Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19904)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten ole vieläkään saaneet ratkaisua aikaan, toisaalta jos uskoo täällä räyhäämisen edes auttavan omaa taloutta, työtilannetta, asunnottomutta, keliakiaa, niin en ihmettele.
Tammisaari. Problem solved. Perinteikäs paikka vihollisen eliminointiin
Ja kaikki raha ja valta on teidän.Ei tämä vaikutakaan päätöksiin. 10 vuoden sisällä työpaikkoja loppuu pilvin pimein kaupan alalla ja palvelualalla ja asunnot menevät henkilökohtaisiksi tappioiksi. Sitten nähdään miten noiden ihmisten mielenterveys kestää.
Yksin joutuvat perheet selviämään.
Voidaan sitten haukkua vanhemmat, niin Suomessa on tapana. Syöpäkin tulee huonoista elintavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
No kuule kun heidän elämänsä kului maksellessa veroja ja rakentaessa sodanjälkeistä maata ja hoitaessa koulutusmahdollisuuksia, päivähoitoja, terveydenhuoltoa ym.ym. jälkipolville, jotka sitten valittavat ja yleistävät kaikki samaan hyvätuloisten ja omistavien porukkaan. Ettäs kehtaat mollata, sietäisit hävetä!
Taas tässä suurten ikäluokkien kronikassa lähdetään siitä, että he ovat jokin valittu kansa, joka on ainut joka on jotain tehnyt. Aikamoinen suuruusharha. Työnäytteeksi jää kuitenkin 32miljardin vuotuiset eläkkeet. Tuolla tekemisellä ja talentilla ei luulisi syntyneen moista sekundaa.
Mitä hittoa? Eikö sitä saa sanoa, että me ollaan tehty töitä?
Kun me todellakin ollaan sitä tehty.
Heti ollaan lässyttämässä, että ollaan muka valittu kansa. Voi saa-ana. Me ollaan käyty töissä kun niitä on tarjottu. Eikö se mene sinne kaaliin ihan ilman lässyttämisiä?
Mitä vikaa on työn teossa?
Siitähän tekin kakaroina sen leipänne saitte. Oletteko muka kaikki alkoholistien lapsia?
No kirkukaa jos se helpottaa.Älä hilly pappa. Niin sitä työtä tekee muutkin ja on tehneet. Ei vain teidän valittu ikäluokka. Teidän valittu kansa kuitenkin on juuri työstä tehnyt yhden sankarittarustonsa peruspilarin. Ihan kuin se olisi joko sankariteko!
Mihin sinä väitteesi perustat? Jos on käyty töissä, niin on käyty ja sillä siisti. Sitä ei ole kukaan sankaruuttaan tehnyt eikä kukaan täälläkään itseään miksikään työn sankariksi sanonut. Se on teidän omasta päästänne kehittelemä ne eetos, kun ette kai sitten ymmärrä sitä, että työtä on ollut pakko tehdä elääkseen.
Jos ei oltaisi käyty työssä, niin sitten ei olisi meillä näitä teidän haukkumia eläkkeitäkään. Mutta kun se on vähän niin kuin välttämättömyys, koska ihmiset kävi töissä. Työtä vastaan se eläke on annettu, tosin nauttivan siitä edelleen sellaisetkin ihmiset, jotka ei ole päivääkään eläessään työtä tehneet, on se heillekin vanhuudessa katto päälle turvattava ja kansaneläke maksettava. Tuossa elää viereisessä kerrostalossa ikäiseni kaveri, joka eli koko aikuiselämänsä pultsarina kylän pinnassa, nyt on joutunut rauhoittumaan ja niin vain elää porskuttaa edelleen, mutta ei kyllä yhdelläkään itse ansaitsemalla sentillä, eikä edes yhteiskuntaa millään tavalla hyödyttäneenä, lähinnä vain kuluttanut niin rahoja kuin viranomaisten hermoja. Mutta elätettävä se on sekin. Suotteko mieluummin sosiaalitukia sitten tällaiselle sankarille, joka ei todellakaan ole sitä työtä ikinä tehnyt, kun me työtä tehneet ollaankin niin ärsyttäviä, kun muistetaan että käytiin työssä.
Kukas teidät sitten muuten olisi mukuloina elättänyt?
Ja kieltäydyttekö ottamasta itse eläkettä vastaan, kun se aika koittaa? Kun se on teidänkin kohdallanne epäoikeudenmukaisesti kerätty.Tai keksikää kiireesti joku muu tapa. Minä en keksi.
Ehkä liityit tähän keskusteluun vasta nyt , mutta onhan se sinunkin viestissäsi jo aivan keskiössä työ ja nimenomaan, että se on pakko, ikään kuin se olisi uhraus. Nyt se on enemmän etuoikeus. En minä kehu kuinka piti mennä 15v töihin. Mìnä sain mennä! Oli teille etuoikeus saada ehjät työurat. Toistaiseksi itsekin olen siitä saanut nauttia. Se ei ole todellakaan uhraus tai rangaistus vaan onnenpotkukin.
Siinä missä teidän eläkkeet kertyi siten, että saatte 5 euroa jokaista maksamaanne euroa kohti. Meidän eläkkeemme kertyy taas 1:1. Kumpi vaikuttaa reilummalta?
Niin mitä te suoraan sanottuna juuri nyt meiltä vanhemmiltanne odotatte?
Eli :. Mihin tällä kaikella katkeruudellanne pyritte?Ei kukaan työtä ole ajatellut etuoikeudeksi. Se on ollut vain elämisen ehto.
Niin koska teille se on ollut kärsimysnäytelmä jonka läpikäynnillä koette ansaitsevanne tuon 1:5 epäreilun eläkkeen. Muutkin sitä työtä tekee kuin vain te. Minulle se työ on myös etuoikeus.
Harhaisuutesi pahenee päivä päivältä.
Sinulla seniiliys🤷♂️
Ikään kuin jonkun anonyymin iän pystyisit tietämään. Hah
Tämä Liisa on itse kertonut olevansa 75 vuotias akateeminen mies. Hah
Ps tätä se on kun muisti pelaa, muistaa mitä on kirjoitettu
Täällä voi vaikka 10 esittää samaa Liisaa
Minä olen ainoa aito ja luomu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
No kuule kun heidän elämänsä kului maksellessa veroja ja rakentaessa sodanjälkeistä maata ja hoitaessa koulutusmahdollisuuksia, päivähoitoja, terveydenhuoltoa ym.ym. jälkipolville, jotka sitten valittavat ja yleistävät kaikki samaan hyvätuloisten ja omistavien porukkaan. Ettäs kehtaat mollata, sietäisit hävetä!
Taas tässä suurten ikäluokkien kronikassa lähdetään siitä, että he ovat jokin valittu kansa, joka on ainut joka on jotain tehnyt. Aikamoinen suuruusharha. Työnäytteeksi jää kuitenkin 32miljardin vuotuiset eläkkeet. Tuolla tekemisellä ja talentilla ei luulisi syntyneen moista sekundaa.
Mitä hittoa? Eikö sitä saa sanoa, että me ollaan tehty töitä?
Kun me todellakin ollaan sitä tehty.
Heti ollaan lässyttämässä, että ollaan muka valittu kansa. Voi saa-ana. Me ollaan käyty töissä kun niitä on tarjottu. Eikö se mene sinne kaaliin ihan ilman lässyttämisiä?
Mitä vikaa on työn teossa?
Siitähän tekin kakaroina sen leipänne saitte. Oletteko muka kaikki alkoholistien lapsia?
No kirkukaa jos se helpottaa.Älä hilly pappa. Niin sitä työtä tekee muutkin ja on tehneet. Ei vain teidän valittu ikäluokka. Teidän valittu kansa kuitenkin on juuri työstä tehnyt yhden sankarittarustonsa peruspilarin. Ihan kuin se olisi joko sankariteko!
Mihin sinä väitteesi perustat? Jos on käyty töissä, niin on käyty ja sillä siisti. Sitä ei ole kukaan sankaruuttaan tehnyt eikä kukaan täälläkään itseään miksikään työn sankariksi sanonut. Se on teidän omasta päästänne kehittelemä ne eetos, kun ette kai sitten ymmärrä sitä, että työtä on ollut pakko tehdä elääkseen.
Jos ei oltaisi käyty työssä, niin sitten ei olisi meillä näitä teidän haukkumia eläkkeitäkään. Mutta kun se on vähän niin kuin välttämättömyys, koska ihmiset kävi töissä. Työtä vastaan se eläke on annettu, tosin nauttivan siitä edelleen sellaisetkin ihmiset, jotka ei ole päivääkään eläessään työtä tehneet, on se heillekin vanhuudessa katto päälle turvattava ja kansaneläke maksettava. Tuossa elää viereisessä kerrostalossa ikäiseni kaveri, joka eli koko aikuiselämänsä pultsarina kylän pinnassa, nyt on joutunut rauhoittumaan ja niin vain elää porskuttaa edelleen, mutta ei kyllä yhdelläkään itse ansaitsemalla sentillä, eikä edes yhteiskuntaa millään tavalla hyödyttäneenä, lähinnä vain kuluttanut niin rahoja kuin viranomaisten hermoja. Mutta elätettävä se on sekin. Suotteko mieluummin sosiaalitukia sitten tällaiselle sankarille, joka ei todellakaan ole sitä työtä ikinä tehnyt, kun me työtä tehneet ollaankin niin ärsyttäviä, kun muistetaan että käytiin työssä.
Kukas teidät sitten muuten olisi mukuloina elättänyt?
Ja kieltäydyttekö ottamasta itse eläkettä vastaan, kun se aika koittaa? Kun se on teidänkin kohdallanne epäoikeudenmukaisesti kerätty.Tai keksikää kiireesti joku muu tapa. Minä en keksi.
Ehkä liityit tähän keskusteluun vasta nyt , mutta onhan se sinunkin viestissäsi jo aivan keskiössä työ ja nimenomaan, että se on pakko, ikään kuin se olisi uhraus. Nyt se on enemmän etuoikeus. En minä kehu kuinka piti mennä 15v töihin. Mìnä sain mennä! Oli teille etuoikeus saada ehjät työurat. Toistaiseksi itsekin olen siitä saanut nauttia. Se ei ole todellakaan uhraus tai rangaistus vaan onnenpotkukin.
Siinä missä teidän eläkkeet kertyi siten, että saatte 5 euroa jokaista maksamaanne euroa kohti. Meidän eläkkeemme kertyy taas 1:1. Kumpi vaikuttaa reilummalta?
Miksi jatkuvasti kyselet, sinulla on kaikki mahdollisuudet muuttaa asioita sellaiseksi kun haluat.
Kysely avaa mielen maisemia ja tuota kysymystä en kysynyt sinulta, joten olit vapaa olla siihen vastaamatta ja tiedän myös että sinä tiedät, että se järjestelmä ei ole reilu systeemi. Sinä perustelet sen että se tehtiin koska pystyttiin. Samalla tavalla kuin suurvallat perustelevat intressiensä ajamista. Sitä tehdään mitä pystytään. Realistista ja järkevääkin mutta epäreilua.
Sitä haluaisin kysyä myös , että millä keinolla suuret ikäluokat perustelevat itselleen aikanaan, että ei tämä eläkejärjestelmä ole lapsillemme epäreilu? Tähän en kaipaa oikeastaan nyt transun vastausta koska sen jo tiedän, joten mitä kohteliammin sanakääntein pyydän sinua olemaan vastaamatta .
Ei kenenkään tarvitse perustella kenellekään mitään. Kansan valitsema eduskunta on tehnyt päätökset, katso keitä oli eduskunnassa, eikä heidän tarvitse perustella, heillä on ollut kansan antama mandaatti.
Tietenkin sinun pitää perustella niille joiden tilipussia olet syönyt.
Kenen tilipussia syönyt? Valehtelette, en ole syönyt kenenkään pussia.
Melkoisia tilipussinsyöjäuskovaisia täällä, heh.Ei vastausta, kun puhuvat itsensä sinne ”pussiin” hah hah
Näsäviisaus on varmaan suurten ikäluokkien mielestä ihan oikeasti viisautta.
Tai pienten ikäluokkien myös.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
No kuule kun heidän elämänsä kului maksellessa veroja ja rakentaessa sodanjälkeistä maata ja hoitaessa koulutusmahdollisuuksia, päivähoitoja, terveydenhuoltoa ym.ym. jälkipolville, jotka sitten valittavat ja yleistävät kaikki samaan hyvätuloisten ja omistavien porukkaan. Ettäs kehtaat mollata, sietäisit hävetä!
Taas tässä suurten ikäluokkien kronikassa lähdetään siitä, että he ovat jokin valittu kansa, joka on ainut joka on jotain tehnyt. Aikamoinen suuruusharha. Työnäytteeksi jää kuitenkin 32miljardin vuotuiset eläkkeet. Tuolla tekemisellä ja talentilla ei luulisi syntyneen moista sekundaa.
Mitä hittoa? Eikö sitä saa sanoa, että me ollaan tehty töitä?
Kun me todellakin ollaan sitä tehty.
Heti ollaan lässyttämässä, että ollaan muka valittu kansa. Voi saa-ana. Me ollaan käyty töissä kun niitä on tarjottu. Eikö se mene sinne kaaliin ihan ilman lässyttämisiä?
Mitä vikaa on työn teossa?
Siitähän tekin kakaroina sen leipänne saitte. Oletteko muka kaikki alkoholistien lapsia?
No kirkukaa jos se helpottaa.Älä hilly pappa. Niin sitä työtä tekee muutkin ja on tehneet. Ei vain teidän valittu ikäluokka. Teidän valittu kansa kuitenkin on juuri työstä tehnyt yhden sankarittarustonsa peruspilarin. Ihan kuin se olisi joko sankariteko!
Mihin sinä väitteesi perustat? Jos on käyty töissä, niin on käyty ja sillä siisti. Sitä ei ole kukaan sankaruuttaan tehnyt eikä kukaan täälläkään itseään miksikään työn sankariksi sanonut. Se on teidän omasta päästänne kehittelemä ne eetos, kun ette kai sitten ymmärrä sitä, että työtä on ollut pakko tehdä elääkseen.
Jos ei oltaisi käyty työssä, niin sitten ei olisi meillä näitä teidän haukkumia eläkkeitäkään. Mutta kun se on vähän niin kuin välttämättömyys, koska ihmiset kävi töissä. Työtä vastaan se eläke on annettu, tosin nauttivan siitä edelleen sellaisetkin ihmiset, jotka ei ole päivääkään eläessään työtä tehneet, on se heillekin vanhuudessa katto päälle turvattava ja kansaneläke maksettava. Tuossa elää viereisessä kerrostalossa ikäiseni kaveri, joka eli koko aikuiselämänsä pultsarina kylän pinnassa, nyt on joutunut rauhoittumaan ja niin vain elää porskuttaa edelleen, mutta ei kyllä yhdelläkään itse ansaitsemalla sentillä, eikä edes yhteiskuntaa millään tavalla hyödyttäneenä, lähinnä vain kuluttanut niin rahoja kuin viranomaisten hermoja. Mutta elätettävä se on sekin. Suotteko mieluummin sosiaalitukia sitten tällaiselle sankarille, joka ei todellakaan ole sitä työtä ikinä tehnyt, kun me työtä tehneet ollaankin niin ärsyttäviä, kun muistetaan että käytiin työssä.
Kukas teidät sitten muuten olisi mukuloina elättänyt?
Ja kieltäydyttekö ottamasta itse eläkettä vastaan, kun se aika koittaa? Kun se on teidänkin kohdallanne epäoikeudenmukaisesti kerätty.Tai keksikää kiireesti joku muu tapa. Minä en keksi.
Ehkä liityit tähän keskusteluun vasta nyt , mutta onhan se sinunkin viestissäsi jo aivan keskiössä työ ja nimenomaan, että se on pakko, ikään kuin se olisi uhraus. Nyt se on enemmän etuoikeus. En minä kehu kuinka piti mennä 15v töihin. Mìnä sain mennä! Oli teille etuoikeus saada ehjät työurat. Toistaiseksi itsekin olen siitä saanut nauttia. Se ei ole todellakaan uhraus tai rangaistus vaan onnenpotkukin.
Siinä missä teidän eläkkeet kertyi siten, että saatte 5 euroa jokaista maksamaanne euroa kohti. Meidän eläkkeemme kertyy taas 1:1. Kumpi vaikuttaa reilummalta?
Niin mitä te suoraan sanottuna juuri nyt meiltä vanhemmiltanne odotatte?
Eli :. Mihin tällä kaikella katkeruudellanne pyritte?Ei kukaan työtä ole ajatellut etuoikeudeksi. Se on ollut vain elämisen ehto.
Niin koska teille se on ollut kärsimysnäytelmä jonka läpikäynnillä koette ansaitsevanne tuon 1:5 epäreilun eläkkeen. Muutkin sitä työtä tekee kuin vain te. Minulle se työ on myös etuoikeus.
Harhaisuutesi pahenee päivä päivältä.
Sinulla seniiliys🤷♂️
Ikään kuin jonkun anonyymin iän pystyisit tietämään. Hah
Tämä Liisa on itse kertonut olevansa 75 vuotias akateeminen mies. Hah
Ps tätä se on kun muisti pelaa, muistaa mitä on kirjoitettu
Täällä voi vaikka 10 esittää samaa Liisaa
Minä olen ainoa aito ja luomu.
Liisaaa! Sinua kaivattiin, kiva kun tulit. Ainoa kunnon tapaus täällä! Hyviä kannanottoja.
Harmi, kun en ole näkemässä, kuinka ulkona itse olet esim 75 vuotiaana sen ajan menosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten ole vieläkään saaneet ratkaisua aikaan, toisaalta jos uskoo täällä räyhäämisen edes auttavan omaa taloutta, työtilannetta, asunnottomutta, keliakiaa, niin en ihmettele.
Tammisaari. Problem solved. Perinteikäs paikka vihollisen eliminointiin
Ja kaikki raha ja valta on teidän.Ei tämä vaikutakaan päätöksiin. 10 vuoden sisällä työpaikkoja loppuu pilvin pimein kaupan alalla ja palvelualalla ja asunnot menevät henkilökohtaisiksi tappioiksi. Sitten nähdään miten noiden ihmisten mielenterveys kestää.
Ei kestä ----avohoitoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten ole vieläkään saaneet ratkaisua aikaan, toisaalta jos uskoo täällä räyhäämisen edes auttavan omaa taloutta, työtilannetta, asunnottomutta, keliakiaa, niin en ihmettele.
Tammisaari. Problem solved. Perinteikäs paikka vihollisen eliminointiin
Ja kaikki raha ja valta on teidän.Ei tämä vaikutakaan päätöksiin. 10 vuoden sisällä työpaikkoja loppuu pilvin pimein kaupan alalla ja palvelualalla ja asunnot menevät henkilökohtaisiksi tappioiksi. Sitten nähdään miten noiden ihmisten mielenterveys kestää.
Melkoisia ennustajia täällä, ja erittäin synkät ja pessimistisetb ennustukset esitetään varmana tietona. Ettei vaan itseään toteuttava ennustus, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin tätä lukemassa jo kauan sitten ja mietin, että tohdinko kirjoittaa oman elämänstoorin.
Olen syntynyt 1946, yksi minua vanhempi sisko on ja yksi vuotta nuorempi minua.
Maalla synnyin ja kasvoin. Kun olin alun toisella kymmenellä opettaja kävi puhumassa vanhemmille, että tytön pitää päästä opettajanvalmistuslaitokseen. Olisi lahjoja ja hän itse oli käynyt saman laitoksen.
Siihen aikaan pyrittiin oppikouluun ja se sijaitsi 60km päässä kaupungissa. En päässyt, sillä matematiikka oli ainoa aine josta en saanut kymppejä.
Maalla oli tapana, että lapset joutuivat lähtemään tienaamaan elantonsa jopa ennen rippikoulua.
Niin minäkin lähdin ja tulin kotiin käymään rippikoulun kun olin 15v. Kaikki taloustyöt piti osata aina kalakukon valmistuksesta lähtien. Jäin kotiin rippikoulun jälkeen, mutta pääsin harjoittelijaksi kauppaan. Osuuskauppaan. Kun oli vuosi kulunut sukulainen kutsui Helsinkiin ja menin sinne, erääseen vaatepuotiin. Sairastuin siellä sepsikseen ja piti palata kotiin. Tapasin siihen aikaan miehen, jonka kanssa avioiduin ja muutimme kauas uuteen kaupunkiin.
Siellä menin töihin vaateliikkeeseen ja jouduin jäämään pois, kun esikoinen ilmoitti tulostaan.
Hain kouluun, se oli yksivuotinen nykyistä lähihoitaja vastaava koulu. Menin iltaoppikouluun ja suoritin siellä kursseja eri aineista.
Lapset hoidossa päivisin. Muutimme sitten takaisin lähelle kotiseutua ja sain heti työpaikan sairaalasta. Samalla jatkoin opiskelua iltaoppikoulussa ja kävin ylioppilaaksi saakka. Moni ikätoveri ja työtoveri kävivät myös.
Hain yo- pohjaiseen sh- kouluun, jonne otettiin ilman pääsykoetta ja pääsin. Kävin sen ja muutama vuosi sen jälkeen hain työtoverin kanssa erikoistumaan. Sis/ kir erikoissairaanhoitajaksi.
Sen jälkeen tein akuuttipuolella töitä ja minua kysyttiin opettajaksi ( terv.hoit) oppilaitokseen. Siinä meni kaksi vuotta ja palasin akuuttityöhöni koe ja ensiapu.
Olin opiskellut pitkälle toistakymmentä vuotta. Siinä kariutui avioliittoon ja miehen alkoholismi paheni vuosi vuodelta. Oli pakko erota ja lapsetkin olivat iässä jossa ymmärsivät tilan ja kehottivat eroamaan. Tein, kun oli pakko tienata niin paljon töitä kuin vain sain. Saman vuoden aikana kolmessa työssä ja limitellen kahta työtä yhtäaikaa.
Särjin selkäni ja niveleni ja jouduin ennenaikaiselle eläkkeelle hieman oikeaa eläkeikää. Oikea eläkikäkin oli vain 58v ja risat.
Siitä alkoi uusi elämä joka tuntuu elämisen arvoiselta.
Yllätyin, kun näin eläkkeeni mitä saan. Tein tosin työtä niin paljon, että ymmärrän mistä eläkjeeni koostuvat. Neljästä paikasta tulee eläkettä, suurin kuntapuolelta. Eläke koottiin eri tavalla silloin ja ne myös yhteensovitetaan. Kymmenen työvuoden tulot ja niistä kolmen parhaat yhteen ja keskiarvo. En voi valittaa. Samaan aikaan muutama tuttu teki pimeää työtä vuosikausia, joten niistä ei kertynyt eläkettä.
Onneksi jaksoin käydä työssä eikä ollut yhtään päivää, että olisi ollut vastenmielistä työhön meno.
Että tälläinen tosikertomus. Lapset ovat kunnollisia ja hankkineet ammatit. Yksi on viittä valmis tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Kävin tätä lukemassa jo kauan sitten ja mietin, että tohdinko kirjoittaa oman elämänstoorin.
Olen syntynyt 1946, yksi minua vanhempi sisko on ja yksi vuotta nuorempi minua.
Maalla synnyin ja kasvoin. Kun olin alun toisella kymmenellä opettaja kävi puhumassa vanhemmille, että tytön pitää päästä opettajanvalmistuslaitokseen. Olisi lahjoja ja hän itse oli käynyt saman laitoksen.
Siihen aikaan pyrittiin oppikouluun ja se sijaitsi 60km päässä kaupungissa. En päässyt, sillä matematiikka oli ainoa aine josta en saanut kymppejä.Maalla oli tapana, että lapset joutuivat lähtemään tienaamaan elantonsa jopa ennen rippikoulua.
Niin minäkin lähdin ja tulin kotiin käymään rippikoulun kun olin 15v. Kaikki taloustyöt piti osata aina kalakukon valmistuksesta lähtien. Jäin kotiin rippikoulun jälkeen, mutta pääsin harjoittelijaksi kauppaan. Osuuskauppaan. Kun oli vuosi kulunut sukulainen kutsui Helsinkiin ja menin sinne, erääseen vaatepuotiin. Sairastuin siellä sepsikseen ja piti palata kotiin. Tapasin siihen aikaan miehen, jonka kanssa avioiduin ja muutimme kauas uuteen kaupunkiin.Siellä menin töihin vaateliikkeeseen ja jouduin jäämään pois, kun esikoinen ilmoitti tulostaan.
Hain kouluun, se oli yksivuotinen nykyistä lähihoitaja vastaava koulu. Menin iltaoppikouluun ja suoritin siellä kursseja eri aineista.
Lapset hoidossa päivisin. Muutimme sitten takaisin lähelle kotiseutua ja sain heti työpaikan sairaalasta. Samalla jatkoin opiskelua iltaoppikoulussa ja kävin ylioppilaaksi saakka. Moni ikätoveri ja työtoveri kävivät myös.Hain yo- pohjaiseen sh- kouluun, jonne otettiin ilman pääsykoetta ja pääsin. Kävin sen ja muutama vuosi sen jälkeen hain työtoverin kanssa erikoistumaan. Sis/ kir erikoissairaanhoitajaksi.
Sen jälkeen tein akuuttipuolella töitä ja minua kysyttiin opettajaksi ( terv.hoit) oppilaitokseen. Siinä meni kaksi vuotta ja palasin akuuttityöhöni koe ja ensiapu.Olin opiskellut pitkälle toistakymmentä vuotta. Siinä kariutui avioliittoon ja miehen alkoholismi paheni vuosi vuodelta. Oli pakko erota ja lapsetkin olivat iässä jossa ymmärsivät tilan ja kehottivat eroamaan. Tein, kun oli pakko tienata niin paljon töitä kuin vain sain. Saman vuoden aikana kolmessa työssä ja limitellen kahta työtä yhtäaikaa.
Särjin selkäni ja niveleni ja jouduin ennenaikaiselle eläkkeelle hieman oikeaa eläkeikää. Oikea eläkikäkin oli vain 58v ja risat.
Siitä alkoi uusi elämä joka tuntuu elämisen arvoiselta.
Yllätyin, kun näin eläkkeeni mitä saan. Tein tosin työtä niin paljon, että ymmärrän mistä eläkjeeni koostuvat. Neljästä paikasta tulee eläkettä, suurin kuntapuolelta. Eläke koottiin eri tavalla silloin ja ne myös yhteensovitetaan. Kymmenen työvuoden tulot ja niistä kolmen parhaat yhteen ja keskiarvo. En voi valittaa. Samaan aikaan muutama tuttu teki pimeää työtä vuosikausia, joten niistä ei kertynyt eläkettä.
Onneksi jaksoin käydä työssä eikä ollut yhtään päivää, että olisi ollut vastenmielistä työhön meno.
Että tälläinen tosikertomus. Lapset ovat kunnollisia ja hankkineet ammatit. Yksi on viittä valmis tohtori.
Tuo on mieletöntä onnistumista lasten osalta vaikka isänsä oli alkoholisti ja sinä töissä koko ajan, että tervepäisiä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin tätä lukemassa jo kauan sitten ja mietin, että tohdinko kirjoittaa oman elämänstoorin.
Olen syntynyt 1946, yksi minua vanhempi sisko on ja yksi vuotta nuorempi minua.
Maalla synnyin ja kasvoin. Kun olin alun toisella kymmenellä opettaja kävi puhumassa vanhemmille, että tytön pitää päästä opettajanvalmistuslaitokseen. Olisi lahjoja ja hän itse oli käynyt saman laitoksen.
Siihen aikaan pyrittiin oppikouluun ja se sijaitsi 60km päässä kaupungissa. En päässyt, sillä matematiikka oli ainoa aine josta en saanut kymppejä.Maalla oli tapana, että lapset joutuivat lähtemään tienaamaan elantonsa jopa ennen rippikoulua.
Niin minäkin lähdin ja tulin kotiin käymään rippikoulun kun olin 15v. Kaikki taloustyöt piti osata aina kalakukon valmistuksesta lähtien. Jäin kotiin rippikoulun jälkeen, mutta pääsin harjoittelijaksi kauppaan. Osuuskauppaan. Kun oli vuosi kulunut sukulainen kutsui Helsinkiin ja menin sinne, erääseen vaatepuotiin. Sairastuin siellä sepsikseen ja piti palata kotiin. Tapasin siihen aikaan miehen, jonka kanssa avioiduin ja muutimme kauas uuteen kaupunkiin.Siellä menin töihin vaateliikkeeseen ja jouduin jäämään pois, kun esikoinen ilmoitti tulostaan.
Hain kouluun, se oli yksivuotinen nykyistä lähihoitaja vastaava koulu. Menin iltaoppikouluun ja suoritin siellä kursseja eri aineista.
Lapset hoidossa päivisin. Muutimme sitten takaisin lähelle kotiseutua ja sain heti työpaikan sairaalasta. Samalla jatkoin opiskelua iltaoppikoulussa ja kävin ylioppilaaksi saakka. Moni ikätoveri ja työtoveri kävivät myös.Hain yo- pohjaiseen sh- kouluun, jonne otettiin ilman pääsykoetta ja pääsin. Kävin sen ja muutama vuosi sen jälkeen hain työtoverin kanssa erikoistumaan. Sis/ kir erikoissairaanhoitajaksi.
Sen jälkeen tein akuuttipuolella töitä ja minua kysyttiin opettajaksi ( terv.hoit) oppilaitokseen. Siinä meni kaksi vuotta ja palasin akuuttityöhöni koe ja ensiapu.Olin opiskellut pitkälle toistakymmentä vuotta. Siinä kariutui avioliittoon ja miehen alkoholismi paheni vuosi vuodelta. Oli pakko erota ja lapsetkin olivat iässä jossa ymmärsivät tilan ja kehottivat eroamaan. Tein, kun oli pakko tienata niin paljon töitä kuin vain sain. Saman vuoden aikana kolmessa työssä ja limitellen kahta työtä yhtäaikaa.
Särjin selkäni ja niveleni ja jouduin ennenaikaiselle eläkkeelle hieman oikeaa eläkeikää. Oikea eläkikäkin oli vain 58v ja risat.
Siitä alkoi uusi elämä joka tuntuu elämisen arvoiselta.
Yllätyin, kun näin eläkkeeni mitä saan. Tein tosin työtä niin paljon, että ymmärrän mistä eläkjeeni koostuvat. Neljästä paikasta tulee eläkettä, suurin kuntapuolelta. Eläke koottiin eri tavalla silloin ja ne myös yhteensovitetaan. Kymmenen työvuoden tulot ja niistä kolmen parhaat yhteen ja keskiarvo. En voi valittaa. Samaan aikaan muutama tuttu teki pimeää työtä vuosikausia, joten niistä ei kertynyt eläkettä.
Onneksi jaksoin käydä työssä eikä ollut yhtään päivää, että olisi ollut vastenmielistä työhön meno.
Että tälläinen tosikertomus. Lapset ovat kunnollisia ja hankkineet ammatit. Yksi on viittä valmis tohtori.
Palstatrollin mielikuvituksesta tämäkin tuuttaus. Nousukännin maniassa kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Kävin tätä lukemassa jo kauan sitten ja mietin, että tohdinko kirjoittaa oman elämänstoorin.
Olen syntynyt 1946, yksi minua vanhempi sisko on ja yksi vuotta nuorempi minua.
Maalla synnyin ja kasvoin. Kun olin alun toisella kymmenellä opettaja kävi puhumassa vanhemmille, että tytön pitää päästä opettajanvalmistuslaitokseen. Olisi lahjoja ja hän itse oli käynyt saman laitoksen.
Siihen aikaan pyrittiin oppikouluun ja se sijaitsi 60km päässä kaupungissa. En päässyt, sillä matematiikka oli ainoa aine josta en saanut kymppejä.Maalla oli tapana, että lapset joutuivat lähtemään tienaamaan elantonsa jopa ennen rippikoulua.
Niin minäkin lähdin ja tulin kotiin käymään rippikoulun kun olin 15v. Kaikki taloustyöt piti osata aina kalakukon valmistuksesta lähtien. Jäin kotiin rippikoulun jälkeen, mutta pääsin harjoittelijaksi kauppaan. Osuuskauppaan. Kun oli vuosi kulunut sukulainen kutsui Helsinkiin ja menin sinne, erääseen vaatepuotiin. Sairastuin siellä sepsikseen ja piti palata kotiin. Tapasin siihen aikaan miehen, jonka kanssa avioiduin ja muutimme kauas uuteen kaupunkiin.Siellä menin töihin vaateliikkeeseen ja jouduin jäämään pois, kun esikoinen ilmoitti tulostaan.
Hain kouluun, se oli yksivuotinen nykyistä lähihoitaja vastaava koulu. Menin iltaoppikouluun ja suoritin siellä kursseja eri aineista.
Lapset hoidossa päivisin. Muutimme sitten takaisin lähelle kotiseutua ja sain heti työpaikan sairaalasta. Samalla jatkoin opiskelua iltaoppikoulussa ja kävin ylioppilaaksi saakka. Moni ikätoveri ja työtoveri kävivät myös.Hain yo- pohjaiseen sh- kouluun, jonne otettiin ilman pääsykoetta ja pääsin. Kävin sen ja muutama vuosi sen jälkeen hain työtoverin kanssa erikoistumaan. Sis/ kir erikoissairaanhoitajaksi.
Sen jälkeen tein akuuttipuolella töitä ja minua kysyttiin opettajaksi ( terv.hoit) oppilaitokseen. Siinä meni kaksi vuotta ja palasin akuuttityöhöni koe ja ensiapu.Olin opiskellut pitkälle toistakymmentä vuotta. Siinä kariutui avioliittoon ja miehen alkoholismi paheni vuosi vuodelta. Oli pakko erota ja lapsetkin olivat iässä jossa ymmärsivät tilan ja kehottivat eroamaan. Tein, kun oli pakko tienata niin paljon töitä kuin vain sain. Saman vuoden aikana kolmessa työssä ja limitellen kahta työtä yhtäaikaa.
Särjin selkäni ja niveleni ja jouduin ennenaikaiselle eläkkeelle hieman oikeaa eläkeikää. Oikea eläkikäkin oli vain 58v ja risat.
Siitä alkoi uusi elämä joka tuntuu elämisen arvoiselta.
Yllätyin, kun näin eläkkeeni mitä saan. Tein tosin työtä niin paljon, että ymmärrän mistä eläkjeeni koostuvat. Neljästä paikasta tulee eläkettä, suurin kuntapuolelta. Eläke koottiin eri tavalla silloin ja ne myös yhteensovitetaan. Kymmenen työvuoden tulot ja niistä kolmen parhaat yhteen ja keskiarvo. En voi valittaa. Samaan aikaan muutama tuttu teki pimeää työtä vuosikausia, joten niistä ei kertynyt eläkettä.
Onneksi jaksoin käydä työssä eikä ollut yhtään päivää, että olisi ollut vastenmielistä työhön meno.
Että tälläinen tosikertomus. Lapset ovat kunnollisia ja hankkineet ammatit. Yksi on viittä valmis tohtori.
Hieno selviytymistarina ilman uikutusta ja ruikutusta.
Nämä Naiset 💖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten ole vieläkään saaneet ratkaisua aikaan, toisaalta jos uskoo täällä räyhäämisen edes auttavan omaa taloutta, työtilannetta, asunnottomutta, keliakiaa, niin en ihmettele.
Tammisaari. Problem solved. Perinteikäs paikka vihollisen eliminointiin
Ja kaikki raha ja valta on teidän.Ei tämä vaikutakaan päätöksiin. 10 vuoden sisällä työpaikkoja loppuu pilvin pimein kaupan alalla ja palvelualalla ja asunnot menevät henkilökohtaisiksi tappioiksi. Sitten nähdään miten noiden ihmisten mielenterveys kestää.
Ei kestä ----avohoitoon
Tuon kirjoittaja on jo avohoidossa odottamassa sohvannurkassa romahdusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin tätä lukemassa jo kauan sitten ja mietin, että tohdinko kirjoittaa oman elämänstoorin.
Olen syntynyt 1946, yksi minua vanhempi sisko on ja yksi vuotta nuorempi minua.
Maalla synnyin ja kasvoin. Kun olin alun toisella kymmenellä opettaja kävi puhumassa vanhemmille, että tytön pitää päästä opettajanvalmistuslaitokseen. Olisi lahjoja ja hän itse oli käynyt saman laitoksen.
Siihen aikaan pyrittiin oppikouluun ja se sijaitsi 60km päässä kaupungissa. En päässyt, sillä matematiikka oli ainoa aine josta en saanut kymppejä.Maalla oli tapana, että lapset joutuivat lähtemään tienaamaan elantonsa jopa ennen rippikoulua.
Niin minäkin lähdin ja tulin kotiin käymään rippikoulun kun olin 15v. Kaikki taloustyöt piti osata aina kalakukon valmistuksesta lähtien. Jäin kotiin rippikoulun jälkeen, mutta pääsin harjoittelijaksi kauppaan. Osuuskauppaan. Kun oli vuosi kulunut sukulainen kutsui Helsinkiin ja menin sinne, erääseen vaatepuotiin. Sairastuin siellä sepsikseen ja piti palata kotiin. Tapasin siihen aikaan miehen, jonka kanssa avioiduin ja muutimme kauas uuteen kaupunkiin.Siellä menin töihin vaateliikkeeseen ja jouduin jäämään pois, kun esikoinen ilmoitti tulostaan.
Hain kouluun, se oli yksivuotinen nykyistä lähihoitaja vastaava koulu. Menin iltaoppikouluun ja suoritin siellä kursseja eri aineista.
Lapset hoidossa päivisin. Muutimme sitten takaisin lähelle kotiseutua ja sain heti työpaikan sairaalasta. Samalla jatkoin opiskelua iltaoppikoulussa ja kävin ylioppilaaksi saakka. Moni ikätoveri ja työtoveri kävivät myös.Hain yo- pohjaiseen sh- kouluun, jonne otettiin ilman pääsykoetta ja pääsin. Kävin sen ja muutama vuosi sen jälkeen hain työtoverin kanssa erikoistumaan. Sis/ kir erikoissairaanhoitajaksi.
Sen jälkeen tein akuuttipuolella töitä ja minua kysyttiin opettajaksi ( terv.hoit) oppilaitokseen. Siinä meni kaksi vuotta ja palasin akuuttityöhöni koe ja ensiapu.Olin opiskellut pitkälle toistakymmentä vuotta. Siinä kariutui avioliittoon ja miehen alkoholismi paheni vuosi vuodelta. Oli pakko erota ja lapsetkin olivat iässä jossa ymmärsivät tilan ja kehottivat eroamaan. Tein, kun oli pakko tienata niin paljon töitä kuin vain sain. Saman vuoden aikana kolmessa työssä ja limitellen kahta työtä yhtäaikaa.
Särjin selkäni ja niveleni ja jouduin ennenaikaiselle eläkkeelle hieman oikeaa eläkeikää. Oikea eläkikäkin oli vain 58v ja risat.
Siitä alkoi uusi elämä joka tuntuu elämisen arvoiselta.
Yllätyin, kun näin eläkkeeni mitä saan. Tein tosin työtä niin paljon, että ymmärrän mistä eläkjeeni koostuvat. Neljästä paikasta tulee eläkettä, suurin kuntapuolelta. Eläke koottiin eri tavalla silloin ja ne myös yhteensovitetaan. Kymmenen työvuoden tulot ja niistä kolmen parhaat yhteen ja keskiarvo. En voi valittaa. Samaan aikaan muutama tuttu teki pimeää työtä vuosikausia, joten niistä ei kertynyt eläkettä.
Onneksi jaksoin käydä työssä eikä ollut yhtään päivää, että olisi ollut vastenmielistä työhön meno.
Että tälläinen tosikertomus. Lapset ovat kunnollisia ja hankkineet ammatit. Yksi on viittä valmis tohtori.Palstatrollin mielikuvituksesta tämäkin tuuttaus. Nousukännin maniassa kirjoitettu.
Ei oo kännissä kirjoitettu, koska ei ole kännisen kirjoitusvirheitä.
Jännä et jos täällä joku kirjoittaa jotain asiaa, niin heti aletaan vähintäin jostain uhriutumisesta, puusuksilla kouluun,marttyyriydestä tms tässä tapauksessa kännimaniasta ilkeilemään. Onko rakentavaa keskustelua kenenkään mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten ole vieläkään saaneet ratkaisua aikaan, toisaalta jos uskoo täällä räyhäämisen edes auttavan omaa taloutta, työtilannetta, asunnottomutta, keliakiaa, niin en ihmettele.
Tammisaari. Problem solved. Perinteikäs paikka vihollisen eliminointiin
Ja kaikki raha ja valta on teidän.Ei tämä vaikutakaan päätöksiin. 10 vuoden sisällä työpaikkoja loppuu pilvin pimein kaupan alalla ja palvelualalla ja asunnot menevät henkilökohtaisiksi tappioiksi. Sitten nähdään miten noiden ihmisten mielenterveys kestää.
Ei kestä ----avohoitoon
Tuon kirjoittaja on jo avohoidossa odottamassa sohvannurkassa romahdusta.
Ja tuo vastaaja psykiatrisella osastolla pakkohoidossa. ( vastauksen perusteella analysoitu)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten ole vieläkään saaneet ratkaisua aikaan, toisaalta jos uskoo täällä räyhäämisen edes auttavan omaa taloutta, työtilannetta, asunnottomutta, keliakiaa, niin en ihmettele.
Tammisaari. Problem solved. Perinteikäs paikka vihollisen eliminointiin
Ja kaikki raha ja valta on teidän.Ei tämä vaikutakaan päätöksiin. 10 vuoden sisällä työpaikkoja loppuu pilvin pimein kaupan alalla ja palvelualalla ja asunnot menevät henkilökohtaisiksi tappioiksi. Sitten nähdään miten noiden ihmisten mielenterveys kestää.
Ei kestä ----avohoitoon
Tuon kirjoittaja on jo avohoidossa odottamassa sohvannurkassa romahdusta.
Ja tuo vastaaja psykiatrisella osastolla pakkohoidossa. ( vastauksen perusteella analysoitu)
Kiva arvuutella, kuka missäkin
Kääntäisin otsikon mieluummin muotoon: Nykyiset sukupolvet eivät tunnu tajuavan elämän realiteeteista mitään ja muistavat vain oikeutensa, velvollisuuksien sijaan.
Suuret ikäluokat näemmä suorastaan toivovat heidän jälkeistään romahdusta. Tämä on tietenkin linjassaan eläkekusetuksen kanssa, eipä silläkään teolla kovin jalot päämäärät olleet jälkipolvien suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten ole vieläkään saaneet ratkaisua aikaan, toisaalta jos uskoo täällä räyhäämisen edes auttavan omaa taloutta, työtilannetta, asunnottomutta, keliakiaa, niin en ihmettele.
Tammisaari. Problem solved. Perinteikäs paikka vihollisen eliminointiin
Ja kaikki raha ja valta on teidän.Ei tämä vaikutakaan päätöksiin. 10 vuoden sisällä työpaikkoja loppuu pilvin pimein kaupan alalla ja palvelualalla ja asunnot menevät henkilökohtaisiksi tappioiksi. Sitten nähdään miten noiden ihmisten mielenterveys kestää.
Ei kestä ----avohoitoon
Tuon kirjoittaja on jo avohoidossa odottamassa sohvannurkassa romahdusta.
Mediassa oli juttua, että ihmiset eivät ymmärrä Suomen suurta eläkeläisten määrää ja miten se vaikuttaa työpaikkoihin ja asuntomyynteihin 10 vuoden sisällä. On toisaalta hyvä, että ihmiset elävät tätä päivää eivätkä mieti, koska suurin osa heistä on ulosotossa 10 vuoden sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten ole vieläkään saaneet ratkaisua aikaan, toisaalta jos uskoo täällä räyhäämisen edes auttavan omaa taloutta, työtilannetta, asunnottomutta, keliakiaa, niin en ihmettele.
Tammisaari. Problem solved. Perinteikäs paikka vihollisen eliminointiin
Ja kaikki raha ja valta on teidän.Ei tämä vaikutakaan päätöksiin. 10 vuoden sisällä työpaikkoja loppuu pilvin pimein kaupan alalla ja palvelualalla ja asunnot menevät henkilökohtaisiksi tappioiksi. Sitten nähdään miten noiden ihmisten mielenterveys kestää.
Ei kestä ----avohoitoon
Tuon kirjoittaja on jo avohoidossa odottamassa sohvannurkassa romahdusta.
Mediassa oli juttua, että ihmiset eivät ymmärrä Suomen suurta eläkeläisten määrää ja miten se vaikuttaa työpaikkoihin ja asuntomyynteihin 10 vuoden sisällä. On toisaalta hyvä, että ihmiset elävät tätä päivää eivätkä mieti, koska suurin osa heistä on ulosotossa 10 vuoden sisällä.
Aikaa olisi ollut runsaasti valmistautua kestävyysvajeeseen, mutta suurten ikäluokkien visio riitti vain oman elämänsä helpottamiseen. Siinä tultiin tilanteeseen, jossa maksellaan 33 miljardia vain eläkkeitä. Mikään asia ei Suomessa siis maksa niin paljon kuin eläkkeet.
Yksin joutuvat perheet selviämään.