oma asunto Vantaalla mistä toki vielä velkaa, ja oli käyty jo New Yorkit ja Kanariat pariin kertaan. Isäni toimi myös sijaisopettajana kansakoulussa välillä sivutyönä. Vielä 80-luvun alussa sattui niin, että ala-asteella olin tunnilla jolla isäni toimi opettajana.
Kaikki tämä koulutuspohjalla kansakoulu+kansalaisopiston kurssi. Suhteet auttoivat häntä välillä.
Kyllä siinä nuoremmat polvet saavat olla huuli pyöreänä. Kaupungin vakituiseksi virkamieheksi ja peruskoulun opettajaksi ilman lukiota.
Kunnioitan suuresti. Olipa viisas mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kolmekymppinen DI ja täytyy sanoa, että ennen 70-lukua syntyneet ovat osaamiseltaan hyvin kapea-alaisia.
Lisäksi he eivät usein osaa ottaa asioista itse selvää. Sen sijaan pitää järjestää erillinen koulutus, jossa asia opetetaan heille (jos esimerkiksi otetaan vaikka jokin uusi insinöörisofta käyttöön).
Tämän keskustelun aiheena on suuret ikäluokat. He eivät ole edes työelämässä enää joten aloitatko keskustelun, joka käsittelee ikäluokkaa jota haluat haukkua?
Yhdysvaltain suuret ikäluokat eli boomerit jatkuvat 60-luvun puoliväliin asti, joten ei tässä ihan metsässä olla. Otsikossa ei täsmennetty maata.
Itse puhun aina kenialaisista kun keskustellaan suurista ikäluokista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kolmekymppinen DI ja täytyy sanoa, että ennen 70-lukua syntyneet ovat osaamiseltaan hyvin kapea-alaisia.
Lisäksi he eivät usein osaa ottaa asioista itse selvää. Sen sijaan pitää järjestää erillinen koulutus, jossa asia opetetaan heille (jos esimerkiksi otetaan vaikka jokin uusi insinöörisofta käyttöön).
Onneksi kolmekymppiset tippainssit ja muut maisterit luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. Työpaikkojen kokeneempi väki saa sitten jäädä siivoamaan noiden kaikkitietävien nuorten sotkut, kun uraohjukset ovat jo siirtyneet seuraavaan putiikkiin paremmintietämään työnteon eli keksimään tulta uudelleen.
Täysin kädettömiä tittelikipeitä paperinpyörittelijäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Näitä "minä tiedän"-tyyliin avoimesti muita piikitteleviä on kaikissa ikäluokissa. On yksinkertaisesti nähty liian vähän elämää.
Osalla heistä on myös piileviä mielenterveysongelmia ja riippuvuuksia. Kun tölvii muita, saa hetken ajan kokea että ongelmat ovat yksin näillä muilla.
Nyt ymmärrän. Ketjussa olikin kyse tästä. Nähty liian vähän elämää ja hoidetaan masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No kyllähän tekniikan kehittymisen myötä työnteko ja kaikki muukin on paljon helpompaa kuin vaikka 20 vuotta sitten. Puhumattakaan ajasta ennen sitä. Edellyttäen tietysti, että osaa hyödyntää sitä tekniikkaa muuhunkin kuin sinänsä turhaan itsensä huvittamiseen ja ajan kuluttamiseen. Luulisi, että nuorempi sukupolvi osaisi sen vielä paremmin kuin viisikymppinen setämies mutta ei se vaan siltä näytä.
Ja aattele! Nuo kakarahorisijat ovat just sun ikäluokkaas. Hyvä, kun on kaltaisias järkeviäkin joukossa. Eihän tästä maailman menosta muuten tulis yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
Inflaatio on maksanut pitlälti takaisin suuren ikäluokan asuntolainat. Ne, jotka selvisivät 90-luvun lamasta kuivin jaloin, ovat olleet hyvissä asemissa.
Inflaatio söi kivasti myös asuntosäästötilin, kun yritti kerryttää omasäästöosuutta lainan saadakseen. Lopulta purin koko tilin ja ostin autonrämän, jotta oli helpompi muuttaa aina parin viikon välein Suomen laidalta toiselle pätkätöiden perässä. Linja-autossa muuttaminen joka toinen viikonloppu rupesi rasittamaan ajan myötä. Sitten oli helpompi saada työtäkin, kun muuttokuorman kulkuyhteydet eivät rajoittaneet. Ja säästäminenkin helpottui, kun joissakin työpaikoissa saattoi olla jopa joku komero, jossa lyhytaikainen sijainen voi majailla. Niiden vuokrat olivat edullisia. Jopa ilmaisia, jos työ oli järjestetty siten, että 2 viikon putkessa oli yhdeksi illaksi varattu muutama tunti kaupassakäyntiä varten ja muuten edellytettiin työpaikalla läsnäoloa koko sen 2 viikon sijaisuuden ajan. Teiltä on tällaisetkin etuudet viety, kun säädettiin työaikalaki, eikä se taida enää mahdollistaa näin hulppeita työoloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kolmekymppinen DI ja täytyy sanoa, että ennen 70-lukua syntyneet ovat osaamiseltaan hyvin kapea-alaisia.
Lisäksi he eivät usein osaa ottaa asioista itse selvää. Sen sijaan pitää järjestää erillinen koulutus, jossa asia opetetaan heille (jos esimerkiksi otetaan vaikka jokin uusi insinöörisofta käyttöön).
Jaa-a, olen töissä insinööritoimistossa ja näyttää että tilanne on kyllä täsmälleen päinvastoin. Nuorisolla tuntuu olkevan kaikki maailman aika istua koulutuksissa, palavereissa ja ties missä team-buildingeissa. Näyttää unohtuneen se että ne duunitkin pitäisi jonkun tehdä koska ei se firma tyhjästä tee rahaa palkkojen maksuun.
Näinpä. Olisi myös mielenkiintoista selvittää, tarkoittaako ed. kommentin kirjoittaja lauseella "eivät usein osaa ottaa asioista itse selvää", että tämä tapahtuisi omalla ajalla palkatta? Eikö ole oikeus ja kohtuus, että kun otetaan uusia työkaluja käyttöön, järjestää työnantaja myös niihin kuuluvan koulutuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, minä suureen ikäluokkaan kuuluva en ole mitenkään sidonnainen pula-aikaan enkä Ruotsiin muutto -asioihin. Ei koskenut ollenkaan minun elämääni. Kyllä on katkerat ihmiset liikkeellä nyt. Mistä ovat keksineetkin kaivaa esiin elämäänsä noita asioita. No, ei ole muuta tekemistä. Teistä itsestännehän irtisanomisten ja muiden jokapäiväiseen elämään liittyvien asioiden hoitaminen on kiinni. Tarttukaa töihin! Ettekö te osaa? Siinä vaan hapannaamaisena jahkaatte.
Toivottavasti omat lapseni eivät ajattele kuten aloittaja. Menin itse töihin v -76 vain 15 vuotiaana, kansalaiskoulun käyneenä ulkolähetiksi. Palkka oli 1.100 mk/kk/brutto joka on nyt n. 800 euroa tätä rahaa.
Koska vuokra asuntoja ei vain yksinkertaisesti ollut niin maksoin palkastani kotiin ja osan asuntoa varten säästöön. Köyhän perheen lapsena meillä ei ollut varaa maksaa minulle oppikoulun lukukausimaksuja eikä kirjoja joten lukion sai unohtaa.
Kun sitten menin itse töihin menin heti iltaoppikouluun, sen jälkeen iltalukioon ja vielä iltalinjalle kauppaopistoon. Kesällä kun ei ollut koulua tein iltaisin toimistosiivouksia. Näistä kesätöistä jäi sitten vähän ylimääräistä rahaa talvelle. ikävuodet 15-25 oli rankkoja kun nuorena piti vielä ehtiä hoitamaan sosiaalisia suhteitakin. Aika oli pakko käyttää hyödyllisesti.
Ainakin minusta itsestäni tuntuu että mitään en saanut ilmaiseksi enkä vahingossa. Ihan itse ansaitsin joka pennin. Asunnonkin sain sitten lopulta ostettua velalla jota makselin pois vielä kun olin ensimmäiseltä lapselta äityslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä miten aloittaja leimaa omien sukulaistensa pohjalta kaikki muut. Itse en ole kohdannut eläissäni mitään vastavaa iäkkäiltä ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, minä suureen ikäluokkaan kuuluva en ole mitenkään sidonnainen pula-aikaan enkä Ruotsiin muutto -asioihin. Ei koskenut ollenkaan minun elämääni. Kyllä on katkerat ihmiset liikkeellä nyt. Mistä ovat keksineetkin kaivaa esiin elämäänsä noita asioita. No, ei ole muuta tekemistä. Teistä itsestännehän irtisanomisten ja muiden jokapäiväiseen elämään liittyvien asioiden hoitaminen on kiinni. Tarttukaa töihin! Ettekö te osaa? Siinä vaan hapannaamaisena jahkaatte.
Tällä palstalla on joku sairas Suuri ikäluokka -hullu joka vähän väliä paukuttaa tänne jotain aivan ihmeellistä tarinaa. En ole missään muualla törmännyt vastaavaan inhoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat pääsivät jopa ilman koulutusta vakituiseen ja kokoaikaiseen työhön ja eläkevirkaan. Omistusasunnot olivat hyvin halpoja 1960- ja 1970-luvuilla ja vielä 1980-luvun alussa.
Inflaatio söi ison osan suurten ikäluokkien asuntolainasta. Kaikki asuntolainan korot sai vähentää verotuksessa. Asunnot, tontit, metsätilat, vapaa-ajan asunnot ja kesämökit olivat halpoja. Tavallisella Pentillä ja Pirkolla oli varaa ostaa järvenrantamökki ja hankkia sijoitusasuntoja.
Suuret ikäluokat olivat ja ovat itsekkäitä. He hoidattivat lapsensa päiväkodissa, perhepäivähoitajilla (kouluttamattomia naisia) ja sukulaisilla. Pahimmillaan päivähoito alkoi vauvan ollessa vasta 2-3 kuukauden ikäinen. Nykyisin kukaan järkevä vanhempi Ei veisi näin pientä vauvaansa päivähoitoon!
Suuret ikäluokat käyttivät röyhkeästi hyväksi sukulaisia ja isovanhempia. Lastenhoitovastuu ja kasvatusvastuu siirrettiin sukulaisille, päivähoidolle ja koululle. Alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia lähetettiin mummoloihin. Lapset asuivat mummoloissa ja sukulaisilla pitkiä aikoja. Osa lähes kaikki päivähoidon ja koulun loma-ajat. Surullista! Nykyisin perheestä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus, jos äiti ja isä eivät huolehdi omista lapsistaan!
Suuret ikäluokat hylkäsivät omat vanhempansa ja iäkkäät sukulaisensa vanhainkotiin. Emme aio hoitaa suuria ikäluokkia kotona omaishoitajana. Suuret ikäluokat hylätään myös vanhainkotiin. Vaippa vaihdetaan 2-3 kertaa päivässä. Ulkoilemaan ei pääse edes kesällä.
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan ja sitä saa, mitä tilaa!
Äitiysloman pituus oli 70-luvun alussa 3 kuukautta. 1976 se piteni peräti puoleen vuoteen. Kotihoidon tukea ei ollut lainkaan.
Kunnallinen päivähoitopaikka oli lottovoitto, jonka sai vain harva. Harva tajuaa, ettei ennen niin vaan viety lapsia päivähoitoon kun paikkoja ei ollut. Kauppojen ilmoitustauluilla etsittiin yksityistä perhepäivähoitajaa, jotka maksoivat tietysti paljon enemmän kuin kunnallinen hoito. Nyt on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja joka muksu on oikeutettu kunnalliseen päivähoitoon. Lisäksi on kotihoidon tuki.
No, äitini asui vielä lapsuudenkodissaan, kun minä synnyin. Eli minut hoiti mummoni syntymästäni saakka. Kun muutti pois, niin naapuritaloon, eli hoito mummon luona jatkui edelleen. Ilmaiseksi varmaan. Vielä teini-iässä käytännössä asuin mummoni luona, kävin sieltä bussilla koulussa, kun en voinut asua kotona kuin hetkittäin. Luuletko, että oma äitini on ollut minulle lastenhoitoapuna? No, viimeisen 17 vuoden aikana kaksi kertaa ja jälkimmäisestä kerrasta on nyt 11 vuotta. Joten eipä ole enää pyydeltykään, viesti on käynyt selväksi.
Minä olen 75 vuotias boomeri ja ihan kiusallani olen vielä hengissä, enkä ihme ja kumma edes vaippoja vielä tarvitse.
Minulla pyyhkii oikein hyvin. Sietää kyllä kadehtia. Saan peräti 1200 euroa eläkettä ja tulen oikein hyvin toimeen. Näin suuri eläke karttui palkanlaskijan työstä 40 vuodessa. Oli muuten aika stressaava työ. Monet aataminaikuiset tietokoneohjelmat joutui myös opettelemaan ihan itse.
Asun mieheni kanssa kauniissa omakotitalossa pikkukaupungissa ja meillä on kaunis puutarha. Kukkaloisto on juuri parhaimmillaan. No, miten me pienipalkkaiset yleensäkin tämän talomme rahat saimme säästettyä? Nuukia oltiin, itse tehtyä perusruokaa syötiin, ulkomailla ei matkusteltu ja yksi lapsikin oli vain vara hankkia ja autokin hankittiin vasta keski-ikäisenä. Pyörillä vaan työmatkat kuljettiin (10 km).
Minä kyllä ymmärrän oikein hyvin, että tänä päivänä nuoren työnsaanti on hyvin paljon vaikeampaa kuin ennen, mutta valitettavasti en voi asialle mitään.
Muuten, kyllä sitä meidän perheelläkin oli lomautuksia jo 80-luvulla ja lopputili tuli aikoinaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä molemmille.
Lohdutukseksi kaikille, nyt on sentään kesä ja kärpäsiä niin on köyhilläkin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa järkevä teko kestävyysvajeen torjumisessa olisi yli 2000 euron työeläkkeiden leikkaaminen. Säästyvillä rahoilla kustannettaisiin teille laadukas vanhustenhuolto eikä tarvitsisi romuttaa nykyisiä palveluja.
Mutku me ollaan se omalla työllä tienattu! Menisitte itsekin töihin ja lopettaisitte sen valittamisen!
Luuletteko, ettivät boomerit (suuret ikäluokat) ole kokeneet työttömyyttä, asuntopulaa ja myös lastenhoito-ongelmia, joista nuoremmilla ei ole edes kokemusta?
Olemme mieheni kanssa syntyneet 1949 ja 1951. Molemmat on olleet useaan kertaan työttöminä, pahin oli 1990-luvun lama, jolloin olimme yhtä aikaa työttöminä. Lapset oli vielä alaikäisiä ja pankki painoi päälle, kun emme pystyneet lyhentämään sovitusti asuntolainaa.
Nuorten tilanne on meidän työelämävuosistamme vain huonontunut, me sentään pystyimme hankkimaan asunnon ASP-lainalla. Nuorilta asuntojen hinnat karkaavat pienituloisten tavoittamattomiin.
Äitiysloman pituus oli 70-luvun alussa 3 kuukautta. 1976 se piteni peräti puoleen vuoteen. Kotihoidon tukea ei ollut lainkaan.
Kunnallinen päivähoitopaikka oli lottovoitto, jonka sai vain harva. Harva tajuaa, ettei ennen niin vaan viety lapsia päivähoitoon kun paikkoja ei ollut. Kauppojen ilmoitustauluilla etsittiin yksityistä perhepäivähoitajaa, jotka maksoivat tietysti paljon enemmän kuin kunnallinen hoito. Nyt on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja joka muksu on oikeutettu kunnalliseen päivähoitoon. Lisäksi on kotihoidon tuki.