Hirveetä olisi jos elämä loppuisi kuolemaan ja olisi vain tämä maallinen elämä tässä ja nyt. En vain voi uskoa näin!

Tieteellisessä mielessä kaikki päättyy kuolemaan, kliinisesti todettuun sellaiseen. Tämä faktatieto riittää minulle.

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon että minä jätän jälkeni maailmaan niin ettei minua kuolemani jälkeen unohdeta. En mitään suurtekoja havittele mutta vaikka sitä että olisin niin hyvä ihminen että suvussani minua muistettaisiin vielä jälkipolvien ajan. Mihinkään kuoleman jälkeiseen en usko.

Näin suuri osa ihmisistä ajattelee ja kertoo ihmislajin kyltymättömästä omahyväisyydestä.

Eipä meidän tuntemuksillamme paljon väliä ole. Jatkuu jos jatkuu tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaadin etteivät ateistit kummittele kuolemansa jälkeen ja tiedostavat olevansa toisella puolella, eivätkä luule olevansa edelleen fyysisessä kropassa. Sitä ei huomaa kuulemma aina, jos ei usko elämään kuoleman jälkeen. 

Jutteletko useinkin aaveiden kanssa? 😆

Se oli huumorilla sanottu. Mutta videoissa ja meedioilla on juttuja näistä, että ateisti kummittelee koska ei tiedä olevansa kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Näen myös absurdina että eletään ja kuollaan. Ei tämä ole järjellä selitettävissä.

Ei kuolla. Fyysinen keho "kuolee", sinä et.

Ihminen näkee vain pienen murto-osan maailmasta ja ymmärtää vielä vähemmän. Sanoisin että älä menetä toivoasi.

Saatan olla kännissä nyt mutta muistui mieleen naurukohtauksen aiheuttaneen tapauksen ripariajoiltani. Pappi selitti ikuisesta sielusta jokseenkin näin "Vaikka ruumiimme päättyisikin hautaan tai tuhkaluukkuun niin ikuinen sielumme jatkaa elämää kuoleman jälkeenkin".

Vierailija kirjoitti:

Elämä loppuu kuolemaan, sehän on päivänselvää asia. Iankaikkinen elämä yms on hölynpölyä, uskonnoilla on kautta aikain höynäytetty yksinkertaisia ihmisiä. Kun kehossa verenkierto loppuu ja hapensaanti estyy, aivojen ja muiden elimien toiminta päättyy lopullisesti ja peruuttamattomasti. "Sielu" jää elämään muistoina kuolleesta ihmisestä muiden ihmisten mielissä.

Olet erehtynyt. Emme ole yhtä kuin fyysinen keho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon että minä jätän jälkeni maailmaan niin ettei minua kuolemani jälkeen unohdeta. En mitään suurtekoja havittele mutta vaikka sitä että olisin niin hyvä ihminen että suvussani minua muistettaisiin vielä jälkipolvien ajan. Mihinkään kuoleman jälkeiseen en usko.

Näin suuri osa ihmisistä ajattelee ja kertoo ihmislajin kyltymättömästä omahyväisyydestä.

Kenties se on sitäkin mutta enemmän sitä että haluan olla läheisilleni hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei jatku vaan ihminen pääsee lepoon elämän jälkeen. Ja jos sielu on ruumiissa ja ruumis odottaa ylösnousemista niin missä niiden sielut on jotka tuhkataan.

Sielua ei tuhkata vaan Jumalaan uskovan sielu elää Jeesuksen luona.  Sillä ei ole väliä onko ihmisen maallinen tomumaja haudattu sellaisenaan vaiko tuhkattu vai millainen sen loppu on ollut. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta, kun Hän lopulta tekee ihmisen jälleen täydelliseksi yhdistämällä ruumiin, sielun ja hengen jälleen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa. 

Niin kannattako tuhlata aikaa täällä palstoilla hukata aikaa ihmisten haukkumiseen..

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei jatku vaan ihminen pääsee lepoon elämän jälkeen. Ja jos sielu on ruumiissa ja ruumis odottaa ylösnousemista niin missä niiden sielut on jotka tuhkataan.

Sielu riuhtaistaan ruumiista ja vikkelään tasan sillä hetkellä, kun ruumis kuolee. Jää vain kuori. Olen nähnyt omin silmin.

"Pappi selitti ikuisesta sielusta jokseenkin näin "Vaikka ruumiimme päättyisikin hautaan tai tuhkaluukkuun niin ikuinen sielumme jatkaa elämää kuoleman jälkeenkin".

Ja sinä uskoit hänen väitteeseensä...? Olihan hänellä lyödä myös kiistattomat todisteet pöytään? (Sarkasmivaroitus.)

Tuo että luulee tulevansa korotetuksi johonkin ihanuuteen on loppujen lopuksi aika narsistista

Vierailija kirjoitti:

"Pappi selitti ikuisesta sielusta jokseenkin näin "Vaikka ruumiimme päättyisikin hautaan tai tuhkaluukkuun niin ikuinen sielumme jatkaa elämää kuoleman jälkeenkin".

Ja sinä uskoit hänen väitteeseensä...? Olihan hänellä lyödä myös kiistattomat todisteet pöytään? (Sarkasmivaroitus.)

Valveutuneina nuorina toki epäilimme että kovinkaan moni ihminen ei varmasti päädy kuoltuaan tuhkaluukkuun.

Tarpeeksi näitä itsekkäitä tyyppejä taivaaseenkin, niin helvettihän siitä tulee väkisinkin.

No, sadut ovat satuja...

Se vasta hirveää olisikin, jos tämän jälkeen tulisi joku toinen elämä, jonne ottaisi vielä tämän elämän sotkut mukaan!

Ajatella, jos sitä kuolisi ennen puolisoaan ja jäisi sitten odottelemaan, kun se sieltä parin vuoden päästä tulee perässä niin jatketaan sitten siitä mihin jäätiin. Vaan tulisipa mokoma jonkun vanhainkodissa tapaamansa uuden tirpan kanssa jonka olisi vienyt vihille sun muuta kun kerranhan sitä vain eletään!

Huh, olisi siinä tuonpuoleisessa sotkua kerrakseen, ei sitä montaa elämää tarvitsisi elää, kun olisi meistä viimeisetkin masennuksen partaalla.

En usko mihinkään uskontojen taivaisiin, paratiiseihin, jumaliin tms, mutta uskon, ettei kaikki myöskään pääty kuolemaan. Uskon, että kaikki elämä on osa jotain paljon suurempaa järjestelmää. Jotain sellaista, jota emme pysty nyt tai ehkä koskaan mittaamaan, tai edes kuvittelemaan. Tiedän myös että saatan olla aivan väärässä, mutta mitä sitten. Jos kaikki päättyykin kuolemaan, en pysty harmittelemaan asiaa jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Kivikovat tosiasiat, myös se, että me kaikki olemme kuolevaisia ja katoavaisia, eivät muuksi muutu kenenkään uskomusten takia. 

Tietenkin ihminen on kuolevainen ja katoaa tästä maailmasta, mutta sielu elää, ja on myös ruumiin ylösnousemus.

"Jos kaikki päättyykin kuolemaan, en pysty harmittelemaan asiaa jälkikäteen."

Voihan asiaan suhtautua tuollakin tavalla, molempi parempi...