Hirveetä olisi jos elämä loppuisi kuolemaan ja olisi vain tämä maallinen elämä tässä ja nyt. En vain voi uskoa näin!
Onko muita, jotka ovat vakuuttuneita elämän jatkumisesta tämän maallisen hömpötyksen jälkeen? En jaksa selittää miksi uskon näin, mutta näin vain uskon ja minulle se on itsestäänselvyys ja ollut aina.
Kommentit (90)
AP: Miten niin hirveätä? Asiahan on juurikin niin kuin itsekin toteat sen olevan. Elämä, myös ihmiselämä, päättyy kuolemaan. Ei siinä ole mitään hirveää, se on luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Elämä loppuu kuolemaan, sehän on päivänselvää asia. Iankaikkinen elämä yms on hölynpölyä, uskonnoilla on kautta aikain höynäytetty yksinkertaisia ihmisiä. Kun kehossa verenkierto loppuu ja hapensaanti estyy, aivojen ja muiden elimien toiminta päättyy lopullisesti ja peruuttamattomasti. "Sielu" jää elämään muistoina kuolleesta ihmisestä muiden ihmisten mielissä.
Tämä se vasta höynäytystä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan kuvaksi luotuna ihminen onkin ikuisuusolento. Jeesus tuli etsimään sitä, mikä on syntiinlankeemuksen vuoksi kadonnut, ja avaamaan uhrikuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta tien ikuisuuteen Jumalan kanssa, ei ilman Häntä ja kaikkea hyvää mitä hän on lapsilleen valmistanut.
Periaatteessa juuri näin mitä kirjoitit. Ongelma on se, että kirkon piirissä olevat uskovaiset eivät tiedä mitä tuo todella tarkoittaa. Jumala ei ole meistä erillinen olento tuolla jossain, vaan se on meidän todellinen syvin olemuksemme. Meidän pitää vain havaita tämä asia, se on päämäärämme täällä maanpäällisessä elämässämme.
Vierailija kirjoitti:
AP: Miten niin hirveätä? Asiahan on juurikin niin kuin itsekin toteat sen olevan. Elämä, myös ihmiselämä, päättyy kuolemaan. Ei siinä ole mitään hirveää, se on luonnollista.
Sinäkään et taida tietää mistään juuri mitään.
Toivottavasti ei jatku vaan ihminen pääsee lepoon elämän jälkeen. Ja jos sielu on ruumiissa ja ruumis odottaa ylösnousemista niin missä niiden sielut on jotka tuhkataan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut edellisessä elämässäni roomalaissoturi.
Minulla on puolestani ollut aina vahva tunne että olin edellisessä elämässäni raumalaissuutari.
Vierailija kirjoitti:
Elämän ainoa tarkoitus on elämä itse, että elää sen mahdollisimman hyvin itselleen ja muille. Kun se loppuu, se loppuu, ei auta katuminen sitten viime metreillä.
Ota selvää asioista niin voit saada itsellesi paremman elämänkin.
Uskonnoilla on iät ja ajat pönkitetty valtaapitävien etuoikeutettua asemaa ihan tässä maallisessa elämässä. Muuta virkaa niillä ei sitten olekaan. Eivät ne tosiaankaan tee ketään kuolemattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä loppuu kuolemaan, sehän on päivänselvää asia. Iankaikkinen elämä yms on hölynpölyä, uskonnoilla on kautta aikain höynäytetty yksinkertaisia ihmisiä. Kun kehossa verenkierto loppuu ja hapensaanti estyy, aivojen ja muiden elimien toiminta päättyy lopullisesti ja peruuttamattomasti. "Sielu" jää elämään muistoina kuolleesta ihmisestä muiden ihmisten mielissä.
Tämä se vasta höynäytystä onkin.
Heh, lievää kognitiivista dissonanssia havaittavissa
Minä toivon että minä jätän jälkeni maailmaan niin ettei minua kuolemani jälkeen unohdeta. En mitään suurtekoja havittele mutta vaikka sitä että olisin niin hyvä ihminen että suvussani minua muistettaisiin vielä jälkipolvien ajan. Mihinkään kuoleman jälkeiseen en usko.
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen todetaan kliinisesti kuolleeksi, hän on kuollut lopullisesti. Tietysti atomien tasolla tapahtuu siirtymistä luonnon kiertokulkuun, mutta siinä kaikki.
Tähänkö yksinkertaisuuteen todella uskot kun elämä on muutenkin niin käsittämättömän ihmeellistä?
Ateisteilla tuntuu olevan kovin kielteinen kanta uskoon. Mistäköhän on kyse? Itse ajattelen että tosiaan toisella tasolla jatkamme muttemme sitä tietenkään tiedosta. Ajatus tästä elämästä ja jatkosta olisi aika kauhea ja vielä kauheampi niille jotka ovat oikeasti kokeneet pahaa. Traumat jatkuisivat.
Vierailija kirjoitti:
No tämä persoona ei jatku. Se on varma. Mitä väliä kun et enää ole olemassa anyway?
Persoona ei ole yhtä kuin sinä itse. Olet todelliselta olemukseltasi tietoisuus ja maallisen kehon kuoleman jälkeen edelleen tiedostat selkeästi olevasi olemassa. Se "elokuva" mitä katselit, on nyt vain vaihtunut toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei jatku vaan ihminen pääsee lepoon elämän jälkeen. Ja jos sielu on ruumiissa ja ruumis odottaa ylösnousemista niin missä niiden sielut on jotka tuhkataan.
No sielu pujahtaa uunin luukusta pakoon juuri ennen kuin tuli sytytetään ja lentää taivaaseen 300 km tuntinopeudella. Joskus se pakenee jo kuoleman hetkellä.
Vaadin etteivät ateistit kummittele kuolemansa jälkeen ja tiedostavat olevansa toisella puolella, eivätkä luule olevansa edelleen fyysisessä kropassa. Sitä ei huomaa kuulemma aina, jos ei usko elämään kuoleman jälkeen.
Mitä hirveätä on mitä luonnollisemmassa asiassa eli kuolemassa?
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon että minä jätän jälkeni maailmaan niin ettei minua kuolemani jälkeen unohdeta. En mitään suurtekoja havittele mutta vaikka sitä että olisin niin hyvä ihminen että suvussani minua muistettaisiin vielä jälkipolvien ajan. Mihinkään kuoleman jälkeiseen en usko.
Ota selvää asioista. Kuolemassa kaikki ihmisen häärimiset maine sun muu haihtuu, mutta ihminen, sellaiseksi kuin hänet on luotu säilyy sellaisena.
Esim ortodoksit ajattelevat että niin kauan kuin haudalla oleva puuristi säilyy ihminen muistetaan täällä maapallolla, mutta kun se on haihtunut niin sitten hänet on täällä maapallolla unohdettu. Taivaassa hän on kuitenkin sukunsa kanssa. Kuolinpäivä on taivaalliseen elämään syntymisen päivä eli ilon päivä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen on luotu sellaiseksi kuin on ja sellaisena hän pysyy... Maallinen ruumis mätänee, mutta ylösnousemuksessa ihminen saa ylösnousemusruumiin. Koska ihminen on luotu ihmiseksi niin hän pysyy ihmisenä eikä hänestä voi esimerkiksi tulla jotain enkeliä.
Ihmiset tuntuvat tietävät yllättävän vähän yhtään mistään uskontoon liittyvästä. Ei ihme sitten, että tulee ties mitä kommentteja. Ottakaa asioista selvää ja tulkaa onnellisemmiksi ihmisiksi, jotka voivat elää tätä elämää hyvin, mutta joilla myös on toivo siitä, että tämän jälkeen tulee jotain muuta ja tämä ei lopu kuolemaan maallisesta elämästä.
Nyt on juhannus ja Johannes Kastaja syntyi tasan 6 kk ennen Jeesusta eli joulua. Ensimmäinen tehtävä on teille selvittää mitä saatte hänestä selville. Uskon, että Raamattutietämys on aika heikkoa aika monen kohdalla.
Sanokoon nyt Raamattu mitä tahansa, niin mikään mahti tässä maailmassa ei saa uskomaan minua mihinkään ylösnousemisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vaadin etteivät ateistit kummittele kuolemansa jälkeen ja tiedostavat olevansa toisella puolella, eivätkä luule olevansa edelleen fyysisessä kropassa. Sitä ei huomaa kuulemma aina, jos ei usko elämään kuoleman jälkeen.
Jutteletko useinkin aaveiden kanssa? 😆
Onhan niitä paljonkin muita yhtä naiiveja ja aivopestyjä.